Kauppakeskukset ja joukkoliikenne

Vs: Joukkoliikenteen asema köyhissä ja rikkaissa maissa

Miksi kerralla pitää ostaa kärryllinen tavaraa? Eikö joka päivä voisi työmatkan yhteydessä hakea lähikaupasta päivän tai parin ruoat?
Voisi jos haluaisi, mutta kun meidän ruokakulttuuri on lähes yhtä ohutta kuin kaupunkikulttuuri. Joka johtuu historiallisesti alkoholipolitiikasta, mutta siitä joskus toiste.

Useimmat elintarvikkeet eivät parane seisottamalla, eritoten ei ole mitään niin yksinkertaisen tylsän makuista kuin päivän vanha leipä, mutta tämä pätee myös useimpiin kasviksiin ja maitoonkin. Lihan säilyvyys heikkene siivutuksen jälkeen, samoin juuston, ja olen suht varma että pääsyy minkä takia luomukasvikset maistuvat keskimäärin paremmalta on ihan vain se että ne ovat keskimäärin tuoreempia.

Ranskalaiset hakevat patongin lähileipomosta sen takia, että se ei säily hyvänä päivääkään vaan kovettuu tunneissa syömäkelvottomaksi. Meillä kuluttajan ei osaa vaatia tuoretta kuin ihan muutamissa tuotteissa, uudet perunat tulevat mieleen.

Minusta gastronomis-ekonomisesti järkevä tapa hankkia ruokaa on hankkia kestotuotteet (mausteet ja ylipäänsä kaikki kuivattu, kaikki mikä on purkissa, kestomakkarat, pakasteet) erikoisliikkeestä, haen esimerkiksi kuivasieniä varmaan kerran kaksi vuodessa Hakaniemen hallista. Periaatteessa näistä voisi suurimman osan voisi tilata netistäkin. Ja näitä on marketit on täynnä koska näiden säilyttämien on helppoa, ja siitä huolimatta valikoima on surkea. Esimerkiksi niitä kuivasieniä en ole löytänyt.

Sitten on tämä tuoretavara, jota ei meinaa saada edes rahalla. Kerron miten tämän pitäisi toimia:

Olin taannoin Etelä-Italiassa, ei mitään niin hirveään tiheään asuttua aluetta. Joka ikisessä kylän tapaisessa on pieni ruokkakauppa, vähän niin kuin meillä on kiska. Niissä on pieni ja tarkkaan harkittu valikoima: juomia ja muuta painavaa, juusto/leikkeletiski, tuoretta leipää ja kasviksia. Tavara jota ei jaksa kantaa ja/tai jonka haluaa tuoreena ostetaan siitä, muu haetaan erikoisliikkeestä tai marketista kauempaa.

Siitä pikkukaupasta saa myös pikalounaan. Ostat juustoa, leikkelettä, ym. jonka kauppias siivuttaa. Sitten ostat sämpylän. Kauppias leikkaa sämpylän ja työntää siivut väliin. En nähnyt elmukelmua kertaakaan koko matkalla.

Mikä tässä on suomalaiselle lähikauppiaalle niin vaikeata? En minä mene siihen alakerran kauppaan siksi että voisin valita kuudesta paahtoleipäversiosta jotka kaikki maistuvat tärkkelykseltä, vaan siksi että sieltä saisi jonkinlaista palvelua ja tuoretavaraa. Kallion Liha on ainoa hyvä esimerkki Suomesta jonka tiedän, ja sekin lopettaa kuun vaihteessa kun kiinteistön omistaja haluaa tilalla kaljabaarin joita Vaasankadulle ei muuten olekaan.

Kunnon leipomoita on Helsingissäkin todella harvassa (vinkit otetaan kiitollisena vastaan), sitä yhtä ja samaa Fazerin pakasteesta paistettua saa joka paikasta. Olen harkinnut vakavasti että pitääkö tässä ruveta itse leipomaan kun ei aina jaksaisi vääntäytyä Stockan herkkuun tai halliin. Kasvisten suhteen harkitsen liittymistä johonkin ruokarinkiin (saa myös vinkata).
 
Vs: Joukkoliikenteen asema köyhissä ja rikkaissa maissa

Juuri oikea kysymys. Johon valitettavan monessa tapauksessa joutuu vastaamaan, että ei voi. Kun ei ole sitä kauppaa työmatkan yhteydessä.

