Pyöräilyn kehittäminen Helsingissä

Turvavyö on huono analogia pyöräilykypärälle. Se on auton kiinteä turvavaruste. Kypärän pitää erikseen kulkea pyöräilijän mukana. Sakkouhka todella torpedoisi esim. koko kaupunkipyöräkonseptin, ellei kaupunkipyöriin sitten jotenkin integroida kypäriä. En nyt äkkiseltään edes keksi, miten sen voisi kustannustehokkaasti tehdä. Ei se missään vaijerissa voi olla kiinni, se vasta vaarallista olisikin.
 
Kypärä on aika epämukava, hiostaa, tekee epämukavammaksi kääntää päätä, joka on minusta pieni turvallisuushaitta ja kypärää on ikävä raahata mukana sen jälkeen kun laittaa pyörän johonkin parkkiin. Lisäksi hyvin kevyen ja heikosti suojaavan pyöräilykypärän turvallisuusvaikutus on onnettomuustilanteissa pieni.

Kyllä minä silti aina välillä käytän kypärää ja välillä en. Kaupunkipyörällä kulkiessa en kyllä käytä koskaan.
Muuta kysyttävää?

Etkä ole ainoa. Ainakin tänä kautena havaintojeni mukaan kypärällinen alepafillaristi oli selkeästi vähemmistössä.
 
Toinen asia on, että alhaisilla nopeuksilla pyöräilykypärän käyttö on tismalleen yhtä perusteltua kuin jalankulkukypärän käyttö. Toki se lisää turvallisuutta jonkin verran, mutta kuka jalankulkija laittaa kypärän päähän vaikka ylittäessään ison tien? Pitäisikö sellaisen olla pakollista?
 
Turvavyötä ja pyöräilykypärää en itse näe mitenkään huonona vertailussa. Turvavyön hyötyjä kiistettiin ensiksi samalla tavalla hatusta vedetyin perustein. Kun turvavyön hyödyt ovat onnettumuustilanteista saatujen raporttien myötä kiistattomat, niin eipä kukaan enää väitä että turvavyöstä olisi haittaa, mutta on edelleen autoilijoita, jotka eivät sitä käytä, esim. taksinkuljettajat. Pyöräilyn lisääntyessä ja onnettomuuksista kerättyjen faktojen perusteella muutaman vuoden kuluttua kukaan ei kiistä pyöräilykypärän hyötyjä.

Alepa-pyörien tulo on selkeästi ollut positiivinen asia kokonaisuudessaan. Ilmeisesti Helsingin kaltaisessa kaupungissa alkaa olla pikkuhiljaa yleisesti hyväksyttyä sekin, että pyörän käyttäjä on samalla kaupan mainostaja. Sehän on totta että nykyisessä tilanteessa kukaan ei kotoa ota pelkkää kypärää mukaan ajaaksen sitten pyörällä 500 metriä bussimatkan jälkeen. Kun olen itse katsellut noita Alepa-pyöriä, niin olen pannut merkille, että näillä pyöräilijöillä on varsin asiallinen ajonopeus eli suhteelisen hidas.

Ei ole helppo toteuttaa mallia, jossa kypärä lainattaisiin mukaan pyörän kanssa. Jotenkin ongelma pitää ratkaista. Kun samoja päättäjiä istuu Helsingin valtuustossa, eduskunnassa ja HOK-elannon edustajistossa, niin tulee väkisinkin mieleen, että liittyykö tuo kypäräpakkokysymys jotenkin Alepa-pyörien käytön mahdollistamiseen. Tässä voi käydä niin että kun joku Alepa-pyörällä kaatuu ilman kypärää ja loukkaa vakavasti päänsä, niin sitten se keskustelu alkaa.

Näinhän se valitettavasti tahtoo aina mennä, vasta tapahtuneet onnettomuudet saavat päättäjät havahtumaan.
 
Kun turvavyön hyödyt ovat onnettumuustilanteista saatujen raporttien myötä kiistattomat, niin eipä kukaan enää väitä että turvavyöstä olisi haittaa, mutta on edelleen autoilijoita, jotka eivät sitä käytä, esim. taksinkuljettajat.

