Vaalit 2007 lähestyvät - ketä äänestän joukkoliikenteen puolesta?

vristo

Tunnistettu jäsen
Liittynyt
28 Kesäkuu 2005
Viestit
4,085
Vähän politiikkaa peliin tällekin foorumille.

Eduskuntavaalit lähestyvät tänä keväänä ja itsekin meinaan vääntäytyä Guangzhouun Kiinan Suomen pääkonsulaattiin äänestämään.

Mutta ketä ja mitä äänestäisin, jotta saisin joukkoliikenteen kannattajan ja sen käyttäjän äänen kunnolla kuuluville ja parhaan tulevaisuuden sille (ehkäpä ;))? Ja, että jotain todella tapahtuisi.
 
Viimeksi muokattu:
Vs: Vaalit 2007 lähestyvät- ketä äänestän joukkoliikenteen puolesta?

Mutta ketä ja mitä äänestäisin, jotta saisin joukkoliikenteen kannattajan ja sen käyttäjän äänen kunnolla kuuluville ja parhaan tulevaisuuden sille (ehkäpä ;))? Ja, että jotain todella tapahtuisi.
Vaikka olen itse politiikassa mukana, uskallan kuitenkin vastata tähän.

Jos haluaa äänestää joukkoliikenteen puolesta, pitäisi ensi luottaa jonkun ehdokkan kykyihin ja haluihin joukkoliikenneasioissa ja sitten vielä uskoa siihen, että ehdokkaan puolueessa asialle annetaan arvoa myös ja osataan ajaa oikeita asioita. Epäilen, ettei ole välttämättä helppoa varmistua näistä asioista.

Yhtenä peikkona pidän sitä, että joukkoliikenteen puolustaminen on nykyään yksi poliittinen klisee. Kukaan poliitikko ei uskalla sanoa vastustavansa sitä, vaikka todellisuudessa olisikin auton käytön kannattaja. Lisäksi osa niistäkin, jotka vilpittömästi ovat joukkoliikenteen kannalla, eivät ymmärrä kylliksi siitä, mikä on joukkoliikenteelle eduksi ja mikä haitaksi.

Epäilen, että erilaisissa vaaligallupeissa ja vaalikoneissa ei saa selvää tai yhtään mitään vastausta siitä, mitä ehdokas ajattelee joukkoliikenteestä. Joukkoliikenne ei ehkä ole Eduskuntavaalien suuri teema. Suosittelen siksi, että jokainen ottaa yhteyden ehdokkaaseensa ja selvittää itse, mitä ehdokas ajattelee ja ymmärtää.

Useimmat ehdokkaat julkaisevat sähköpostiosoitteensa, joten voi lähestyä sitä kautta. Vaalien alla aukeavat erilaiset vaalikojut ja ehdokkaat ovat yleisön tavattavissa. Vaikkei omaa ehdokasta paikalla olisikaan, voi esittää kysymyksiä ja palutetta puolueelle.

Vielä sanon, että tässä asiassa ei minusta voi luottaa mihinkään poliittiseen puolueeseen. Tässä pitää tehdä valintaa autopuolueen ja joukkoliikennepuolueeen välillä. Ja tämä raja ei kulje rekisteröityneiden puolueiden rajojen mukaan.

Antero
 
Vs: Vaalit 2007 lähestyvät- ketä äänestän joukkoliikenteen puolesta?

Vielä sanon, että tässä asiassa ei minusta voi luottaa mihinkään poliittiseen puolueeseen. Tässä pitää tehdä valintaa autopuolueen ja joukkoliikennepuolueeen välillä. Ja tämä raja ei kulje rekisteröityneiden puolueiden rajojen mukaan.
Saatan olla vähän jäävi toimiessani erään pirkanmaalaisen vihreän ehdokkaan vaalityöryhmässä, mutta voisin kuitenkin hyvällä omallatunnolla väittää, että juuri Vihreillä on kaikista eniten joukkoliikennepuoluelaisia ja vähiten autopuoluelaisia. Puolue on myös tietääkseni ainoa, jolla on selkeä liikennepoliittinen ohjelma. Ohjelma ei toistele mitään ympäripyöreitä "raideliikennettä pitää kehittä"-kannanottoja, mitä muiden periaateohjelmissa manitaan vaan selkeitä kehittämistoimenpiteitä. Tässä näyte ohjelmasta:

