Keskustatunnelin vaikutus kävelykeskustaan

Voiko asiaintilasta päätellä muuta kuin että kävelykeskustan laajentaminen on kiinni faktuaalisesti ottaen nimeomaan keskustan läpiajotunnelin puuttumisesta?
Minusta tämä on oikea päätelmä. Koska se keskustan autosaavutettavuuden lisääminen jolla keskustatunnelia on perusteltu, on nyt jo toteutettu. Ja itse asiassa keskustatunnelista ei pääsisi kuin kahteen luolaan, Kluuviin ja Forumiin. Toki kumpaankin pääsee nyt vain yhdeltä puolelta kaupunkia. Mutta onko olemassa jokin todellinen tarve, minkä vuoksi autolla pitäisi päästä ajamaan juuri jompaan kumpaan sen sijaan, että ajaa siihen lähimpään, johon pääsee jo nyt.

Oleellinen keskustatunnelin merkitys on pääsy rakennuksiin, joita ei nyt ole edes olemassa (ja joita minusta ei pitäisi koskaan rakentaakaan), eli Töölönöahden toimistokeskittymään. Sinnehän ei pääse edes metrolla, joten täytyisihän edes autolla päästä tähän kaupungin ytimeen, jota jo Alvar Aaalto hahmotteli autokaupungin sydämeksi (= Terassitori). Eli jos olemme rehellisiä ja noudatamme hyötyjä maksaa -periaatetta, keskustatunnelin kustannukset voidaan sisällyttää näiden kortteleiden rakennusoikeuksien hintaan. Markkinat sitten ratkaiskoon, syntyykö keskustatunneli, nämä rakennukset tai ei kumpiakaan.

Minä taas en ihmettele ollenkaan koska HS Kuukausiliite on journalistiselta laadultaan lähinnä Pirkka-lehden tasoa.
Jos on tulkittavissa, että HS-Kuukausiliitteellä on realistinen ja lukijan arkea ymmärtävä kanta metrosta, Pirkkakin on sitten kuluttajan laatulehtiä HS-Kuukausiliitteen kanssa. Sitten on varmaan muita lehtiä, joilla on joidenkin muiden kuin kuluttajan etujen mukainen kanta... ;)

Antero
 
Minä taas en ihmettele ollenkaan koska HS Kuukausiliite on journalistiselta laadultaan lähinnä Pirkka-lehden tasoa. Joka kerta kun avaan sen niin petyn sen juttuihin, se selvästi aliarvioi lukijaa.

Etäisesti hirvittäväähän tässä on se, että HS on Kuukausiliitteineen kaikesta huolimatta valtakunnan parhaimmistoa. Aika paljon järkyttävämpiä pettymyksiä olen kokenut pienempien lehtien kanssa, mikä ei tietysti muuta sitä tosiseikkaa, että Kuukausiliitteessä on välillä suoranaista huttua. Nyt-liitteestä lieneekin sitten parempi olla sanomatta mitään.
 
Jos on tulkittavissa, että HS-Kuukausiliitteellä on realistinen ja lukijan arkea ymmärtävä kanta metrosta, Pirkkakin on sitten kuluttajan laatulehtiä HS-Kuukausiliitteen kanssa. Sitten on varmaan muita lehtiä, joilla on joidenkin muiden kuin kuluttajan etujen mukainen kanta... ;)
Jos lukee Kuukausiliitteen juttuja niin pitää olla medialukutaitoa että saa niistä sen oleellisen ulos. Tässä esimerkissä pitää ymmärtää että on olemassa tietynlaisiin yhteiskuntaluokkiin ja ammattiryhmiin kuuluvia ihmisiä jotka eivät mistään hinnasta suostu matkustamaan joukoliikentellä ellei se a) ei maksa heille itselleen mitään ja b) matkustustilat on jaettu sosioekonomisten taustojen perusteella ja c) siinä tilassa jossa he itse matkustavat on ilmainen cocktail-tarjoilu

t. Rainer
 
Jos lukee Kuukausiliitteen juttuja niin pitää olla medialukutaitoa että saa niistä sen oleellisen ulos. Tässä esimerkissä pitää ymmärtää että on olemassa tietynlaisiin yhteiskuntaluokkiin ja ammattiryhmiin kuuluvia ihmisiä jotka eivät mistään hinnasta suostu matkustamaan joukoliikentellä ellei se a) ei maksa heille itselleen mitään ja b) matkustustilat on jaettu sosioekonomisten taustojen perusteella ja c) siinä tilassa jossa he itse matkustavat on ilmainen cocktail-tarjoilu

t. Rainer

d) muusta syystä.
 
