Vaikka olen itse politiikassa mukana, uskallan kuitenkin vastata tähän.
Jos haluaa äänestää joukkoliikenteen puolesta, pitäisi ensi luottaa jonkun ehdokkan kykyihin ja haluihin joukkoliikenneasioissa ja sitten vielä uskoa siihen, että ehdokkaan puolueessa asialle annetaan arvoa myös ja osataan ajaa oikeita asioita. Epäilen, ettei ole välttämättä helppoa varmistua näistä asioista.
Yhtenä peikkona pidän sitä, että joukkoliikenteen puolustaminen on nykyään yksi poliittinen klisee. Kukaan poliitikko ei uskalla sanoa vastustavansa sitä, vaikka todellisuudessa olisikin auton käytön kannattaja. Lisäksi osa niistäkin, jotka vilpittömästi ovat joukkoliikenteen kannalla, eivät ymmärrä kylliksi siitä, mikä on joukkoliikenteelle eduksi ja mikä haitaksi.
Epäilen, että erilaisissa vaaligallupeissa ja vaalikoneissa ei saa selvää tai yhtään mitään vastausta siitä, mitä ehdokas ajattelee joukkoliikenteestä. Joukkoliikenne ei ehkä ole Eduskuntavaalien suuri teema. Suosittelen siksi, että jokainen ottaa yhteyden ehdokkaaseensa ja selvittää itse, mitä ehdokas ajattelee ja ymmärtää.
Useimmat ehdokkaat julkaisevat sähköpostiosoitteensa, joten voi lähestyä sitä kautta. Vaalien alla aukeavat erilaiset vaalikojut ja ehdokkaat ovat yleisön tavattavissa. Vaikkei omaa ehdokasta paikalla olisikaan, voi esittää kysymyksiä ja palutetta puolueelle.
Vielä sanon, että tässä asiassa ei minusta voi luottaa mihinkään poliittiseen puolueeseen. Tässä pitää tehdä valintaa autopuolueen ja joukkoliikennepuolueeen välillä. Ja tämä raja ei kulje rekisteröityneiden puolueiden rajojen mukaan.
Antero