Helsingin kaupunkisuunnittelua

Tai ei saa rakentaa pilvenpiirtäjiä, Tai rakentaa tehokkaasti. Tai korottaa taloja esimerkiksi Lauttasaaressa tai Oulunkylässä. Tai täyttää merta tai ....

Monille esittelemillesi ratkaisuille on erityisesti asuntoina heikot markkinat.

On realiteetti, että pääosa suomalaisista vaativat enemmän esimerkiksi asunnon näkymiltä ja luonnonläheisyydeltä kuin hongkongilaiset (jotka asuvat pilvenpiirtäjissä).

Pilvenpiirtäjien ongelmana on se, että ne ovat toteutukseen usein liian suuria yksiköitä, jotka on hankala myydä. Jo nyt tehtyjen 20 - kerroksisten talojen ongelmana on usein ollut, että kaikkia asuntoja ei saada myytyä järkevässä aikataulussa, riippumatta siitä, että asunnot ovat olleet kohtuullisen kysyttyjä.

On hyvin kyseenalaista, kiinnostaisiko pilvenpiirtäjistä koottu asuntoalue kovin hyvin helsinkiläisiä, ja saataisiinko alue toteutettua järkevässä aikataulussa.

Suomen asuntomarkkinat eivät perustu enää kiinteisiin puolue - rahoitusliike - rakennuttaja - kartelleihin, jolloin suurien yhtenäisten hankkeiden toteutus on vaikeaa. Suuretkin hankkeet on helpompi pilkkoa yksittäin myytäviin taloyhtiöihin.

Täyttömaalle rakennettu asuntoalue on hyvin helposti ympäristöllisesti varsin ala-arvoinen verrattuna normaaliin maastoon toteutetulle alueelle. Ainakin se vaatii paljon parempaa kaupunkisuunnittelua ja ympäristörakentamista kuin normaaliin maastoon rakennettu alue.

Olet kannattanut ketjussa olemassaolevien asuntojen näköalojen sulkemista tekemällä niiden eteen täyttöjä. Tämä on tulonsiirtoa pois olevien asuntojen asukkailta.

Talojen korottaminen esimerkiksi korvaamalla 4 - kerroksisia taloja 8 - kerroksisilla ei ole taloudellisesti kannattavaa. Jotta kunnossa olevien rakennusten purkava saneeraaminen on taloudellisesti kannattavaa, rakentamistehokkuuden pitäisi olla 4-5 - kertainen, jotta uudisrakentamisen rakennusoikeuden arvo ylittäisi nykyisten asuntojen arvon.

Hissittömien 3-4 kerroksisten kerrostalojen korottaminen yhdellä kerroksella hissien rahoittamiseksi on eri asia ja pidän sitä järkevänä, jos sillä ei tärvellä rakennustaiteellisia ja kulttuurihistoriallisia arvoja. Helsingin 1950-60-luvun alueilla kuitenkin on usein näitä arvoja.
 
Asunnoista on pääkaupunkiseudulla pulaa siinä mielessä, että kaikilla ei ole varaa asua niin väljästi kuin haluaisivat ja niin lähellä työpaikkojaan tai keskustaa kuin haluaisivat. Nopeaa lääkettä tähän ei käytännössä ole, sillä harvat haluavat asuntojenhintojen laskua tai edes jämähtämistä nykytasolleen. Itse soisin tehostettavan jo rakennettujen alueiden (ml. ratapihat ja liikenneväylästö) käyttöä ja pyrittäisiin muutoin pitämään erityisesti Helsingin luonto mahdollisimman monipuolisena.

Hissittömien talojen korottaminen kerroksella tulikin jo esille ja saa varauksettoman kannatukseni. Toinen keino on teiden ja ratojen kattaminen ja päälle rakentaminen. Samalla saataisiin ympäristöä siistimmäksi ja turvallisemmaksi (vähemmän melua ympäristöön ja saasteet kauemmaksi - tai mieluummin suodatetuksi ennen ulkoilmaan johtamista). Kolmas keino olisi kohtuullinen pilvenpiirtäjärakentaminen; luontevia paikkoja olisivat Pasila sekä Kehä III:n varsi. En tarkoita mitään runsasta rakennusmassaa, vaan sinne tänne yksi tai kaksi rakennusta - ehkä Pasilaa lukuunottamatta. Kun pilvenpiirtäjät sijoitetaan sopivasti, voidaan ne yhdistää pikaraitioverkostolla.
 
