Helsingin kaupunkisuunnittelua

Ei kaupungissa pidä olla tavoitteena liikenteen minimointi ja kuristaminen vaan liikenteen hyödyntäminen. Nykyinen Helsingin kaupunkisuunnittelu ei osaa arvioida autoilun hyötyjä ja ajaa siksi kaupungin kehitykselle vahingollista liikenteen kurjistamispolitiikkaa, jossa ei huomioida monipuolista liikkumista, vaan ajetaan yksisilmäistä ideologiaa. Nyt on politiikan muutoksen aika, autoilunkin merkitys pitää tunnustaa ja lopettaa sen jatkuva heikentäminen, jo ennen kuin kaupunkisuunnittelun fanaatikot, joille ei mikään näytä riittävän, sulkevat viimeisetkin kadut.
 
Tosiaan ei kysymys jonkun liikennemuodon poistamisesta, vaan kompromissin hakemisesta. 60- ja 70 -luvulla Helsingin liikennesuunnittelussa pidettiin hyvä huoli autoilijoiden edusta. Joukkoliikenteen ,Pyöräilyn ja jalankulun
edut ovat kiistattomat, joten nyt on kysymys niiden tehostamisesta erityisesti kantakaupungin alueella. Autoilijaa ei edes kuristeta, vaan autoilua vähennetään, koska on mielekkäämpää tiiviillä kaupunkialueella antaa yhden henkilöauton tila suuremmalle määrälle liikkujia.

Katsokaa vielä lisäksi itse: yleensä siellä autossa istuu yksi mies.

Mikä on se yksityisautoilun hyöty esim Rautatieaseman, Esplanadin ja Kauppatorin ympäristössä ?
 
Mikä on se yksityisautoilun hyöty esim Rautatieaseman, Esplanadin ja Kauppatorin ympäristössä ?

Autolla liikutaan paikasta toiseen ja siihen tarvitaan väyliä, autot eivät lennä. Nyt Vihreä politiikka haluaa selvästi sulkea kaikki keskustan kadut yksityisautoiluilulta yksi kerrallaan, minkäänlaisiin kompromisseihin ei ole valmiutta, vaan politiikka on hyvin yksipuolista, pelkkää autoilun heikentämistä.

Hyvässä kaupungissa tehdään kompromisseja, ei 1960-luvun malliin huomioida vain autoilua tai nykymalliin vain muuta kuin autoilua. Vihreä nykymalli on Smith-Polvisen henkinen perillinen, ideologia, joka ei huomioi monipuolista liikkumista.
 
Viimeksi muokattu:
Ei kaupungissa pidä olla tavoitteena liikenteen minimointi ja kuristaminen vaan liikenteen hyödyntäminen. Nykyinen Helsingin kaupunkisuunnittelu ei osaa arvioida autoilun hyötyjä ja ajaa siksi kaupungin kehitykselle vahingollista liikenteen kurjistamispolitiikkaa, jossa ei huomioida monipuolista liikkumista, vaan ajetaan yksisilmäistä ideologiaa. Nyt on politiikan muutoksen aika, autoilunkin merkitys pitää tunnustaa ja lopettaa sen jatkuva heikentäminen, jo ennen kuin kaupunkisuunnittelun fanaatikot, joille ei mikään näytä riittävän, sulkevat viimeisetkin kadut.

Autoilun hyödyt ja haitat osataan tänä päivänä laskea paremmin kuin koskaan ennen. Liikennettä pitää luonnollisesti hyödyntää, mutta myös haitat on huomioitava. Autoliikenteen haitat ovat kaupungissa merkittävät ja jos liikkumista on mahdollista ohjata muihin liikennemuotoihin, joiden ulkoishaitat ovat pienemmät, se kannattaa tehdä. Kaupunki ei ole pelkästään liikennettä, se on myös asumista ja elämistä. Nykyään enenevissä määrin.

