Viestiketju: Kauppakeskukset ja joukkoliikenne

Alunperin kirjoittanut petteri

Toinen ääripää on sitten tulosorientoituneen pientaloasujan maailma, vaikka Tammisalossa tai Westendissä. Koti on tärkeä, usein siihen liittyy perhe ja pieniä lapsiakin, jotka muokkaavat ajankäyttöä. Matka-aika on vihollinen, joka vie aikaa kaikelta tärkeämmältä, jokainen ylimääräinen askel on turhaa, jos liikkumista on, se on sitten suunniteltua ja organisoitua, ei mitään ylimääräistä turhaketta pidä olla joukkoliikenteen käytön ohessa.

Kaukana asuvan maailmassa liikkuminen on kaikkialla läsnä oleva paha, josta on kuitenkin pakko pitää kiinni.

Entistä nopeampi ja sujuvampi liikenne on seireeni, jonka laulu houkuttelee asumaan entistäkin kauempana.

Liikenteen pyhä nopeus on myös vahva motivaatio torpata kiinteistökehitystä jopa kymmenien kilometrien päästä kotoa. Kiinteistökehitys kun hidastaa liikennettä joko suoraan (bulevardisointi) tai epäsuoraan (ruuhkat). Tuloksena on politiikka, jossa mitään ei saa tehdä ellei ensin luvata, ettei liikenneongelmat pahene. Eli kun rakennetaan, mietitään ensin kuinka paljon liikennettä voidaan muodostaa. Ja tehdään vain sen verran rakennelmia.

Jos NIMBYt ovat ongelma, työmatkariippuvaiset ovat kertaluokkaa pahempi saman ilmiön edustaja. NIMBYt kun yleensä pyrkivät torppaamaan projekteja vain parin kilometrin säteellä. Työmatkariippuvaiset eli super-NIMBYt torppaavat koko kaupungin kehityksen eikä heistä pääse eroon missään. Mutta heitä ei näy missään maksamassa siitä lystistä mitään: päinvastoin, he maksavat kunnallisveronsa muualle. Tavalliset NIMBYt sentäs maksavat veronsa sinne, missä heidän suutkin ovat.

---

Tästä suosta on yksi reitti ulos, ja se on olla kuuntelematta näitä super-NIMBYjä. Kiinteistökehitys on pois kaukana asuvilta, ja se on tavoiteltavaa. Rakennetaan ensin kaupunkia, ja katsotaan sitten miten paljon liikennettä sinne mahtuu. Naapurikuntalaisten työmatkojen pilaaminen on routa, joka tuo siat takaisin. Ei siihen mitään kuntaliitoksia tarvita.

Alunperin kirjoittanut hylje

Työmatkariippuvaiset eli super-NIMBYt torppaavat koko kaupungin kehityksen eikä heistä pääse eroon missään. Mutta heitä ei näy missään maksamassa siitä lystistä mitään: päinvastoin, he maksavat kunnallisveronsa muualle. Tavalliset NIMBYt sentäs maksavat veronsa sinne, missä heidän suutkin ovat.

Eiköhän se yritys, missä nämä työmatkariippuvaiset ovat töissä tuo (työmatkan kohde) kuntaan tuloja (vähintään kiinteistöveron muodossa)?

Tuo toki, mutta hiluja verrattuna paikan päällä asuvaan.

Asukas maksaa kunnallisverot elämänsä liikevaihdosta, ja upottaa jäljelle jäävästä rahasta lähes kaiken kulutukseen lähiympäristössä. Sellainen äärimmäinen cityboheemi ei edes kykene menemään naapurikuntaan kuluttamaan.

Muualla asuva työntekijä maksaa työpaikkansa kuntaan välillisesti veroja työpaikan voitosta. Jos työpaikan kannattavuus on huono, ei ole paljoa verojakaan.

Minusta on aika selvää, ettei muualta tulevien suuntaan kannata kovin paljoa kumartaa.

Alunperin kirjoittanut petteri

Toinen ääripää on sitten tulosorientoituneen pientaloasujan maailma, vaikka Tammisalossa tai Westendissä. Koti on tärkeä, usein siihen liittyy perhe ja pieniä lapsiakin, jotka muokkaavat ajankäyttöä. Matka-aika on vihollinen, joka vie aikaa kaikelta tärkeämmältä, jokainen ylimääräinen askel on turhaa, jos liikkumista on, se on sitten suunniteltua ja organisoitua, ei mitään ylimääräistä turhaketta pidä olla joukkoliikenteen käytön ohessa.

Kolmas ääripää on se pikkulapsiperhe joka liikuu vain autolla ja käy vain lauantaisin tai perjantaisin ostoksilla ja silloin aina koko perheen voimin ja oleskelevat kauppakeskuksessa kuin se olisi huvipuisto, päästävät lapsiaan juoksemaan muiden tiellä ja huutamaan niin että tärykalvot halkeaa.

