Viestiketju: Pyöräilyn kehittäminen Helsingissä

Oulun hyvistä pyöräilyolosuhteista haluaisin ensinnäkin todeta, että sikäläinen kaupunkirakenne keskustoineen ja esikaupunkeineen antaa erittäin hyvät mahdollisuudet rakentaa tehokkaan ja samalla mukavan pyörätieverkoston (sillä kyllä esim. Tuirasta joen pohjoispuolelta pääsee todella miellyttävästi ja nopeasti polkemaan puistojen läpi kaupungin keskustaan kuten myös yliopistolle pohjoiseen jne.).

Toki Oulun pyöräilyolosuhteita helpottaa päivittäisfillaristin kannalta myös se ihan helpottava tekijä, että sikäläinen Pohjois-Pohjanmaan rannikkomaasto on suunnilleen yhtä tasaista kuin Tanska ja Alankomaat, joten sikäli vaivatonta pyöräily ilman ylä- ja alamäkiä on niin Amsterdamissa, Kööpenhaminassa kuin Oulussakin.

Joten kunhan pyörätiet ovat oululaiseen tapaan hyvin hoidettuja myös talvikunnossapidon aikana, niin kyllähän siellä kelpaa polkea.

(Enkä ole kirjoittanut tätä kommenttia ihan olemattomalta kokemuspohjalta, sillä siis itse täällä pääkaupunkiseudulla olen likimain ympärivuotinen työmatkapyöräilijä samoin kuin Oulussa asuvan sisareni perheen useimmat jäsenet, ja heidän kertomaansa verrattuna on tilanne Espoon ja Helsingin pyöräilyreittien ja ulkoiluteiden talvihoidon osalta valitettavasti "hieman" huonompaa tasoa, joten lauhaa ja vähäsateista olematonta talvea täällä etelärannikolla voi vain toivoa...)

Alunperin kirjoittanut j-lu

Noihin keleihin on nykyään keinot. Baanalla on kokeiltu parina talvena erilaisia suolan korvikkeita ja ainakin viime sesongin litku oli todella toimiva: väylä sulana käytännössä koko talven, koirain tassut eivät kirvelleet eivätkä fillarit ruostuneet. Ilmeisesti ei myöskään ollut kalleimmasta päästä.

Helsingissä on ympärivuotisen pyöräilyn edellytykset, kyse on vain tahdosta toteuttaa ne. Eli toisin sanoen tarvitaan laatuverkosto, ja tällä ei tarkoiteta jokaista pyöräkaistaa ja klv:tä, vaan jokusen pääreitin kunnostamista/rakentamista sellaiseksi, ettei sadan metrin välein tarvitse vaihtaa kadun puolelta toiselle valojen kautta, ja verkoston talvihoito.

Tässä keskitytään liikaa pyöräteihin. Ne eivät yleensä ala käyttäjien kotiovilta eivätkä työpaikan ovelta ja kun Helsingissä viimeinen kilometri kummassakin päässä muistuttaa talvella usein huonosti jäädytettyä luistinrataa tai sohjoryteikköä, jolle parhaassa tapauksessa heitetty vähän hiekkaa ja suolaa ja jolla kävelijöidenkin on ilman nastoja vaikea pysyä pystyssä, ei pelkkä pyöräteiden talvihoito asiassa paljon auta.

Ilmasto vaikuttaa tähän paljon. Oulussa suurimman osan talvea melkein joka paikka on pitävää lumipolannetta, kun lumi ei helposti sula ja toisaalta Kööpenhaminassa tai Amsterdamissa lumi ei pysy maassa, vaan sulaa yleensä nopeasti. Helsingissä taas tyypillinen kadun talvialusta on huonosti jäädytetty luistinrata tai sohjoryteikkö, kun lumi sulaa ja jäätyy ja välillä vielä sataa vettäkin.

Alunperin kirjoittanut Vesa Nurminen

Kysytään niitä sääoloja pyöräilijöiltä eikä autoilijoilta. Edelleenkin tyyni ilma ja jää on satulassa istuvan mielestä mukavampi kuin vaakaräntä.

Nyt tulee ihan mieleen, oletko edes koskaan pyöräillyt ihan oikeasti liukkaalla vai kirjoitatko ihan lämpimiksesi. Itse vetelin kyllä muutaman talven Mikkelissä kouluun pahimmillaan lauhoina talvina viikko tolkulla joka päivä pahimmillaan jossain kohdissa peilijäätä väistellen ja voin kertoa, että musta jää on liukasta ja pyörällä kaatuminen ihan oikeasti sattuu, hyvällä tuurilla ei mene luita poikki.

Minusta liukkaalla polkeminen on kyllä varsinaista extreme-urheilua, vaikka sitä on joskus tullut harrastettuakin, kun kouluun tai harrastuksiin kävelyyn olisi mennyt enemmän aikaa. Kun jään päällä on vielä vettä tai lunta, pystyssä ei sitten enää pysy paljon millään. Toki pyörän pitäminen pystyssä liukkaalla ja hallittu pyörällä kaatuminen on muuten taitolaji sekin, kun sitä aika pienestä pitäen talvet harjoittelee. Nykyään minulla tuota liukkaan ajon pyöräilytaitoa ei enää ole, vaikka nykyäänkin silloin tällöin pyöräilen.