Tähän detaljiin vain: taksinkuljettajat saavat lain mukaan olla käyttämättä turvavyötä silloin, kun asiakkaita on kyydissä. Perusteluna on se, että taksikuljettajan riski joutua asiakkaan pahoinpitelemäksi tai uhkaamaksi on selvästi suurempi kuin riski joutua liikenneonnettomuuteen. Näin ollen turvavyö on kuljettajalle ennemminkin vaaraa lisäävä kuin turvallisuutta lisäävä varuste. Mutta ilman asiakkaita taksikuskienkin tulisi käyttää turvavyötä.
 
Tähän detaljiin vain: taksinkuljettajat saavat lain mukaan olla käyttämättä turvavyötä silloin, kun asiakkaita on kyydissä. Perusteluna on se, että taksikuljettajan riski joutua asiakkaan pahoinpitelemäksi tai uhkaamaksi on selvästi suurempi kuin riski joutua liikenneonnettomuuteen. Näin ollen turvavyö on kuljettajalle ennemminkin vaaraa lisäävä kuin turvallisuutta lisäävä varuste. Mutta ilman asiakkaita taksikuskienkin tulisi käyttää turvavyötä.

Ajoin itse taksi Helsingissä viisi vuotta ja oman kokemukseni ja tutkimusten mukaan väite ei pidä paikkaansa. Jos esittämsi asia olisi noin niin silloin kuljettaja laittaisi vyön kiinni kun autossa on 10-vuotias lapsi tai 90-vuotias rollaattorimummo. Kyse on uskomuksesta ja vääristä olettamuksista. Minulle sattui myös silloin tällöin hankalia asiakkaista eikä vyön käyttö estä hankalan asiakastilanteen hoitmaista.
 
Pyöräilemättä jättäminen on vaarallisempaa kuin pyöräily ilman kypärää. Tästä syystä kypärän käyttö ei saa olla pakollista, vaikka se toki on suositeltavaa.
 
Käykääpä kypäräpakon puolesta tutustumassa Kööpenhaminaan. Ei se asia sen enempää vaadi kuin infra kuntoon, niin tarve poistuu.
 
Käykääpä kypäräpakon puolesta tutustumassa Kööpenhaminaan. Ei se asia sen enempää vaadi kuin infra kuntoon, niin tarve poistuu.

Kypäräpakon poistamiseksi vaaditaan Helsingissä ja Suomessa kyllä PALJON enemmäin kuin pelkän infran kuntoon saamista. Köpiksessä maasto on tasaista, Helsingissä ei niinkään. Köpiksessä pyöräilijöitä on paljon ja etenkin ruuhkassa pyöräilynopeus on maltillinen. Köpiksessä päästiin vuosi pari sitten tilanteeseen, että pyöräilijöiden kulkutapaosuus ohitti autoilijoiden vastaavan.

Vaikka infra saataisiin Suomessa kuntoon, niin liikennekulttuuri laahaa muita Pohjoismaita ja muuta (Länsi)eurooppaa valovuosia jäljessä. Astut jalankulkijana (tai taluttavana pyöräilijänä) suojatielle, niin huomattavalla määrällä (lue: 99,99%) suomalaisilla autoilijoilla kaasupoljin ja jarru menevät sekaisin. Ei pysähdytä, vaan kiihdytetään yli suojatien, vaikka jalankulkija seisoisi jo itse suojatiellä. Omakohtaisesti törmään tähän ilmiöön monta kertaa viikossa.

Jos vastakkaiset kaistat on erotettu liikenteenjakajalla, niin olen löytänyt oivan keinon vähentämään näkymättömyyttä. Ylittäessäni suojatietä, en jää seisomaan liikenteenjakalle vaan ennen sitä vastaantulevalle kaistalle. Silloin moni autoilija hidastaa oikeasti vauhtiaan pysähtyäkseen suojatien eteen, jotta pääsisin jatkamaan ylitystä kadun toiselle puolelle.

vasta tapahtuneet onnettomuudet saavat päättäjät havahtumaan

Tämä on ikävä kyllä yleinen käytäntö Suomessa. Mieluiten tarvitaan ainakin kaksi kuolemaan johtanutta onnettomuutta, ennen kuin asioille alkaa tapahtumaan. Eräs vaarallinen kevyen liikenteen alikulkutunneli korvattiin uudella tunnelilla ja uusilla väyläjärjestelyillä, mutta vasta toisen kuolonuhritapauksen jälkeen. Surullista on kuitenkin se, että vielä tänä päivänä rakennetaan huonoa kevyen liikenteen infraa. Tuntuu siltä, että suunnittelijat itse eivät liiku jalkaisin tai pyörällä.

