Omituisesti täällä puhutaan pelkästään autoilevasta puolikkaasta, kuinka heitä kiinnostaa tai ei kiinnosta siirtyä metroon, ratikkaan tai bussiin. Laatuvaatimuksia yhtään vähättelemättä tärkeintä maksuttomuustavoitteessa ei ole se, että saadaan autoilijat siirtymään houkuttelevuudella julkiseen liikenteeseen. Tietysti näin tulee tapahtumaan tutkimusten mukaan (HKL:n ja HS:n).
Omat ajatukset lähtee toisesta päästä.
Hinta ei ole ongelma autoileville, vaan heille joilla ei ole varaa autoon. Kaupungissa ihmisen on pakko liikkua. Jokaisen vammaisen, insinöörin, syrjäytyneen, opiskelijan, eläkeläisen, kaupunginjohtajan ja sähkömiehen. Asuntojen hinnat ovat karanneet Helsingin keskustassa perusduunarin kestokyvyn rajoille (Hesarissa oli tutkimus viime vuonna). Silti keskustaan olisi päästävä töihin, tai vaikka selviytymisasemalta kotiin Kontulaan. Puhumattakaan sosiaalisista tarpeista.
Huonoimmassa asemassa oleville joka kuukautinen 42,80 e tietää kymmenien prosenttien lovea asumiskulujen jälkeen jäävästä "käyttörahasta". Monella ei ole todellakaan rahan vuoksi vaihtoehtona siirtyä henkilöautoilijaksi, vaikka työ tai opiskelupaikka onkin kaupungin toisella laidalla.
Itse työssäkäyvänä olisin valmis maksamaan veroina vuoden busiilippujen hinnan, vaikka ei se noin mustavalkoisesti menisikään. Laskelmia en ole tehnyt paljonko veroprosenttini nousisi jos HKL:n tutkimuksessa mainittu 140 Me kerättäisiin verovaroista. Jos täällä on joku joka tuntee verojen uudelleenohjausta ja verotusta muutenkin, niin voisi kertoa jotain lukuja.