Kyllä aika monen autoilijan työmatkalle osuu joku pienempi kauppa, jossa on kätevä käydä. Joukkoliikenteellä matkustavallakin asia on yleensä näin. Lähinnä ajanviettonäkökulmasta ymmärtäisin tämän viikonloppuisen reissun markettiin.
 
Ruokakauppa ja liikenne

Olin taannoin Etelä-Italiassa, ei mitään niin hirveään tiheään asuttua aluetta. Joka ikisessä kylän tapaisessa on pieni ruokkakauppa, vähän niin kuin meillä on kiska. Niissä on pieni ja tarkkaan harkittu valikoima: juomia ja muuta painavaa, juusto/leikkeletiski, tuoretta leipää ja kasviksia....
Oiskohan niin, että meillä on einesteollisuuden ehkä lobbaamalla aikaansaadut sellaiset kaupan hygienialait, ettei tervettä vanhaa kunnon ruokakauppaa saa olla olemassa. Silloin tällöin olen lukenut uutisia, joissa jotain tämäntapaista on joko lopetettava tai sitä ei voi edes aloittaa, ellei ole ensin tehty täysin kohtuuttomia investointeja. Esimerkiksi tamperelaiset rupesivat muka yhtäkkiä sairastumaan ja kuolemaan mustaan makkaraan, jota oli myyty toreilla vuosikymmenet, ja niinpä se taidettiin lopulta kieltää.

Kun minä oli skidi, Herttoniemessä Hiihtäjäntielläkin oli pihan nurkalla kadun varressa "ostari". Parin sadan neliön rakennuksessa oli liha-, maito- ja sekatavarakauppa. Irtomaito ostettiin joka päivä kannuun ja lihaa leikattiin tiskillä tarpeen ja laadun mukaan. Nämä kaupat olivat erikseen, koska sillä hoitui hygienia. Sama toistui kaikkialla Helsingissä, keskustassa kaupat olivat kivijaloissa. Ei tarvittu kauppareissuja eikä kylmiöitä ja pakastimia, koska kaikkea sai alakerrasta ja aina tuoreena.

Nykyisenlainen itsepalvelumyymälä syntyi siitä, että ruoka ja maito pakattiin niin, että niitä sai myydä samassa myymälähuoneistossa. Ja siitä alkoi Suomessa tämä pilaantuneen mutta myrkyillä pilaantumattoman näköiseksi saadun ruoan kauppaaminen.

Siitä pikkukaupasta saa myös pikalounaan. Ostat juustoa, leikkelettä, ym. jonka kauppias siivuttaa. Sitten ostat sämpylän. Kauppias leikkaa sämpylän ja työntää siivut väliin. En nähnyt elmukelmua kertaakaan koko matkalla.
Tämä sama toimii myös Saksassa. Itse näen vain unta siitä, että Suomessakin olisi Nordsee-ketju, jossa tiskillä on unelmalta tuntuva valikoima kaikenlaista meren herkkua. Ja niistä voit sitten kerätä itsellesi joko sämpylän tai lautasellisen ihan oman halusi mukaan. Mahtoi myyjätär ihmetellä, kun ekan kerran tällaisen näin ja otin siitä valokuvia. Mistähän kehitysmaasta hän luuli minun tulleen.

Mikä tässä on suomalaiselle lähikauppiaalle niin vaikeata? En minä mene siihen alakerran kauppaan siksi että voisin valita kuudesta paahtoleipäversiosta jotka kaikki maistuvat tärkkelykseltä, vaan siksi että sieltä saisi jonkinlaista palvelua ja tuoretavaraa.
Vaikeus on varmaan siinä, että ketjukaupat tappavat pienyrittäjät ihan tarkoituksella ja suomalainen syöjä on totutettu muovipussiin pakattuun mössöön. Kai sitä kuvastaa sekin, että meidän ”kansallisherkkuamme” on italialainen ruokajäte eli pizza.

Kallion Liha on ainoa hyvä esimerkki Suomesta jonka tiedän, ja sekin lopettaa kuun vaihteessa kun kiinteistön omistaja haluaa tilalla kaljabaarin joita Vaasankadulle ei muuten olekaan.
Juuri näin meidät vierotetaan ruoasta. Ja hyvästä palvelusta. Sekä vaivattomasta kaupassakäynnistä, jossa voisi jopa saada sosiaalisia kontaktejakin. Mikä olisi sen mukavampaa kuin töistä tullessa poiketa pysäkn viereiseen ”pikaruokakauppaan” eli palvelumyymälään, jossa ei tarvitse tehdä sadan metrin lenkkiä vaan saa tuoretta oikeata ruokaa yhdellä seisomalla. Sitten kotiin nauttimaan siitä ruoasta ja ottamaan vaikka tirsat sillä aikaa, kun naapuriperhe lähtee iloitsemaan autolla ostohelvettimatkalle.