Vihreät sanoi:
Mahdollisuuksien joukkoliikenne

Vihreä liikennepolitiikka edistää joukkoliikennettä niin suurissa kaupungeissa kuin maaseudullakin. Joukkoliikenne on saatava uuteen nousuun mm. remontoimalla organisointi ja rahoitus, satsaamalla rataverkkoon sekä kehittämällä uutta teknologiaa. Erityisesti
  • tulee perustaa alueelliset joukkoliikenneviranomaiset, joiden vastuulla on paikallisen joukkoliikenteen tuki, ostot, reitit, aikataulut ja lippujärjestelmä
  • rautatielakia on muutettava niin, että alueelliset joukkoliikenneviranomaiset kilpailuttavat tai toteuttavat itse paikallisjunaliikenteen
  • on säädettävä uusi joukkoliikennelaki, jossa määritellään eri alueille hyvä palvelutaso
  • tulee satsata määrätietoisesti joukkoliikennekaistoihin, liikennevaloetuuksiin ja matkustajainformaatioon
  • valtion on rahoitettava seudullisia joukkoliikennehankkeita vähintään yhtä suurella osuudella kuin tiehankkeita ja myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella
  • raideliikennehankkeita tulee voida rahoittaa leikkaamalla niiden taloudellisia hyötyjä esimerkiksi kiinteistöverotuksella, tonttien myynnillä tai kaavoitusmaksuilla
  • uuden joukkoliikennekaluston tulee olla vuodesta 2010 alkaen esteetöntä, ja joukkoliikennepysäkit ja -asemat on vaiheittain kunnostettava esteettömiksi
  • vähäpäästöisen teknologian käyttöön bussiliikenteessä tulee kannustaa taloudellisella ohjauksella
  • valtion liikennöintituen ehdoksi on asetettava siirtyminen portaittain vähäpäästöisen tekniikan käyttöön
  • palveluliikenteessä ja haja-asutusalueilla on toteutettava kutsuohjattua liikennettä, joka järjestetään kuljetuspalvelukeskuksien kautta
  • rataverkon ylläpitoon ja kunnostamiseen käytettävät määrärahat on nostettava aluksi vähintään 200 miljoonaan euroon vuodessa
  • merkittäville uusille ratahankkeille on esitettävä toteutusaikataulu ja
    rahoitussuunnitelma, ja uusia rahoitusmalleja on selvitettävä
  • junaliikenteeseen on asetettava tiukat turvallisuusnormit, joiden rikkomisesta liikennöitsijöitä rangaistaan

Tukemani ehdokas on ollut mukana tekemässä ohjelmaa, joten sikäli uskon olevani oikeilla teillä. Ohjelman perusteella toivoisin, että puolue pääsisi hallitukseen ja saisi LVM:n haltuunsa. :p Mahtaa olla tosin toiveajattelua, ainakin vielä toistaiseksi.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Kaksi Helsingin vihreiden viimeisintä:

Raitiolinja 9 on sijoitettava kadulle autoliikenteen sekaan Aleksis Kiven kadulla, koska puut on niin kivoja ja niiden välissä kulkevaa pyörätietä ei saa siirtää jalkakäytävän reunaan.

Kruunuvuorenrannan joukkoliikenne pitäisi hoitaa köysiradalla. (valtuustoaloite)
 
Vihreillä on ongelmana se, että heillä on kyllä aatteenpaloa tukea joukkoliikennettä, mutta valitettavan usein ehdotetut ratkaisut eivät mitenkään korreloi todellisten olosuhteiden kanssa (kaksi hyvää esimerkkiä mainittu yllä) tai sitten muuten vain ei ole pahemmin asiantuntemusta joukkoliikenteestä. Muilla puolueilla taas esiintyy sitä, että joukkoliikennettä tulee toteuttaa halvimmalla mahdollisella tavalla, eikä yhtään mietitä pitkäaikaisia vaikutuksia.

Ultrixin siteeraamasta puolueohjelmasta voisin poimia alueelliset joukkoliikenneviranomaiset ja niiden tehtävät (eritoten raideliikenteessä), sekä kaluston esteettömyysvaatimus. Ensinnäkin raideliikenteessä tulisi ennemmin pyrkiä vapaaseen kilpailuun, kuin tiukasti turvautua siihen, että jotkut alueelliset joukkoliikenneorganisaatiot järjestäisivät kaiken liikenteen. Parhaiten tuo toimisi niin, että se liikenne mitä vapaa kilpailu ei toteuta, toteutaan sitten perustamalla alueellisia kuntien ja joukkoliikenneorganisaation yhdessä omistamia raideliikenneyhtiöitä. Linja-autoliikenteen osalta tuossa ei ole lähdetty romuttamaan nykyistä liikennelupaan perustuvaa mallia, vaan otetta sen sijaan tiukennettaan. Itse näen, että parempi lopputulos saavutetaan vapauttamalla toiminta ilmoitusluontoiseksi liikennöinniksi ja täydentämällä järjestelmää joukkoliikenneorganisaatioiden suunnitelemalla ja toteuttamalla seutuliikenteellä isojen kaupunkien alueilla.

