Matkustamiskustannusten korvaus

Liittynyt
8 Maaliskuu 2007
Viestit
65
Sähköisen allekirjoittamisen aikakaudella erilaisten matkalaskujen tekemisestä ja toimittamisesta on tullut kokemukseni mukaan hieman helpompaa tai kovasti vaikeampaa. Vaikeata ovat lähinnä käsittämättömät ohjelmistot. Käsitettävät ohjelmistot taas on tehnyt paperittomasti tehtävästä asioinnista varsin mukavaa ja joustavaa. Näppäristä systeemeistä huolimatta joukkoliikenteen käyttäjän kiusana tuntuu paikoin olevan edelleenkin konkreettiset tositteet. Lippujen ja lappujen toimittaminen etanapostilla toiseen päähän Suomea tuntuu hölmöltä, kun sähköisen laskun on jo singauttanut käsiteltäväksi kuitua pitkin. Autollaan liikkuneelle ei jää paperilappuja käsiin, ja homma on entteriä painamalla valmis. Kai tälläinen nyt tällainen tuntuu suomalaisesta epäreilulta, ja jo sen aiheuttamasta kansallishenkisestä kateudestakin ajetaan seuraavalla kerralla 800 kilometriä omalla autolla. Tai jotkut kuulemma menee julkisilla, mutta ilmoittaa autoilleensa kilometrit, kuitenkin tyytyen julkisten mukaan laskettuihin korvauksiin. Jääpähän lippulappushow silläkin väliin.

Onko joukkoliikenteen käyttöön vihkiytyneemmillä foorumilaisilla tietoa miksi jotkut korvauksen maksajat vaativat fyysisiä tositteita? Ei kai valtiomme tässä ole takana? Kirjanpitäjät oletettavasti tykkää pelata varman päälle, mutta onko fyysisten lipputositteiden vaatimiselle aidosti perusteita lainsäädännössä?
 
Onko joukkoliikenteen käyttöön vihkiytyneemmillä foorumilaisilla tietoa miksi jotkut korvauksen maksajat vaativat fyysisiä tositteita? Ei kai valtiomme tässä ole takana? Kirjanpitäjät oletettavasti tykkää pelata varman päälle, mutta onko fyysisten lipputositteiden vaatimiselle aidosti perusteita lainsäädännössä?

No ovathan nuo tositteet kirjanpitoaineistoa eli ne pitää arkistoida. Aika hyvä ja tiivis yhteenveto aiheesta löytyy täältä. Tositteet voidaan kyllä arkistoida sähköisestikin. Minä esimerkiksi numeroin ja skannaan matkalaskun kuitit ja liitän ne mukaan Excel-pohjaiseen lomakkeeseen, jonka lähetän hyväksyttäväksi painamalla nappia, jonka takana on makro joka lähettää tiedot eteenpäin. Aika helppo ja kevyt prosessi, lukuunottamatta skannaamiseen kuluvaa vaivaa. Vielä vuosi sitten jouduin lähettämään koko nivaskan fyysisesti postissa matkareskontraan, allekirjoitettuna.
 
Mikäli matkakuluista korvauksen maksava taho ei vaadi saada olemassa olevaa paperista tositetta, on tilanne ihan kiva. Mutta miksi skannailla? Eikö sähköisten lippujen varmennusviesti voisi riittää? Toisaalta maksun välittäneen rahalaitoksen antama sähköinen kuitti luulisi olevan "helposti" toteutettava ratkaisu. Ennakkoperintäasetuksen 17 §: "Matkalaskuun on liitettävä tositteet TAI MUU SELVITYS, ..." saisi olla enemmän aito "eksklusiivinen tai" myös joukkoliikenteen käyttäjälle.
 
Olisiko ongelma siinä, että julkisilla matkustettaessa on tehty osto. Eli matkalla oleva henkilö on tehnyt oman yrityksensä puolesta oston toiselta yritykseltä, tässä tapauksessa joukkoliikennepalveluja tarjoavalta, josta pitää sitten saada kirjanpitoon tositteeksi lasku, jossa pitää ilmetä yhtä ja toista, y-tunnukset yms.
 