Antero
 
Vs: Ruokakauppa ja liikenne

Oiskohan niin, että meillä on einesteollisuuden ehkä lobbaamalla aikaansaadut sellaiset kaupan hygienialait, ettei tervettä vanhaa kunnon ruokakauppaa saa olla olemassa.
Ehkä joskus silloin kun kylmälaitteet olivat kalliita investointeja, tietääkseni hygieniamääräykset eivät nykyään kuitenkaan estä pikkukauppaa toimimasta. Yksi ongelma on vaatimus WC-tiloista jos tarjoilee ruokaa, eli antaa asiakkaiden istua alas vaikka syömään sen sämpylänsä.

Nykyisenlainen itsepalvelumyymälä syntyi siitä, että ruoka ja maito pakattiin niin, että niitä sai myydä samassa myymälähuoneistossa. Ja siitä alkoi Suomessa tämä pilaantuneen mutta myrkyillä pilaantumattoman näköiseksi saadun ruoan kauppaaminen.
Ymmärrän kyllä markettien menestyneen laajan valikoiman myötä, mutta tämä ei selitä sitä miksi pienkauppaa ei saada toimimaan, eivät nämä ole toisiaan poissulkevia. Minulla on tästä teoria jota tukee empiiriset havainnot:

Taannoin Iltalehdessä oli juttu pienkaupoista Helsingissä, mukana myös muuten Kallion liha, yksi paikka Punavuoressa, toinen Munkkiniemessä... Ensinnäkin olen ymmärtänyt että nämä pärjäävät ihan OK taloudellisesti. Toiseksi, yksikään noista ei muistaakseni kuulunut mihinkään isoon ketjuun. Tämä ei ole sattumaa.

Kyse on siitä että nämä isot ketjut yrittävät toteuttaa kivijalkakauppaa markettiperiaatteilla, ja tuloksena on pieni surkea marketti vetävän pienkaupan sijaan. Sen itsepalvelun hyöty häviää kun kertaostokset ovat pieniä ja asiakasvirta ei pakkaudu ruuhka-aikoihin. Suurin osa asiakkaista on eläkeläisiä, koululaisia, tms. jotka ostavat vähän mutta usein. Järkevämpää on yhdistää palvelutiski ja kassa.

Lisäksi tuotevalikoima on pienotos isomman marketin valikoimasta kovemmalla hinnalla. Miksi ihmeessä sitä ei ostaisi isommasta kaupasta? Pitää tarjota sitä mihin isot ei oikein pysty, pienen varaston kääntöpuoli on että tavara kiertää nopeasti, ja (kalliilla) palvelutiskillä voi tarjota parempaa laatua.

Tekee niin kuin Italialainen Alimentari. Kun astut ovesta sisään, oikealla on on liha/juusto/leipätiski ja sen takana kauppias, vasemmalla puolella juomia, säilykkeitä, tms. Koko myymälälle kokoa alle 20m2. Ei tämän ole tarkoituskaan kilpailla suoraan marketin kanssa. Ja kauppa pyörii pienellä tila- ja palkkakuluilla.

Suomalainen alkoholipolitiikka ei ole auttanut asiaa. Kiitos tiukkojen lakien meille ei koskaan syntynyt vastaavaa kievarilaitosta kuin Keski-Eurooppaan, ja kievariverkosto oli se missä nykyinen ruokakulttuuri levisi ja kehittyi. Se että kuluttaja ei osaa vaatia parempaa on yksinkertaisesti ruokakulttuurin köyhyyttä.

Nyttemmin, pikkukauppa muualla tekee rahaa myymällä viiniä ja muita alkoholijuomia (painavia, säilyvät ilman kylmälaitteia, erinomainen hinta/hyllymetri suhde). Suomessa oluen tulo kiskoihin on elvyttänyt niitä kummasti, ja päästäisin viininkin niihin. Kyllä, se ehkä lisäisi jonkun verran alkoholin kulutusta, mutta toisaalta joku terveyshyöty se on siinäkin että autoillaan vähemmän.