Kaupunkia on rakennettu autoilun ehdoilla siitä lähtien kun jalankulkijat pakotettiin kaduilla jalkakäytäville. Autoilijoiden nykyinen kitinä on kyllä vahva kaiku vasemmalta. SAavutetuista eduista on kova paikka luopua, ovat ne kuinka epäoikeudenmukaisia hyvänsä.

---------- Viestit yhdistetty klo 13:07 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu klo 12:54 ----------

Olisi lisäksi yhteiskunnan ja myös autoilijoiden itsensä etu, että autoilua kaupungissa hinnoiteltaisiin nykyistä voimakkaammin. Nykyisin autoilusta maksetaan aikaperustaisesti, ruuhkissa seisomalla, ja se on likipitäen kaikista huonoin keino hinnoitella liikkumista. Aikaa on usein eniten niillä, joilla on pienin tarve autoilulle kaupungissa. Esim. huviajelijat ja ne, jotka valitsevat auton pelkästään mukavuussyistä. Toisaalta ne, joilla on paras peruste autoilulle, ovat usein kiireisimpiä ja heille ruuhkissa seisominen maksaa eniten. Esimerkiksi ambulanssilla liikkuvat. jakeluliikenne, taksit jne.
 
Viimeksi muokattu:
Autolla liikutaan paikasta toiseen ja siihen tarvitaan väyliä, autot eivät lennä. Nyt Vihreä politiikka haluaa selvästi sulkea kaikki keskustan kadut yksityisautoiluilulta yksi kerrallaan, minkäänlaisiin kompromisseihin ei ole valmiutta, vaan politiikka on hyvin yksipuolista, pelkkää autoilun heikentämistä.

Hyvässä kaupungissa tehdään kompromisseja, ei 1960-luvun malliin huomioida vain autoilua tai nykymalliin vain muuta kuin autoilua. Vihreä nykymalli on Smith-Polvisen henkinen perillinen, ideologia, joka ei huomioi monipuolista liikkumista.

Kaupunkisuunnittelulautakuntaa tuleva esitys on nimenomaan kompromissi. Mutta fanaattisimmat yksityisautoilijat eivät halua luopua yksityisautoilusta millään kadulla, eli he eivät halua kompromisseja. Hesarin kyselyn mukaan 51 % kannattaa merkittävää kävelykeskustan laajentamista. Eli on siinä joukossa muitakin kuin Vihreitä.

Ei ole oikein hyvin argumentoitu peruste yksityisautoiluun ydinkeskustassa, että tarvitaan väylä ja auto ei lennä. Sinne Kauppatorille menee raitiovaunua, miksi et Sinäkin Petteri käyttäisi raitiovaunua ?
 
Viimeksi muokattu:
Autoilun hyödyt ja haitat osataan tänä päivänä laskea paremmin kuin koskaan ennen. Liikennettä pitää luonnollisesti hyödyntää, mutta myös haitat on huomioitava.

Olen täysin eri mieltä, monille nykyisille Helsingin kaupunkisuunnittelijoille autoilun hyödyt ovat tabu, jonka olemassaoloa ei haluta edes aidosti tunnustaa. Autoilun haittoja taas yliarvioidaan järjestelmällisesti.
 
Mikä se on yksityisautoilun hyöty ydinkeskustassa ? Mutta tabu on se että on olemassa iso joukko autoilijoita, jotka kieltäytyvät menemästä joukkoliikennevälineeseen, eivätkä myöskään perustele kantaansa.
 
Ei ole oikein hyvin argumentoitu peruste yksityisautoiluun ydinkeskustassa, että tarvitaan väylä ja auto ei lennä. Sinne Kauppatorille menee raitiovaunua, miksi et Sinäkin Petteri käyttäisi raitiovaunua ?

Jos Kauppatorin ohi ei pääse autolla, Etelä-Helsinki ja muutoin kantakaupunki on entistäkin pahemmassa liikennemotissa ja se liike-elämä ja toimistot, siis mitä jatkuvan liikenteen kurjistamispolitiikan jälkeen on enää jäljellä siirtyy muualle. Esplanadit ja Kaivokatu ovat ainoat itä-länsi suuntaiset yhteydet Helsinginkadun eteläpuolella eikä niitä pidä heikentää.