Vs: Helsinki, kortteli 555

Jos ajatellaan vain kolmea suurinta kaupunkiamme, niin miettikääpä, miten monilla on mahdollisuus asua niiden keskustoissakin meren, joen, kosken tai järven tai hienojen puistojen äärellä.
Minulla ei riitä kyvyt osallistumaan tähän keskusteluun muuten kuin tuomalla esiin tällaisen: Umpikortteli kivikaupungissa, kaikki lähellä. Tässä lienee kaikki mitä kaupunkilainen voi toivoa. Voi jospa näin olisi jatkettu eikä rakennettu yksittäisiä taloja pitkin metsiä ja jätetty muutamia mäntyjä kitumaan talojen väliin. Tuolla minä haluaisin asua. Voisiko tällaista tehdä nykyaikana?
Kuvia sisäpihalta eri vuodenaikoina.
 
Vs: Helsinki, kortteli 555


Mainiota, albert! Valinta oli mitä loistavin. Itse olen viime aikoina käynyt useasti kurkkimassa samaista pihaa päiväkävelylläni. Haluaisin myös muuttaa tämänkaltaiseen paikkaan. Skandinaviassa olen vastaavia nähnyt pienissäkin kaupungeissa. Suomessa tämä lienee yksi harvoista.

Näin järjestetään tehokasta asumista kauniisti ja toimivasti. Turvallisuuden tunnekin kasvaa, kun ulkopuoliset eivät oikaise pihan poikki. Paikka on lapsiperheille mainio, sisäpihalla on paljon tilaa leikeille ja leikkipuistolle.

Nykypäivänä mikään ei estä rakentamasta näin. Oi, jos näin olisi rakennettu suurimmat lähiömmekin. Miettikääpä, miltä näyttäisi Itä-Helsinki, jos se olisi näin rakennettu. Kauppakeskukset voisi unohtaa jättämällä kivijalkoihin tilaa tarpeeksi suurille myymälöille. Kun asiakkaat löytyy samasta korttelissa, korvaa se varmaankin ylisuurten megamarkettien hyödyt. Ja kaikki olisivat tyytyväisiä.

Espoossa ja Vantaalla olisi vielä mahdollisuus rakentaa jotain tämän kaltaista. Vantaalla Kartanonkoski on jo jotain tämän suuntaista. Itse olen herkutellut ajatuksella, että Helsingin pitäjän kirkon ympäristöön tai Kartanonkosken kupeeseen rakentuisi jotain vastaavaa. Joenpenkat voisi kivettää ja rakentaa Hollantilaistyylisesti, kauniin kirkon ympärille voisi rakentaa Vantaan kaupungin hallintorakennuksia, kirjaston, teatterin jne... Kyllä varmaan kannattaisi, etenkin jos Helsingistä pääsisi raitiovaunulla näiden kortteleiden sekaan. Kyllä Vantaa olisi silloin kaupunki. Nythän se on vain moottoriteitä ja lähiöryppäitä, Tikkurila "keskustanaan".

Espoossa taas olisi juuri nyt suuri tilaisuus, kun kerran keskus aiotaan laittaa uusiksi. Jos vain raaskisivat, voisivat rakentaa uuden keskuksen Kirkkopuistoon, joen ympärille. Nämä taitaa kuitenkin olla turhia haaveita...
 