Vaikeus on varmaan siinä, että ketjukaupat tappavat pienyrittäjät ihan tarkoituksella ja suomalainen syöjä on totutettu muovipussiin pakattuun mössöön. Kai sitä kuvastaa sekin, että meidän ”kansallisherkkuamme” on italialainen ruokajäte eli pizza.
Pizza on oikein hyvää kun se on tuoretta :) Suomalaisessa pitseriassa on hyvät uunit ja lättyä tehdään ihan kohtuullisella taidolla, joka ei tosin auta juuri mitään jos raaka-aineena on lihatehtaan valmis kinkkusilppu ja silputtuna ostettu sipuli.
 
Vs: Ruokakauppa ja liikenne

Suomalaisessa pitseriassa on hyvät uunit ja lättyä tehdään ihan kohtuullisella taidolla, joka ei tosin auta juuri mitään jos raaka-aineena on lihatehtaan valmis kinkkusilppu ja silputtuna ostettu sipuli.

Tarkoitatko nyt ihan Suomi-pitseriaa, eikä näitä kebabpitserioita, joita kansan suussa myös "ählämipaikoiksi" kutsutaan? Ensimmäiset ovat lähes kuolleet sukupuuttoon, ainakin itsenäisten yrittäjien pitäminä. Jälkimmäisissä ruoan taso on kirjavaa, saattaa olla ihan hyviäkin esityksiä, mutta myös on sellaisia, joissa täytteet valuvat öljyllä kyllästetyltä lätyltä lautaselle, kun sitä yrittää syödä. Osuuskaupan pitseriaketjusta olen saanut yllättävän hyviä pannupitsoja. Tasalaatuista kyllä, mutta yllättävän tasokasta.

Oikeassa olette kyllä, että suomalaisen ruokakulttuurin taso on aika heikko. Kammottavan usein näkee varsinkin it-alan firmoissa, että ihan hyväpalkkaisillakin työntekijöillä on päivän lounaana roiskeläppäpitsa tai kaupan mössölaatikko sokeriliemen (eli kauniisti sanottuna "virvoitusjuoman") kanssa. Luulisi, että ravintoloiden hyvällä ruoalla olisi kysyntää kotiintuotuna. Valitettavasti alan pioneeri Gastronautti meni nurin tässä joku aika sitten, eli ilmeisesti suomalaiset kaipaavat kotiin ja työpaikalle vain Bolognese-pizzoja :(
 
Viimeksi muokattu:
Vs: Ruokakauppa ja liikenne

Oikeassa olette kyllä, että suomalaisen ruokakulttuurin taso on aika heikko. Kammottavan usein näkee varsinkin it-alan firmoissa, että ihan hyväpalkkaisillakin työntekijöillä on päivän lounaana roiskeläppäpitsa tai kaupan mössölaatikko sokeriliemen (eli kauniisti sanottuna "virvoitusjuoman") kanssa. Luulisi, että ravintoloiden hyvällä ruoalla olisi kysyntää kotiintuotuna. Valitettavasti alan pioneeri Gastronautti meni nurin tässä joku aika sitten, eli ilmeisesti suomalaiset kaipaavat kotiin ja työpaikalle vain Bolognese-pizzoja :(

Totta, tosin keskustelua syistä ja seurauksista kannattanee viedä eteenpäin.

Aika suurella osalla suomalaisiahan on työpaikkaruokala -- samaan tapaan kuin koulussa syödään kouluruokaa, laitoksissa laitosruokaa, armeijassa armeijaruokaa, yliopistossa opiskelijaruokaa jne. Työpaikkaruokailua on kehuttu siitä, että se mahdollistaa ravinto-opillisesti hyvälaatuisen ja terveellisen ruoan kaikille. Kyseessä on kuitenkin massaruokailu, jossa ruokaa valmistetaan isoissa laareissa ja sammioissa ja mätetään lautaselle sen kummemmin esim. esillepanoa miettimättä. Ruokaan suhtaudutaan kuin johonkin funktionaaliseen ravintomössöön, ilman sen suurempaa kunnioitusta.

Kun tätä kuviota tarkastelee tarkemmin, huomaa että tilanteeseen on ajauduttu siten, että mukana olevat intressitahot ovat kaikki ajaneet omaa etuaan, ja loppujen lopuksi itse ruoan laadulla on vain perifeerinen merkitys.

