Helsingin kaupunkisuunnittelua

Kiintoisa huomio on, että tuon yli 10-miljoonaisen seudun asukastiehys on 3640 as./km[SUP]2[/SUP], eli sitä luokkaa kuin Suomen ”metropoli” Helsinki ennen kuin demografianumeroita vääristävä Sipoon alueliitos tehtiin. Silti Pariisissa ei ole tekeillä metrotunneleita tuon alueen ulkorajoille edes sillä perusteella, että jollain päättäjällä olisi ”kokonaisnäkemys”.

Grand Paris Express.

Keskimääräinen tiheys on toki jokseenkin merkityksetöntä, kuten hyvin tiedät. Merkitsevämpiä ovat a) yksittäisten käytävien tiheydet ja b) tiheällä alueella asuvien määrä/osuus väestöstä. Joukkoliikenteen kannalta vieläpä niin, että yksittäisen linjan tilatehokkuuden on sovelluttava tiheimpään alueeseen, jonka kautta linja kulkee. Keskustaan asti kulkevan linjan tulee siis olla tehokkuudeltaan keskustaan sopiva.

---------- Viestit yhdistetty klo 13:51 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu klo 13:22 ----------

Kruunuvuoren sillan tapauksessa on kyse nimenomaan matkan nopeutumisesta. Kun tehdään vertailu silta tai ei, maankäyttö on sama ja matkojen määrä on sama, reitti Kruunuvuorenrannasta pois on eri. Ratikkasillalle tullee 30.000 matkustajaa siksi, että heidän matkansa on 15 minuuttia lyhyempi kuin Herttoniemen kautta kiertäen. Kun kerran silta lyhentää matka-aikaa, silloin voidaan tutkia matka-ajan lyhenemisen vaikutusta.

Näin merkittävää nopeutumista ei kuitenkaan tule kuin osalle sillan käyttäjistä. Kruunuvuorenrannasta moneen suuntaan matka-aika lyhenee merkittävästi, mutta Yliskylästä ei niinkään paljon. Siksi myöskään Kruunusiltojen arvioiminen pelkästään matkojen nopeutumisen kautta ei välttämättä riitä. Kruunusilloilla on kuitenkin myös merkittävä kapasiteettivaikutus, koska Laajasalon asukasmäärän kasvaessa bussiliikenne Herttoniemeen pitäisi ajan mittaan kolminkertaistaa nykyisestä, eikä se onnistu ainakaan helposti. Vaikutusta on tietenkin myös sillä, että metron junia tullaan lyhentämään.

Kapasiteetti ja nopeus myös kytkeytyvät toisiinsa. Helsingin seudun liikennemallissa on perusteellisesti mallinnettu autoliikenteen ruuhkautumista. Matkustajaruuhkan vaikutuksia joukkoliikenteen nopeuteen ja luotettavuuteen ei sen sijaan ole mallinnettu. Välineitä olisi kyllä olemassa, mutta tätä ei toistaiseksi ole nähty tarpeelliseksi. Tiedossa kuitenkin on, että matkustaruuhka voi haitata merkittävästi myös joukkoliikenteen toimintaa.
 
Viimeksi muokattu:
Se mikä on merkillepantavaa maan alle rakennetuissa metroasemissa on että liukuportaita on useita rinnan, ja yleensä ylös johtaa vähintään 2, eli ei synny ruuhkaa portaissa, vaan jokaine voi mennä omaan tahtiin. Töllöin siirtymien tasojen välillä metrossa ei stressaa liiemmin.

t. Rainer

Juu, ei stressaa ei, ja Usain Bolt kavereineen pinkaisee varmaan pohjat asemalla kuin asemalla liukuporrasryntäyksessä. Ryntäämisen hyöty vaikuttaisi vaihtelevan erilaisten vaihtojen mukaan jolloin erottuisi esim. seuraavat kolme tapausta:

1) Ryntäily on tarpeetonta. Liikkumisnopeudesta asemalla ei ole mitään hyötyä matkustamisen kannalta, koska seuraava liikenneväline ei kuitenkaan lähde ennen kuin kaikki vaihtajat ovat kyydissä. Selvästi havaittavissa metron liityntälinjojen lähtöajoista, jotka näyttäisivät vaikka Itäkeskuksessa laaditun periaatteella "hitainkin ehtii varmasti" ja minuutti päälle.

