Viestiketju: Helsingin kaupunkisuunnittelua

Alunperin kirjoittanut petteri

Ikävä kyllä viherpipertäjät vastustavat verisesti ajatusta, että esimerkiksi Koivusaareen, Katajasareen tai Toukolaan rakennettaisiiin uusia asuntoja tiheästi.

Epäilemättä nämä ovat rakennusliikkeiden unelmahankkeita, mutta kun asuntoja ostavat asiakkaat eivät ole kiinnostuneita kivierämaasta. Ja kaikki asunnonostajat eivät ole "viherpiipertäjiä".

Alunperin kirjoittanut petteri

Eikä mertakaan saa täyttää, vaan tehdään älyttömiä täyttömäkiä, vaikka haisevia rapakoita (esim. Laajalahti, Koivusaaren ympäristö) ja muitakin merenrantoja täyttämällä saisi vaikka kuinka paljon hyvää rakennusmaata keskeltä kaupunkia. Kaikki ylimääräinen maa pitäisi Helsingissä käyttää meren täyttöön, ei täyttömäkiin.

Olisitko Petteri itse mielissäsi, kun ensin ostat kalliilla hinnalla asunnon merenrannalta ja merinäkymällä ja sitten sinulle käy selväksi, että muutamassa vuodessa ranta siirtyy puoli kilometriä ja näkymäsi muuttuvat betonielementeiksi. Sitä merinäköalan myyntiä kutsuttaisiin tuossa tapauksessa petokseksi.

Antero

Alunperin kirjoittanut Antero Alku

Epäilemättä nämä ovat rakennusliikkeiden unelmahankkeita, mutta kun asuntoja ostavat asiakkaat eivät ole kiinnostuneita kivierämaasta. Ja kaikki asunnonostajat eivät ole "viherpiipertäjiä".

Miten nuo voivat olla rakennusliikkeiden unelmahankkeita, jos noita asuntoja ei mielestäsi kukaan halua ostaa? En ymmärrä logiikkaasi?

Jos haluaa asua luonnonläheisesti voi muuttaa jonnekin maaseudulle tai radan varteen. Kaupunkiin kuuluu tiheä asutus.

Alunperin kirjoittanut Antero Alku

Olisitko Petteri itse mielissäsi, kun ensin ostat kalliilla hinnalla asunnon merenrannalta ja merinäkymällä ja sitten sinulle käy selväksi, että muutamassa vuodessa ranta siirtyy puoli kilometriä ja näkymäsi muuttuvat betonielementeiksi. Sitä merinäköalan myyntiä kutsuttaisiin tuossa tapauksessa petokseksi.

En tietystikään tykkäisi, jos minulla olisi merinäköala, mutta kyllä yleisen edun pitää mennä yksilön edun edelle. Sitä kutsutaan kaupunkisuunnitteluksi.

Petterin kommentteihin muistuttaisin siitä, että selvä pääosa suomalaisista haluaa asua myös kaupungeissa lähellä luontoa. Luonnoksi käy kaupunkilaisille esimerkiksi näköala merelle, joelle tai puistoon tai näiden sijainti lähellä kotia.

Suomalaisen kaupungin keskeinen myönteinen arvo on luonnonläheisyys. Se ei tarkoita urban sprawl-rakentamista. Jos ajatellaan vain kolmea suurinta kaupunkiamme, niin miettikääpä, miten monilla on mahdollisuus asua niiden keskustoissakin meren, joen, kosken tai järven tai hienojen puistojen äärellä.

Oman kaupunkini kaupunkisuunnitteluun osallistuvana voin todeta, että meillä Turussa asiat voidaan järjestää niin, että keskustassa vesistön tai puiston äärelle ei ole koskaan kolmea-neljää korttelia pidempää matkaa.

Luonnonläheisyys vaikuttaa erittäin paljon asuntojen arvoon.

