Hyvinvoinnin lisäämisen ymmärtää kaikki. Mutta onkos se sama asia kuin kulutuksen lisääminen ja siihen tähtäävät toimenpiteet. Mutta jos hyvinvoinnin lisääminen halutaan mitata rahallisilla arvoilla, niin sitten taas rakennetaan uusi talo, mihin vain saadaan sopimaan.
Eivät kaikki todellakaan ymmärrä hyvinvoinnin lisäämistä. Mene lukemaan suomalaista arkkitehtitwitteriä, niin aika nopeasti huomaat, että ns. akateeminen arkkitehtuuri on täysin elämästä vieraantunutta ja siellä ammattikunnan omat sisäiset ihanteet ajavat vieläkin autolla ihmisten tarpeiden yli, ees taas. Mikä tahansa paraatiaukio ja kulttuuripömpeli on tärkeämpi kuin asunto ja yksiöt ovat niin halveksuttavia, ettei niitä pidä rakentaa ollenkaan. Jos ei ole Helsingissä varaa muuhun kuin yksiöön, on vaan parempi muuttaa muualle. Kyllä norsunluutornista näkee nämä asiat selkeästi!
Kulutus voi lisääntyä ilman että päästöt tai luonnonvarojen käyttö lisääntyvät. Esimerkiksi kun kulutus siirtyy tavaroista palveluihin. Palveluita on monenlaisia, Netflixistä ravintolaan. Kaupungeissa ihmiset käyttävät suuremman osan tuloistaan palveluihin ihan jo senkin takia, että maalla palvelutarjonta on paljon vaatimattomampaa.
Raha kannattaa ajatella mittayksiköksi. Joitain arvoja on toki vaikea muuttaa rahaksi, mutta kaupunkiasumista ei ole. Täysin ilmeistä, että sitä arvostetaan paljon, koska siitä ollaan valmiita maksamaan paljon. Monet ihmiset siis kokevat sen parhaaksi valinnaksi itselleen. Ihmisten tarpeiden tyydyttämisen pitäisi olla asuntopolitiikan perusta. Suomessa asumista suunnitellaan silti edelleen suunnitelmatalouden hengessä, ei riittävästi tarpeiden ja kysynnän mukaan. Vaikea käsittää miksi. Tietysti kunnilla on monopoli kaavoitukseen ja monopolissa voi toteuttaa niitä paraatiaukioita ja kulttuuripömpeleitä ihmisten haluista piittaamatta.
Hyvinvoinnin lisäämisen ymmärtää kaikki, mutta mitä se sitten on se hyvinvointi. On väitetty että kaikki puolueet pyrkivät hyvinvointiin, mutta eri keinoin. Nykyarkkitehtuuri elää omissa maailmoissaan ja siinä esiintyy merkillisiä muoti-ilmiöitä. Massiivisia laatikoita, joita yritetään pikkukuutioilla ja periskooppia muistuttavilla tötsillä elävöittää. Esimerkiksi arkkitehtuurimuseo ja desing-museo toimivat erinomaisesti vanhoissa historiallisissa arvorakennuksissa, mitää uutta pömpeliä ei tarvita maisemaan pilaamaan Kauppatorin arvokkaaseen kansallismaisemaan. Toisaalta on poikkeuksiakin, esim Oodi. Vanhan korjaaminen saa myös maksaa, esim Olympiastadion.
Yksiöistä tuli keinottelutavaraa, kirja Osta, Vuokraa ja Vaurastu käskee ostamaan yksiöitä, koska vuokralainen maksaa asumistuen kautta lainanlyhennykset. Tervettä ?
Noinhan se menisi teoriassa.
Asuntopolitiikka voi vastata tarpeisiin, mutta jossain vaiheessa Helsingin lisärakentamisessa tulee raja vastaan. On hyvä että jo tässä vaiheessa asiasta käydään keskustelua. Korona kyllä jossain määrin ohjaa jo kysyntää Helsingin rajojen ulkopuolelle.