2) Ryntääminen saattaa kannattaa. Vaihdettaessa metrosta sellaisille linjoille, jotka kulkevat usein mutta huonosti aikataulussa. Vaikkapa vaihto Kampissa linjoille 14 ja 18.

3) Juokseminen kannattaa. Näissä tapauksissa vaihdettavien linjojen pysäkit ovat kaukana toisistaan ja lähtö on aikataulun mukaan. Tämä on kuuluisa metrosta lähijunaan -keissi, jossa huonojalkaisten matka-aika verrattuna reippaisiin on noin liityntälinjan vuorovälin verran pidempi liityntäliikennettä käytettäessä.

Kaikki tapaukset ovat omalla tavallaan tympeitä. Ykkösessä terminaaliseikkailu hidastaa matkantekoa, sitä enemmän mitä pidempi ja mutkikkampi on matka metrolaiturilta bussipysäkille. Kakkonen pitää matkustajan pienessä epävarmuudessa ja kannustaa kivasti lyhyemmillä matkoilla myös kävelyyn, jos rynnäköstä huolimatta bussiletkasta näkee vain takavalot. Kolmosen tympeys korostuu nimenomaan liitynnässä, kun varmaa tietoa bussin ja metron synkasta ei ole. Reipas voi ehtimällä "edelliseen" metroon ottaa rauhallisesti keskustaterminaalissa kun vaihtoehtona on menestyksellinen ryntääminen. Samassa tilanteessa huonojalkaisen on pakko tulla edellisellä liityntäbussilla, jota sitäkin kannattaa olla odottelemassa jo muutamaa minuuttia etuajassa...
 
Se mikä on merkillepantavaa maan alle rakennetuissa metroasemissa on että liukuportaita on useita rinnan, ja yleensä ylös johtaa vähintään 2, eli ei synny ruuhkaa portaissa, vaan jokaine voi mennä omaan tahtiin. Töllöin siirtymien tasojen välillä metrossa ei stressaa liiemmin.

t. Rainer

Ne rullaportaat on liian tyhjät, kun jokaisessa on toinen puoli varattu kävelijöille ja toinen seisojille. Kävelijöille riittäisi tilan varaaminen yhdellä rullaportaista.
 
HS: Valtio yrittää kaataa kaupunkibulevardeja

Eli Ely on valittanut Länsiväylän ja valtateiden 1, 3 ja 4 muutosaikeista. Ei kovin merkittävä ongelma sen puolesta, että valituksen kohteena olevat väylät eivät ole niitä ensisijaisia bulevardeiksi muutettavia motareita. Toinen asia on sitten koko yleiskaavan mielekkyys, jos sen keskeinen idea todetaan oikeudessa epäkelvoksi.
 
Erinomaista. Jonkun on pakko laittaa kapuloita rattaisiin tälle naurettavalle metropolihypetykselle liikenteen tukkivine bulevardeineen. Noin vaan kaupunki aikoo jo muuttaa valtion tietkin kaduiksi.

Vielä kun joku saisi kuriin pyörätiehullutuksen: missä kaikki pyöräilijät nyt ovat? Miljoonien baanat pitkin kadunvarsia ovat aivan tyhjillään.
 