Ottaen huomioon, että hyvä asukastiheys voidaan saavuttaa myös ilman, että puistot, joet tai meret tarvitsisi täyttää, en pidä terveenä ajatusta, että ihmisten näköalat merelle, joelle tai puistoon pitäisi tukkia "kaupunkilaisuuden" nimissä.

Alunperin kirjoittanut petteri

Miten nuo voivat olla rakennusliikkeiden unelmahankkeita, jos noita asuntoja ei mielestäsi kukaan halua ostaa? En ymmärrä logiikkaasi?

Suomessa on vallinnut ja vallitsee edelleen vääristynyt asuntomarkkinatilanne. Enimmäkseen kaavoitetaan ja tuotetaan asumista, jota asukkaat eivät halua. Mutta kun vaihtoehtoja ei ole, sekin menee kaupaksi. Sen sijaan pieni vähemmistö, jolla on joko varaa tai edellytykset rakentaa itse, hankkivat omakotitalon haja-asutusalueelta. Kaupunkialueelta ei hankita siksi, että sinne ei niitä kaavoiteta. Toki kaavoitetaan vähän, mutta määrällä ei ole kokonaisuuden kanssa merkitystä.

Sitä, mitä luultavasti eniten haluttaisiin, eli luonnonläheistä ja pienimuotoista kaupunkiasumista, ei tuoteta lainkaan. Sanon "luultavasti" siksi, että myyntitilastoilla tätä ei voi osoittaa. Ei ole myyntiä, kun ei ole tarjontaa.

Unelmahanke rakentajalle on sellainen, jonka voi rakentaa mahdollisimman halvalla (=elementtikerrostalo) ja myydä mahdollisimman kalliilla. Erinomainen esimerkki tällaisesta on Eiranranta-nimellä myytävä paikka, joka on oikeasti Hernesaarenrantaa.

Alunperin kirjoittanut petteri

Jos haluaa asua luonnonläheisesti voi muuttaa jonnekin maaseudulle tai radan varteen. Kaupunkiin kuuluu tiheä asutus.

Tiheä ei ole sama asia kuin kivikylä, joka koostuu pistetaloista, parkkialueista ja kaduista. Perinteinen yli 100 vuotta vanha korttelikaupunki, jossa kerroskorkeus on keskimäärin 2, on jopa tehokkaampaa maankäyttöä kuin autoliikenteeseen perustuva kerrostalolähiö. Silti se tarjoaa yksityisyyttä, vihreyttä, viihtyisyyttä ja turvalliseksi koettua ympäristöä.

Alunperin kirjoittanut petteri

En tietystikään tykkäisi, jos minulla olisi merinäköala, mutta kyllä yleisen edun pitää mennä yksilön edun edelle. Sitä kutsutaan kaupunkisuunnitteluksi.

Arvostan uhrautuvaisuuttasi, toivottavasti pääset osoittamaan sitä käytännössä. Sen sijaan kaupunkisuunnittelulla ei ole käsitteenä mitään tekemistä esittämäsi ajatuksen kanssa. Eiköhän kaupunkia pidä suunnitella ihmisiä, siis myös yksilöä varten. Yksilön ja yhteisen edun onnistunut yhdistäminen on kaupunkisuunnittelua.

Kirjoittaa:
Yhdyskuntasuunnittelun jatko-opiskelija ja Kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsen

Alunperin kirjoittanut petteri

Moottoriteiden/katujen kattamista Lauttasaaressa, Kulosaaressa ja Kustaa Vaasan tiellä on ideoitu, mutta se ei ole ainakaan vielä edennyt.

Lauttasaaren suunnitelmat muistankin, mitäköhän sillekin hankkeelle tapahtui?

Alunperin kirjoittanut petteri

Ikävä kyllä viherpipertäjät vastustavat verisesti ajatusta, että esimerkiksi Koivusaareen, Katajasareen tai Toukolaan rakennettaisiiin uusia asuntoja tiheästi.