Pyöräilemättä jättäminen on vaarallisempaa kuin pyöräily ilman kypärää. Tästä syystä kypärän käyttö ei saa olla pakollista, vaikka se toki on suositeltavaa.

Eikös Suomessa ole kypäräpakko, vaikkakaan pyöräily ilman kypärää ei ole rangaistava teko?

Viime lauantain jälkeen olen vakuuttunut, että kypärää PITÄÄ käyttää aina. Vuokrasimme puolison kanssa viime perjantaina pyörät täältä Funchalista ja lauantaina suuntasimme autolautalla Madeiran naapurisaarelle Porto Santoon. Aikomuksena oli siellä viettää leppoisa pitkä viikonloppu aktiiviloman merkeissä. Olimme polkaisseet lähes 30 km ja olimme jatkamassa tauon jälkeen matkaa eteenpäin. Olin ehtinyt rullata loivaa alamäkeä kolmisenkymmentä metriä, kun kuulin takanani omituisen äänen. Katsoin taakseni ja näen puolisoni makaavan maassa, elämäni järkyttävimpiä hetkiä. Hän oli kaatunut pyörällään. Juoksin lujaa takaisin hänen luokseen ja huomasin hänen maakaavan tajuttomana, hengittäen raskaasti nenän kautta. Siinä omassa shokkitilanteessani osasin koota itseni ja käänsin hänet sikiöasentoon. Hän virkosi muutaman minuutin kuluttua. Huomasin yhtäkkiä, että paikalle oli saapunut muitakin (tie ei ole mitenkään vilkasliikenteinen). He auttoivat mm soittamalla paikalle ambulanssin, joka vei hänet saaren terveyskeskukseen. Lääkäri totesi, että kädessä oli kolmemurtumaa. Kypärä suojasi myös tehokkaasti, koska ei ollut syntynyt aivotärähdystä. Ilmeisesti kypärän visiiri imi suurimman törmäysvoiman. Se oli rikkoontunut kypärän viereen ja oli samalla estänyt lasilinssisiä aurinkolaseja rikkoontumasta. Kypärä suojasi siis sekä aivovaurioilta että sokeutumiselta.

Itse onnettomuuden syy jänee ikuiseksi arvoitukseksi, koska en ollut silminnäkijä, vain korvankuulija. Olen nyt parina päivänä pyöräillut täällä Funchalissa puolison onnettomuuspyörällä. Mitään teknistä vikaa en ole havainnut 60 km:n jälkeen. Jarrut ovat huippukunnossa. Huomasin maanantaina, että ohjaustangon pidikkeet olivat liukkaat, kun sormet (pyöräilyhanskoissani ei ole sormiosia) olivat hikiset. Ostin eilen tiistaiksi endurohanskat, jolloin liukkausongelma poistui. Itselläni ei ole muistikuvaa oliko puolison kädet hikiset, kun onnettomuuspaikalla tuin hänen kipeää kättään (ymmärsin jo silloin, että ranteessa oli murtuma, vaikka en ole mikään lekuri). Puolison ote on saattanut lipsahtaa irti ohjaintangosta. Tarkistin vielä meidän molempien gps-jäljet, nopeutemme oli alle 10 km/h. Hiljainen nopeus ei millään tavalla perustele kypärättömyyttä.

Liikennekulttuurista vielä sen verran, että tunnen itseni pyöräilijänä turvallisemmaksi Funchalin kaduilla kuin Helsingissä esim Hämeentiellä. Vaikka Funchalin liikenne tuntuu kaoottiselta. niin täällä esim linja-autokuljettajat eivät tööttäile stadilaisten dösakuskien tyyliin, kun poljen kadulla. Autoilijat eivät tupsahda suomalaiseen tyyliin kolmion/stop-merkin takaa suoraan eteeni. Autoilijat siirtävät ajoneuvonsa hieman kauemmas jalkakäytävästä, jotta pyöräilijä mahtuu paremmin etenemään jnejne. Ainoa huono puoli on kahden maaseutubussiyhtiön kalusto, joka tupruttaa mustaa dieselkatkua suoraan päin näköä. Niin, ja pyöräilyinfra on täällä kuin sikiöasteella, kun verrataan Helsinkiin. Pari hassua pyörätieväylää.
 
