Näkisin autoa enemmän taustalla nimenomaan teoriat yleensä ja niihin liittyvän tieteisuskon. Uskon siksi että tieteellisistä menetelmistä huolimatta tieteellinen nöyryys jota ilmaistaan tyyliin "on todennäköisesti että" tai "jos oletamme että" unohtuu.
Esimerkiksi aikaanaan nauhakonttoritalo Alppilassa oli varmasti ihan kelvollinen valmistuessaan, tehokasta tilankäyttöä ja hyvien autoyhteyksien päässä. Nyt tiet on tukossa, ja tila haluttaisiin muuttaa asunnoiksi, mihin se sopii huonosti. Toisaalta esimerkiksi viereinen vanhempi talo on voinut olla iso yksityiskoti, vuokra-asuntotalo, toimistokompleksi, ja nyt omistusasuntoina. Näin siksi, että talo on suunniteltu tilaksi ilman niin kovin tarkkaa käyttötarkoitusta (olkoonkin että rakennushistorioitsija varmaan löytää funktionaaliseen selityksen monille rakenteille) ja kaupunkirakenne tukee sitä perusliikkumismuotoa, eli kävelyä. Ongelma tässä ei ole huonot teoriat vaan ylisuunnittelu, ja siksi ongelmaa ei ratkaista paremmalle teorialla tyylin yhteisöllinen kaupunkirakenne.
Vieno toiveeni olisi, että tehtäisiin vaan kaupunkia ja katsotaan mitä sinne syntyy. Liike- ja toimitilojen sijoittelun ratkaisisin niin, että tehdään noin metrin korkeudelle katutasosta tiloja jotka voi yhdistää koko korttelin mitalta. Niitä voi sitten käyttää kauppoina, toimistoina tai asuntoina tarpeen mukaan.
Mitä tulee julkiseen tilaan, Osmo Soininvaaran pyöräblogista minulle pisti silmään seuraava kommentti:
http://blogit.hs.fi/soininvaara/tarnow-puola/Alunperin kirjoittanut Osmo Soininvaara
Ehkä se on joskus ollut tori tai sitten se puisto josta on tullut tori. Tai ehkä se on vaan tyhjää tilaa joka on jäänyt rakentamatta. Joka tapauksessa juuri näin sen pitäisi mennä. Jos tarvitaan enemmän toritilaa niin aukiota käytetään siihen, jos ei niin laitetaan lisää istutuksia. Mielellään jotain siltä väliltä. Ei tätä tarvitse lyödä seuraavaksi sadaksi vuodeksi lukkoon Kaupunginsuunnitteluvirastossa.
Kaupunkisuunnittelu on minusta mennyt parempaan suuntaan, pyritään välttämään rakenteita jotka rikkovat kaupunginosan tyyliin leveät autokadut. Valitettavasti ratikkakiskot myös usein koetaan tällaisiksi, mikä on yksi selitys metro- ja tunneli-innolle ylipäänsä. Mutta kun meillä on edelleenkin nämä vanhat suunnittelurakenteet, joka ikisellä maapläntillä ja rakennuksella on funktio kaavassa, ja suunnittelua rajoittaa suunnittelualue. Helsinkiin ei voi kaavoittaa aukiota, joka on jotain puiston ja torin väliltä, ja katsoa tuleeko sinne torimyyjiä vai rupeako se kasvamaan ruohoa.