Jos lapsesta saakka (pahimmillaan alkaen päiväkodissa parin vuoden ikäisenä) on syönyt pääasiassa laitoskeittiön tuotoksia, on sosiaalistunut mössöruokailuun eikä osaa vaatia parempaa. Eihän lapsi illallakaan välttämättä saa todella maukasta kotiruokaa, kun vanhemmat tulevat väsyneinä kotiin ja tarjoavat helppoja eineksiä, joita sitäpaitsi löytää kaupasta helpommin kuin kunnon raaka-aineita. Koulu- ja työpaikkaruokailu itse asiassa tyydyttää niin suuren osan päivän ravinnontarpeesta, että monet yrittävät kotona keplotella mahdollisimman helpolla täydennysruokailulla.

No, kun lapsi sitten tulee työelämään, hän havaitsee että työpaikkaruokailussa ei ole vaihtoehtoja. Tai vaihtoehtoja yritetään esittää olevan, mutta firman alakerran kanttiini on ulkoistettu kokonaan yhdelle ja samalle firmalle, vaikka siellä olisikin erilaisia luukkuja/tiskejä eri menutyyppejä varten. Mutta sama rouva rahastaa kassalla kaikki vaihtoehdot. Koska työnantaja on verotussyistä osa kuvioita myös taloudellisesti, on työnantajan etu tehdä mahdollisimman edullinen sopimus ravintolapalvelun tarjoajan kanssa. Ravintolapalvelun tarjoaja puolestaan katepaineissaan yrittää tehdä ruoan niin edullisesti kuin suinkin, mutta täyttäen ravinto-opilliset kriteerit.

Normaalisti asiakkaat protestoisivat huonoa ruokaa vastaan ja vaihtaisivat ruokapaikkaa, mutta tässä kuvioissa asiakkaat ensinnäkin ovat tyytyväisiä kun heidät on valmiiksi sosiaalistettu laitosruokaan melkein vauvasta alkaen. Toisaalta jos joku haluaisi asioida muualla, tulee vastaan useita esteitä. Fyysisesti firman oma ruokala on lähin vaihtoehto ja usein ajankäytöllisesti (30 min ruokatauko) ainoa realistinen paikka, johon ehtii kunnolla. Jos kuitenkin haluaa väkisin raahautua muualle, ei saa veroetua eli maksaa ruoastaan enemmän. Ei ihme että avoimilla markkinoilla toimiviin lounaspaikkoihin ei riitä läheskään niin paljon asiakkaita kuin ne saisivat jos tätä subventoitua systeemiä ei olisi. Nämä ovat ilmiselviä kilpailun esteitä, mutta tätä tilannetta ilmeisesti siedetään "kansanterveyden nimissä" ja kehutaan kuinka tärkeää terveellinen työpaikkaruoka on. Silti avoimilla markkinoilla kysynnän ja tarjonnan laki pitäisi huolen siitä, että vaihtoehtoja on, ja paremman laadun kohtuuhintaan yhdistävä yrittäjä voittaisi markkinoita mautonta mössöä kalliilla tarjoavilta.

Ilman keskusjohtoista työpaikkaruokailua meillä olisi todennäköisesti toimiva "ekosysteemi" pieniä deli-liikkeitä, lounasravintoloita, take away -paikkoja, ravintolaruoan kuljetuspalveluita jne. kuten monessa muussa maassa. On totta että silloin kukaan ei keskitetysti valvoisi, että tietyt ravinto-opilliset normit tulevat täytettyä, mutta uskoisin että valistus ja markkinoiden paine ajaisi nämä firmat kilpailemaan siitä kuka tarjoaa terveellisimmän ja maistuvimman aterian. Ja jos nuo delit ja take awayt olisivat olemassa, niin ehkä sellaisessa voisi toisinaan poiketa myös kotimatkalla hakemassa illaksi ruokaa, varsinkin jos sellainen sijaitsisi myös kotia lähimmän joukkoliikennepysäkin vieressä.

Ideaalisinta olisi että deli olisi samalla lähikauppa, josta voisi ostaa laadukkaat raaka-aineet mukaan. Siis ei mitään pakattuja eineslihapullia tai jauhelihavartaita vaan kunnon pihvit (ei koneöljymarinadissa!) ja vaikka pullon punaviiniä, miksipä ei.