Ei työväki tarvitse mitään hienoja lasitorneja asumiseen. Riittää ihan se neuvostoliittolainen edullinen betonikuutiokin vallan mainiosti. Nyt ei ole hetkeen rakennettu Helsingissä matalapalkkaisille asuinrakennuksia, vaan ainoastaan korkeapalkkaisille akateemialojen väelle. Duunarit ovat juuri ne Helsigin elämän reikä jotka rakentavat ja pitävät kaupungin rattaat pyörimässä. Ongelma on vain, että heillä ei ole varaa asua työpaikkansa lähellä vaan ovat ajettu kehyskuntiin ja joutuvat tulemaan vanhoilla autoillansa kaupunkiin asti. Samalla keksitään yhä uusia tapoja riistää heitä, mm. ruuhkamaksut
Hyvinvointi syntyy tyydyttämällä tarpeita. Asunto on perustarve, mutta sen sijaam, että tuotetaan kattoja pään päälle, voidaan huomioida ihmisten asumiseen liittyvät halut. Jos ihmiset haluavat asua kaupungissa, annetaan markkinoiden tuottaa kaupunkiasuntoja. Jos ihmiset eivät arvosta ikkunaa makuualkovissa, ei pakoteta markkinoita rakentamaan ikkunoita makuualkoveihin.
Ei ole tervettä, mutta niukkuus yksiöistä on poliittisesti tuotettua. Aran myötä asumisväljyyttä on yritetty kasvattaa 70-luvulta alkaen ja keskikokovaatimus tuli Helsinkiin rakennettaviin asuntoihin 2000-luvun alussa. Ja samaan aikaan kun yksiöiden rakentamista on pyritty sääntelyllä estämään, yksinasuvien määrä on kasvanut.
Minulta jostain syystä kysellään aika paljon sijoitusvinkkejä ja aika monesti olen vastannut, että yksiö kantakaupungissa on poliittisen typeryyden suojeluksessa ja siten "idioottivarma" sijoitus.
Ehkä niukkuudella keinottelua merkittävämpi ongelma on kuitenkin se, että yksiöiden vähyys ja kalleus luovat todella suuren kynnyksen helsinkiläisille nuorille aloittaa omistusasumisen. Harvalla alle 30-vuotiaalla tulot riittävät yksinään asunnon ostoon. Tämä on monilla tavoin ongelmallista, eniten ehkä siksi, että se eriarvoistaa. Omistusasuminen on Suomessa taloudellisesti kannattavaa ja verotuksellisesti edullisin tapa vaurastua. Sillä on aika paljon väliä, pystyykö ensimmäisen asuntonsa ostamaan (vanhempiensa avustuksella) 25-vuotiaana vai (itsenäisesti) kymmenen vuotta myöhemmin.
Markkinat saavat tuottaa asuntoja, mutta jossain vaiheessa tulee raja, että liika tiivistäminen muuttaa väljän ja viihtyisän asuinalueen betonislummiksi. Olin valtuuston lehterillä, kun Sipoon pakkoliittämisestä päätettiin. Voi sitä hurmosta ja kiihkoa. Vain yksi valtuutettu oli eri mieltä. Moni tunnustaa että hän saattoi hyvinkin olla oikeassa.
Olen samaa mieltä siitä että ylhäältä ohjattu minimiasunnon koon määrittely meni pieleen. Sillä tarkoitettiin hyvää, mutta ei toiminut Helsingissä. Päättäjätkin ovat myöntäneet virheensä ja käsittääkseni samaa minimikoon vaatimusta ei enää ole.
---------- Viestit yhdistetty klo 14:01 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu klo 13:59 ----------
Tuota asumistukea ollaan kokonaisuudessaan tarkastelemassa uudelleen. Helppoa se ei ole mutta suhteellisen laaja yksimielisyys on siitä että nykyjärjestelmä ei ole paras mahdollinen.
Mutta ovatko ne edulliset itä ja pohjois-Helsingin asunnot uusia? Ei. Ehkäpä sieltä 70 ja 80 luvun taitteesta homeineen. Kaupunki voisi vuokrata uusia asuntoja edulliseen hintaan pelkästään ansiotuloja saavalle työväelle. Nyt on ongelmana että kaupungin asunnoista ei saada pääomatuloja saavia pihalle ja asuntojen kuntokin on paikoittain ala-arvoista
Niin no oletkin ilmeisesti sitten jollain korkeakoulualalla. Entäpä sitten kuljettajat, siivoajat, kokit, rakennusmiehet ym.? Ei n. 2000 duunarin nettokuukausituloilla mitään omistusasuntoa saatika lainaa saa. Juuri ja juuri saa ruokaa pöytään perheellensä. Nimimerkillä yritetty on