Missä on Katajasaari, yritin jo Googlen kautta? Kustaa Vaasan tien rakentamista Toukolassa tuskin vastustaa kukaan paikallinen jos sillä päästään eroon sen liikennemelusta. Koivusaaren rakentamista vastustaa lähinnä Larun ammattijarrut, merinäköala kuulemma heikkenee. Kun kartasta katsoo on vaikea tajuta kuinka Länsiväylä-näköalan korvautuminen Koivusaari näköalalla on heikennys, varsinkin kun näköyhteys etelään merelle päin säilyy.

Alunperin kirjoittanut petteri

Eikä mertakaan saa täyttää, vaan tehdään älyttömiä täyttömäkiä,

Tätähän vastustaa etupäässä sellainen viherpiiperrysporukka kuin Helsingin Kokoomus, jolla on periaatepäätös että merta ei saa täyttää. Siis ei niin, että merta ei saa täyttää vaikkapa Kaivopuiston edessä, vaan ihan yleensä missään Helsingissä. Mitä järkeä on tehdä tällaisesta asiasta periaate, kun oikea kysymys on missä ja miten?

Alunperin kirjoittanut Antero Alku

Sen sijaan pieni vähemmistö, jolla on joko varaa tai edellytykset rakentaa itse, hankkivat omakotitalon haja-asutusalueelta. Kaupunkialueelta ei hankita siksi, että sinne ei niitä kaavoiteta. Toki kaavoitetaan vähän, mutta määrällä ei ole kokonaisuuden kanssa merkitystä.

Kun katsoo mihin hintaan asunnot menee kaupunkialuuella kaupaksi, niin tuota argumenttia on vaikea ostaa. Kantakaupungissahan on semmoinen omituinen ilmiö, että neliöhinta jopa nousee kun neliömäärä kasvaa. Jos niin haluaa, niin perheasunnon kerrostalossa vaikka Käpylässä voi myydä sellaisen hintaan, että sillä saa uuden omakotitalon valmiina vaikka Espoosta ja jää vielä rahaa siihen pakolliseen autoon.

Alunperin kirjoittanut Antero Alku

Sitä, mitä luultavasti eniten haluttaisiin, eli luonnonläheistä ja pienimuotoista kaupunkiasumista, ei tuoteta lainkaan.

Puistoja ja pihoja pitää olla, mutta se "luonnonläheisyys" on yksi onnettomista ideoista millä perustellaan kaavaa jossa asunnot on jonkun viherpläntin keskellä, jolloin mitään kunnolista katutilaa ei synny.

Alunperin kirjoittanut Antero Alku

Perinteinen yli 100 vuotta vanha korttelikaupunki, jossa kerroskorkeus on keskimäärin 2, on jopa tehokkaampaa maankäyttöä kuin autoliikenteeseen perustuva kerrostalolähiö. Silti se tarjoaa yksityisyyttä, vihreyttä, viihtyisyyttä ja turvalliseksi koettua ympäristöä.

Sanotaan modernina versiona 2,5 kerrosta, eli kolmekerroksisia asuntoja jossa pohjakerros on osittain maan alla, ja joko kaupunkirivitaloina tai pienkerrostaloina niin olen samoilla linjoilla. Tällaisessa luonnonvalinnalla syntyneessä kaavassa on ymmärretty Suomen olosuhteet, joista erityisesti se että aurinko on matalalla verrattuna Keski- tai Etelä-Eurooppaan on tuottanut arkkitehdeille ongelmia.

Tästä pulmasta on mainio esimerkki muuten sinänsä hieno Taidehalli. Näyttelytila toteuttaa perinteistä Italialaista ideaa siitä, että valo tulee korkean katon rajassa olevista ikkunoista ja ikäänkuin valuu pehmeästi alas tilaan. Paitsi että efekti ei käytännössä toimi, koska valon tulokulma on paljon pienempi kuin Italiassa, eli hallin yläosa on valaistu mutta alaosa jää pimeäksi.