Vs: Helsinki, kortteli 555

Minulla ei riitä kyvyt osallistumaan tähän keskusteluun muuten kuin tuomalla esiin tällaisen: Umpikortteli kivikaupungissa, kaikki lähellä. Tässä lienee kaikki mitä kaupunkilainen voi toivoa. Voi jospa näin olisi jatkettu eikä rakennettu yksittäisiä taloja pitkin metsiä ja jätetty muutamia mäntyjä kitumaan talojen väliin. Tuolla minä haluaisin asua. Voisiko tällaista tehdä nykyaikana?
Kuvia sisäpihalta eri vuodenaikoina.
Kaunista katsottavaa, tuo taitaa olla se legendaarinen kortteli Hermannissa johon suurin piirtein jonotetaan. Miksi näitä ei osata enää tehdä?

Kuten todettu,tuollainen 3-5 kerroksinen umpikortteli on myös erittäin tehokasta maankäyttöä. Korkeiden talojen tehokkuus on osittain harhaa, käytännössä ne tulee sijoittaa niin kauas toisistaan varjostuksen vuoksi ja/tai vetää ylempiä kerroksia sisäänpäin, että todellisuudessa maankäyttö voi olla jopa tehottomampaa kuin matalamassa rakentamisessa. Tämä on sitten näennöisratkaistu niin että asuintontti on yhtä tilaa, parkkipaikat toista, puistot kolmatta, jne. Umpikorttelissa puisto on korttelin keskellä ja parkkipaikat (semmoisella autotiheydellä joka on muutenkin järkevä) mahtuvat kadun varsiin, koska katuverkon pituus moninkertaistuu. Lisäksi korkeita taloja vastaan puhuu se, että rakentamis- ja korjauskustannusten kannalta optimaalinen kerrosluku on jotain 4-8.
 
Asunnoista on pääkaupunkiseudulla pulaa siinä mielessä, että kaikilla ei ole varaa asua niin väljästi kuin haluaisivat ja niin lähellä työpaikkojaan tai keskustaa kuin haluaisivat. Nopeaa lääkettä tähän ei käytännössä ole, sillä harvat haluavat asuntojenhintojen laskua tai edes jämähtämistä nykytasolleen.
Hyvin harva sitä nousua haluaa tai siitä edes hyötyy. Liike-elämän kannalta tämä yksinkertaisesti nostaa kustannuksia. Suurin osa asunnonomistajista vaihtaa jatkossakin isompaan ja kalliimpaan asuntoon, jolloin väliraha kasvaa.

Itse soisin tehostettavan jo rakennettujen alueiden (ml. ratapihat ja liikenneväylästö) käyttöä ja pyrittäisiin muutoin pitämään erityisesti Helsingin luonto mahdollisimman monipuolisena.
Tätähän yritetään, mutta se ei yksin riitä vastaamaan kysyntään. Väitän että Helsingin seudulla on kysyntää noin 20 000 isolle asunnolle vuodessa, eli tuollaiset kaksi miljonaa kerrosneliötä. Puolet asumisväljyyden kasvattamiseen, puolet väestönkasvuun.

Kantakaupunkiin mahtuu vielä paljon. Ullakkorakentaminen on kannattettavaa, mutta loppujen lopuksi aika marginaalista puuhaa. Toimistorakentaminen vaikka kovinkin korkealla esim. Pasilassa vapauttaa entisestään toimistotilaa asunnoiksi. Satama-alueilla rakennetaan, ja nykyisillä neliöhinnoilla kaikenlaiset työläämmät ratkaisut tyyliin hiilivarastojen vieminen maan alla tai teiden kattaminen ovat mahdollisia. (Paremmin niin että moottoritiet muuttuvat kehäteiltä eteenpäin normaali teiksi.)

Tämä ei kuitenkaan riitä, tarvitaan uusia alueita. Santahamina auttaisi paljon, ja minusta näyttää siltä että varuskunnan siirton vaikka jonnekin Lentoaseman Länsi- tai Pohjois-puolelle alkaa pikkuhiljaa löytyä poliittista tahtoa.