d) muusta syystä.
Aivan. Mutta siitä on kokemusta, että nämä ”muusta syystä” ei-matkustajat saadaan matkustamaan joukkoliikenteellä, kun se on kyllin laadukasta. Silloin se ei ole bussi eikä metro, vaan jotain siltä väliltä. Ja se jotain siltä väliltä ei ole keskustatunneli.

Rainer on periaatteessa ihan oikeassa. Auton käyttö ei tosissaan ole kenelläkään Suomessa rahasta kiinni, vaan kysymys on matkan kokonaislaadusta. Mutta silloin, kun ”Euroopan parhaan” joukkoliikenteen lähtökohtana on toteuttaa se joko mahdollisimman vähin investoinnein ja muutenkin halvalla busseilla tai mahdollisimman kalliina metrona, ei tuoteta laatua vaan jotain muuta, joka kelpaa vain pakkokäyttäjille. Kuten niille, joille työnantaja ei kustanna parkkiluolapaikkaa tai jotka eivät uskalla keskustaan autoilemaan tai joilla ei ole taloyhtiössä kahta autopaikkaa.

Ei ratikka ole ratkaisu kaikkeen. Mutta se vaan näyttää olevan paras keino houkutella autoilijoita käyttämään joukkoliikennettä.

Ja voin vielä todeta, että skumppatarjoiluakin on kokeiltu, huonolla menestyksellä. Eli ei se ole siitäkään kiinni.

Antero
 
Aivan. Mutta siitä on kokemusta, että nämä ”muusta syystä” ei-matkustajat saadaan matkustamaan joukkoliikenteellä, kun se on kyllin laadukasta. Silloin se ei ole bussi eikä metro, vaan jotain siltä väliltä. Ja se jotain siltä väliltä ei ole keskustatunneli.
Luuletko tosissasi että kukaan mainospäällikkö jolla on työsuhde-audi, ryhtyisi vapaaehtoisesti kulkemaan töihinsä julkisilla jos ei HKL:llä ole tarjota vähintään Bobrikoffin yksityikäytössä ollutta meripihkalla sisustettua raitiovaunua tai Berijan käytössä ollutta metrovaunua jossa skumppaa tarjotaan kristallilaseista? Suomi nimittäin ei ole Saksa eikä Ranska eikä edes Ruotsi. Suomi on maantieteellisesti ja henkisesti Venäjä. ;)

t. Rainer
 
Suomi nimittäin ei ole Saksa eikä Ranska eikä edes Ruotsi. Suomi on maantieteellisesti ja henkisesti Venäjä. ;)

Mutta (Länsi-)Eurooppaan päin Suomi vaikuttaisi kuitenkin nyt pyrkivän.

Itse luulen, että kyllä se työsuhde-Audikin voisi vaihtua raitiovaunuun, jos se on tilava, tarpeeksi siisti ja kulkee usein. Ne merkittävimmät avainasiat kuitenkin kulkupelin vaihdoksessa ovat täsmällisyys/luotettavuus, vaihdottomuus sekä matkan nopeus ovelta ovelle. Kun kaupunki täyttyy tarpeeksi autoista ja henkilöautoliikenne alkaa puuroutua, alkaa sujuvasti ovelta ovelle kulkeva vaunu houkuttaa, vaikka lompakosta tai työnantajalta löytyisikin ylimääräistä. Ja jos päälle saadaan vielä kävelykeskusta ja/tai joukkoliikenne-etuisuuksia, tulee oikea tarve kulkea mieluummin julkisella ja lopettaa yksin vietetty ajantuhlaus autoradion parissa.