Mitä taas esteettömyyten tulee, niin en pidä sitä olennaisena tavoitteena, sillä kaupungeissa joissa jo nyt on esteetön joukkoliikenne, ei liikuntarajoiteisten matkustajien määrä ole kovin merkittävä, vaikka heitä varten on luotu mahdollisuus esteettömään matkustamiseen. Esim. Tampereen yhteistariffiliikenteessä on tiettääkseni vain yksi säännöllinen yksin matkustava pyörätuolimatkustaja ja joitakin epäsäännöllisesti kulkevia saatettuja matkustajia. En valitettavasti usko, että kysyntä olisi kovin suurta muussakaan liikenteessä. 90-luvun alkupuolella on myös ollut kokeilu kaukoliikenteessä Helsinki-Lahti-Jyväskylä-reitillä, mutta sekin lakkasi kun kysyntää ei nähtävästi ollut. Mielestäni matalalattiaisuuteen on hyvä panostaa, mutta sitä ei tarvitse toteuttaa kaikessa joukkoliikenteessä, eikä eritoten välttämättä jokaisessa lähdössä. Jos kuitenkin kysyntä olisi suurempaa, niin sitten toki asialle tulee tehdä enemmänkin.

Joukkoliikenteen asiaa tulee ehdottomasti ajaa, mutta retoriikan tulisi olla fiksua ja mukiinmenevää. Aiheeseen liittyy sopivasti myös viestiketju joukkoliikenteen kysynnän tuplaamisesta, jossa jo totesin, että lähtökohdaksi tulee ottaa se, että joukkoliikenne on perusinfraa siinä missä vesijohtovesi, mutta sitä täydentää tietyiltä osin henkilöauton harkittu käyttö. Tätä ei kuitenkaan ole missään vaalimanifestissä otettu huomioon, vaan lähinnä syydetään rahaa subventioihin, jnp. - pahimmassa tapauksessa köysirataan.
 
Vihreillä on ongelmana se, että heillä on kyllä aatteenpaloa tukea joukkoliikennettä, mutta valitettavan usein ehdotetut ratkaisut eivät mitenkään korreloi todellisten olosuhteiden kanssa (kaksi hyvää esimerkkiä mainittu yllä) tai sitten muuten vain ei ole pahemmin asiantuntemusta joukkoliikenteestä.

Vihreitä voisi harkita. Jos ideat ovat realistisia. SDP kannattaa työmiehen autoilua. Keskustan asenne taas taitaa olla sama kuin Vanhasella, eli rautatiekäytävien varrelle ei tule rakentaa pientaloja, koska asukkaat eivät sellaista kuulemma haluaisi ja se olisi epäviihtyisää. Kokoomuksesta en ole varma, autoilevia poroporvareita kuvittelisin puolueessa olevan, mutta voisihan siellä olla muutamia valaistuneitakin.

Minusta Vasemmistoliitolla on ollut hyviä kannanottoja joukkoliikenteen kannalta. Eikä välttämättä niin, että tulisi saada palvelua halvimmalla. Mikä on muiden mielipide Vasemmistoliitosta tässä asiassa?
 
Kuvittelisin että sellainen joka kannattaa kestävää kehitystä ympäristöasioissa ja nimenomaan ilmastonmuutoksissa ylipäänsä on sopiva ehdokas.

Lähes kaikilta tulee samankaltaista liturgiaa, mutta täytyy osata suodattaa pois puhtaat autofanaatikot jotka pasaavat että biopolttoaineisiin siirtyminen ja autoveron muutos "ympäristöystävällisyyteen perustuviksi käyttömaksuksi" olisivat ainoita oikeita ratkaisuja.

Ymmärtääkseni kaikki suuret puolueet haluavat säilyttää rautateiden, bussiliikenteen ja kaupunkijoukkoliikenteen aseman vähintään niin vahvana kuin nyt. Karkeasti arvioiden eri tarjolla olevista hallituspohjista porvarihallitus olisi lievästi automyönteisin, punamulta jatkaisi nykymeininkiä, sinipuna suurkaupunkimyönteisin ja vasemmistohallitus ehkä joukkoliikennemyönteisin, mutta sillä varauksella että heiltä on turha odottaa yhteiskunnan omistajamonopolin purkamista.

Ratkaisevaa tulee olemaan myös mistä puolueesta liikenneministeri tulee, ja millä paikkakunnalla asuu, ja mihin liikennemuotoon hänellä on eniten lukkarinrakkautta, jos mihinkään.

Ovatko muuten ketkään foorumin kirjoittajista ehdolla?