Alunperin kirjoittanut petteri

Miten tämä liittyy kauppakeskuksiin ja vaihtoihin? No, kaikki eivät voi asua Kalliossa ja Tammisalossakin on elämää, ainakin neljän seinän sisällä. Lähiössä kauppakeskus on nykyään vilkkaan katutilan korvike, kadullahan ei lähiössä ole paljon mitään, kauppakeskuksessa on. Asema tai vaihto kauppakeskuksessa voi olla mahdollisuus päästä "kaupunkiin" kuin sattumalta tai vaihtoehtoisesti kurja rasite matkalla töistä kotiin. Se kuinka kokee yhteisen tilan ja onko koti vain neljän seinän sisällä, vaikuttaa rajusti myös liikkumisasenteisiin.

Näinhän se on. Vaikka kauppakeskuket eivät kaikilta osin korvaa perinteistä kaupungin keskustaa niin ne keräävät lähiöiden asukkaat ostoksille saman katon alle. En minä vastusta kauppakeskuuksia jos ne ovat joukkoliikenteen solmukohdissa, vastustan vain sellaisi Jumbo- tai ideapark -tyyypisiä joihin pääsee vain autolla.

t. Rainer

Alunperin kirjoittanut Admiral Observer

Kärjistetysti Nokia ei varmastikaan ole tuottanut Espoolle verotuloja yhtä hyvin kuin Espoon asukkaat?

Ei tässä mitään kärjistystä tarvita. Jos Nokian Espoon työntekijät tulisivat Kirkkonummelta ja Helsingistä, Espoolla menisi huomattavasti huonommin kuin jos he asuisivat Espoossa. Varsinkin nykyisin, kun nokiarahaa on vähemmän tarjolla.

Kun työmatkoja pilataan rakentamalla kaupunkia, jokaista työpaikkaa vaihtavaa kaukana asuvaa kohti mahtuu ainakin yksi, helposti useampi uusi kaupunkilainen heitä korvaamaan. Kaupunki voittaa silloinkin kun uusia kaupunkilaisia tulee vähemmän, sillä kaupunkilainen kuluttaa enemmän rahaa kaupungissa.

Mutta todennäköisesti työmatkojen pilaantuminen ei edes karkoita ketään, pidemmän ja ikävämmän työmatkan sietäminen on helpompaa kuin työpaikan vaihto tai muutto. Silloinkin kun karkoitusta tapahtuu, se keskittyy kaikista kauimpana yhteiskuntaa hajauttaviin, joilla työmatkat olivat jo valmiiksi lähes sietämättömät.

Tuollainen perättömien uhkakuvien maalailu on juuri sellaista supernimbyilyä josta varoittelin.

Alunperin kirjoittanut hylje

Ei tässä mitään kärjistystä tarvita. Jos Nokian Espoon työntekijät tulisivat Kirkkonummelta ja Helsingistä, Espoolla menisi huomattavasti huonommin kuin jos he asuisivat Espoossa. Varsinkin nykyisin, kun nokiarahaa on vähemmän tarjolla.

Onko/olivatko Nokian Espoon kaikki työntekijät sitten Espoolaisia? Toki viittasinkin Nokian huippuvuosiin rahan virtaamisessa Espoon kaupungille, en nykyhetkeen.

Alunperin kirjoittanut hylje

Kun työmatkoja pilataan rakentamalla kaupunkia, jokaista työpaikkaa vaihtavaa kaukana asuvaa kohti mahtuu ainakin yksi, helposti useampi uusi kaupunkilainen heitä korvaamaan. Kaupunki voittaa silloinkin kun uusia kaupunkilaisia tulee vähemmän, sillä kaupunkilainen kuluttaa enemmän rahaa kaupungissa.

Näinköhän olisi? Jokin äärierikoistunut firma, niin väittäisin että ei välttämättä löydy kaupungista välittömästi väkeä, joka voisi työpaikkaa vaihtavan hommia tehdä. Esimerkkinä voisi pitää kirurgista osastoa. Jos lääkärit/kirurgit vaihtaisivat työpaikkaa yhtäkkiä, tuskin missään kaupungissa olisi yhtäkkiä yhtä monta työtöntä lääkäriä/kirurgia ottamaan heidän töitään vastaan. Päteviä voi löytyäkin isoista kaupungeista, mutta vapailla markkinoilla olevia tuskin. Eihän pohjois ja itäsuomen lääkäripulaakaan ole pystytty ratkaisemaan edes paremmalla palkkauksella.

Alunperin kirjoittanut hylje

Tuollainen perättömien uhkakuvien maalailu on juuri sellaista supernimbyilyä josta varoittelin.

