...ja lähtevät illalla erikseen urheilemaan - autolla.
Taitaa olla vain puhdas asennekysymys, miten suhtautuu kilometrin kävelymatkaan. Joillekin kilometrin kävely on hyvää hyötyliikuntaa, joillekin muille taasen tekosyy vaihtaa "mukavampaan" liikennevälineeseen (niin kuin kirjoititkin).
We komen aan in Erps-Kwerps.
Kalle Id | kships.blogspot.com | www.ulkomatala.net
Ja klo 22:een koulun tietokoneluokassa koulutöitä tekevät vielä lisää. Ja 24:ään. Ja 02:een. Ainakin sekä Helsingin yliopistossa että Aalto-yliopistossa on mahdollisuus käyttää tietokoneita ympäri vuorokauden, ja jotkut niin myös tekevät.
Voisi sanoa, että keskimäärin opiskelijalippu on ihan yhtä hyvä kuin koululaislippukin, koska opiskelijalipusta pitää puolet maksaa itse, mutta vastapainoksi siitä saa kaksinkertaisen hyödyn.
Kävin aikanaan Pitäjänmäen SATSissa silloin kun se avattiin, aluksi pihalla oli muutama parkkiruutu kun halli ei ollut valmis. Olisitte kuulleet sen porun näiden aktiiviliikkujien suusta kun spinningtunnille päästäkseen piti pysäköidä tiesmihin 500m päähän... Ei voinut kuin nauraa.
Hieman ohi aiheen, mutta tämä on kaikessa ristiriitaisuudessaankin varmaan osa nykyistä palvelukäsitystä. Kun tuote on spinning, eikä kävely, on asiakkaalle helppo saavutettavuus (lue: parkkipaikka) osa spinningtuntikokonaisuutta, mutta kävely sinne esimerikiksi huonossa säässä ei. Ehkä tietoisuus omista tarpeista on nykyään niin voimakasta, että ajankäyttö erilaisiin liikuntamuotoihin osataan jaksottaa niinkin tarkasti tai tehokkaasti, että autolla tosiaan pitää päästä aivan viereen eikä kävely tule kyseeseen. Sama pätee mihin tahansa liikkumismuotoonkin palveluna - tarkoitus on päästä helposti ja nopeasti paikasta a paikkaan b ja kaikki muu jopa hyödyllinen sillä välillä vain huonontaa palvelua kun palvelulta haluttu tulos ja tavoite on noinkin selkeä. Siksi en esimerkiksi pidä metroasemien vaihtoterminaalien ruokaostosmahdollisuuksia minään vahvuuksina, vaan korkeintaan mahdollisuutena paikata huonosti toteutetun palvelun huonoja puolia.
Tällä foorumilla taitaa olla parikin markkinointiekonomia, jotka osannevat ainakin antaa näkemyksensä asiaan.
Näin on, ja liiketoiminnassa on yleensäkin kysymys siitä, että asiakas haluaa jotain, ja sitä hänelle sitten tarjotaan. Jos ei tarjota, ei ole kauan mitään liiketoimintaakaan. Ei mikään kuntosaliyritys voi alkaa irvailemaan, kuinka asiakkaat ovat liian ylipainoisia ja laiskoja, jos eivät tyydy 500 metrin päässä olevaan parkkipaikkaan, saati väittää,että tämä meidän kuntosali on Euroopan paras, vaikkei olekaan.
Joukkoliikennepiireissä tällainen asennevika rehottaa. Asiakas on väärässä, jollei ymmärrä viisaampien tekemiä ratkaisuja ja laiska lihapulla, jos ei pidä kilometrin kävelymatkaa miellyttävänä osana joukkoliikenteen "palvelua". Ylimielistä.
Tämä on luonnollisesti aivan totta. HSL-liikenteen suunnittelu ja menestys ei kuitenkaan ole liiketoimintaa, vaan pikemminkin päin vastoin. Tuntuu että se nähdään pakollisena pahana, yhdistelmänä sosiaalitoimea ja autoilun mahdollistamista. Mitäpä jos HSL:n henkilöstön palkkausta sidottaisiin esimerkiksi joukkoliikenteen kulkumuoto-osuuden kehitykseen HSL-alueella? Alkaisiko mainittuun kuntayhtymään silloin syntyä markkinointiosaamista ja todellista halua kokonaisten ja kunnollisten palveluiden tuottamiseen? Nähtäisiinkö mahdolliset asiakkaat ja kohderyhmät silloin hieman uudella tavalla?
Ja ajatuksesta lipunhinnasta painon mukaan... Jos nyt ei muuta keksi, niin tekninen toteutus olisi ainakin jokseenkin haastavaa. Pitäisi päättää, kuinka usein asiakkaat punnitaan hintakertoimen määrittämiseksi vai asennettaisiinko vaa'at asemille ja joukkoliikennevälineisiin suoraan. Asiakkaiden hyppyyttäminen Asematunnelin palvelutoimistossa vaikkapa kerran kuussa punnituksen takia saattaisi karkoittaa asiakkaita. Toisaalta liian pitkä hintakertoimen määrittelyaikaväli ei palkitse laihduttavia kun hintakaan ei muutu, mutta suosii aikavälin alussa laihana punnittuja, mutta sen aikana lihonneita edellisten kustannuksella.
Väittäisin, että hankalaksi menee, mikäli järjestelmästä haluaa oikeudenmukaisen tehdä, jos se nyt hieman maailmankatsomuksestakin riippuen edes on mahdollista.
