Olisiko jopa niin, että merkittävä osa kaupunkikeskustojen jalankulkijoista on ... saapunut paikalle yksityisautolla? Epäilenpä että ainakaan tämä osa jalankulkijapopulaatiosta ei kannata keskustan sulkemista yksityisautoilta, kuten edellä vaadittiin, eikä varsinkaan pidä sitä omana etunaan.
Riippuu siitä, mikä on "paikalla". Jos jalankulkijoita oikeasti on merkittävä määrä, on geometrinen mahdottomuus, että kaikkien autot mahtuisivat samalle kadulle – ajamaan tai pysäköimään. Toisaalta (koska autot vievät niin paljon tilaa) auto jätetään usein suosiolla ensimmäiseen vastaantulevaan pysäköintiruutuun keskustan alueella ja kävellään loppumatka. Ihmiset siis hyväksyvät joka tapauksessa sen, ettei aivan oman kohteen viereen voi tai tarvitse päästä auton kanssa. Varsinkaan, jos kohteita on monta.
Jos keskustan vilkkaimmat jalankulkualueet (ei tietenkään koko keskusta) suljetaan kokonaan autoilta, niistä tulee miellyttävämpi ympäristö liikkua. Osa (suhteellisen pieni osa, koska kadunvarsipaikat ovat melkoisen isoja suhteessa niitä käyttäviin ihmismääriin) ihmisistä joutuu sitten jättämään autonsa hieman kauemmas, mutta pidempi kävelymatkakaan ei haittaa niin paljoa mukavassa ympäristössä. Maan tapana tuntuu joka tapauksessa olevan korvata menetetyt pysäköintipaikat uudella, maanalaisella Toriparkilla, josta matka on sekä yhtä lyhyt että miellyttävämpi kuin ennen. Mikäs siinä, jos rahaa riittää. Helsingissä ja Tampereella koko keskustojen kalliopohjat alkavat olla melkoista reikäjuustoa.
Osalle ihmisiä yksityisauton näkeminen keskustassa ilmeisesti aiheuttaa jonkinlaisen allergisen reaktion, mutta epäilenpä, että valtaosa ihmisistä pitää niitä kuitenkin normaalina osana keskustan vilinää. Yleisesti ottaen edes Helsingin keskustassa autoista ei minusta ole jalankululle kovin olennaista haittaa. Jalankulkijoilla on kuitenkin varsin laajat ja kattavat etuudet autoihin nähden.
Monelle asialle livästi yliherkkänä ihmisenä saan tosiaan joskus päänsärkyä ja hengenahdistusta pakokaasuista. (Onneksi nykyautoissa on kohtuullisen hyvät suodattimet.)
Se ei silti ollut pääpointti, ja haluaisinkin kuulla lisää näistä "kattavista etuuksista". Oman kokemukseni mukaan Helsingin keskustassa kävellessä saa jatkuvasti seistä liikennevaloissa odottamassa ylitysvuoroa. (Tampere on toinen kaupunki, josta minulla on hieman oikeaakin kokemusta, ja siellä tilanne on hyvin samankaltainen.) Usein vieressä on parikymmentä muutakin ihmistä. Tiellä tuntuu ajavan loppumaton autovirta ennen valojen vaihtumista, mutta toisaalta keskimääräisillä matkustajamäärillä laskiessa koko joukko mahtuisi hyvin kävelemään viereen jalkakäytävälle tai istumaan yhteen bussiin, joka ei tarvitsisi valoja. Ruuhka katoaisi, mutta ihmiset jäisivät ja pääsisivät vieläpä liikkumaan keskimäärin helpommin. Se olisi kunnollinen etuus. Siinä mielessä nykytilanne on "normaali", että kyllähän niitä autoja vilisee jatkuvasti. Loogisesti ajatellen se vain on täysin järjetöntä.
Hiljaisempien katujen risteyksissä jalankulkijoita on valoissa jo reilusti enemmän kun autossa istuvia, mutta silti noin puolet ajasta punainen ukkeli loistaa tientukkona. No, etuushan se on kai sekin, että sitä päin voi kävellä ilman seuraamuksia... Samaisten katujen laidat ovat myös täynnä pysäköityjä autoja, koska onhan se fiksua pitää Suomen kalleinta rakennusmaata yksitasoisena autovarastona. 80% jalkakäytävän pituudesta vieressä on peltinen muuri, joka estää vapaan liikkumisen suuntaansa melko tehokkaasti. (Pyöräillessä taas saa jatkuvasti pelätä avautuvia ovia, vaikkei sellaisia oikeasti kovin usein kohdalle satukaan.) Ja sitten ovat vielä oikeat "kävelykadut", jotka tuntuvat olevan ennemminkin pakettiautojen pysäköintialueita siitä huolimatta, että jakeluliikenne on virallisesti sallittua vain aamuisin.
Tässä muuten pari linkkiä Helsingin liikennemääriin:
jalankulkijalaskennat ja
ajoneuvoliikenne.
Tuttuja julkaisuja. Entäs
nämä kaksi? Huomioi erityisesti joukkoliikenteen noin 2/3 kulkumuoto-osuus keskustaan suuntautuvissa matkoissa koko arkivuorokauden ajalla sekä jalankulun osuus kaupungin kaikesta liikenteestä.
