LinkBack URL
About LinkBacks
Monikeskustainen kaupunkirakenne
Vastaa lainaamalla viestiäEn pidä autoistumista ja autoistumisen mahdollistamaa seudun hajaantumista kestävänä kehityksenä, päin vastoin. Mutta tarkoitin kirjoituksellani sitä, että kaupungin kasvu ylipäätään johtaa hajaantumiseen. Se, miten hajaantuminen tapahtuu, on kiinni käytettävissä olevista liikenteen mahdollisuuksista. Onhan ollut suuria ja levinneitä kaupunkeja myös ennen autoja.Alunperin kirjoittanut Ville O. Turunen
Kaupunkien vallankumous ja teollinen vallankumous tapahtuivat samaan aikaan, eikä se ole sattuma. Kun keksittiin juna, työväki voitiin asuttaa kauemmaksi kuin kävelyetäisyydelle. Se tarkoitti, että yksi tehdas kykeni kasvamaan ja tyydyttämään kasvavan työvoiman tarpeensa. Konevoima toi tehon tehtaisiin sekä liikenteeseen.
Ennen autoja kaupunkien kasvu oli kontrollissa, koska liikennevälineet oli pakko suunnitella ja hallita yhteiskunnan taholta. Meillä kaupungit olivat kovin pieniä silloin kun autoilu tuli Suomeen 1960-luvulla, ja siksi meillä suurimmat kaupungit ovat kasvaneet autoilun perusteella. Tämä autoilun vyöhyke löytyy monista oikeista suurkaupungeistakin, jotka siis olivat sitä jo ennen autoja. Mutta autoilun kaupungrakenteen vyöhyke on kauempana kuin meillä. (PK-seudulla autoilun vyöhyke alkaa suurin piirtein H:gin kantakaupungin ulkopuolelta siitä, mihin ratikkalinjat päättyvät. Esim. Itä-Helsinki on varsin puhtaasti autokaupunkia, jota rakennettin 20 vuotta ennen kuin tänne saatiin autokaupungin päätieverkkoa seuraava metro.)
Kaupunkitaloustieteilijöiden mukaan kaupunkien hajaantuminen teollisuuden osalta liittyy ensisijaisesti maantierahtikuljetusten kehityksestä. Aluksi kaupungin paikan ja teollisuuden ja liikenteen sijainnin määräsi vesi. Sitten rautatie, joka oli tiukasti sidoksissa satamaan. Kuljettaminen oli kallista ja hankalaa, joten rahtia edellyttävä toiminta asettui sataman ja sinne tulevan radan ympäristöön. Kuorma-auto vapautti tästä paikkasidonnaisuudesta - muuta näyttää minusta siltä, että vain hetkeksi. Logistiikkakeskittymät ovat tulleet uudelleen muotiin, sillä kuorma-autokyytikään ei ole enää niin halpaa, että sitä ei tarvitse ottaa huomioon.
Kestävän kehityksen mukaista on minusta se, että hallittu hajaantuminen antaa mahdollisuuden pysyä kohtuullisissa päivittäisissä matkoissa. Yksikeskustaisuus tarkoittaisi, että kaupungin kasvaessa päivittäiset matkat ja niihin käytettävä aika ja luonnonvarat kasvavat jatkuvasti myös.
Nykyinen autoiluun perustuva hajaantuminen ei tietenkään ole kestävän kehityksen mukaista. Se on hallitsematonta, ja kontrollin puute johtaa yhteiskunnan kannalta huonoihin ratkaisuihin. Huvittavaa on, että se johtaa jopa yksilön kannalta huonoihin ratkaisuihin, mutta yksilöt eivät sitä itse tajua. Markkinoinnilla on onnistuttu luomaa mielikuvia, joiden mukaan ihmiset toimivat omaa etuaan vastaan. Esimerkiksi ja nimenomaan automarketit kontra lähikaupat ovat tätä.
Tiivistän niin, että hajautuminen sinänsä ei ole hyvä tai paha, vaan se, miten hajautuminen tapahtuu. Autoiluun perustuva hallitsematon hajautuminen on paha, maankäytön tehokkuuden kanssa sopusoinnussa olevaan joukkoliikenteeseen perustuva hallittu hajaantuminen on hyvä. Yksikeskustaisuus on joko paha tai mahdoton riippuen siitä, miten suureksi kaupunki kasvaa, mutta kyllin pienessä kaupungissa se on hyvä.
Auton ongelma on siinä, että se tosiasiassa sopeutuu huonosti kaupunkikehittämisen erilaisiin vaihtoehtoihin sallien itse asiassa vain yhden, auton ehdolla toimivan kaupunkirakenteen ja tehokkuuden. Vain jukkoliikenne voi joustaa - mutta silloinkin on oltava oikeanlaatuista joukkoliikennettä ja tarvittaessa erilaisten ratkaisujen yhdistelmiä. Bussilla joustovara ylöspäin loppuu liian pian, raskaalla raideliikenteellä puolestaan joustovara alaspäin on olematon. Ei siitä mihinkään päästä, että nykyaikainen raitiotie joustaa parhaiten ja juuri kiinnostavimmalla kapasiteettialueella.
Antero
)
