Ruuhkamaksuissa olennaista on suojella tiettyjä liikennevirtoja maksulta ja toisaalta rahastaa epätoivottuja liikennevirtoja. Liikenne satamiin on suojeltava liikennevirta. Yksi tapa suojella sataman liikennettä on putkittaa se maksualueen läpi. Ainoa järkevä putki on tällöin tunneli laivoille tai maksualueen rajaaminen satamien ulkopuolelle.
Ruuhkamaksujen käyttöönotossa käytetään kaltevan pinnan strategiaa. Kenelläkään ei varmaan ole kovin huonoja fiiliksiä mikäli pitkänsillan yli ajaminen olisi maksullista ja maksualueena Kruununhaka Liisankadun päästä, kuitenkin Pohjoisranta ja reitti laivoille maksualueen ulkopuolella ja lännessä Mechelininkatu sallien maksuttoman kulkemisen Tallinnan laivoille. Maksuvyöhykkeenä tämä olisi poliittisesti hyväksyttävä, mutta se ei ole varsinainen tavoite.
Nimittäin tavoite lienee linjalla Meilahti-Pasila-Kalasatama, jossa ei ole kapasiteettia ja tämä liikennetukos hankaloittaa liikennettä keskustaan. Linjat 500 ja 510 ovat pilkantekoa mistään runkolinjoista kun ne seisovat liikennevaloissa Pasilassa varmaan 10 minuuttia yhteensä. Liikennevaloetuuksia ei varmaankaan voida rakentaa, koska muuten liikenne puuroutuu. Liikennettä pitää siis vähentää. Lisäksi Aleksis Kivenkadun / Teollisuuskadun varren toimistojen liikenteen rokottaminen olisi taloudellisesti hyvin kannattavaa. Samoin Nordenskiöldinkadulle on vaikeaa löytää korvaavaa reittiä. Tietulliasemien lopulliset asemat lienevät Kulosaaren sillalla, Vanhankaupungikoskella (Viikintie ja Lahdenväylä), Tuusulanväylän ja Pohjolankadun risteys, Hämeenlinnanväylän pää, Vihdintien pääradan ylitys ja Pitäjänmäen radan alikulku. Lisäksi muutama asema pikkuteille. Tällä maksurajalla saataisiin paljon rahaa mm. positiivisen syrjinnän rahoittamiseen itähelsinkiläisissä kouluissa.