Vs: Metron suunnitelmia ja tilavarauksia tulevaisuuden Helsinkiin
Sen sijaan pieni vähemmistö, jolla on joko varaa tai edellytykset rakentaa itse, hankkivat omakotitalon haja-asutusalueelta. Kaupunkialueelta ei hankita siksi, että sinne ei niitä kaavoiteta. Toki kaavoitetaan vähän, mutta määrällä ei ole kokonaisuuden kanssa merkitystä.
Kun katsoo mihin hintaan asunnot menee kaupunkialuuella kaupaksi, niin tuota argumenttia on vaikea ostaa. Kantakaupungissahan on semmoinen omituinen ilmiö, että neliöhinta jopa nousee kun neliömäärä kasvaa. Jos niin haluaa, niin perheasunnon kerrostalossa vaikka Käpylässä voi myydä sellaisen hintaan, että sillä saa uuden omakotitalon valmiina vaikka Espoosta ja jää vielä rahaa siihen pakolliseen autoon.
Sitä, mitä luultavasti eniten haluttaisiin, eli luonnonläheistä ja pienimuotoista kaupunkiasumista, ei tuoteta lainkaan.
Puistoja ja pihoja pitää olla, mutta se "luonnonläheisyys" on yksi onnettomista ideoista millä perustellaan kaavaa jossa asunnot on jonkun viherpläntin keskellä, jolloin mitään kunnolista katutilaa ei synny.
Perinteinen yli 100 vuotta vanha korttelikaupunki, jossa kerroskorkeus on keskimäärin 2, on jopa tehokkaampaa maankäyttöä kuin autoliikenteeseen perustuva kerrostalolähiö. Silti se tarjoaa yksityisyyttä, vihreyttä, viihtyisyyttä ja turvalliseksi koettua ympäristöä.
Sanotaan modernina versiona 2,5 kerrosta, eli kolmekerroksisia asuntoja jossa pohjakerros on osittain maan alla, ja joko kaupunkirivitaloina tai pienkerrostaloina niin olen samoilla linjoilla. Tällaisessa luonnonvalinnalla syntyneessä kaavassa on ymmärretty Suomen olosuhteet, joista erityisesti se että aurinko on matalalla verrattuna Keski- tai Etelä-Eurooppaan on tuottanut arkkitehdeille ongelmia.
Tästä pulmasta on mainio esimerkki muuten sinänsä hieno Taidehalli. Näyttelytila toteuttaa perinteistä Italialaista ideaa siitä, että valo tulee korkean katon rajassa olevista ikkunoista ja ikäänkuin valuu pehmeästi alas tilaan. Paitsi että efekti ei käytännössä toimi, koska valon tulokulma on paljon pienempi kuin Italiassa, eli hallin yläosa on valaistu mutta alaosa jää pimeäksi.
Samoin kun meillä tehtiin Eurooppalaista umpikorttelikaupunkia vaikka Töölöön, niin syntyi pimeitä kuiluja. Tätä haluttiin yleisen kansanterveysinnon vallassa sitten korjata sijoittelemalla talo keskellä tonttia, mutta tämä taas johtaa katutilan häviämiseen ja itseasiassa suht huonoon kaavoitustehoon, koska korkeat talot pitää sijoittaa niin etäälle toisistaan.
Järkevää olisikin palata siihen mistä lähdettin, eli mataliin tehokkaisiin umpikortteleihin, malliin Porvoo tai vaikka Puu-vallila jos haluaa Helsinkiläisen esimerkin. Se tehdäänkö nämä elementtirunkolla ja tiilipinnalla, puupinnalla, tai kokonaan puusta on sinänsä sama, kunhan muistetaan että julkisivuelementti on käsitteellinen ristiriita koska elementti ei ole julkisivumateriaali. Eli siis elementtitalossa ei ole julkisivua sanan varsinaisessa merkityksessä.