Kypärä on aika epämukava, hiostaa, tekee epämukavammaksi kääntää päätä, joka on minusta pieni turvallisuushaitta...

ja heikosti suojaavan pyöräilykypärän turvallisuusvaikutus on onnettomuustilanteissa pieni.

En tiedä millaisen kookospähkinän tai 1800-luvun sukelluspuvun kaltaisen kypärän Petteri päähänsä laittaa, mutta nykyaikaiset kypärät ovat kevyitä, eivätkä hiosta. Talvipyöräilijänä pitää aina silloin tällöin koputtaa päätä, jotta olen muistanut liittaa kypärän pipon ja hupun jne päälle.

Puolisoni oli toipilaana viikon sairaalassa täällä Funchalissa. Samalla osastolla oli myös toinen loukkaantunut pyöräilijä. Hänkin oli käyttänyt kypärää. Hän ei ollut kuitenkaan yhtä onnekas, koska oli murtanut molemmat kätensä ja jalatkin olivat saaneet kolhuja. Hänen puolisonsa toimi osastolla omaishoitajana syöttäen sairaalamosk... ruokaa.
 
Puolisoni oli toipilaana viikon sairaalassa täällä Funchalissa.


Tuo oli ilmeisesti juuri sen tyyppinen onnettomuus, jossa pyöräkypärästä on muistaakseni tilastollisesti osoitettu olevan jotain hyötyä, eli tilanne, jossa pyöräilijä kaatuu yksin kohtuullisen pienestä vauhdista.

Törmäilyissä autojen kanssa energiat ovat ilmeisesti usein niin suuret, että kevyt ja kasvoja suojaamaton pyöräkypärä ei paljon auta. Juuri katselin tilastodataa, jonka mukaan moottoripyöräonnettomuuksissa kypärään osuneista iskuista juuri leukaa ja kasvoja suojaavaan osaa tuli suurin osuus. Polkupyöräilijöillä ei siinä kohtaa ole mitään suojaa.

Vaikka infra saataisiin Suomessa kuntoon, niin liikennekulttuuri laahaa muita Pohjoismaita ja muuta (Länsi)eurooppaa valovuosia jäljessä. Astut jalankulkijana (tai taluttavana pyöräilijänä) suojatielle, niin huomattavalla määrällä (lue: 99,99%) suomalaisilla autoilijoilla kaasupoljin ja jarru menevät sekaisin. Ei pysähdytä, vaan kiihdytetään yli suojatien, vaikka jalankulkija seisoisi jo itse suojatiellä. Omakohtaisesti törmään tähän ilmiöön monta kertaa viikossa.

Tästä jatkuvasti valitetaan, mutta se ei vastaa omaa kokemustani nykyään laisinkaan. Autoilijat ovat pääsääntöisesti varsin höveleitä, toisin kuin takavuosina. Välillä suorastaan harmittaa, että autoilijat pysähtyvät kovasta vauhdista suojatien eteen ja pari seuraavaa perään, kun oma varmisteluni, että viereinenkin kaista pysähtyy ja lähtemiseni pysähdyksistä pyörällä ylittämään tie kestää kauemmin kuin autoilta olisi kestänyt hujauttaa ohi neljää tai viittä kymppiä, mitä olivat menossa. Autoilla ei myöskään tuossa tilanteessa ole väistämisvelvollisuutta, kun en ollut vielä suojatiellä. Olen myös kuullut parinkin amerikkalaisen vieraan taivastelevan tätä ilmiötä, ja sanoivat, että kotipuolessa ei tapahtuisi ikuna. Olivat kyllä todella autovaltaisista paikoista, joissa kävely- ja pyöräinfraa on todella heikosti.
 
Viimeksi muokattu:
Takaisin
Ylös