Suomalaisessa liikennesuunnittelussa vallalla on ollut paradigma, jossa liikennejärjestelmän tarkoituksena on ollut mahdollistaa kulkeminen mahdollisimman nopeasti eri paikkojen välillä. Liikennejärjestelmän vaikutus maankäytön kehittymiseen (varsinkin negatiivisessa mielessä urban sprawlin mahdollistajana) on ollut pääkaupunkiseudullakin aika pienellä huomiolla. Pääkaupunkiseudulla on rakennettu isolla rahalla ensiksi ulosmenotiet moottoriteiksi (paitsi Hämeenlinnanväylä ja Itäväylä moottoritiemäisinä) ja sitten kehätiet, joita niitäkin on myöhemmin parannettu moottoritiemäisiksi (Kehä I:n osalta se on vielä kesken).

Helsingin yleiskaava on täysin tämän paradigman vastainen. Vanhan paradigman mukaisesti ajatteleville on varmaan täysin järjenvastaista, että rahaa käytetään purkamaan heidän mielestään hyviä liikennejärjestelyjä. Osa heistä voi omaksua uuden paradigman (jossa liikkumisen nopeus tuleekin siitä, että etäisyydet ovat lyhyitä) sitä hiukan pureskeltuaan. Kuitenkin jos he katsovat asiaa Helsingin ulkopuolelta (jossa asuu n. 90% suomalaisista ja Helsingin seudun asukkaistakin n. puolet), ei tämä ajattelumalli istu heihin välttämättä ollenkaan, koska he eivät suoraan hyötyisi Helsinkiin tulevasta uudesta maankäytöstä ja kaupunkibulevardit hidastaisivat heidän matkojaan.
 
Suomalaisessa liikennesuunnittelussa vallalla on ollut paradigma, jossa liikennejärjestelmän tarkoituksena on ollut mahdollistaa kulkeminen mahdollisimman nopeasti eri paikkojen välillä.

Niinkö? Tämä ei kyllä näy sen enempää Helsingin kaupungin liikennesuunnittelussa kuin HSL:nkään toiminnassa.

Olisi aika yllättävää, jos liikennejärjestelmän tarkoitus ei olisi liikenteen sujuvuus.
 
Niinkö? Tämä ei kyllä näy sen enempää Helsingin kaupungin liikennesuunnittelussa kuin HSL:nkään toiminnassa.

Olisi aika yllättävää, jos liikennejärjestelmän tarkoitus ei olisi liikenteen sujuvuus.

Juuri näin. Tältä foorumilta poistettiin aikanaan viestini, jossa totesin Kampin rakentamisen aiheuttaneen järkyttäviä liikenneongelmia Helsingin keskustassa. Keskustan luontevat läpiajoreitit tuhottiin täysin, yhteys eteläisiin kaupunginosiin pakotettiin kulkemaan Unioninkadun mukulakivikatua keskelle vilkkaimpia turistialueita Senaatintorin ja Kauppatorin kautta ja nyt vielä pisteenä i:n päälle poistettiin politiikan nimissä parkkipaikkoja ja rakennettiin tyhjänä möllöttäviä pyöräkaistoja miljoonilla.
 
Olisi aika yllättävää, jos liikennejärjestelmän tarkoitus ei olisi liikenteen sujuvuus.

Jos liikenteen sujuvuus on liikennejärjestelmän tarkoitus, on liikennejärjestelmä olemassa vain liikennettä itseään varten. Näin ei tietenkään pidä olla, vaan liikennejärjestelmän on palveltava yhteiskuntaa. Tekemällä yhdyskuntarakennetta, jossa liikennettä tarvitaan vähemmän, liikennejärjestelmän rooli on pienempi. Se varmaan tuntuu monesta liikennesuunnittelijasta pahalta ja aiheuttaa ymmärrettävästi kielteisiä reaktioita.
 