Jotain täytyisi varmaan tehdä myös koulun kotitalousopetukselle ja kouluruokailulle. Muistini mukaan 1980-luvulla puhuttiin kyllä hyvästä ja laadukkaasta ruoasta, mutta opetuksen tehoa varmasti vähensi se, että koulun ruokala tarjosi karmeita sörsseleitä joita ei tehnyt mieli syödä. Ja jokaisen kotoa opiskelemaan lähtevän tulisi kyetä laittamaan itse kunnollista ruokaa. Itse aikoinaan opiskelijana yksin asuessani paistoin päivälliseksi esim. naudan ulkofilepihvejä, ja huvikseni joskus laskeskelin että se jopa tuli paljon halvemmaksi kuin eineshampurilaiset ja -pitsat. Ja oli terveellisempää ja paremman makuista. Lisäksi hetken päästä kun on treenannut pihvin paistamista joitakin kymmeniä kertoja, osaa jo tehdä sen kohtuullisen hyvin eikä tarvitse syödä kengänpohjaa opiskelijanakaan. :D

Suomalaisen yhteiskunnan ongelma tuntuisi olevan liika keskusjohtoisuus kaikessa. Hyvät tarkoitukset muutetaan poliittisiksi ohjelmiksi joilla kaikille taataan samat standardipalvelut. Samalla tapetaan alan markkinat ja kilpailu hinnalla ja laadulla. Ruoan tapauksessa (koskien sekä kauppoja, työpaikkaruokaloita että isojen ketjujen ravintoloita) lopputulos on, että meille syötetään mautonta ja laadultaan ala-arvoista roskaa (joka ei muissa maissa menisi edes kaupaksi) hinnalla jolla pitäisi saada priimaa. Ja arvostelukyvyttömältä asiakkaalta saadaan näin kiskottua maailmanmitassakin ylisuuret katteet.
 
Viimeksi muokattu:
Vs: Ruokakauppa ja liikenne

Tarkoitatko nyt ihan Suomi-pitseriaa, eikä näitä kebabpitserioita, joita kansan suussa myös "ählämipaikoiksi" kutsutaan? Ensimmäiset ovat lähes kuolleet sukupuuttoon, ainakin itsenäisten yrittäjien pitäminä. Jälkimmäisissä ruoan taso on kirjavaa, saattaa olla ihan hyviäkin esityksiä, mutta myös on sellaisia, joissa täytteet valuvat öljyllä kyllästetyltä lätyltä lautaselle, kun sitä yrittää syödä. Osuuskaupan pitseriaketjusta olen saanut yllättävän hyviä pannupitsoja. Tasalaatuista kyllä, mutta yllättävän tasokasta.
Pizza, niin kuin italialainen ruoka yleensäkin, on äärimmäisen yksinkertaista. Italiailaista ruokaa on verrattaen helppo valmistaa kenen tahansa, ja siksi se valloittaa maailmaa esimerkiksi pizzan muodossa.

Kevyet valmistamismenetelmät kunnioittavat raaka-aineita ja tulos on juuri niin hyvä kuin raaka-aineetkin. Tämän takia maailma on täynnä luokatonta italialaisvaikuitteista ruokaa.

Esimerkiksi caprese eli tomaatti-mozzarella salaatti ei oikein Suomessa onnistu. Onnistunut lopputulos edellyttää tuoreita, pehmeitä ja makeita tomaatteja, meillä myytävät kasvihuonekasvatetut lajikkeet ovat raaempana poimittavia, ja siten kiinteitä ja melko happamia.

Ruuanlaiton kanssa on vähän saman juttu kuin sotimisen kanssa, amätoorit puhuvat taktiikasta tai resepteistä, ammattilaiset logistiikasta :)
 
Vs: Ruokakauppa ja liikenne

Ilman keskusjohtoista työpaikkaruokailua meillä olisi todennäköisesti toimiva "ekosysteemi" pieniä deli-liikkeitä, lounasravintoloita, take away -paikkoja, ravintolaruoan kuljetuspalveluita jne. kuten monessa muussa maassa.
Jep, ja yksi syy lisää miksi työpaikkoja ei pitäisi kaavoittaa erilleen palveluista, kaupoista ja asumisesta.

On totta että silloin kukaan ei keskitetysti valvoisi, että tietyt ravinto-opilliset normit tulevat täytettyä, mutta uskoisin että valistus ja markkinoiden paine ajaisi nämä firmat kilpailemaan siitä kuka tarjoaa terveellisimmän ja maistuvimman aterian.
Valistus toimii itseasiassa hämmentävän hyvin, mutta mitä näyttöä on siitä että normiohjauksella olisi ylipäänsä terveysvaikutuksia?

