Mutta kadut maksaakin kunta ja tarjoaa autoille väylät ilmaiseksi.
Autoilijat kyllä maksavat täyden hinnan myös katujen käytöstä. Jos valtio ei kaupunkien mielestä korvaa autoilun väyläkustannuksia riittävässä määrin, asia kannattaa ottaa puheeksi valtion kanssa.
Se, että valtio jättäisi jotain tilittämättä kunnille, ei ainakaan autoilijoiden tilillä näy mitenkään.
Kyllä se liikkuminen pitää järjestää niin, että se on sujuvaa. Eikä sujuvaa ole sellainen, jos jonkun tilaavievän liikkumismuodon osuus on suhteeton.
Totta kai liikenteen yleinen sujuvuus on tärkeää, ja se tarkoittaa myös kumipyörillä kulkevan liikenteen sujuvuutta. Se ei ainakaan tarkoita sitä, että kumipyörillä kulkevaa liikennettä tahallaan vaikeutettaisiin ilman pakottavaa syytä.
Mitä tilantarpeeseen tulee, niin esim. raitioliikenteen suuri hienous on siinä, että se kykenee jakamaan samaa katutilaa muun liikenteen kanssa. Tämä hienous menetetään, jos raitioliikenne eristetään omille kaistoilleen. Samalla on syytä myös kysyä, kuljettaako ratikat todella niin suuria ihmismassoja, että omien kaistojen varaaminen on perustelua.
Esim. Helsingissä useimmilla reiteillä huipputunnin kuorma on vain muutamia satoja matkustajia tunnissa ja yli tuhannen lähinnä Mannerheimintiellä Töölöntullilta etelään ja Hakaniementorilta Lasipalatsille:
https://www.hsl.fi/sites/default/files/uploads/raili_raporttiluonnos_2014-03-17.pdf, Kuva 9, s. 25.
Se, mihin kaupunkisuunnittelulla voidaan ja pitäisi oikeasti vaikuttaa, on erilaisten liikennettä indusoivien toimintojen sijoittelu. Kun Helsingin niemi on niin ahdas, pitäisi ohjata työpaikkojen muodostuminen muualle, esim. Haagan-Pitäjänmäen ja Malmin-Pukinmäen suuntaan tai miksei myös Leppävaaraan ja Aviapolis-Tikkurilaan robustien liikenneyhteyksien äärelle.
Kaikki eivät kuitenkaan taida olla täällä keskustelamassa siitä, miten saadaan hyvää joukkoliikennettä, vaan siitä, miten oman autoilunsa saisi toimimaan siitä joukkoliikenteestä huolimatta. Ts. lisää maanalaisia jne.
On jokseenkin kummallinen ajatus, että samaan kaupunkiin ei sopisi sekä hyvä joukkoliikenne että sujuvasti toimiva autoilu. Miksi nämä halutaan aina nähdä toisensa poissulkevina vaihtoehtoina?
Monesti näkee väitettävän, että aiemmin liikennettä olisi kehitetty autoilun ehdoilla - ja nyt joku muu olisi ykkössijalla. Käytännössä tämä näkyy erilaisten betoniporsaiden asettamisena autoilua tukkimaan. Epäilenpä, että aika harva autoilija on sitä mieltä, että Suomessa olisi milloinkaan suunniteltu liikennettä autoilu edellä.