Mielipiteesi on omasi. Minun mielestäni nämä uhkakuvat eivät ole perättömiä. Se onko ne kuinka todennäköisiä tai "helposti toteutuvia" on sitten taas eri asia, josta voidaan vääntää. Mielestäni tässä pitäisi nähdä "metsä puilta" eli kokonaisuus.

Alunperin kirjoittanut hylje

Jos NIMBYt ovat ongelma, työmatkariippuvaiset ovat kertaluokkaa pahempi saman ilmiön edustaja. NIMBYt kun yleensä pyrkivät torppaamaan projekteja vain parin kilometrin säteellä.

NIMBYt kyllä pystyvät estämään kaupungin kehityksen pahemmin koska heitä on joka kaupunginosassa. Nimeä yksi kaupunginosa Kehä I:n sisäpuolella jossa ei toimisi aktiivinen kaupunginosayhdistys jonka päämääränä on: Estää tiiviimpi, kaupunkimaisempi rakentaminen, estää parkkipaikkojen vähentäminen kadunvarsilta, estää korkeiden talojen rakentaminen, estää ns sosiaalisesti tuettujen ryhmien asuinrakennusten rakentaminen, estää kaavojen käyttötarkoituksen muuttaminen vaikka paikalla olisi nyt kaatopaikka, estää hankkeet kulttuuria, urheilua, viihdettä ja matkailua varten, estää hankkeet jotka tekisivät Helsingin kansainvälisesti tunnetumman, estää uusia joukkoliikennelinjoja, estää uusia kevyen liikenteen väyliä, estää lahojen puiden kaatamista, estää kaikkia toimenpiteitä alueilla jossa on tavattu lepakoita, liito-oravia ja Miina Äkkijyrkän lehmiä, ......

Alunperin kirjoittanut hylje

Työmatkariippuvaiset eli super-NIMBYt torppaavat koko kaupungin kehityksen eikä heistä pääse eroon missään. Mutta heitä ei näy missään maksamassa siitä lystistä mitään: päinvastoin, he maksavat kunnallisveronsa muualle. Tavalliset NIMBYt sentäs maksavat veronsa sinne, missä heidän suutkin ovat.

Se ongelma ratkaistaan siirtämällä kuntarajoja tai luomalla metropolihallinto jolla on enemmän päätösvaltaa kuin yksittäisellä kunnalla, jonka tehtäväksi jää huolehtia peruspalveluista. Ja siten että lopetetaan autoilun suosimista verotuksessa esim verottamalla työsuhdeautoja niiden todellisen kustannusvaikutusten mukaan sekä asettamalla alempi katto työmatkavähennykselle ja verovapaille km-korvauksille, ainakin työmatkoille jotka suuntautuvat kehäkolmosen sisäpuolelle.

t. Rainer

Alunperin kirjoittanut Admiral Observer

Mielipiteesi on omasi. Minun mielestäni nämä uhkakuvat eivät ole perättömiä. Se onko ne kuinka todennäköisiä tai "helposti toteutuvia" on sitten taas eri asia, josta voidaan vääntää. Mielestäni tässä pitäisi nähdä "metsä puilta" eli kokonaisuus.

Minusta tuo kirurgiesimerkki on hyvin kaukaa haettu. Ihmisiä kyllä vaihtuu työmatka-alueen pienentyessä ja tiivistyessä, mutta eivät kaikki yhtäaikaa. Joitain firmoja muuttaa paremmalle paikalle, mutta ihmismäärän kasvaessa tulee lisää firmoja vanhojen tilalle. Ihmiset ja firmat vaihtuisivat joka tapauksessa viimeistään eläkeiässä, tärkeintä on että pöhinä ei lopu. Ja ihmismäärän kasvaessa se ei lopu.

Nimenomaan kokonaisuus on se mikä pitää nähdä. Nykyinen käytäntö on, että työmatkoja varjellaan ja kehitetään eikä millään muulla ole väliä. Kaupunkien pitäisi olla tälle vastavoima, ja kehittää itseään kaupunkilaisten eikä muualta tulevien (=liikenteen) ehdoilla. Eli kaupungissa tehdään ensin kaupunki, ja katsotaan sitten miten sinne mahtuu liikennettä. Haja-asutusalueella on jatkossakin järkevää mennä liikenne edellä, kun ei siellä oikein ole muutakaan.

Alunperin kirjoittanut petteri

Millainen on modernin boheemin sinkun maailma? Suuri osa esimerkiksi Kalliossa asuvista sinkuista elää modernissa jaetun tilan ja ajan maailmassa, jossa yksityinen ja yhteinen vuorottelevat sujuvasti. Matkoilla on monta eri funktiota, kauppaan mennään kun on nälkä, ravintolaan jos ei huvita tehdä ruokaa, baariin jos on jano, kirjastoon jos siltä tuntuu. Toki tuossa maailmassa on myös matkoja, mutta matka-ajan on oman ajan rajat ovat hämärät ja joustavat. Oma aika löytyy vaikka mistä vaan kahvilasta, ei sitä varten tarvitse olla kotona.