Luulen, että moni työsuhde-Audilla kulkevakin on kokeillut ulkomailla toimivaa joukkoliikennettä ja ollut tyytyväinen. Jos tällainen samanlainen (edes samanlaisen mielikuvan antava) lykättäisiin nyt tämän audistin "kotiovelle", olisi itsestään selvää, että julkinen kulkuväline olisi varteenotettava vaihtoehto. Ketäpä kulosaarelaista houkuttelisi nyt vihreä-keltainen ratikka tai oranssi metro, kun ensin mainittu tiedetään kaikkea muuta pyörällistä liikennettä hitaammaksi tientukkijaksi, ja jälkimmäinen jäykäksi Itä-Helsingin rahvaan junaksi, jonka kylmät ja autiot asemat ovat pitkän bussi- tai kävelymatkan päässä? Kulosaaren huvilakaupunkiin aikoinaan vienyt ratikka ei ollut kullasta tehty, mutta silti köyhäin keskuudessa sitä halveksuttiin, koska vain varakkaat sillä kulkivat. Varakkaat kulkisivat sillä tänäpäivänäkin, jos se olisi aikaansa nähden moderni ja sillä pääsisi Kulosaaren keskustasta Stockmannin ovelle viidessä kuudessa minuutissa.
 
Luuletko tosissasi että kukaan mainospäällikkö jolla on työsuhde-audi, ryhtyisi vapaaehtoisesti kulkemaan töihinsä julkisilla jos ei HKL:llä ole tarjota vähintään Bobrikoffin yksityikäytössä ollutta meripihkalla sisustettua raitiovaunua tai Berijan käytössä ollutta metrovaunua jossa skumppaa tarjotaan kristallilaseista?

Ihmisten toimintaa on kovin helppoa selittää heidän henkilökohtaisilla ominaisuuksillaan. Vastaavasti aliarvioidaan ulkoisten tekijöiden vaikutuksia ihmisten ratkaisuihin. Maalaamasi kaltaisia karikatyyrejä varmasti on yksittäistapauksina, mutta suurimmaksi osaksi ihmiset toimivat yllättävänkin rationaalisesti. Ei ole mielekästä selittää esimerkiksi joukkoliikenteen käyttöä tai käyttämättä jättämistä epämääräisillä kansallisilla ominaispiirteillä. Ei varsinkaan, kun joukkoliikennettä käytetään pääkaupunkiseudulla varsin ahkerasti myös muuhun Eurooppaan verrattuna.

Aihetta kuvaa yleisemmin Fundamental attribution error (Wikipedia).
 
Kulosaaren huvilakaupunkiin aikoinaan vienyt ratikka ei ollut kullasta tehty, mutta silti köyhäin keskuudessa sitä halveksuttiin, koska vain varakkaat sillä kulkivat. Varakkaat kulkisivat sillä tänäpäivänäkin, jos se olisi aikaansa nähden moderni ja sillä pääsisi Kulosaaren keskustasta Stockmannin ovelle viidessä kuudessa minuutissa.

Tai jos vaunusta muuten huokuisi porvarillinen, hillitty charmi. Keltainen raita ikkunain yläpuolella vähintään puolen vaunun matkalla olisi todellinen nykypäivän KB-vaunu, ja sen ykkösluokan sisustusarkkitehtuuri olisi Marko Paanasen suunnittelema. Vaunun kalusteet itse tulisivat tietysti Artekilta tms. :)

Toisaalta ajetaanpa Eiraankin tavallisilla rahvaan Nr-vaunuilla ja minkkiturkkirouvat istuvat iloisesti denojen kanssa samassa osastossa...