Vaakaräntä pitävällä pohjalla tai 25 asteen pakkanen pitävällä lumella on liukkaaseen keliin verrattuna todella mukava pyöräilykeli kun ei koko ajan tarvitse pelätä kaatumista, ajaa koko ajan kieli keskellä suuta, kaatua silloin tällöin, kun superliukas paikka yllättää, ja kaatumisen jälkeen haukkoa henkeä ja tarkastaa jäsenet, selvittiinköhän taas vain ruhjeilla, mustelmilla ja venähdyksillä vai menikö tällä kertaa luita poikki.

http://naytadata.com/2017/12/13/pyor...t-helsingissa/

Erittäin hyvää analyysiä pyöräilystä Helsingissä. Itseni yllätti, kuinka merkittävä osa pyöräilystä on ruuhka-aikojen työmatkaliikennettä. Sen puolesta voi sanoa, että vaikka pyöräilyn kulkumuoto-osuus polkee paikoillaan, niin pyöräilyllä on merkitystä kaupunkiliikenteessä: se ei ole liikuntaa tai kesäviikonlopun huviajelua Merisatamaan jätskille vaan tiukkaa liikennettä.

Edit: myös se on aika silmiinpistävää, että sade ei suuremmin vaikuta pyöräilyyn, mutta lämpötila kylläkin. Mutta onko lopulta kyse lämpötilasta, vai mahdollisesta liukkaudesta?

Alunperin kirjoittanut j-lu

http://naytadata.com/2017/12/13/pyor...t-helsingissa/
Edit: myös se on aika silmiinpistävää, että sade ei suuremmin vaikuta pyöräilyyn, mutta lämpötila kylläkin. Mutta onko lopulta kyse lämpötilasta, vai mahdollisesta liukkaudesta?

Pimeys on liukkauden ohella merkittävä tekijä. Niin pitkään kun pääsee töihin ja töistä kotiin valoisaan aikaan työmatkoilla pyöräillään, sitten kun tulee pimeää ja liukastakin pyöräily romahtaa. Matala lämpötila on Suomessa yhteydessä pimeyteen ja liukkauteen eli kyllä sekin vaikuttaa osaltaan.

Alunperin kirjoittanut petteri

Pimeys on liukkauden ohella merkittävä tekijä. Niin pitkään kun pääsee töihin ja töistä kotiin valoisaan aikaan työmatkoilla pyöräillään, sitten kun tulee pimeää ja liukastakin pyöräily romahtaa. Matala lämpötila on Suomessa yhteydessä pimeyteen ja liukkauteen eli kyllä sekin vaikuttaa osaltaan.

Pimeys on hyvä pointti myös. Lähinnä hain sitä, että onko väärin puhua lämpötilasta pyöräilyinnokkuuteen vaikuttavana tekijänä, jos kyse on varsinaisesti liukkaudesta (tai pimeydestä)? Tällä on merkitystä sikälikin, että pyöräilyväylien liukkauteen, kuten myös pimeyteen, on huomattavasti helpompi ja edullisempi vaikuttaa ylläpidolla ja infralla kuin lämpötilaan.

Omakohtainen mielipide on juurikin se, että kuivalla pakkassäällä on paljon mielyttävämpi pyöräillä kuin liukkaassa nollakelissä. Lisäksi ajoradalla pyöräily pimeällä on sellaista vähemmän mielyttävää hommaa yleensäkin ja liukkaalla jätän suosiolla väliin.

Alunperin kirjoittanut petteri

Pimeys on liukkauden ohella merkittävä tekijä. Niin pitkään kun pääsee töihin ja töistä kotiin valoisaan aikaan työmatkoilla pyöräillään, sitten kun tulee pimeää ja liukastakin pyöräily romahtaa. Matala lämpötila on Suomessa yhteydessä pimeyteen ja liukkauteen eli kyllä sekin vaikuttaa osaltaan.

On kyllä pakko huomauttaa, että aineisto ei oikein tue tätä johtopäätelmää. Jos pimeys olisi merkittävin tekijä, pitäisi kuopan olla joulukuun ja tammikuun vaihteessa. Yleensäkin käyrä kuukausittaisista vaihteluista seuraa kuukauden lämpötilaa eikä valoisuutta. Kevätpäiväntasaus on kuitenkin jo maaliskuun lopulla ja työmatkat pääsee kulkemaan valoisassa jo kuun alusta.

Alunperin kirjoittanut Ville O. Turunen

On kyllä pakko huomauttaa, että aineisto ei oikein tue tätä johtopäätelmää. Jos pimeys olisi merkittävin tekijä, pitäisi kuopan olla joulukuun ja tammikuun vaihteessa.

Pimeys, liukkaus ja kylmyys vaikuttavat siinä milloin pyörät menevät talviteloille. Kun pyörä on kunnolla talviteloilla se otetaan liikenteeseen vasta kun kevät sulattaa jäät ja on valoisaa.
Kaikki noista vaikuttavat. Epäilen liukkauden vaikuttavan eniten. Jos tänään pyöräilee vaikka Martinlaaksossa (tai Kannelmäessä) pitää olla aika extreme-urheilija, toki täällä Punavuoressa on hyvä pyöräilykeli.

Suhteellisia muutoksia olisi myös syytä käsitellä prosentteina. Kovin pyöräilyn suosion lasku tulee aikana, jolloin työmatkapyöräilyaika pimenee rajusti. Henkilökohtaisen kokemuksen perusteella kuitenkin liukkaus ja kylmyys ovat ehkä vielä ikävämpiä.