Sipoo on yksi massiivinen maareservi, ja joukkoliikenteen ja uuden tonttitarjonnan kannalta mielenkiintoisa olisivat nimenomaan suunnat jotka jäävät moottoriteiden väliin. Parempien liikenneyhteyksien vuoksi näille aluielle syntyisi uutta asuintarjontaa, ja se olisi joukkoliikennepohjaista. Kevytraide Itäkeskuksesta Vanhaa Porvontien linjaa Kehä III ja siitä luotisuoraan Nikkilään ja edelleen vaikka Pornaisiin? Tai toinen samanlainen linjaus, sekin etupäässä keskellä nykyistä metsää, Martinlaaksosta Vihdintien Itä-puolta vaikka Karkkilaan saakka?
 
Kun jonnekin suunnitellaan tiivistä uutta asutusta, niin valitettavan usein nostaa paikallinne asukasyhdistys metelin. Tulee liikaa ihmisiä meidän nurkille. Liikenneruuhkat pahenevat, jne.
Ainakin Lauttasaaren täydennysrakentaminen meren rantaan ja Koivusaareen on asukasyhdistyksen hampaissa. Ja asukasyhdistys pitää suurta melua aiheesta.
 
Kun jonnekin suunnitellaan tiivistä uutta asutusta, niin valitettavan usein nostaa paikallinne asukasyhdistys metelin. Tulee liikaa ihmisiä meidän nurkille. Liikenneruuhkat pahenevat, jne.
Mutta tämähän on ihan aiheellista jupinaa - kun suunnitellaan autokaupunkia. Yksi pikaratikkarata hoitaa hyvin 10-15 moottoritien liikenteen ilman kummempia ympäristöhaittoja. Mutta yksikin moottoritie - tiedätte itse mitä se merkitsee.

Ei minusta ole väärin, että ihmiset haluavat pitää ympäristönsä rauhan ja viihtyisyyden. Väärin on se, että sitä ei mitenkään kunnioiteta vaan katsotaan, että yhteisen edun vuoksi reuna-alueiden rauha on aina tuhottava seudun laajentuessa. Vaikka se ei ole tarpeen, jos ei kumarreta autoilulle.

Itse asiassa tämä lienee yksi hajaantumista ylläpitävä tekijä. Paitsi rahan vuoksi, haja-asutukseen muutetaan myös pakoon liikenteen ongelmia. Mutta sitten menee 10-15 vuotta, ja ne ongelmat tulevat perässä, ja taas etsiydytään kauemmaksi. Tämä sisältää tyypillisen autoilijan luulon ja asenteen: Nämä meidän 2 autoamme on ihan OK - mutta muiden autoja emme halua nähdä.

Kruunuvuorenrannan kohdalla tämä asia on konkreettisesti esillä juuri nyt. Laajasalolaiset vastustavat Kruunuvuorenrantaa, koska sinne tulee ihmisiä, jotka ajavat heidän asuinpaikkojensa ja metsiensä läpi. Olen selvittänyt heille moneen kertaan, että jos Kruunuvuorenrannasta on silta keskustaan, kruunuvuorelaisten liikenne ei edes tule vanhan Laajasalon suuntaan. Eihän asuminen entisessä öljysatamssa laajasalolaisia kiusaa, vaan asukakiden autot.

Antero
 
Ei minusta ole väärin, että ihmiset haluavat pitää ympäristönsä rauhan ja viihtyisyyden. Väärin on se, että sitä ei mitenkään kunnioiteta vaan katsotaan, että yhteisen edun vuoksi reuna-alueiden rauha on aina tuhottava seudun laajentuessa. Vaikka se ei ole tarpeen, jos ei kumarreta autoilulle.

Mihin mielestäsi voidaan rakentaa uudet asunnot? Helsingin seudulle tarvitaan kuitenkin paljon uusia asuntoja joka vuosi?

Et käsittääkseni kannata merentäyttöjä etkä talojen korottamista?

NIMBY asenteessa on se ongelma, että joka paikassa asuu joku joka ei halua uutta asutusta lähelleen.
 