Kyse ei ole Kauppatorista, eihän siellä ole kuin kesällä kauniina päivinä turisteja, suurimman osan aikaa alue on kuollut.
 
Tulevassa esityksessä kumpaankin suuntaan on yksi ajokaista esplanadeilla. eli tilaa kaikille liikkumismuodoille. Hyvä esimerkki kompromissista. Sen pitäisi kelvata yksityisautoilijoille. Kauppatori ja Esplanadin puisto on Helsingin hienoimpia alueita, vaikka jostain syystä sitä on tärvelty maailmanpyörällä ja kelluvilla uimaloilla.

Alueen viihtyisyyden lisääntyessä sinne hakeutuu uusia yrityksiä uusine työpaikkoineen.
 
Tulevassa esityksessä kumpaankin suuntaan on yksi ajokaista esplanadeilla. eli tilaa kaikille liikkumismuodoille. Hyvä esimerkki kompromissista. Sen pitäisi kelvata yksityisautoilijoille.

Minusta kompromisseja on jo paljon tehty. 1990-luvun alussa monilla kaduilla ja risteyksissä selvästi enemmän kaistoja eli läpäisykyky oli risteyksissä parempi. Viime vuosina on sitten jatkuvasti nakerrettu kaistoja ja risteyksiä eri puolilla keskustaa. Se on ollut osassa tapauksista ymmärrettävää on pitänyt tehdä kompromisseja. Ikävä kyllä Vihreille kaupunkisuunnittelijoille ei vaan mikään riitä, vaan he haluavat ottaa autoilta kaiken tilan, jokainen uusi suunnitelma kutistaa autoilun kapasiteettia, tämä ei voi jatkua.

Minusta Vihreiden olisi nyt syytä kehittää uusia kompromisseja. Hyvä kompromissi on esimerkiksi rakentaa keskustatunneli, jolloin itä-länsisuuntainen liikenne siirtyisi aika paljon sinne. Ikävä kyllä Vihreillä ei vaan ole minkäänlaisia valmiuksia kompromisseihin, vaan puolue suorastaan nauttii autoliikenteen kurjistamisesta ja puolueen linjana on käytännössä heikentää autoilumahdollisuuksia kaikilla mahdollisilla hankkeilla.
 
tämä aikakausi on nyt kompromissien aikakausi, koska Hesarinkin mukaan vasta nyt on alettu työstää kävelykatusuunnitelmaa, joka on ollut esilla 80-luvulta lähtien.

Liikennekysymysten ratkaisussa ainakin vielä 90-luvulla katsottiin, että missä liikenne ruuhkautuu, rakennetaan lisää kaistoja. Nyt vasta suuntaus on oikeudenmukaisempi ja kaupungin kehittämisen kannalta parempi: katsotaan väylille tarkoituksenmukainen koko siten että jalankulku, pyöräily ja joukkoliikenne otetaan huomioon.

väylän vetokykyä voidaan tarkoituksella supistaa henkilöautoilta, jos toimenpiteellä saavutetaan huomattavaa muuta etua. Hyvänä esimerkkinä Kaupintie ja Konalantie. Autoilijoille ei tahtonut kelvata kompromissi Mannerheimintiellä, jossa on bussikaistat, mutta kun kamerat tulivat käyttöön niin nyt joukkoliikenne Mannerheiminitiellä sujuu hyvin. Oli sovittu että Kruununsillat tehdään joukkoliikenteelle. Viime hetkellä Kokoomuslaiset kuitenkin halusivat kuitenkaan tehdä propagandaa vaatimalla sillalle pääsyä henkilöautoille.