Mitä varten liikennevirasto pitää Turun- ja Hämeenlinnanväyliä valtakunnallisesti merkittävämpinä kuin Tuusulanväylää? Viimeksi mainittu sentään vie maan päälentoasemalle. Tuusulanväylä on myöskin vilkkaammin liikennöity, minkä voi päätellä mm. siitä, että liikenne jatkuu sieltä Mäkelänkadulla, jolla on kaksi autokaistaa+bussikaista suuntaansa. Sen sijaan Hämeenlinnan- ja Turunväylien liikenne jatkuu Mannerheimintielle, jossa on bussikaistan lisäksi vain yksi autokaista suuntaansa. Eli Turun- ja Hämeenlinnanväylät voi hyvin bulevardisoida, mutta Tuusulanväylä tulisi säilyttää nykytilassaan, koska bulevardisointi hidastaa mm. busseja.
 
Jos liikenteen sujuvuus on liikennejärjestelmän tarkoitus, on liikennejärjestelmä olemassa vain liikennettä itseään varten. Näin ei tietenkään pidä olla, vaan liikennejärjestelmän on palveltava yhteiskuntaa. Tekemällä yhdyskuntarakennetta, jossa liikennettä tarvitaan vähemmän, liikennejärjestelmän rooli on pienempi. Se varmaan tuntuu monesta liikennesuunnittelijasta pahalta ja aiheuttaa ymmärrettävästi kielteisiä reaktioita.

Nämä nyt ovat lähinnä ideologisia tai metatason keskusteluja. "Tekemällä yhteiskuntarakennetta, jossa liikennettä tarvitaan vähemmän"? Millä tavalla muutaman valtion tien väkivaltainen muuttaminen kaduksi muuttaa niin merkittävästi Helsingin niemen yhteiskuntarakennetta, että liikennettä tarvittaisiin vähemmän? Mistä ne asukkaat saasteisten katujen varsiin tulevat? Jo nyt nähdään, että siellä nykyisten "kaupunkibulevardien" varressa Mannerheimintiellä, Mäkelänkadulla, Hämeentiellä, Huopalahdentiellä jne. asumismukavuus on kyseenalaista, jalankulku epämiellyttävää, joukkoliikenne ruuhkautunutta ja palvelut onnettomia. Siinä on sitä tulevaa bulevardimaista asumista. Niitä lattea hörppiviä - käyttääkseni 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen termiä - cityvihreitä näkee vain havainnekuvissa. Niitä kun ei näy edes Kalliossa terasseilla kuin kesäaikaan. Pyöräilijätkin ovat kadonneet miljoonien baanoiltaan maan alle (tai autoihin). Sana "bulevardi" on ylipäätään samaa havainnekuvavaikuttamista vailla totuuspohjaa.

Moottoriteiden tuhoamisella ei ole mitään suurta merkitystä Helsingin niemen "yhdyskuntarakenteen" kannalta. Syyt ovat täysin ideologisia: muutenhan varmasti pitkin Suomea muutettaisiin moottoriteitä kaupungeissa "bulevardeiksi". Esimerkiksi Jyväskylässä, jossa Rantaväylä kulkee keskustan läpi, tällaista ei liene edes haaveillun. Hyvä, että saatiin 25 vuotta sitten sentään nelos- ja ysitiet pois keskustasta. Seinäjoen ohitustie saatiin valmiiksi. Kukaan ei kaipaa valtavia liikennemääriä asutuksen keskelle.

DHL:n rekkaa, joka yrittää epätoivoisesti edetä kaupunkibulevardia taikka forssalaista asianajajaa, joka yrittää ehtiä Helsinkiin ajoissa käräjöimään, Helsingin "yhdyskuntarakenteen kehitys" tuskin kiinnostaa tippaakaan. He ovat kuitenkin niitä henkilöitä, jotka maksavat monen niiden asumisen, jotka näille "kaupunkibulevardeille" tulevat asumaan. Suomalaiset PK-yrittäjät tämän hurlumhein maksavat. Eivät tukityöllistetyt eivätkä (HSL:n) virkamiehet, joiden palkka kerätään yritysmaailman selkänahasta, josta se on tulonsiirtoina siirretty julkisen sektorin palkoiksi. Mutta ketäpä se kiinnostaa? On ihanaa katsella keväisiä havainnekuvia lattea hörppivistä vaihdantatalousihmisistä Mäkelänkadun pohjoispäässä. Koskaan ei kysytä sitä, kuka tämän kaiken lopulta kustantaa ja mitä hän on asiasta mieltä.
 