Mutta tämähän on ihan aiheellista jupinaa - kun suunnitellaan autokaupunkia. Yksi pikaratikkarata hoitaa hyvin 10-15 moottoritien liikenteen ilman kummempia ympäristöhaittoja. Mutta yksikin moottoritie - tiedätte itse mitä se merkitsee.
Ehkä laajemmin ottaen kysymys on siitä, että ihmiset eivät niinkään vastusta uusia asukkaita vaan olettavat, että uudisrakentamisen on aina huonoa. Helsingissä on tehty paljon virheitä, vaikka paljon hyvääkin, ja virheet muistetaan. Jos olettaisin, että jokainen uusi kerrostaloalue on mallia Itä-Pasila, niin kyllä minäkin vastustaisin. (Olkoonkin, että Itä-Pasilassa on paljon hyvää ajatusta, ja se olisi korjattavissa ihan viihtyisäksi kaupunginosaksi...)

Hyvin suunnittelulla tiivistämisellä autoilun pitäisi vähentyä eikä toisinpäin, suurempi väestöpohja mahdollistaa toimivamman joukkoliikenteen ja paremmat paikalliset palvelut. Kruunuvuorenrantaan, ja muutenkin, kaipaisin kaupunginsuunnittelijoilta rohkeutta. Uskoa siihen että tännekin on mahdollista saada arkkitehtoonisesti korkeatasoinen silta. Helsinki tarvitsee autottoman kaupunginosan, ja se voisi olla Kruunuvuorenranta. Eli tehdään täysin kävelykaupunki jonka liikennettä palvelee ratikka Katajanokalle ja Herttoniemeen. Tai itseasiassa onhan meillä kävelykaupunginosa, Suomenlinna, josta voi katsoa mallia.

Itse asiassa tämä lienee yksi hajaantumista ylläpitävä tekijä. Paitsi rahan vuoksi, haja-asutukseen muutetaan myös pakoon liikenteen ongelmia. Mutta sitten menee 10-15 vuotta, ja ne ongelmat tulevat perässä, ja taas etsiydytään kauemmaksi. Tämä sisältää tyypillisen autoilijan luulon ja asenteen: Nämä meidän 2 autoamme on ihan OK - mutta muiden autoja emme halua nähdä.
Siinä mielessä tuo on ymmärrettävää, että kaksi autoa ei ole ongelma missään, kaksi tuhatta autoa missä tahansa. Ei esimerkiksi Kalliossa niinkään häiritse autoilu pikkukaduilla, vaan nuo isot päätiet eli Sturenkatu, Hämeentie ja Mäkelänkatu. En ole varma onko tätä täysin sisäistetty autoilun rajoittamista mietittäessä. Fleminginkadun liikenne voi vaikka tuplaantua, ja sillä ei ole olennaista merkitystä paikallisille, Sturenkadun pöly ja meteli tuntuu pitkälle. Sen lisäksi, että autojen määrää yleensä vähennetään tulleilla ja joukkoliikenteellä, loppu läpiajoliikenne kaupunginosista toiseen pitäisi ohjata asumattomille aluille (olisin valmis uhraamaan vaikka Vauhtitien jos sillä saisi vähennettyä liikenettä Töölössä ja Kalliossa) tai tunneleihin.

Olen selvittänyt heille moneen kertaan, että jos Kruunuvuorenrannasta on silta keskustaan, kruunuvuorelaisten liikenne ei edes tule vanhan Laajasalon suuntaan.
Toki muistit lisätä, että ratikkayhteys parantaa heidänkin yhteyksiään ja nostaa asuntojen arvoa?
 
Asukasyhdistykset haluavat että palvelut säilyvät alueella, jopa paranevat, mutta palveluille välttämätöntä asukkaiden määrää ei saisi lisätä, ainakaan paljoa kerrallaan.
Ymmärrän täysin sen että puistoksi kaavoitettua aluetta puolustetaan. Puistothan ovat asumisviihtyisyydelle välttämättömiä. Samoin kannatan että meren rantaan tehdään ulkoilualue, taloja ei rakenneta aivan rantaviivaan, vaan annetaan kauempanakin rannasta asuville mahdollisuus tulla meren ääreen.
Mutta sitä ihmettelen että uutta isoa asuinaluetta vastustetaan, jos se tulee entisen teollisuusalueen tai joutomaan paikalle ja liikennejärjestelyt hoidetaan vanhaa asutusta mahdolisimman vähän häiritsevin vaihtoehdoin.