Lisäys: Totean nyt siis vielä, että vaikka asiasta on keskusteltu tässä ketjussa, eivät esimerkiksi kansanterveydelliset syyt kuulu joukkoliikenteen suunnitteluun. Joukkoliikenne on suunniteltu oikeastaan parhaimmillaan silloin, kun se mahdollistaa ihmisten liikkumisen ilman liikuntaa, halusipa sen nähdä huonona tai hyvänä puolena. Mikäli kansanterveyttä aletaan ylhäältä tuputtamaan joukkoliikenneasiakkaille, kohdistuu se vain joukkoliikenteen pakkokäyttäjiin vapaaehtoisten siirtyessä paremmin tarkoituksensa täyttäviin lliikennemuotoihin eli autoiluun. Ylipainohinntoitteluun en ota muuten kantaa kuin tuon toteutuksen vaikeuden. Kuitenkin tällainen hintadifferointi mielestäni häätää ylipainoisia ennemin autoiluun kuin kannustaa terveellisempiin elämäntapoihin, joten ainakin se olisi hyvä ottaa huomioon sellaista suunnitellessa.
Viimeisin muokkaaja Nrg; 31.12.2012 kello 13:41. Syy: Jatkettu hieman
Vasta kandi, ja maisterinakin oikeastaan viestinnän maisteri, mutta minunkin näkemykseni mukaan olet täsmälleen oikeassa. Tosin tämän toteamiseen ei tarvitse markkinoinnin opintoja, kun ajattelee sitä, miksi sinne spinningtunnille ylipäätään mennään: koska siellä se liikunta on mukavampaa. Siksi on selvää, ettei kaupunkikävely sitä korvaa. Tosin kaupunkikävelyn profiilia liikuntamuotona pitäisi ylipäätään nostaa. Se on toki vaikeaa niin kauan kuin pitää joka paikkaan tehdä ihmisille parkkipaikkoja, että pääsevät käymään spinningtunneilla autolla...
Koska tälläinen joukkoliikenne edellyttäisi, että autoilu on hidasta ja vaivalloista. Vaikka autoille jätettäisiin reilusti tilaa kadulla, ei liikkuminen voisi olla nopeaa. Opintomatkalle voi mennä Helsingin kantakaupunkiin, jossa on itsekannattava joukkoliikenne: raitiovaunut. Kannattava joukkoliikenne kun perustuu tiheään kaupunkiin, ripeä autoilu väljään lähiöön.
Väljässä lähiössä, jossa autoilu sujuu, joukkoliikenne on välttämättä tehotonta: matkustajia on yhteen suuntaan kerrallaan ja yhtä matkustajaa kohti on ajettava pitkä matka. Täällä itsekannattava joukkoliikenne olisi hinnoiteltava niin, että autottomien olisi ostettava auto tai muutettava keskustaan. Keskustaa kun Suomessa ei rakenneta, järjettömien keskusta-asuntojen hintojen vuoksi kaikki ostaisivat auton.
Se on aika jännä, että monet näkevät sen noin päin, kun itse näen sen tismalleen päin vastoin: kerran spinningissä ja vain muutaman kerran ylipäätään kuntosalilla käyneenä harva paikka on yhtä vastenmielinen kuin spinningtunti pimeässä luolassa ja kuntosali täynnä hikisiä hedonisteja (kärjekkäästi ilmaistuna).
Rullaus vaihtuvassa maisemassa raikkaassa ulkoilmassa on vuodenajasta ja säästä riippumatta ainakin mulle itsestäänselvä vaihtoehto, sillä myös säästää aikaa kun ei tarvitse erikseen siirtyä ja erikseen kuntoilla.
Mut mä ajattelenkin hyötyliikunnan nimenomaan niin, että se liikunta tulee kivana sivutuotteena, kun se varsinainen insentiivi on joku ihan muu. Jos painoja nostamalla tai vatsalihasliikkeitä tekemällä voisi liikkua kaupungissa, olisin varmaan aikamoinen kehäraakki, toisin kuin nyt. Eli ensi kesänä soutelemaan…
Sakari Kestinen
Länsimaalaisessa yhteiskunnassa kaikkia ihmisiä pitää kohdella tasaveroisesti. Lisämaksu ylipainon vuoksi on yksinkertaisesti syrjintää. Jos sille linjalle lähdettäisiin niin mihin vedettäisiin raja, pitäisikö pyörätuolin tai lastenrattaiden kanssa joukkoliikenteessä matkustaville määrätä tuplahinnat koska hehän vievät liikennevälineessä enemmän tilaa.
Pääkaupunkiseudulla ulkopaikkakuntalaiset maksavat kuukausilipuistaan enemmän kuin paikkakuntalaiset ja Lappeenrannassa ulkomaalaiset vaihto-opiskelijat eivät saa opiskelija-alennusta paikallisliikenteessä. Seutulippua ei myöskään myydä lainkaan ulkopaikkakuntalaisille pääkaupunkiseutua lukuunottamatta. Nämäkin epäkohdat olisi syytä korjata.
Kysymys onkin siitä, missä määrin ylipaino on itseaiheutettu valinta. Pyörätuolin käyttö ei ole, ja lastenvaunujen kanssa liikkuminen on koko yhteiskunnan tasoa ajatellen välttämätöntä, vaikka lapsen hankkiminen yksilötasolla onkin oma valinta.
Tämä ei siis ollut kannanotto siitä, onko ylipaino oma valinta vai ei. Vaan vain huomautus, että siitä tämä koko kysymys seuraa.
Pyörätuolin käyttökin saattaa olla itse aiheutettua (sukellus tuntemattomaan veteen, humalaisen ulosajo jne). Eikö tuollaisissa tapauksissa pitäisikin ottaa lisämaksua?