Nämä nyt ovat lähinnä ideologisia tai metatason keskusteluja. "Tekemällä yhteiskuntarakennetta, jossa liikennettä tarvitaan vähemmän"? Millä tavalla muutaman valtion tien väkivaltainen muuttaminen kaduksi muuttaa niin merkittävästi Helsingin niemen yhteiskuntarakennetta, että liikennettä tarvittaisiin vähemmän? Mistä ne asukkaat saasteisten katujen varsiin tulevat? Jo nyt nähdään, että siellä nykyisten "kaupunkibulevardien" varressa Mannerheimintiellä, Mäkelänkadulla, Hämeentiellä, Huopalahdentiellä jne. asumismukavuus on kyseenalaista, jalankulku epämiellyttävää, joukkoliikenne ruuhkautunutta ja palvelut onnettomia. Siinä on sitä tulevaa bulevardimaista asumista. Niitä lattea hörppiviä - käyttääkseni 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen termiä - cityvihreitä näkee vain havainnekuvissa. Niitä kun ei näy edes Kalliossa terasseilla kuin kesäaikaan. Pyöräilijätkin ovat kadonneet miljoonien baanoiltaan maan alle (tai autoihin). Sana "bulevardi" on ylipäätään samaa havainnekuvavaikuttamista vailla totuuspohjaa.

Moottoriteiden tuhoamisella ei ole mitään suurta merkitystä Helsingin niemen "yhdyskuntarakenteen" kannalta. Syyt ovat täysin ideologisia: muutenhan varmasti pitkin Suomea muutettaisiin moottoriteitä kaupungeissa "bulevardeiksi". Esimerkiksi Jyväskylässä, jossa Rantaväylä kulkee keskustan läpi, tällaista ei liene edes haaveillun. Hyvä, että saatiin 25 vuotta sitten sentään nelos- ja ysitiet pois keskustasta. Seinäjoen ohitustie saatiin valmiiksi. Kukaan ei kaipaa valtavia liikennemääriä asutuksen keskelle.

DHL:n rekkaa, joka yrittää epätoivoisesti edetä kaupunkibulevardia taikka forssalaista asianajajaa, joka yrittää ehtiä Helsinkiin ajoissa käräjöimään, Helsingin "yhdyskuntarakenteen kehitys" tuskin kiinnostaa tippaakaan. He ovat kuitenkin niitä henkilöitä, jotka maksavat monen niiden asumisen, jotka näille "kaupunkibulevardeille" tulevat asumaan. Suomalaiset PK-yrittäjät tämän hurlumhein maksavat. Eivät tukityöllistetyt eivätkä (HSL:n) virkamiehet, joiden palkka kerätään yritysmaailman selkänahasta, josta se on tulonsiirtoina siirretty julkisen sektorin palkoiksi. Mutta ketäpä se kiinnostaa? On ihanaa katsella keväisiä havainnekuvia lattea hörppivistä vaihdantatalousihmisistä Mäkelänkadun pohjoispäässä. Koskaan ei kysytä sitä, kuka tämän kaiken lopulta kustantaa ja mitä hän on asiasta mieltä.

Hitto kun oli hyvä kirjoitus, allekirjoitan 100%:sti.
 
Jos liikenteen sujuvuus on liikennejärjestelmän tarkoitus, on liikennejärjestelmä olemassa vain liikennettä itseään varten. Näin ei tietenkään pidä olla, vaan liikennejärjestelmän on palveltava yhteiskuntaa. Tekemällä yhdyskuntarakennetta, jossa liikennettä tarvitaan vähemmän, liikennejärjestelmän rooli on pienempi. Se varmaan tuntuu monesta liikennesuunnittelijasta pahalta ja aiheuttaa ymmärrettävästi kielteisiä reaktioita.