Asiaa mutkistaa tositteen hankala määritteleminen sekä ennakkoperintöasetuksen, kirjapitolainsäädännön yms. soveltamisen tarve. Lainsäädännön reunaehtojen puitteissa yhteisöt saanee vielä luoda omia mutkistavia sääntöjään. Lopputulos tuntuu poikkeuksetta olevan, että julkisia käyttäessä työtä maksettujen kulujen perimisessä on enemmän. Tulevaisuudessa koneenkäyttäjä-sihteerit lienee vain aivan huipputason herrojen juttu. Juoksevien hallintoasioiden hoito soisi siis olla helppoa, ja julkisia suosivaa. Joukkoliikennematkustaja-asiavaltuutetun puuttuessa täytynee tyytyä vain nettifoorumeilla avautumiseen ;)

Vaikka kilometrikorvausten vähennysuhan luoma kakkamyrsky on nyt hieman laantunut, voisi joukkoliikenteen käytöstä annettavaa keppiä koittaa vähentää. Kun olisi tarjolla selkeästi mustaa valkoisella siitä, miten laki ja verottaja vaatii joukkoliikennematkustajaa kiusattavan, voisi tietoa jakaa turhauttavia matkustusohjeita kirjoitteleville tahoille. Nimim.: Kun korvaushakemusten säätö ei mene laskutettaviin tunteihin
 
Niin, nämä ovat näitä varsinaisia verotus- ja kirjanpitobyrokratian kukkasia:

Eli esim. kun kodistani olen joskus lähtenyt Helsinki-Vantaan lentokentän kautta työmatkoilleni käyttäen Epsoo-Vantaa välillä edullisinta mahdollista matkustusvälinettä eli HSL-joukkoliikenteen matkakorttini arvolippua, niin koska tällaisesta matkasta en saa mitään kuittia, tulee sitten matkalaskun käsittelyvaiheessa yhtymän tarkastajasihteereiltä välitön tiukka hylkäyspalaute siitä, että jos matkasta ei ole kuittia, niin kirjanpidossa ja verotarkastuksissa tällaista laskua ei hyväksytä.

Joten olen siis oppinut, että kuitin saamiseksi pitää lentokentälle mieluummin ottaa taksi tai maksaa joukkoliikennematkat kuitillisina kertalippuina (missä siis mm. U-linjan 540 käyttämät Matkahuollon km-taksat Lentokentän ja Epsoon välillä sekä vielä loppumatkalle tarvittu Epsoon kertalippu ovat aika lailla kalliimpia kuin HSL-matkakortin seutuarvolipun käyttäminen olisi...).

Mutta toisaalta, kun usein työmatkani kohdemaassa (esim. Saksassa tai Sveitsissä) ostan tapojeni mukaisesti kaikki kaukojunalippuni ja kaupunkialueen lähiliikennematkani automaatista, niin käytännössä vain paperi/pahvikuitit verifioivat sen, että olen todellakin omilla rahoillani maksanut ainoastaan yhtymältäni/asiakkaaltamme veloitettavia työmatkakuluja.

Eli vaikka tämä paperinen kuittibyrokratia tuntuukin meistä IT-skideistä sikamaisen vanhanaikaiselta, niin kun kuitenkin toisaalta editoreissamme pystymme feikkaamaan vaikka minkälaisia kuittien imageväärennöksiä, niin loppujen lopuksi se taksikuskin kuulakärkikynällään huonolle paperille allekirjoittama tai konduktöörin pihdeillään leimaama paperi/pahvimatkalippu ovat edelleen luotettavimmat dokumentit veloituksille matkareskontraan.
 
Eli vaikka tämä paperinen kuittibyrokratia tuntuukin meistä IT-skideistä sikamaisen vanhanaikaiselta, niin kun kuitenkin toisaalta editoreissamme pystymme feikkaamaan vaikka minkälaisia kuittien imageväärennöksiä, niin loppujen lopuksi se taksikuskin kuulakärkikynällään huonolle paperille allekirjoittama tai konduktöörin pihdeillään leimaama paperi/pahvimatkalippu ovat edelleen luotettavimmat dokumentit veloituksille matkareskontraan.

Totta, juuri noin se menee.

Hupaisaa tietysti on, että kun joskus olen kiireellä tullut taksilla Helsinki-Vantaan kentältä Tikkurilaan päästäkseni Tampereen-junaan, ja automaatti on ollut kiinni, olen laiturilla seistessä ostanut lipun netistä iPadilläni. Konduktöörille olen tietysti näyttänyt tuota lippua iPadin ruudulta, mutta se tosite syntyy jälkikäteen kotona .pdf-tiedosto tulostamalla. Joku sanoisi että pitäisi suoraan napata kuva siitä ja kiinnittää matkalaskuun, olisi rationaalisempaa. Käytännössä kuitenkin teen niin, että tulostan lipun paperille, rustaan siihen kynällä tositenumeron, minkä jälkeen skannaan sen kuvamuotoon ja kiinnitän sähköiseen matkalaskupohjaan. Tositteet kun pitää numeroida, ja paperista tositetta ei ole edes olemassa ennen kuin olen sen tulostanut.