Mikähän vaikutus olisi matkustajamääriin, jos ajettaisiin porvarilinjaa 1A:n Eiran käännöltä reittiä Kaivari - Kauppatori - Aleksi - Kaivokatu - Lasipalatsi - Stocka - Aleksi - Kauppatori - Kaivari - Eira kalustona HKL 150 (Ludde)? Tässä linjassa olisi toki ykkösluokan palvelulisä, eli kahden tunnin kertalippu vitosen (2 h siksi, että ehtii käydä ostoksilla ja seurustella kahvilassa ja palata samalla piletillä takas).
 
Ihmisten toimintaa on kovin helppoa selittää heidän henkilökohtaisilla ominaisuuksillaan. Vastaavasti aliarvioidaan ulkoisten tekijöiden vaikutuksia ihmisten ratkaisuihin. Maalaamasi kaltaisia karikatyyrejä varmasti on yksittäistapauksina, mutta suurimmaksi osaksi ihmiset toimivat yllättävänkin rationaalisesti. Ei ole mielekästä selittää esimerkiksi joukkoliikenteen käyttöä tai käyttämättä jättämistä epämääräisillä kansallisilla ominaispiirteillä. Ei varsinkaan, kun joukkoliikennettä käytetään pääkaupunkiseudulla varsin ahkerasti myös muuhun Eurooppaan verrattuna.

No ei tietenkään. On selvä että mainosmies ajaa autolla töihin siksi että hän tarvitsee sitä autoaan työmaalla, ei siksi että hän nyrpistää nenäänsä joukkoliikenteelle. Jos haastateltava olis ollut sellainen henkilö joka muuten asuu ja käy töissä samassa paikoissa mutta jonka työaika on klo 0800-1600 ja työmaa on koko ajan yhdessä paikassa, ja jolla ei ole työsuhdeautoa, niin suhtautuminen koko asiaan olis aivan toinen, eikä Kuukausiliite olis saanut mitään jutua aikaiseksi siitä. Sellaisella henkilöllä ei olis tarveta keskustatunneliin vaan suoraan metroyhteyteen itä-Helsingistä etelä-Espooseen. Nyt on vaan kysymys siitä että millaisten henkilöiden ehdolilla joukoliikennettä pyöritetään, sellaisten jotka eivät tarvitse sitä ollenkaan vai sellaiset jotka tarvitsevat sitä.

t. Rainer
 
On selvä että mainosmies ajaa autolla töihin siksi että hän tarvitsee sitä autoaan työmaalla, ei siksi että hän nyrpistää nenäänsä joukkoliikenteelle.
Miten niin tämä on selvää? ”Tarvitsen autoa töissäni” lienee yksi suurista liikenteen kliseistä, kuten ”olen keskimääräistä parempi autoilija” joita on 90 % kaikista vastanneita. Ei juuri kukaan halua vastata menevänsä autolla töihin siksi, että on laiska, haluaa tupakoida työmatkalla, ei ole koskaan kokeillutkaan joukkoliikennettä tai vierastaa joutumista muiden ihmisten joukkoon.

Arvaan, että varsin moni autoilija ei ole edes kokeillut joukkoliikennettä, eikä tiedä miten halpaa on joukkoliikenne ja miten kallista autoilu. Ja yleistä ihmisille on luulla, että kaikki muut ovat samanlaisia kuin on itse, myös asenteiltaan. Siksi autoilijat tyrmäävät kahvipöydässä Laajasalon ratikkasillan ja vaativat keskustatunnelia. Ratikkasilta on heille täysin vieras ja siten tarpeeton asia, keskustatunneli taas osa heidän arkeansa, jota on aikaa miettiä liikenneruuhkassa ratin takana.

Sellaisella henkilöllä ei olis tarveta keskustatunneliin vaan suoraan metroyhteyteen itä-Helsingistä etelä-Espooseen.
Yksittäiset esimerkit eivät edusta todellisuutta, mutta ovat joskus kumminkin aika kuvaavia. Minulla on täällä naapuri, joka on töissä Keilaniemessä kohtalaisen hyvässä asemassa. Hän kulki ensi kerran töihin joukkoliikenteellä joulun jälkeen, kun viikon vanha ajokortti ruttasi auton lunastuskuntoon. Ja kulkee edelleen, eikä ole ollut kiire uuden auton ostossa, kun ”ei osaa päättää, minkä ostaisi”. Tämä siitä huolimatta, että meni pari kuukautta, ennen kuin tuli asiat puheeksi ja kerroin, että osta ihmeessa kuukausilippu.

