Sähköisen allekirjoittamisen aikakaudella erilaisten matkalaskujen tekemisestä ja toimittamisesta on tullut kokemukseni mukaan hieman helpompaa tai kovasti vaikeampaa. Vaikeata ovat lähinnä käsittämättömät ohjelmistot. Käsitettävät ohjelmistot taas on tehnyt paperittomasti tehtävästä asioinnista varsin mukavaa ja joustavaa. Näppäristä systeemeistä huolimatta joukkoliikenteen käyttäjän kiusana tuntuu paikoin olevan edelleenkin konkreettiset tositteet. Lippujen ja lappujen toimittaminen etanapostilla toiseen päähän Suomea tuntuu hölmöltä, kun sähköisen laskun on jo singauttanut käsiteltäväksi kuitua pitkin. Autollaan liikkuneelle ei jää paperilappuja käsiin, ja homma on entteriä painamalla valmis. Kai tälläinen nyt tällainen tuntuu suomalaisesta epäreilulta, ja jo sen aiheuttamasta kansallishenkisestä kateudestakin ajetaan seuraavalla kerralla 800 kilometriä omalla autolla. Tai jotkut kuulemma menee julkisilla, mutta ilmoittaa autoilleensa kilometrit, kuitenkin tyytyen julkisten mukaan laskettuihin korvauksiin. Jääpähän lippulappushow silläkin väliin.
Onko joukkoliikenteen käyttöön vihkiytyneemmillä foorumilaisilla tietoa miksi jotkut korvauksen maksajat vaativat fyysisiä tositteita? Ei kai valtiomme tässä ole takana? Kirjanpitäjät oletettavasti tykkää pelata varman päälle, mutta onko fyysisten lipputositteiden vaatimiselle aidosti perusteita lainsäädännössä?
Onko joukkoliikenteen käyttöön vihkiytyneemmillä foorumilaisilla tietoa miksi jotkut korvauksen maksajat vaativat fyysisiä tositteita? Ei kai valtiomme tässä ole takana? Kirjanpitäjät oletettavasti tykkää pelata varman päälle, mutta onko fyysisten lipputositteiden vaatimiselle aidosti perusteita lainsäädännössä?