Ovatkohan muuten autoilijat unohtaneet, että periaatteessa km-korvausten saamieksi pitäisi käsittääkseni pitää ajopäiväkirjaa? Sen että laittaa matkalaskuun jotain kilometrejä ei pitäisi riittää vaan niistä kilometreistä pitäisi olla olemassa jonkinlainen erittely, siis ajopäiväkirja, josta voidaan tarvittaessa todentaa kuka ajoi, mistä ja minne, ja miksi. Sekä millä ajoneuvolla. Jos joukkoliikenteen käyttö työmatkoilla tuntuu turhan hankalalta kuittirumban vuoksi niin ei muuta kuin lätkäistään huomattavasti tiukemmat dokumentointivaatimukset verovapaiden km-korvausten ehdoksi. Pakolliset ajopäiväkirjat matkamittarilukemineen. Jos ei riitä niin vaikka kerran kuussa pakollinen käynti katsastusasemalla leimauttamassa ajopäiväkirja. Ehkä jopa pientä tarkastusmaksua vastaan? Tai jotain muuta ilkeää lisäbyrokratiaa. Eiköhän rupea joukkoliikenne houkuttelemaan. ;) Tai sitten jäävät korvaukset vain hakematta, jos tuntuu siltä että mieluummin kuitenkin ajaisi, mutta ei halua kohdata byrokratiaa.
 
Eli esim. kun kodistani olen joskus lähtenyt Helsinki-Vantaan lentokentän kautta työmatkoilleni käyttäen Epsoo-Vantaa välillä edullisinta mahdollista matkustusvälinettä eli HSL-joukkoliikenteen matkakorttini arvolippua, niin koska tällaisesta matkasta en saa mitään kuittia, tulee sitten matkalaskun käsittelyvaiheessa yhtymän tarkastajasihteereiltä välitön tiukka hylkäyspalaute siitä, että jos matkasta ei ole kuittia, niin kirjanpidossa ja verotarkastuksissa tällaista laskua ei hyväksytä.
Meillä tämä homma onnistui niin, että ostettiin firman nimiin matkakortti, jota käytän enimmäkseen minä mutta joskus joku työtoverikin. Siihen ladatusta arvosta liitän kuitin matkalaskuun ja saan rahat takaisin. Tai vaihtoehtoisesti haen ladattavan rahan etukäteen kassasta ja tuon sinne kuitin takaisin. Matkustelu tapahtuu sitten siihen tahtiin kuin on tapahtuakseen.
 
No ovathan nuo tositteet kirjanpitoaineistoa eli ne pitää arkistoida. Aika hyvä ja tiivis yhteenveto aiheesta löytyy täältä. Tositteet voidaan kyllä arkistoida sähköisestikin. Minä esimerkiksi numeroin ja skannaan matkalaskun kuitit ja liitän ne mukaan Excel-pohjaiseen lomakkeeseen, jonka lähetän hyväksyttäväksi painamalla nappia, jonka takana on makro joka lähettää tiedot eteenpäin. Aika helppo ja kevyt prosessi, lukuunottamatta skannaamiseen kuluvaa vaivaa. Vielä vuosi sitten jouduin lähettämään koko nivaskan fyysisesti postissa matkareskontraan, allekirjoitettuna.

Suurin piirtein noin menee meilläkin, tositteet skannataan ja täytetän firman intranetissä tiedot ja laskut käsitellään Filippiineillä.

t. Rainer
 
Jos joukkoliikenteen käyttö työmatkoilla tuntuu turhan hankalalta kuittirumban vuoksi niin ei muuta kuin lätkäistään huomattavasti tiukemmat dokumentointivaatimukset verovapaiden km-korvausten ehdoksi. Pakolliset ajopäiväkirjat matkamittarilukemineen. Jos ei riitä niin vaikka kerran kuussa pakollinen käynti katsastusasemalla leimauttamassa ajopäiväkirja. Ehkä jopa pientä tarkastusmaksua vastaan? Tai jotain muuta ilkeää lisäbyrokratiaa. Eiköhän rupea joukkoliikenne houkuttelemaan. ;)