Mutta olen sen verran realisti että pöydälle se jäänee hyvä esitys kaupunkisuunnittelulautakunnassa, koska oman auton ajaminen on niin pyhä asia. Vihreiden, Vasemmistoliiton olisi saatava mukaan vielä kolmannen suuren ryhmän edustaja, niin hanke voisi edetä.
 
tämä aikakausi on nyt kompromissien aikakausi, koska Hesarinkin mukaan vasta nyt on alettu työstää kävelykatusuunnitelmaa, joka on ollut esilla 80-luvulta lähtien.

Johan Helsinkiin on toteutettu aika laaja kävelykeskusta. Kampissa on aika suuri kävelyalue, Musiikkitalon nurkilla on aika laaja kävelyalue, samoin keskustassa aika monta katupätkää (esim. Keskuskatu, Mikonkatu, Kluuvikatu, Kalevankatu) on kävelykäytössä ja Aleksi joukkoliikenteellä. Lisäksi leveitä, aika kävelykatumaisia jalkakäytäviä on monilla kaduilla. Nyt vaan Vihreille ei mikään järkevä kompromissi tunnu riittävän, vaan halutaan aina vaan lisää.

Nyt olisi myös syytä miettiä millaista ympäristöä halutaan. Kun katsotaan kävely-Kamppia, ei tuo minusta järin viihtyisä ympäristö ole. Yöllä hiljaiseen aikaan Kampin kävelyalue on itse asiassa varsin luotaantyöntävä, kun ei ole edes autoliikennettä ja hiljenee entisestään kun Länsimetro valmistuu. Nyt sitten Vihreät lisää ihanaista Kamppia Kaivokadulle ja varmaan Mannerheimintiellekin, jos saa yhtään siimaa. Autoliikenne on ihan mukavaa kaduilla, kun se tuo turvaa liikkumiseenkin, kun on ohikulkijoita. Mutta eihän Vihreät kaupunkisuunnittelijat taida keskustassa paljon liikkua kuin joskus harvoin aurinkoisina päivinä.
 
Viimeksi muokattu:
Kampin alue lukuisine portaineen ja ilman arkkkitehtonisia kunnianhimoisia pyrkimyksiä on tosiaan epäonnistunut ja levoton alue. Varsinkin Tennispalatsin ympäristö bussipysäkkien kohdalla on varsin levottoman ja sekavan oloinen.

Mutta Kaivokadun ja Esplanadin kävelykaduille ei ole mitään tarvetta rakentaa rappusia eikä muitakaan rumia betonivirityksiä. Näen jo silmissäni sen hienouden kun Pohjois-esplanadi on kävelykatuna. Hieno arkkitehtoninen ja vehreä ympäristö.

Kesäisin lavalla on jo esim Jazz-espa eri soittajineen. Tilaisuutta voidaan tehdä viihtyisämmäksi, kuin autot eivät pörrää soittajien selän takana. Tämä siis siinä tapauksessa, jos Etelä-Esplanadi tehdään kaksisuuntaiseksi, jolloin Pohjois-Esplanadi voidaan tehdä kokonaan kävelyalueeksi.
 
Olen täysin eri mieltä, monille nykyisille Helsingin kaupunkisuunnittelijoille autoilun hyödyt ovat tabu, jonka olemassaoloa ei haluta edes aidosti tunnustaa. Autoilun haittoja taas yliarvioidaan järjestelmällisesti.

Jos puhuu autoilun hyödyistä, pitää ymmärtää kenen hyödyistä puhuu. Yhteiskunnan vai yksilön? Näitä ei pidä sotkea. Autoilusta itsestäänhän ei ole yhteiskunnalle mitään hyötyä muutoin kuin siltä osin kuin se lisää kokonaismatkamäärää tms suuretta. Pääosin autoilun hyöty onkin subjektiivista, eli yksilö kokee, että autolla on mukavampi kulkea kuin muilla tavoin. Lähiössä asuvalle ihmiselle kyse ei ole siitä, että tämä käy työssä autolla tai sitten ei ollenkaan. Kyse on siitä, että käy töissä autolla, tai sitten liikkuu töihin muilla tavoin. Tälläinen autoilun subjektiivinen hyöty on hyötynä ihan ok, varteenotettava, mutta autoilun kaupungissa aiheuttamien ulkoishaittojen vuoksi subjektiivisen hyödyn pitäisi olla verotettava.