Ihan hyvää maalailua, mutta kalliolaisten matkat taitavat olla keskimäärin niin lyhyitä, ettei niillä tarvitse jäädä vaihdon ajaksi jäädä kahviloihin tai ruokakauppaan tappamaan aikaa. Vaihtoa ei ole, eikä nyt ole ihan tavatonta, ettei ole edes joukkoliikennettä.

Mitä tulee aiheeseen noin muuten, niin mitä ihmettä porukka kaupoista ostaa, että joka päivälle löytyy tarve käydä ruokakaupassa? Paistopisteiden lämmintuotteita? En väitä, että vaihto ilman kaupassakäyntimahdollisuutta on parempi kuin sen kanssa, mutta vähän tässä on taas haisteltavissa pro -todella vaikean joukkoliikenteen täysin todellisuudesta vieraantunutta selittelyä sille, että vaihdot eivät ole pahasta ja matkakin saa kestää mitä vaan. Ihan niin kuin kaikki eivät kulkisi taksilla, jos siihen olisi varaa. Ei, koska se nyt vaan mukava viettää aikaa työmatkalla, hyötyliikkua, hoitaa kaupassa käynti jne.

Alunperin kirjoittanut j-lu

Mitä tulee aiheeseen noin muuten, niin mitä ihmettä porukka kaupoista ostaa, että joka päivälle löytyy tarve käydä ruokakaupassa? Paistopisteiden lämmintuotteita? En väitä, että vaihto ilman kaupassakäyntimahdollisuutta on parempi kuin sen kanssa, mutta vähän tässä on taas haisteltavissa pro -todella vaikean joukkoliikenteen täysin todellisuudesta vieraantunutta selittelyä sille, että vaihdot eivät ole pahasta ja matkakin saa kestää mitä vaan. Ihan niin kuin kaikki eivät kulkisi taksilla, jos siihen olisi varaa. Ei, koska se nyt vaan mukava viettää aikaa työmatkalla, hyötyliikkua, hoitaa kaupassa käynti jne.

Sellaiset ihmiset joilla on perhe mutta ei iso sellainen, ja jotka eivät halua aina käydä autolla ostoksilla. Sellaisille on kätevinä ostaa yksi kassillinen ruokaa kaupasta joka arkipäivä ja tuoda se kävellen tai julkisilla kotiin. Kahden päivän ruokia kun ei jaksa kantaa. JA kun käy joka päivä niin ruoka pysyy tuoreena. jos kävisi vain 1-2 kertaa viikossa ostoksilla niin leipä homehtuisi ja hehdelmät mäteänesivät käsiin siinä väissä.

t. Rainer

Alunperin kirjoittanut R.Silfverberg

Sellaiset ihmiset joilla on perhe mutta ei iso sellainen, ja jotka eivät halua aina käydä autolla ostoksilla. Sellaisille on kätevinä ostaa yksi kassillinen ruokaa kaupasta joka arkipäivä ja tuoda se kävellen tai julkisilla kotiin. Kahden päivän ruokia kun ei jaksa kantaa. JA kun käy joka päivä niin ruoka pysyy tuoreena. jos kävisi vain 1-2 kertaa viikossa ostoksilla niin leipä homehtuisi ja hehdelmät mäteänesivät käsiin siinä väissä.

Tervetuloa 2000-luvulle, jossa hedelmät myydään raakoina ja muut(kin) elintarvikkeet ovat niin täyteen säilöntäaineita pumpattuja, ettei käytännössä mitään saa normaalisäilytyksellä puolessa viikossa homehtumaan. Leipä on ainoa, jonka kohdalla tuoreusvaatimuksessa on vähän tolkkua, mutta eipä taida olla yhtäkään leipomoa, josta tulisi päivittäin toimitus markettiin. Ts. tiistaina haettu leipä on todennäköisimmin maanantaina jälleenmyyjälle toimitettu. Paistopisteistä toki saa tuoretta leipää joka päivä, mutta niiden osuus on kuitenkin peruslähikaupan myynnistä yhä melko pientä, Stokkan herkussa on toisin.

---------- Viestit yhdistetty klo 20:52 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu klo 20:49 ----------

Alunperin kirjoittanut petteri

Asun kyllä Punavuoressa enkä Kalliossa, matka töihin päin on vaihdoton (kilometrin kävelyllä bussipysäkille), mutta silti noin puolet joukkoliikennematkoistani oli viime vuonna vaihdollisia.

Maalaile sitten punavuorelaisista. Eräs keskeisimpiä syitä asua Kalliossa (ja Töölössä) ovat hyvät yhteydet ja lyhyet matkat.