Paranevat joukkoliikenneyhteydethän tunnetusti lisäävät asuntojen arvoa.

Johtuneeko vastustus nyky- kaupunkisuunnittelijoiden tavasta sekoittaa eri sosiaaliryhmiä keskenään sosiaalisten ongelmien keskittymisen välttämiseksi.
 
Mihin mielestäsi voidaan rakentaa uudet asunnot? Helsingin seudulle tarvitaan kuitenkin paljon uusia asuntoja joka vuosi?

Et käsittääkseni kannata merentäyttöjä etkä talojen korottamista?
Et tainnut ymmärtää, mitä kommentissani sanoin. Teme näyttää sen oman viestinsä perusteella ymmärtäneen.

Asukkaiden kanssa käytyjen keskustelujen perusteella näyttää varsin selvästi siltä, että ei vastusteta uusia asukkaita ja uutta rakentamista sinänsä, vaan siitä aiheutuvia haittoja. Kokemus on osoittanut, että tulee haittoja, kun tulee uutta asutusta, joten asutus nähdään haittojen syyksi ja vastustetaan sitten sitä asutusta.

Teme kirjoitti osuvasti:
Ehkä laajemmin ottaen kysymys on siitä, että ihmiset eivät niinkään vastusta uusia asukkaita vaan olettavat, että uudisrakentamisen on aina huonoa. Helsingissä on tehty paljon virheitä, vaikka paljon hyvääkin, ja virheet muistetaan.
Oman lautakuntaurani aikana on ollut kaksi hanketta, joissa molemmissa vastustus on syntynyt huonosta suunnittelusta.

Myllypurossa kaavoittaja ei suostunut antamaan periksi ja jättämään uuden ja vanhan asutuksen väliin kyllin leveätä puistokäytävää, jotta sekä uusilla että vanhoilla asukkailla olisi säilynyt yksityispihojen rauha. Lisäksi Myllypurossa kaava ei ota huomioon maastonmuotoja, vaan kauniit kalliot hävitetään, kun rakentamisen olisi voinut sijoittaa luontoa säästävästi. Se olisi uusienkin asukkaiden kannalta mukavampaa - tosin he eivät tule koskaan tietämään, mitä menettivät.

Laajasalossa rakennetaan puistoksi kaavoitetulle maalle ja tehdään keinotekoista puistoa entiselle louhitulle öljysatama-alueelle. Tämähän on yksinkertaisesti tyhmää, ja totta kai sitä vastustetaan. Uutta aluetta suunnitellaan ylipäätään puhtaana autokaupunkina. Siksi Öljysatama-alueen maa ei riitä, ja pitää rakentaa puistoihin. Vanhaa ostaria "parannetaan" ymppäämällä väkisin pysäköintiä ja ramppeja, vaikka niille ei ole tilaa. Uusien asukkaiden palvelut voisivat olla yhtä hyvin kävelyetäisyydellä olevia lähipalveluita (esimerkkinä Tukholman Hammarby Sjöstad), jolloin ei aiheuteta kasvavaa haittaa nykyisille asukkaille.

Uutta rakentamista voi sijoittaa ongelmitta paljon lähemmäksi seudun keskustaa kuin esim. Sipoon metsiin - jos ei rakenneta autokaupunkia. Täydennysrakentamisen ongelma on nimenomaan autoilun mahtuminen. Kun ei nykyinenkään tie- ja katuverkko riitä, ei voi täydentää kuin rakentamattomalle maalle ja nykyisen taajama-alueen ulkopuolelle. Ja tällöin autoliikenneongelma vain pahenee. Koska alue laajenee, matkat pitenevät ja asukasta eli autoa kohden tarvittava tieverkon määrä kasvaa.