Ts. jos kaupunkisuunnittelijoiden olisi mahdollista järjestää ihmisten liikkuminen kaupungissa ilman autoja ilman että kokonaismatkamäärä kärsii, niin kannattaisi tehdä. Auto on yhteiskunnan kannalta huonoin tapa liikkua kaupungissa. Se tarkoittaa, että kävelyä, pyöräilyä kuin joukkoliikennettä kannattaa priorisoida autoilun edelle.

Mitä sitten tulee ulkoishaittojen yliarvioimiseen, niin pienhiukkastutkimus on ottanut valtavia harppauksia viime vuosina, eivätkö tulokset ole varsinaisesti olleet autoliikenteelle suopeita. Pikemminkin päin vastoin. Paitsi että autoliikenteen kokonaismäärä pitäisi kaupungeissa saada kansantalouden näkökulmasta laskemaan, nastarenkaat pitäisi kieltää jne. Karkeasti ottaen kymmenesosalla suomalaisista on diagnosoitu astma ja arvioiden mukaan ehkä jopa toinen kymmenesosa kärsii astmasta tms. kroonisesta hengityselinten tulehdustaudista tietämättään. Pienhiukkaset (ja suuremmatkin) ovat tulehdustilojen aiheuttaja ja provosoija.

Vähän vaikea ymmärtää, miten tätä ei ymmärretä. Kyse on puhtaasti luvuista, ei ideologioista tms.
 
Mutta Kaivokadun ja Esplanadin kävelykaduille ei ole mitään tarvetta rakentaa rappusia eikä muitakaan rumia betonivirityksiä. Näen jo silmissäni sen hienouden kun Pohjois-esplanadi on kävelykatuna. Hieno arkkitehtoninen ja vehreä ympäristö.

Kesäisin lavalla on jo esim Jazz-espa eri soittajineen. Tilaisuutta voidaan tehdä viihtyisämmäksi, kuin autot eivät pörrää soittajien selän takana. Tämä siis siinä tapauksessa, jos Etelä-Esplanadi tehdään kaksisuuntaiseksi, jolloin Pohjois-Esplanadi voidaan tehdä kokonaan kävelyalueeksi.

Kesäöinä nuoriso sitten voikin Pohjois-Espalla örveltää vapaasti, kun autoliikenne ei häiritse kävelyalueen elämää, samalla saadaan Ruttopuistonkin ympäristöstä Lönnrötinkatu autottomaksi, tämä tarkoittaa lisää rauhattomia kulmia, itse asiassa tuohon muodostuu jo aika laaja örvellysalue.

Keskustassa liikkumiseen tuleekin mukavasti lisää jännitystä öisin, kun enää ei riitä, että välttää Kaisaniemen puistoa, kävely-Kamppia ja Musiikkitalon örvellysterassia. Juuri kun keskusta on osin rauhoittunut, nyt sitten Vihreät haluavat Espan puistostakin pois autojen tuoman sosiaalisen kontrollin.

Jos Vihreä asuu vaikka Kalliossa voi miettiä, kumpi yöllä turvallisemman oloinen paikka, Karhupuisto vai Pengerpuisto ja mistä syystä? Ei kai vaan autoliikenteellä ole aika paljon vaikutusta? Tai käveleekö kesän örvellysöinä mieluummin kotiin Kaisaniemen puiston läpi vai Pitkäsiltaa?