Ei tähän(kään) tarvita ”suoraa metroyhteyttä”, jota ei edes koskaan tule, eikä sellaista ole olemassakaan kuin asemien välillä. Espoon metron rakentaminen tulee heikentämään hänen(kin) joukkoliikennepalveluita, kun kävelymatka toisessa päässä pitenee olennaisesti.

Nyt on vaan kysymys siitä että millaisten henkilöiden ehdolilla joukoliikennettä pyöritetään, sellaisten jotka eivät tarvitse sitä ollenkaan vai sellaiset jotka tarvitsevat sitä.
Kuinka se tarvitseminen määritellään? Luultavasti naapurini ”tarvitsi” keskustatunnelia viime jouluun saakka, mutta ei tarvitse enään. Eikä tarvitse Espoon metroakaan.

Ei liikennettä voi suunnitella sen mukaan, mitä ihmiset eivät tiedä eivätkä ymmärrä. Kun on 1000 autoilijaa jonottamassa motarin seisovassa ruuhkassa, niistä ei kukaan yksittäinen ”tarvitse” joukkoliikennettä. Jokainen vain ajattelee, että nuo toiset voisivat mennä vaikka bussilla, jotta itse saisin kaahata vapaasti. Ja nuo toiset voivat vallan hyvin maksaa keskustatunnelin, jotta minun ei tarvitse seistä tässä pörisemässä.

Sitten kun pantaisiin asetelma niin, että saat keskustatunnelin, kun maksat siitä itse 20.000 €, niin ”tarpeet” muuttuvat oitis. Jos oikein muistan, keskustan kauppiaat ja kauppakamari todistelivat aikanaan tunnelin tarvetta kovasti. Mutta tarve poistui, kun tarjottiin mahdollisuutta rahoittaa se kauppiaiden rahalla.

Antero
 
Miten niin tämä on selvää? ”Tarvitsen autoa töissäni” lienee yksi suurista liikenteen kliseistä, kuten ”olen keskimääräistä parempi autoilija” joita on 90 % kaikista vastanneita. Ei juuri kukaan halua vastata menevänsä autolla töihin siksi, että on laiska, haluaa tupakoida työmatkalla, ei ole koskaan kokeillutkaan joukkoliikennettä tai vierastaa joutumista muiden ihmisten joukkoon.
Olen ollut tekemisissä niin monen myyntimiehen ja naisen kanssa että osalla on todella sellaisen työ että ilman autoa eivät pärjäisi. Mutta ns keskijohtoon ja muiden vastaavassa asemassa olevien joukossa on myös paljon sellaisa joiden asenteet joukkoliikenettä kohtaan istuvat syvällä. Siksi rinnastin Suomea henkisesti Venäjään kuuluvaksi, joka alkoi autoistuia vasta myöhään ja jossa on samanlaisiia ilmiöitä mutta vielä kärjistyneemäässä muodossa havaittavissa. Vrt ns "ämpäri katolla ajavat" joista on ollut juttua hesarissakin.

Ei tähän(kään) tarvita ”suoraa metroyhteyttä”, jota ei edes koskaan tule, eikä sellaista ole olemassakaan kuin asemien välillä. Espoon metron rakentaminen tulee heikentämään hänen(kin) joukkoliikennepalveluita, kun kävelymatka toisessa päässä pitenee olennaisesti.

Kuinka se tarvitseminen määritellään? Luultavasti naapurini ”tarvitsi” keskustatunnelia viime jouluun saakka, mutta ei tarvitse enään. Eikä tarvitse Espoon metroakaan.
Luultavasti naapurillasi on nyt 2 vaihtoa matkallaan kotoa töihin. Jos metro menisi perille asti niin vaihtojen määrä tippuisi yhteen. Se on monelle joukkoliikennekäyttäjälle kynnys kuinka monta kertaa joutuu vaihtamaan ja miten nopeasti vaihto yleensä sujuu. Yhden vaihdon yleensä kestää, mutta kaksi, josa toisen kohdalla voi joutua odottamaan pidempään, vaatii monen mielestä liikaa kärsivällisyyttä.