Samoin kun meillä tehtiin Eurooppalaista umpikorttelikaupunkia vaikka Töölöön, niin syntyi pimeitä kuiluja. Tätä haluttiin yleisen kansanterveysinnon vallassa sitten korjata sijoittelemalla talo keskellä tonttia, mutta tämä taas johtaa katutilan häviämiseen ja itseasiassa suht huonoon kaavoitustehoon, koska korkeat talot pitää sijoittaa niin etäälle toisistaan.

Järkevää olisikin palata siihen mistä lähdettin, eli mataliin tehokkaisiin umpikortteleihin, malliin Porvoo tai vaikka Puu-vallila jos haluaa Helsinkiläisen esimerkin. Se tehdäänkö nämä elementtirunkolla ja tiilipinnalla, puupinnalla, tai kokonaan puusta on sinänsä sama, kunhan muistetaan että julkisivuelementti on käsitteellinen ristiriita koska elementti ei ole julkisivumateriaali. Eli siis elementtitalossa ei ole julkisivua sanan varsinaisessa merkityksessä.

Alunperin kirjoittanut teme

Kantakaupungissahan on semmoinen omituinen ilmiö, että neliöhinta jopa nousee kun neliömäärä kasvaa.

Sama ilmiö on havaittavissa myös muualla. Tiivisti asutuilla kantakaupunkialueilla suurten asuntojen neliöhinta on 2-3 h+k asuntoja korkeampi.

Tämä johtuu kahdesta asiasta:

- Tiiviisti rakennetuilla alueilla on kysyntää vähemmän perheasuntoja (4-5 h+k)
- Keskustojen suurista asunnoista merkittävä osa (mutta ei enemmistö) on edustusasuntoja, joiden laatutaso on merkittävästi kerkimääräistä korkeampi.

Yksi Suomen suurten kaupunkien asuntopolitiikan vakava vinoutuma on se, että kantakaupunkimaisille alueille ei toteuteta kysyntää vastaavaa määrää perheasuntoja.

Tämä on paljon vakavampi ongelma kuin moni julkisuudessa paisuteltu asunto-ongelma.

Alunperin kirjoittanut teme

Samoin kun meillä tehtiin Eurooppalaista umpikorttelikaupunkia vaikka Töölöön, niin syntyi pimeitä kuiluja. Tätä haluttiin yleisen kansanterveysinnon vallassa sitten korjata sijoittelemalla talo keskellä tonttia, mutta tämä taas johtaa katutilan häviämiseen ja itseasiassa suht huonoon kaavoitustehoon, koska korkeat talot pitää sijoittaa niin etäälle toisistaan.

Eikö se, että Eurooppalaisessa umpikorttelikaupungissa on kaupungin kovimmat hinnat osoita, että tuollaiselle rakennustavalle on selkeästi kysyntää.

Olennaista on, että rakennetaan lähelle keskustaa niin tiivisti (luokkaa 10000-20000 henkeä/neliö-km), että alueelle saadaan myös lähipalveluita. Tiivismatalaa voidaan rakentaa vähän syrjemmälle.

Alunperin kirjoittanut petteri

Eikö se, että Eurooppalaisessa umpikorttelikaupungissa on kaupungin kovimmat hinnat osoita, että tuollaiselle rakennustavalle on selkeästi kysyntää.

Ei osoita, koska rakennustapa ei ole ainoa hintaa määrittävä tekijä.

Käytännössä merkittävin hintaa määrittävä tekijä on etäisyys seutukeskuksesta mitattuna matka-ajassa. Helsingin kantakaupungissa (ja monessa muussakin kaupungissa) vaan sattuu olemaan niin, että siellä on enimmäkseen tarjolla umpikorttelikerrostaloja, joten tilastollisesti ei ole kokemusta siitä, mitä maksaisi asunto omakotitalossa, rivitalossa, pienkerrostalossa, tiivismatalassa tai pistetalossa esimerkiksi Tarkk'ampujan kadulla.

Alunperin kirjoittanut petteri

Olennaista on, että rakennetaan lähelle keskustaa niin tiivisti (luokkaa 10000-20000 henkeä/neliö-km), että alueelle saadaan myös lähipalveluita. Tiivismatalaa voidaan rakentaa vähän syrjemmälle.