Taikka hiukan vakavammin: jospa helpotettaisiin joukkoliikennematkoihin liittyvää byrokratiaa. Entä, jos työmatkalla olevalle yksinkertaisesti maksettaisiin korvaus kuljetun matkan mukaan, aivan kuten kilometrikorvauksissa. Ongelma tässä on tietenkin, että maksettu korvaus saatettaisiin tulkita verotettavaksi palkanlisäksi. Kilometrikorvaus on verotonta tietyin edellytyksin, mistä on selvät säännökset. Muutetaan näitä säännöksiä ja laajennetaan kilometrikorvaus työmatkakorvaukseksi. Korvausta saisi verottomasti matkapäiväkirjaa vastaan, jossa olisi eriteltynä kuljetut kilometrit eri kulkumuodoilla. Kullekin kulkumuodolle määriteltäisiin vuosittain kilometrin hinta ja sovellusalueeksi vaikka kotimaanmatkat. Lentoliikenne olisi ehkä syytä jättää ulkopuolelle.

Pieni asia, mutta sitten kuitenkin olisi askel oikeaan suuntaan.
 
Veropetoksen helppous omaa autoa käytettäessä ei mielestäni ole hyvä asia. En näe, että julkisen liikenteen matkojen korvauksessa tarvitsisi lähteä ihan samalle linjalle. Esim. VR-HSL-kohde-HSL-VR -tyyppisellä matkalla riittävien sähköisten tositteiden tuottamisen automaagisesti luulisi olevan ihan mahdollista. Joku voisi jopa kutsua sitä asialliseksi palveluksi. Julkisen käyttöä koskevan petoksen tekeminen kuittiprintterillä tai photarilla ei oikein tunnu itsestä kovin eri jutuilta, vaikka photari useammalta löytyykin. Kilometrikorvauspetokseen ei tarvita kumpaakaan.

"Palkansaajan on liitettävä matkalaskuun tositteet tai muu selvitys. Mukaan liitetään hotellilasku, junaliput tms. Sähköisestä lentolipusta liitetään matkatoimiston tai lentoyhtiön varmistus, josta näkyy myös lipun hinta. Joistakin kuluista, esim. pysäköintimaksuista, ei saa minkäänlaista tositetta. Tällöin palkansaaja vakuuttaa allekirjoitetulla matkalaskulla kustannusten määrän olevan oikea. Myös sähköistä allekirjoitusta voidaan käyttää." Vero.fi, Työmatkakustannusten korvaukset, 7.Matkalasku ( https://www.vero.fi/fi-FI/Syventava...itukset/Tyomatkakustannusten_korvaukset(9973) )

Sähköinen lentolippu on sentään paperivapaata tavaraa. Muut vissiin ei.(?) Onko jotain järkevää syytä miksi ei?
 
Tässähän on lisänä vielä ALV:hen liittyvä laskelma. Periaatteessa firmalla on oltava tositteet ALV:n maksamisesta esim. junalipussa.

Ei tässä tapauksessa, jos työmatkan tehneelle maksetaan korvaus matkan perusteella. Silloinhan asia on yrityksen kannalta selvä. Ei kilometrikorvaustakaan varten tarvita selvityksiä arvolisällisistä bensoista tai auton varaosista. Tietysti ALV-vähennykset jäävät saamatta. Että ei ajatus tähän kaadu.

Siihen se sen sijaan voikin kaatua, että ei tuosta ole niin isoa hyötyä, että maksaisi vaivan. Kun asiaa tarkemmin ajattelee.
 
Ovatkohan muuten autoilijat unohtaneet, että periaatteessa km-korvausten saamieksi pitäisi käsittääkseni pitää ajopäiväkirjaa?
Veropetoksen helppous omaa autoa käytettäessä ei mielestäni ole hyvä asia.
No joo, tämä kommentti menee joukkoliikenteen kannalta aika kauas off-topic alueelle.
Mutta kun tässä keskustelulangassa olemme ihmetelleet yksityisautoilijoiden hämmästyttävän vapaata oman auton km-matkalaskutusoikeutta suhteessa meidän joukkoliikennekäyttäjien kuittirumbaan, niin tässä on asiaa sivuava IS-linkki meitä epsoolaisia (ja ehkä suomalaisen futiksen ystäviäkin?) kohauttaneiden Mika Lehkosuon potkujen taustoista (eli kun maksuvaikeuksissa rämpivä FC Honka usein ei ole pystynyt maksamaan ajoissa edes palkkoja pelaajilleen saatikka päävalmentajalle, niin sittenhän riidellään jokaisesta palkkakuitista, tositteettomasta matkalaskusta etc...):
http://www.iltasanomat.fi/veikkausliiga/art-1288652799537.html
 
Takaisin
Ylös