Länsimetron yksi perustava argumentti on se että se tuo länsiväylän varren suuret työpaikka-alueet ajallisesti lähemmäs muuta pääkaupunkiseutua niille jotka eivät liiku autolla. Ainakin Lauttasaaren, Keilaniemen, Otaniemen ja Tapiolan metroasemien ympäristössä on max puolen kilsan kävelymatkan päässä niin paljon työpaikkoja että palvelutaso paranee nykyisiin busseihin verrattuna huomattavasti, jos matkan lähtöpaikka on muualla kuin Kampissa. Bussit kyllä vievät perille mutta niissä on se vika että on ensin päästävä Kamppiin että pääsee bussin kyytiin ja se ei ole kaikille niin helppoa jos siellä mistä itse asuu ei pääse millään suoraan Kamppiin ensin.

Tiedän että pikaraitiotieratkaisullakin päästäisiin samoihin tavoitteisiin kuin metrolla mutta sen toteuttamisessa ongelma oli lähinnä siinä että sille ei ollut olemassa, ainakaan silloin kun päätös piti tehdä, esteetöntä reittiä jota pitkin vetää se keskustaan ja toisaalta metro oli valmiina Ruoholahdessa odottamassa.

Ei liikennettä voi suunnitella sen mukaan, mitä ihmiset eivät tiedä eivätkä ymmärrä. Kun on 1000 autoilijaa jonottamassa motarin seisovassa ruuhkassa, niistä ei kukaan yksittäinen ”tarvitse” joukkoliikennettä. Jokainen vain ajattelee, että nuo toiset voisivat mennä vaikka bussilla, jotta itse saisin kaahata vapaasti. Ja nuo toiset voivat vallan hyvin maksaa keskustatunnelin, jotta minun ei tarvitse seistä tässä pörisemässä.

Sitten kun pantaisiin asetelma niin, että saat keskustatunnelin, kun maksat siitä itse 20.000 €, niin ”tarpeet” muuttuvat oitis. Jos oikein muistan, keskustan kauppiaat ja kauppakamari todistelivat aikanaan tunnelin tarvetta kovasti. Mutta tarve poistui, kun tarjottiin mahdollisuutta rahoittaa se kauppiaiden rahalla.
Keskustatunneliproblematiikassa olisi ihan paikallan että ihmisille sallittaisiin nykyisen keskustan alla olevan tunneliverkon käyttö maanalaiseen parkkihalliin ajamiseksi, sekä länne että idän suunnalta. Sehän lienee kauppiaiden tavoite ja nyt on vain parkkihallien omistajien ymmärrettävä hinnoitella paikkansa niin että ihmiset todella käyttäisivät niitä eivätkä änkeäisi autoillaan kadulle. Läpiajoon suhtaudun kriittisemmin ja sen valvontaan on myös olemassa keinoja.

t. Rainer
 
Luultavasti naapurillasi on nyt 2 vaihtoa matkallaan kotoa töihin. Jos metro menisi perille asti niin vaihtojen määrä tippuisi yhteen. Se on monelle joukkoliikennekäyttäjälle kynnys kuinka monta kertaa joutuu vaihtamaan ja miten nopeasti vaihto yleensä sujuu.
Aivan varmasti on 2 vaihtoa, ja molempiin suuntiin on odotusajat, joita ei ole mitenkään synkattu toisiinsa. Mutta tässä punnitaankin sitä, kumpi on kurjempaa, vaihto vai pitkä kävely. Tällä hetkellä on vaihto ja ei ole kävelyä ja nyt tuote kelpaa.