Jos markkinavoimien annetaan temmeltää vapaasi, eivät nämäkään tehokkuudet riitä. Helsingissä käydäänkin jatkuvasti keskustelua pilvenpiirtäjistä. Ne kiinnostavat rakentajia ja tontinomistajia sen vuoksi, että niitä ajallisen etäisyyden vuoksi myyntihinnaltaan arvokkaita neliöitä saadaan rakennetuksi enemmän.

Mitä taas palveluihin tulee, ei mainitsemasi 10.000-20.000 hlö/km2 ole kaupalle mikään raja-arvo. Jos kauppiailta kysytään, niin heidän ihanteensa Suomen puitteissa on yksi ainoa Keskisen kyläkauppa - ja mieluummin vielä automaattikassoilla. Hihna lukee viivakoodit ja ulospääsy aukeaa vain kortti- ja seteliautomaatilla.

Suomessa laki onneksi antaa jotain käytännön valtaa kansalaisille yrittää pitää kiinni omasta edustaan ja viihtyisyydestään. Siten kaavoituksessa ei tarvitse sallia kaikkea ahneutta. Se, ettei Helsingissä ole pilvenpiirtäjiä johtuu yksinkertaisesti vain tästä.

Antero

Kyllä semmoinen matala umpikorttelikin on tehokas. Oletetaan kaupunkirivitaloja umpikorteleissa, korttelin koko 50x100 metriä eli puoli hehtaaria. Runkosyvyys 11,5 metriä, sisätilan syvyys 11 metriä, 5 metriä leveä rivitalo, 2-3 kerrosta (kolmas maan alla tai puolikas ullakkokerros), portaat ja väliseinät pois lukien 100-150 neliötä. Rivitaloja 14 pitkillä sivuilla ja 5 lyhyillä, eli 38 yhteensä, sanotaan pyöreästi 100 asukasta. Kulmiin jää kerrosalaa tarpeeksi n. kuudelle suurinpiirtein 70 neliön kerrostaloasunolle, eli yhteensä näitä n. 25, sanotaan nyt vaikka 35 asukasta. Eli 62 asuntoa, 135 asukasta. Keskellä korttelia jää 27X77 viherpiha joka voidaan jokaa rivitalojen sisäpihoiksi ja yhteiseksi tilaksi. Autopaikat kadunvarsipysäköintinä (kahdelle sivulle mahtuu sellaiset 20 autoa, eli 1/3 asuntoa) tai paremmin niin että autoilijat uhraavat sen 20 neliötä alakerrastaan autotalliksi jos niin haluavat (pistänee miettimään tuollainen 50 000 euron autotalli...)

Eli meillä on siis puolen hehtaarin tontilla Helsinkiläisittäin reilun kokoiset asunnot 135 asukkaalle. Lasketaan nyt vaikka semmoinen 1000 neliötä per kortteli kaupaksi, päiväkodiksi, tms. (joka tietenkin sijoitetaan fiksusti talon kulmaan vilkkaaseen risteykseen jossa on joukkoliikennepysäkki!) niin meillä on edelleenkin tuollaiset 110 asukasta per kortteli. Ja lasketaan vielä keskimäärin 10 metriset kadut joka puolelle (kujat tietenkin kapeampia ja pääkadut leveämpiä) niin yksi kortteli vie tienpuolikkaineen 110X60, 0,66 hehtaaria tilaa. Oletetaan vielä että kahta korttelia kohden on yksi korttelillinen puistoa, tms. niin maata kuluu hehtaari per kortteli. Eli meillä on asukastiheys 110/hehtaari eli 11000as./km2. Joka on ihan sama kuin Töölössä.