Suomalaisen yhteiskunnan ongelma tuntuisi olevan liika keskusjohtoisuus kaikessa. Hyvät tarkoitukset muutetaan poliittisiksi ohjelmiksi joilla kaikille taataan samat standardipalvelut. Samalla tapetaan alan markkinat ja kilpailu hinnalla ja laadulla. Ruoan tapauksessa (koskien sekä kauppoja, työpaikkaruokaloita että isojen ketjujen ravintoloita) lopputulos on, että meille syötetään mautonta ja laadultaan ala-arvoista roskaa (joka ei muissa maissa menisi edes kaupaksi) hinnalla jolla pitäisi saada priimaa. Ja arvostelukyvyttömältä asiakkaalta saadaan näin kiskottua maailmanmitassakin ylisuuret katteet.

Tiedä tuosta keskusjohtoisuudesta, mutta muuten olen samaa mieltä. Olkoonkin että on tilanne huomattavasti parantunut viime vuosina, tai no, parantunut osissa Helsinkiä. Siinä on jotain todella surullista, kun menee keskellä metsiä, peltoja ja järviä kauppaan jossa ei ole mitään paikallista tarjolla.
 
Vs: Ruokakauppa ja liikenne

Ruoan tapauksessa (koskien sekä kauppoja, työpaikkaruokaloita että isojen ketjujen ravintoloita) lopputulos on, että meille syötetään mautonta ja laadultaan ala-arvoista roskaa (joka ei muissa maissa menisi edes kaupaksi) hinnalla jolla pitäisi saada priimaa. Ja arvostelukyvyttömältä asiakkaalta saadaan näin kiskottua maailmanmitassakin ylisuuret katteet.

Tulee mieleen jonkun koiranleuan Avecra Oy:lle keksimä slogan:

"Matkalla kelpaa huonompikin ruoka, kunhan se on tarpeeksi kallista."
 
Vs: Ruokakauppa ja liikenne

Valitettavasti alan pioneeri Gastronautti meni nurin tässä joku aika sitten, eli ilmeisesti suomalaiset kaipaavat kotiin ja työpaikalle vain Bolognese-pizzoja :(

Gastronautti meni konkurssiin, mutta ei luopunut toivosta. Gastronautin sivujen perusteella toimintaa aiotaan jatkaa hieman muunnellulla konseptilla. Sinänsä yrityksen perusidea, siis se käsitys, jonka ensiksi saa kuulostaa äkkiarvaamalla vähän kehnolta: syö ravintolaruokaa kotonasi ravintolahinnoin ja maksa vielä ekstraa Gastronautille. Idea on kuitenkin mielenkiintoinen ja erityistapauksissa voisi Gastrolle kuvitella olevan käyttöäkin, eli tosiaan tuollainen yritys tarvitsee varsin suuren väestöpohjan menestyäkseen.
 
Vs: Ruokakauppa ja liikenne

syö ravintolaruokaa kotonasi ravintolahinnoin ja maksa vielä ekstraa Gastronautille.

Ideaa voitaisiin kehittää siten, että valikoimaa olisi vähemmän, mutta Gastronautti saisi ruokia isoissa erissä ja voisi jakaa sen pienempiin eriin myyntiä varten. Ruoan saisi autossa lämmitettynä lämpimänä kotiin. Tai jos keittiö toimisikin siinä jakeluautossa? Johonkin vanhaan myymäläautoon tai bussiin saisi hyvin menemään jonkinnäköisen keittiön, josta voitaisiin tarjota tuoretta ruokaa ihmisten koteihin. Olen jo pitkään ihmetellyt, että miksi kotiin saa tilattua ainoastaan pitsaa, olisi kiva joskus saada muutakin. Varsinkin omakotialueilla ja monilla kerrostaloalueilla, joilla ravintolatarjonta on huonoa, niin välillä olisi kätevää, jos ruoka tulisi kotiin sen sijaan, että tarvitsisi lähteä kaupungille syömään.
 
Vs: Ruokakauppa ja liikenne

Olen jo pitkään ihmetellyt, että miksi kotiin saa tilattua ainoastaan pitsaa, olisi kiva joskus saada muutakin. Varsinkin omakotialueilla ja monilla kerrostaloalueilla, joilla ravintolatarjonta on huonoa, niin välillä olisi kätevää, jos ruoka tulisi kotiin sen sijaan, että tarvitsisi lähteä kaupungille syömään.
Niin no preferenssinsä kullakin, mutta ainakin minusta osa ravintolaelämystä ja sitä myötä aterian hintaa on se, että saa syödä välillä jossain muuallakin kuin kotona omassa arkisessa ruokapöydässä.
 