Antero
 
Se että Laajasalon ei mahdu ainakaan kovin paljoa lisää autoja pitäisi olla päivänselvää, Herttoniemen suunta ei yksinkertaisesti vedä ja uuden väylän tekeminen on käytännössä mahdotonta. Kruunuvuorta pitäisi suunnitella kantakaupungin auto-omistustiheydelle, jonka laajennus eikä osa Laajasaloa se onkin. Sama juttu muilla uusilla aluieilla, tätä ihmettelee jo kaupungivaltuutetutkin:
Mari Puoskari sanoi:
Eniten minua huolestuttaa Jätkäsaaren liikenne. Keskustasta pääasialliset yhteydet alueelle ovat Ruoholahden puoleisella reunalla Välimerenkatu sekä matkustajasatamaan johtava Valtamerenkatu. Lännestä ja Ruoholahden suunnalta Jätkäsaareen johtaa Länsisatamankatu, kun Crusellinsilta lahden yli saadaan rakennettua. Lähialueiden liikenne on ruuhka-aikoina varsin tukkoista jo nyt. Kun alueen osayleiskaavaa ryhdyttiin laatimaan, ideoitiin rohkeasti Helsingin ensimmäistä joukkoliikennekaupunginosaa. Jätkäsaareen piti tulla tiukemmat pysäköintipaikkanormit ja hyvät ratikkayhteydet kaikille puolille saarta. Suunnittelijoilla ja aseveliakselin poliitikoilla meni kuitenkin pupu pöksyyn, ja nyt joudumme miettimään miten kaikki alueen autot saadaan ruuhka-aikoina pois pussin perältä ja sinne takaisin.
http://www.maripuoskari.net/?p=71#more-71

Kuka näitä autopaikkoja ylipäänsä haluaa? Keskustaan muutetaan juuri siksi ettei tarvitsisi autoa ja kaikkea kivaa on kävelyetäisyydellä. Juuri siksi maksetaan niitä kovia hintoja. Pitääkö tässä ruveta keräämään addressia hyvätuloisemmilta tutuilta, malliin Jaakko Joku 4500e/kk, nuori, terve, ei lapsia => ei kuluja kaupungille, eikä autoa...
 
Kruunuvuorenrannan kohdalla tämä asia on konkreettisesti esillä juuri nyt. Laajasalolaiset vastustavat Kruunuvuorenrantaa, koska sinne tulee ihmisiä, jotka ajavat heidän asuinpaikkojensa ja metsiensä läpi. Olen selvittänyt heille moneen kertaan, että jos Kruunuvuorenrannasta on silta keskustaan, kruunuvuorelaisten liikenne ei edes tule vanhan Laajasalon suuntaan. Eihän asuminen entisessä öljysatamssa laajasalolaisia kiusaa, vaan asukakiden autot.

Pelko oman lintukodon menettämisestä istuu sitkeässä niin Idässä kuin Lännessä. Laajasalo on kuin Espoon kultahammasrannikko pienemmässä mittakaavassa. Jos Laajasalo olisi itsenäinen kunta niin sinne ei siltaa eikä tunnelia rakennettasi Helsingistä 40 vuoteen.

Paikalla (oli kyseessä kumpi kohde tahansa) ennestään asuvat ihmiset eivät usko että uusi raidejoukkoliikenneyhteys vähentää autoilua, vaan ovat sitä mieltä että uusista asukkaista vain pieni osa kävisi töissä keskustassa, ja suurin osa jossain kehäteiden varsilla, että autolla joka tapauksessa kuljetaan (aivan kuten länsisuunnan Raide-YVAkin todisti), ja koska ihmisillä on autoja, he tietenkin kuljettavat niillä myös monta kertaa päivässä lapsiaan tarhaan, kouluun ja harrastuksiin sekä käyvät ostoksilla. Nykyiset asukkaat ovat aivan varmoja siitä, koska niin he itsekin tekevät.

Ainoa seikka joka nykytilanteessa voisi vähentää autoilua radikaalisti on polttoaineiden saatavuuden heikkenemisestä johtuva hintojen tuntuva ja pysyvä nousu, saasteista johtuvat rajoitukset sekä autoilun verotuksen painopisteen siirtäminen auton omistamisesta käyttöön, esim tietulleilla, tai jokin vähintään 1930-luvun laman kaltainen taloudellinen katastrofi.