Oikea, elävä kaupunki ei ole pelkkä mahdollisimman pienelle alueelle ahdettu mahdollisimman suuri asuntomassa. Elävä kaupunki ei ole pelkkä "asumistoimintojen suorituspaikka", vaikka sellaista meille kauppaavat niin markkinamiehet kuin tehokkuussuunnittelijat. Oikeassa kaupungissa on sekä asuntoja että kaikkea sitä, mitä Helsingistäkin on kaupunkisuunnittelun nimissä savustettu ulos: kauppaa, teollisuutta, kulttuuria ja kaupunkiluontoakin.

Asuntomäärän maksimointi johtaa liiaallisuuksiin vietynä kaiken muun kaupunkiin kuuluvan katoamiseen periferiaan. Tämä ei ole joukkoliikenteenkään kannalta mikään ihannetila, päinvastoin. Vaikka tiiviissä kaupungissa sisäiset matkat hoituisivat kävellen, niin liikennetarpeet tuskin ovat vain asuntojen välisiä. Jos ja kun kauppa- ja työpaikat hajautuvat pitkin maakuntaa, myös niihin suuntautuvan joukkoliikenteen rakentaminen on ihan yhtä hankalaa kuin asuntojenkin ollessa hajasijoitettuna.

Jossain tulee vastaan myös raja siinä, miten "tehokkaasti" on mahdollista rakentaa. Asunnotkin tarvitsevat huoltoa ja korjausta, niiden asukkaat tarvitsevat ruokaa, sairaanhoitoa ja paljon muutakin elämään kuuluvaa. Kaikkea huoltoliikennettä ei voi tunkea piiloon tunneliin eikä katutilaakaan voi venyttää äärettömiin.

Yltiöteknologisesti ongelman voisi tietenkin ratkaista siten, että kaikki asukkaat pysyisivät ja möllöttäisivät pilvenpiirtäjässään. Jotkut ehkä tekisivät etätyötä ja kaikille tulisi kaikki tarpeellinen jotain putkia pitkin koneellisesti. Varmasti joku tehokkusekspertti on jo ideoinut, miten näiden korjaustarpeen sattuessa annetaan virtuaalista valohoitoa etäyhteyksillä, joihin ei tietenkään koskaan tule vikoja eikä toimíntakatkoksia. Eikö kaikkein tehokkainta ja rakentamiskustannuksissakin säästävää olisi rakentaa tämä tehokaupunki nettiin, jossa se sitten saisi toimia ilman häiritseviä asukkaita...

Alunperin kirjoittanut petteri

Nykyaikana kyllä pitää olla muitakin vaihtoehtoja, mutta ne kannattaa toteuttaa kauempana keskustasta.

Mitäs vaihtoehtoisuutta tämä muka on? Juuri näin on tällä hetkellä - ja kaikki asuntotuotantoon, asuntojen hintoihin ja yhdyskuntarakenteen hajautumiseen liittyvät ongelmat.

Minä en hyväksy sellaista besserwisseriyttä, jossa jatkuvasti keksitään syitä sille, miksi asunto- ja kaavasuunnittelu ei saa olla aidosti markkinavetoista. Vaan joku tietää aina paremmin, että pitää olla tehokasta eikä saa olla liian suuria asuntoja eikä liikaa vihreätä tai liian vähän jne.

Temen laskelma osoittaa sen, miksi on mahdollista tehdä viihtyisää ja haluttua kaupunkiympäristöä joka toimii joukkoliikenteellä. Ja Ilmari Syrjälän viestin ensimmäinen kappale kuvaa juuri sen, miten kaupunkisuunnittelu ymmärretään väärin. Sitä lukiessa voi miettiä mm. sitä, miksi jotkut kaupunkikeskustat ovat taantuneet ja miten ja miksi jotkut eivät tai ne on elvytetty.

Alunperin kirjoittanut Ilmari Syrjälä

Eikö kaikkein tehokkainta ja rakentamiskustannuksissakin säästävää olisi rakentaa tämä tehokaupunki nettiin, jossa se sitten saisi toimia ilman häiritseviä asukkaita...

Täsmälleen samaa mieltä.

Antero