Vs: Ruokakauppa ja liikenne

Ainakin täällä Ruotsissa on lounaskulttuuri hyvinkin yleistä, useimmista ravintoloista löytyy lounasaikaan eri lajeja n 65 sek (n 6.50€) ja ruoka on hyvinkin hyvälaatuista. Ja useimmat Tukholmalaiset syövätkin ulkona lounaansa. Firmat tarjoavat usein lounaskuponkeja (rikskuponger) jotka ovat subventoituja n 10%.
Tällainen menettely on kuitenkin hyvin eksoottinen keskieurooppalaisille jotka usein menevät jopa kotiin syömään jos ei ole aivan liian pitkä matka sinne.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Vs: Ruokakauppa ja liikenne

Ja useimmat Tukholmalaiset syövätkin ulkona lounaansa. Firmat tarjoavat usein lounaskuponkeja (rikskuponger) jotka ovat subventoituja n 10%.
Onhan meillä Suomessakin lounassetelisysteemi, josta tosin on aiheesta sanottu, miksi on keksitty raha uudestaan - byrokratian vuoksi. Mutta eriytynyt yhdyskuntarakenne tekee työmaaruokaloista pakollisia kuvioita.

Suurepllon alueella ainakin oli jossain vaiheessa hieno ajatus, ettei sinne sallita työmaaruokaloita, vaan lounasruokailun on tapahduttava avoimilla markkinoilla. Näin luotaisiin elinvoimaset edellytykset ravintolakulttuurille, joka olisi myös alueen asukkaiden käytössä iltaisin. Firmojen omat lounasruokalathan ovat tyhjän panttina iltaisin ja avointen markkinoiden ravintolat nykyään tyhjänpanttina päivisin.

Minusta Teme on aivan oikeassa ajatuksessa siinä, että kivijalka- tai korttelikauppaan yritetään soveltaa täysin väärää eli marketin periaatetta. Lähtien keskitetystä valikoiman päättämisestä. Minä näen niin, että korttelikaupalla on kaksi funktiota: Ensinnä se tarjoaa sen, mitä jatkuvasti tarvitsee, mutta tuoreena niin, ettei sitä tarvitse ostaa pilaantumaan säkissä ja jostain kaukaa. Toiseksi kauppias on palvelija, joka hoitaa puolestani harvemmin tarvittavan tuotteen, kun sitä pyydän. Eli korttelikauppa ei tarvitse valtavaa valikoimaa siltä varalta, että joskus tulee asiakas joka haluaa Arlan edamia Valion edamin sijaan. Vaan valikoima vastaa asiakskuntaa ja erikoinen tavara tulee tilauksesta.

Olen nähnyt monessa paikassa ulkomailla tässä ketjussa kuvattuja pikkukauppoja, joissa on toisella puolen tiski ja toisella valintahylly. Kaupan hoitaa yksi henkilö ja valikoima on mahtava. Ei siten kuin marketissa, että samasta tuotteesta on monen valmistajan kilpailevat variantit, vaan kaupassa on oikeasti eri tuotteita. Alkoholi on normaali pikkukaupan tuote, ja sillä on varmasti suuri merkitys tulonmuodostukselle. Minusta viinaverotuksen tuloja voisi hyvinkin kohdistaa toimivan lähikauppaverkon ylläpitämiseen sallimalla viini esim. enintään 75 m2:n myymälöille. Raittiuspolitiikkaa voitaisiin hoitaa mm. rajoituksilla siitä, miten suuri osa liiketoiminnasta saa olla alkoholia, eli ettei ole tarkoitus että tällä ryhdytään räkälöiden kilpailijoiksi.

Nythän on niin, että alkoholi on megamarkettien houkutustuote. Vaikka viinan myynti on hallinnollisesti Alkolla, tosiasaissa kauppakeskus tienaa osuutensa myös viinasta. Eihän Alkolla ilmaista liiketilaa ole. Ja viinakaupallinen ostari tai kauppakeskus houkuttelee enemmän asiakkaita kuin ilman.

Antero
 
Tänään Etelä-Saimaa kirjoittaa, että Lappeenrannan Anttila lähtee kaupungista jos se ei saa paikkaa Hyrymäestä. Tilanne on päättäjille ikävä. Kukaan poliitikko ei halua että Lappeenrannasta lähtee Anttila ja sen mukana 52 työpaikkaa. Jos taas Anttilan annetaan siirtyä keskustasta pois niin pelätään että muut kaupat seuraavat perässä ja keskustaan ei jää mitään.
 
Takaisin
Ylös