Suomalaisten elintaso on nyt niin korkealla ja autoilu muuhun liikkumiseen verrattuna suhteessa niin halpaa, että käytännössä esim lapsiperheiden joukosta vain kaupunkien keskustassa tai välittömässä läheisyydessä asuvalla eliiittisegmentillä on varaa tai mahdollisuus olla kokonaan ilman omaa autoa.

Metrolla, lähijunilla ja nopeilla raitioteillä autoilun kasvua saadaan toki hillittyä, koska alueilla joilla sellaiset toimivat, ovat nuoremmat ikäryhmät usein siirtäneet oman autonsa hankkimista vasta perheenperustamisvaiheeseen, ja monet keski-ikäisetkin hyödyntävät liityntäpysäköintiä ja muita mahdollisuusia välttääkseen turhaa autoilua. Mutta sekin on useimmiten omista elämäntavoista ja valinnoista kiinni, rahasta ei välttämättä ole kysymys. Pinttyneelle autoilijalle autoilun lopettaminen tai tuntuva vähentäminen on yhtä tuskallista kuin tupakanpolton tai viinanjuonnin kanssa. Monet haluasivat periaatteessa ryhtyä siihen, mutta luonne ei anna periksi. Mutta ensin pitää edellytykset olla olemassa.

Uusien tehokkaiden joukkoliikenneyhteyksien rakentaminen siis ei itsestään ainakaan Suomen kaltaisissa korkean elintason maissa vähennä tai poista autoilua, mutta parantaa liikenneyhteyksiä kaiken kaikiaan ja tarjoaa mahdollisuuden niin asuntojen kuin työpaikkojenkin tasaisemmalle sijoittumiselle. Älä tätä missään nimessä kerro laajasalolaisille koska työpaikoista johtuva liikenteen lisäys on vielä pahempi riesa kuin asunnoista ;)

t. Rainer
 
Viimeksi muokattu:
Kuka näitä autopaikkoja ylipäänsä haluaa? Keskustaan muutetaan juuri siksi ettei tarvitsisi autoa ja kaikkea kivaa on kävelyetäisyydellä. Juuri siksi maksetaan niitä kovia hintoja.
Hyvä kysymys. Lähetä se esim. SDP:n ja Kokoomuksen valtuustoryhmille ja ks-lautakunnan jäsenille. He ovat se aseveliakseli, johon Puoskari kirjoituksessaan viittaa.

Itse olen pitkään ja useissa yleisötilaisuuksissa kritisoinut sitä, etteivät Jätkäsaareen suunnitellut automäärät yksinkertaisesti pääse sieltä pois ja sinne takaisin. Jätkäsaaren niemeen on vain 2 yhteyttä: Mechelininkadun risteys ja Crusellin silta. Niiden kaistamäärä ei riitä, puhumattakaan jo nyt ruuhkautuneesta Mechelininkadun osuudesta Marian sairaalan ja hautausmaan välissä. Asiaa on selitetty kahdella vastauksella: Mainittu sairaalan vierus ei kuulu Jätkäsaaren suunnittelualueeseen ja keskustatunneli ratkaisee kaiken. Vastaajat eivät ole ottaneet kantaa siihen, että Keskustatunneliin on ajettava tuon Marian sairaalan ruuhkan kautta, ellei aja ruuhkautunutta Crusellin siltaa.

Raitiotie hoitaa liikenten mennen tullen, ja erinomaisen nopeasti, kun sille rakennetaan rata satamaradan paikalle. Mutta ei käy. HKL on esittänyt parempana ratkaisuna liityntäbussia metroasemalle - sen henkilöautoruuhkan seassa. Ja keskustatunneli ajaa kaikkien hankkeiden yli...

Ja entäs sitten Hernesaaren asukkaat seuraavaksi? No, metroutopistien mielestä sinne voi rakentaa uuden metrolinjan!

Antero
 
Takaisin
Ylös