---------- Viestit yhdistetty klo 17:30 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu klo 17:00 ----------

Jos puhuu autoilun hyödyistä, pitää ymmärtää kenen hyödyistä puhuu. Yhteiskunnan vai yksilön? Näitä ei pidä sotkea. Autoilusta itsestäänhän ei ole yhteiskunnalle mitään hyötyä muutoin kuin siltä osin kuin se lisää kokonaismatkamäärää tms suuretta. Pääosin autoilun hyöty onkin subjektiivista, eli yksilö kokee, että autolla on mukavampi kulkea kuin muilla tavoin. Lähiössä asuvalle ihmiselle kyse ei ole siitä, että tämä käy työssä autolla tai sitten ei ollenkaan. Kyse on siitä, että käy töissä autolla, tai sitten liikkuu töihin muilla tavoin. Tälläinen autoilun subjektiivinen hyöty on hyötynä ihan ok, varteenotettava, mutta autoilun kaupungissa aiheuttamien ulkoishaittojen vuoksi subjektiivisen hyödyn pitäisi olla verotettava.

Systeemitasolla on Helsingissä aika paljon ihmisiä, jotka eivät voi käydä töissä ilman autoa. Heitä asuu joka puolella Helsinkiä. Oletetaan että asut vaikka Punavuoressa, työpaikkasi muuttaa alueelle, jolle ei ole yhteyksiä. Vaikka Helsingin seudun kehysalueelle tai Vantaan tai Espoon teollisuusalueelle. Lapsetkin pitäisi hakea tarhasta, töistä ei ehdi julkisilla heitä hakemaan. Sanoudutko irti töistä ja jäät työttömäksi?

Yhteiskunnalle autoilusta on paljon hyötyä, suurin osa suomalaisista ei voisi edes käydä töissä ilman autoa. Lisäksi jos pitää kuljettaa yhtään tavaraa mukana tai työ liikkuu, työssäkäynti menee aika mahdottomaksi ilman autoa.

Vähän vaikea ymmärtää, miten tätä ei ymmärretä. Kyse on puhtaasti luvuista, ei ideologioista tms.

Minusta vaikuttaa, että Vihreässä kuplassa elävien, joilla on kokemusta vain kiinteässä toimistossa tietokoneella työskentelystä virka-aikaan eikä mistään muista töistä ja joista monet eivät ole edes koskaan ajaneet ajokorttia, on vaikea ymmärtää, että joukkoliikenne toimii vain aika rajoitetulla alueella ja järkevää palvelua ei enää illalla ole niinkään laajalla alueella. Joukkoliikenteen puute tai toivottomat yhteydet ovat Helsingin seudullakin monelle auton käytön syy.

Lähes kaikilla on mahdollista, että työpaikka löytyykin työssäkäyntialueelta, mutta joukkoliikenneyhteyksiä ei ole. Työpaikka on ehkä määräaikainen. Koko kaupungissa, myös kantakaupungissa, pitää olla järkevä mahdollisuus käyttää autoa kun sitä tarvitsee. Silloin riittää että ostaa auton, vuokraa parkkipaikan ja hurauttaa töihin. Nyt vaan Vihreät suunnittelevat liikennejärjestelyjä, joiden toteutuessa esimerkiksi Punavuoresta Koskelaan voi mennä autolla paljon nykyistä pidempään. Käy sitten töissä vaikka jossain teollisuusalueella. Toisaalta voit joutua hommiin, jossa pitää käydä asiakkailla paljon, taas töissä et voi käydä ilman autoa. Ongelma ratkeaa toki menemällä autokauppaan ja ostamalla auton, vielä nykyään, kun Vihreät eivät ole kokonaan motittaneet Etelä-Helsinkiä.

JK. Minulla ei siis nykyään ole autoa, kuljen joukkoliikenteellä, mutta olen vuosia sitten ollut reissutöissä, joissa ei ollut mahdollista käydä ilman autoa. Silloin, melkein parikymmentä vuotta sitten, minulla oli auto, kun oli pakko olla. Myin sen pois, kun en enää työssä sitä tarvinnut ja sen jälkeen olen tullut hyvin toimeen ilman.
 
Viimeksi muokattu:
Takaisin
Ylös