Minusta tästä keskustelusta paistaa kaksi eri liikkumisfilosofiaa.
Ensimmäinen on tehokkuuslähtökohta, että matkustaja on aina matkalla pisteestä A paikkaan B ja hän haluaa minimoida käytetyn ajan ja vaivan. Kaikki ylimääräinen on turhaa, kävely rasitusta ja kulku jonkin palvelualueen kautta turhaa ajankulua. Kaupassakäyntikin on tehokkuuskysymys ja siellä käydään harvoin. Ravintolaan mennään vain ennaltasuunnitellen. Koti ja työpaikka ovat tyypillisesti omia tiloja, muu alue ei ole kovin houkuttavaa. Kaikki matka-aika on yleensä menetettyä aikaa, tämä on usein autoilijan maailma.
Toinen liikkumisfilosofia on jaetun tilan ja ajan maailma. Siinä ihminen on olemassa muuallakin kuin kotona tai työpaikalla ja erilaiset aktiviteetit rytmittyvät toisiinsa sujuvasti. Matka-aika voi olla omistettua tai menetettyä aikaa ja vaivaa. Sopiva reippailu työmatkan ohessa voi olla mukavaa eli omistettu aktiviteetti, pitkä tarpominen räntäsateessa tai liika rasitus on menetettyä vaivaa. Seisominen bussissa on menetettyä aikaa, kännykällä surffaaminen metrossa omistettua. Satunnaiset kohtaamiset ja aktiviteettumahdollisuudet matkan varrella voivat olla mauste tai häiriötekijä.
Millainen on modernin boheemin sinkun maailma? Suuri osa esimerkiksi Kalliossa asuvista sinkuista elää modernissa jaetun tilan ja ajan maailmassa, jossa yksityinen ja yhteinen vuorottelevat sujuvasti. Matkoilla on monta eri funktiota, kauppaan mennään kun on nälkä, ravintolaan jos ei huvita tehdä ruokaa, baariin jos on jano, kirjastoon jos siltä tuntuu. Toki tuossa maailmassa on myös matkoja, mutta matka-ajan on oman ajan rajat ovat hämärät ja joustavat. Oma aika löytyy vaikka mistä vaan kahvilasta, ei sitä varten tarvitse olla kotona.
Toinen ääripää on sitten tulosorientoituneen pientaloasujan maailma, vaikka Tammisalossa tai Westendissä. Koti on tärkeä, usein siihen liittyy perhe ja pieniä lapsiakin, jotka muokkaavat ajankäyttöä. Matka-aika on vihollinen, joka vie aikaa kaikelta tärkeämmältä, jokainen ylimääräinen askel on turhaa, jos liikkumista on, se on sitten suunniteltua ja organisoitua, ei mitään ylimääräistä turhaketta pidä olla joukkoliikenteen käytön ohessa.
Miten tämä liittyy kauppakeskuksiin ja vaihtoihin? No, kaikki eivät voi asua Kalliossa ja Tammisalossakin on elämää, ainakin neljän seinän sisällä. Lähiössä kauppakeskus on nykyään vilkkaan katutilan korvike, kadullahan ei lähiössä ole paljon mitään, kauppakeskuksessa on. Asema tai vaihto kauppakeskuksessa voi olla mahdollisuus päästä "kaupunkiin" kuin sattumalta tai vaihtoehtoisesti kurja rasite matkalla töistä kotiin. Se kuinka kokee yhteisen tilan ja onko koti vain neljän seinän sisällä, vaikuttaa rajusti myös liikkumisasenteisiin.
Ensimmäinen on tehokkuuslähtökohta, että matkustaja on aina matkalla pisteestä A paikkaan B ja hän haluaa minimoida käytetyn ajan ja vaivan. Kaikki ylimääräinen on turhaa, kävely rasitusta ja kulku jonkin palvelualueen kautta turhaa ajankulua. Kaupassakäyntikin on tehokkuuskysymys ja siellä käydään harvoin. Ravintolaan mennään vain ennaltasuunnitellen. Koti ja työpaikka ovat tyypillisesti omia tiloja, muu alue ei ole kovin houkuttavaa. Kaikki matka-aika on yleensä menetettyä aikaa, tämä on usein autoilijan maailma.
Toinen liikkumisfilosofia on jaetun tilan ja ajan maailma. Siinä ihminen on olemassa muuallakin kuin kotona tai työpaikalla ja erilaiset aktiviteetit rytmittyvät toisiinsa sujuvasti. Matka-aika voi olla omistettua tai menetettyä aikaa ja vaivaa. Sopiva reippailu työmatkan ohessa voi olla mukavaa eli omistettu aktiviteetti, pitkä tarpominen räntäsateessa tai liika rasitus on menetettyä vaivaa. Seisominen bussissa on menetettyä aikaa, kännykällä surffaaminen metrossa omistettua. Satunnaiset kohtaamiset ja aktiviteettumahdollisuudet matkan varrella voivat olla mauste tai häiriötekijä.
Millainen on modernin boheemin sinkun maailma? Suuri osa esimerkiksi Kalliossa asuvista sinkuista elää modernissa jaetun tilan ja ajan maailmassa, jossa yksityinen ja yhteinen vuorottelevat sujuvasti. Matkoilla on monta eri funktiota, kauppaan mennään kun on nälkä, ravintolaan jos ei huvita tehdä ruokaa, baariin jos on jano, kirjastoon jos siltä tuntuu. Toki tuossa maailmassa on myös matkoja, mutta matka-ajan on oman ajan rajat ovat hämärät ja joustavat. Oma aika löytyy vaikka mistä vaan kahvilasta, ei sitä varten tarvitse olla kotona.
Toinen ääripää on sitten tulosorientoituneen pientaloasujan maailma, vaikka Tammisalossa tai Westendissä. Koti on tärkeä, usein siihen liittyy perhe ja pieniä lapsiakin, jotka muokkaavat ajankäyttöä. Matka-aika on vihollinen, joka vie aikaa kaikelta tärkeämmältä, jokainen ylimääräinen askel on turhaa, jos liikkumista on, se on sitten suunniteltua ja organisoitua, ei mitään ylimääräistä turhaketta pidä olla joukkoliikenteen käytön ohessa.
Miten tämä liittyy kauppakeskuksiin ja vaihtoihin? No, kaikki eivät voi asua Kalliossa ja Tammisalossakin on elämää, ainakin neljän seinän sisällä. Lähiössä kauppakeskus on nykyään vilkkaan katutilan korvike, kadullahan ei lähiössä ole paljon mitään, kauppakeskuksessa on. Asema tai vaihto kauppakeskuksessa voi olla mahdollisuus päästä "kaupunkiin" kuin sattumalta tai vaihtoehtoisesti kurja rasite matkalla töistä kotiin. Se kuinka kokee yhteisen tilan ja onko koti vain neljän seinän sisällä, vaikuttaa rajusti myös liikkumisasenteisiin.
