Mukava lukea, että systeemi on ennallaan tai ehkä hieman parantunut siitä, kun itse vietin viikon Prahassa vuonna 2005. Tein tästä käynnistäni artikkelin Kaupunkiliikenne-sivuilleni. Vuonna 2005 raitioliikenne hidasteli autojen vuoksi muutamilla keskustan reiteillä, mutta nyt kerrotun mukaan näyttäisi tilanteeseen tehdyn korjausta.
Vuotta myöhemmin vietin viikon Budapestissä. Historiallisista syistä kaupungit ovat hyvin samantapaisia, mutta joukkoliikennejärjestelyissä eroa on kuin yöllä ja päivällä. Ei siinä, että toisessa on raitiotiet tai metro ja toisessa ei, sillä määrällisesti joukkoliikenteen järjestelyt ovat jotakuinkin yhtenevät. Vaan ero on siinä, miten täsmälleen samoja keinoja käytetään aivan eri tavoin. Mielenkiintoista on minusta sekin, että myös poliittinen historia kaupungeilla on hyvin yhtenäinen. Kumpikin kaupunki joutui taipumaan sosialismin ja Neuvostoliiton ikeen alle, mikä esti länsimaisen autoistumiskehityksen. Siis raitioteitä ei ole kummassakaan kaupungissa lakkautettu ja tunneleita tehty jotta saataisiin tilaa autoilulle, vaan autoilusta riippumatta.
Mielenkiinteoinen kolmas tähän vertailuun sopiva kaupunki on maantieteellisesti Prahan ja Budapestin välissä sijaitseva Wien, joka myös on samantapainen kaupunki kuin Budapest ja Praha. Ja jolla myös on samantapainen historia Itävalta-Unkarissa sen toisena pääkaupunkina Budapestin kanssa. Toisen maailmansodan jälkeen Wien on kuitenkin kehittynyt länsimaisena kaupunkina. Wienissäkin ovat käytössä raitiotiet ja metro, huolimatta siitä, että autoilu on voinut kehittyä länsimaiseen tapaan. Wieniin metro on tullut viimeisenä 1979 (Praha 1974 ja Budapestin neuvostometro 1970).
Tämä kolmen kaupungin vertailu osoittaa, että edes poliittinen järjestelmä ja elintason edellytykset autoistumiseen eivät sinänsä vaikuta, vaan joukkoliikenne menestyy ja palvelee siten kuin tahdotaan ja päätetään. Ratkaisevaa ei ole, onko kaupungissa raitiotie tai metro, vaan miten ne on toteutettu ja miten niitä käytetään.
Antero