Sinänsä on vähän erikoista, että Espoossa pannaan miljardia likoon kävelymatkojen pidentämiseksi sinne puoleen kilometriin ja yli. Samaan aikaan pitäisi tehdä Pisara lyhentämään tuollainen kävelymatka keskustassa, sekin yli puolen miljardin hintaan. No kuten on moneen kertaan todettu, näissä louhintahommissahan ei ole mitään liikennejärjestelmälogiikkaa, vaan alan työllistämisen logiikka. Se sama logiikka painaa myös tässä keskustatunnelissa. Ja paine alkaa kasvaa, kun Espoolla ei ole rahaa metroonsa ja Vantaan metron urakat alkavat loppua. Ellei niitä pysäytetä valtion rahapulan vuoksi jo aikaisemmin.

Antero
 
Mutta tässä punnitaankin sitä, kumpi on kurjempaa, vaihto vai pitkä kävely. Tällä hetkellä on vaihto ja ei ole kävelyä ja nyt tuote kelpaa.

Tuote kelpaa, kun se löydettiin. Jos metro olisi jo nyt mennyt perille asti, tuote olisi ollut helpompaa löytää. Vaihtoihin kun kuuluu matkaan liittyvän vaivan lisäksi hahmottamisen vaikeutta varsinkin runkolinjastosta poistuttaessa. Keilaniemessä kävelymatkat ovat sen verran kohtuulliset, että vaihdon poistuminen kompensoinee ne jokseenkin kaikissa tapauksissa ja useimmissa päästään voitolle. Jos vaihdon poistuminen ei kompensoi, Keilaniemeenkin jäänee mahdollisuus vaihtaa bussiin lyhyelle liityntämatkalle. Länsimetron huonot puolet ovat jossain ihan muualla kuin Keilaniemessä.

Samaan aikaan pitäisi tehdä Pisara lyhentämään tuollainen kävelymatka keskustassa, sekin yli puolen miljardin hintaan.

Keskustassa monet lyhyehköt liityntäkävelyt on korvattu äärimmäisen tiheän pysäkkivälin ratikkamatkoilla (ja osin busseilla). Koko ratikkajärjestelmän tarjonta mitoitetaan pienen keskusta-alueen tarpeisiin eli hännille ajetaan tyhjiä penkkejä ja lisäksi tämän alueen hidas liikennöinti maksaa itsessään maltaita. Minusta näiden matkojen siirtäminen suoraan runkoliikennevälineeseen antaa erinomaisen mahdollisuuden käyttää pintaliikennettä hyödyllisemmin kuin 1-2 kilometrin jakelumatkoihin ja siten tehostaa koko järjestelmää. Eräs Seppo on kyllä eri mieltä tästä, koska ratikat sopivat hänestä oikein hyvin jakeluun :)
 
Koko ratikkajärjestelmän tarjonta mitoitetaan pienen keskusta-alueen tarpeisiin eli hännille ajetaan tyhjiä penkkejä ja lisäksi tämän alueen hidas liikennöinti maksaa itsessään maltaita. Minusta näiden matkojen siirtäminen suoraan runkoliikennevälineeseen antaa erinomaisen mahdollisuuden käyttää pintaliikennettä hyödyllisemmin kuin 1-2 kilometrin jakelumatkoihin ja siten tehostaa koko järjestelmää.

Tässä on kyllä pointti, joka ei ole ollut esillä ja mikä ei itsellekään tullut mieleen. Onko muuten minkäänlaista käsitystä, kuinka suuri on tälläisen jakeluliikenteen osuus koko raitiotien kuormasta? Asiaa auttaisi, jos tulevaisuudessa selkeämmin erotettaisiin linjastosta tiheästi liikennöitävät lyhyet keskustalinjat ja se on suorastaan välttämätöntä, jos raitiotietä halutaan lähteä laajentamaan lähiöihin päin.

Liikennetalouden kannaltakin erottelu olisi hyvästä, sillä kalliiden (mutta kuormitettujen) keskustalinjojen kustannuksia pitäisi kurissa lyhyet linjakilometrit. Kauemmaksi menevien kustannuksia olisi parempi vähentää pitämällä linjanopeus suurena.
 
Takaisin
Ylös