Täähän se ois.

Asiat lähtivät ns. väärille raiteille 50-luvulla, jolloin alettiin pykäämään lähiöitä pusikoihin sen sijaan että jatkettu kaupungin rakentamista. Tämän myötä liikennejärjestelmä pöhöttyi vähitellen, koska väljentyneessä yhdyskuntarakenteessa liikkumistarve kasvoi: uusien alueiden asukastiheys ei enää elättänyt palveluita, joten yhä useamman oli haettava palvelunsa ja taitettava työmatkansa jalkojen sijaan moottoriajoneuvoilla.

Suomessa ja Helsingissä lähiöistymisen aiheuttamat vahingot olivat suuret, koska kaupungistuminen tapahtui täällä verrattain myöhään. Lähiötä kyllä rakennettiin samoihin aikoihin muuallakin Euroopassa, mutta varsinkin Länsi-Euroopassa suurin kaupungistumisbuumi oli tapahtunut aikana, jolloin rakentaminen oli vielä ruutukaavaa, umpikorttelia ja massiivimuurausta. Suomessa kaupungistumisen kiivaimpana aikana rakentaminen oli betonielementtien pystyttämistä metsään. Sen virheen aiheuttamaa laskua maksetaan usein eri tavoin vielä pitkään: ei vain pöhöttyneen liikennejärjestelmän ylläpitokustannuksina, vaan heikommin toimivina työmarkkinoina, kiinteistöjen elinkaarien lyhyytenä jne.

Kaupunkinbulevardit ovatkin tietyllä tavalla yritys korjata viimeisen reilun puolen vuosisadan virheet kaupunkirakentamisessa. Että syntyisi kaupunkia niille sijoille, joille sitä olisi alun pitäenkin pitänyt syntyä. Ongelmalliseksi tämän tekee tietysti se, että moottoritien muuttamisessa bulevardiksi ei ole kyse vain liikennejärjestelmästä ja siitä, miten ihmiset liikkuvat ja siirtyvät paikasta toiseen, vaan kyse on myös kiinteistöjen arvon siirrosta kehyskunnista väyliä pitkin kohti keskustaa. Louko-menetelmällä arvioisin, että kyse on kymmenistä miljardeista euroista kaikkinensa, puolessa vuosisadassa. En todellakaan usko, että nurmijärveläistyneitä sukupolvia närästää niinkään ne minuutit, mitä matka Helsingin keskustaan pitenee, mitä väliä jollain työmatkaminuuteilla edes on pian eläkkeelle jääville ihmisille, mutta kun 90-lukulaisen pakettikartanon arvosta riipaistaan kaksinumeroinen prosenttiluku, ei suoriltaan, mutta ajan kuluessa, kun arvo ei kasva sitä tahtia, mitä se olisi kasvanut ilman bulevardeja, niin kyllä se ainakin ajatuksena ahdistaa.

Ei voi muuta sanoo ku osaa ottaa.
 
Tulee vähän näsäviisas olo tämmösiä ehdotellessa, mutta miksi pitää valita joko kaupunkibulevardi tai moottoritie? Nykyisten moottoriteiden alusta on maata, joka ei ole täynnä putkia, johtoja ja viemäreitä, kuten jo rakennetut alueet. Eikö olisi siis mahollista kaivaa cut and cover metodilla tunneliin nykyiset moottoritiet ja rakentaa kaupunkibulevardit niiden päälle? Moottoritiet puretaan joka tapauksessa ja pohja myllätään, miksei myllätä samalla vähän enemmän. Ymmärrän, että tämä maksaa enemmän, mutta ei varmasti läheskään niin paljoa kuin sisääntuloväylien tukkiminen kaupungin taloudelle, tai ainakin ympäryskuntien taloudelle.
 
Takaisin
Ylös