T. Rainer
 
Vihreitä voisi harkita. Jos ideat ovat realistisia.
Tämä on tällainen yleinen heitto Vihreistä joka on mielestäni suoraan sanoen sitä itseään. Ei sen takia, ettei se olisi osittain totta. Vihreiden joukossa on asiantuntemattomia vaikkakin hyvää tarkoittavia poliitikkoja. Mutta niin on jokaisessa muussakin puolueessa. Jos puhutaan hihhulisiivestä niin Kokoomuksella on Tapiolan turboporvarit, Kepulla pohjoisen nurkkapatriootit, Demareilla vasemmistokonservatiivit, jne. Missä tahansa poliittisessa liikkeessä on monenlaista väkeä, ja yleensä mukana on sellaista jonka kanssa käytännöllisen ihmisen on vaikea olla yhtä mieltä juuri mistään, mutta en ymmärrä miksi tämä muka koskee vain Vihreitä?

Joukkoliikenteen kannalta parasta olisi saada Vihreät hallitukseen, koska me voidaan keskustella maailman tappiin siitä minkälaista raidetta tarvittaisiin, mutta jos hallituksen tasolta ei löydy rahaa eikä tahtoa niin se on yhtä tyhjän kanssa. Yksityiskohdista voidaan puhua myöhemmin, vaaleissa on kyse suurista linjoista. Tämä on juuri sellainen verrattain pieni asia jonka vyöryttämiseen Vihreidenkin massan pitäisi riittää hallitusneuvotteluissa, olettaen että kannatus ja muu poliittinen tilanne sen mahdollistaa.
 
Tämä on tällainen yleinen heitto Vihreistä joka on mielestäni suoraan sanoen sitä itseään.

Olen itse osittain Vihreissä mukana. Minusta puolueella on nyt menossa jonkinnäköinen alamäki.

Kun Osmo Soininvaara, Satu Hassi ja muut ovat poissa pelistä ja tilalla Tarja Cronberg, joka Vihreiden oman Vihreä Lanka-lehden mukaan ei ole niinkään kiinnostunut ekologisista asioista kuin enemmän sosiaalipolitiikasta (hyväksyy autoilunkin tarvittaessa, ääntenkalastelua autopuolueelta?), niin se herättää epäilyjä, että josko koko puolue olisi liukumassa johtajansa johdolla enemmän sosiaalipolitiikan kentälle. Vihreiden liikennepoliittinen ohjelma on asiantuntevasti laadittu ja liputan sen puolesta. Eniten kuitenkin luotin puolueessa Odeen.

Onneksi siellä on nyt kuitenkin Oras Tynkkynen, Jyrki Kasvi ja Otto Lehtipuu, luotan heihin järkevän joukkoliikennepolitiikan ajajina. Mutta mistäs sitä tietää, vaikka vaalikopissa loikkaisin vasurien Paavo Arhinmäkeen, hän kun on ponnekkaasti ajanut "Helsinki raiteille"-kampanjaansa ja on aktiivinen polkupyöräilijä.
 
Joukkoliikenteen kannalta parasta olisi saada Vihreät hallitukseen

Tästä olen samaa mieltä. RKP-taktiikka on osoittautunut menestyksekkäästi. RKP:hän on pieni puolue, joka on valmis menemään millaisia asioita tahansa ajavaan hallitukseen ja ainoa vaatimus on, ettei ruotsin kielen asemaa heikennetä. Tällainen helppo hallituskumppani on isojen puolueiden mieleen. Vihreitä ei ole kai kelpuutettu sen takia, että heillä on liian paljon vaatimuksia, jotka ovat ristiriidassa hallituspuolueiden ideologian kanssa. Esimerkiksi ydinvoima. Jos Vihreät suostuisivat olemaan välinpitämättömiä useimmissa asioissa, mutta ottaisivat pari olennaisinta asiaa, kuten yhdyskuntarakenteen hajautuminen ja tuloerojen kasvu, hallitusteemoikseen, voisi puolue hyvinkin päästä läpi. Ja hallituksessa menestyksekästä politiikkaa tekemällä, tarkkaan harkitut realistiset lupaukset täyttämällä, puolueen kannatus voisi lähteä reippaaseen kasvuun.
 
Mutta mistäs sitä tietää, vaikka vaalikopissa loikkaisin vasurien Paavo Arhinmäkeen, hän kun on ponnekkaasti ajanut "Helsinki raiteille"-kampanjaansa ja on aktiivinen polkupyöräilijä.

Disclaimer: Olen Helsingin vihreiden jäsen, joten tässä suhteessa ainakin lievästi puolueellinen (pun intended).

Itse yritän katsoa ehdokkaani siten, että henkilönä ajaa oikeita asioita ja sitten vielä puolueen ohjelma ja käytännön toiminta on jokseenkin saman suuntainen. Vaikka jollain ehdokkaalla olisikin hyvät aatokset, ryhmäkuri kuitenkin jyrää ja lisäksi meidän vaalijärjestelmällämme ääneni menee tavallaan puoliksi henkilölle ja puoliksi puolueelle.

Ehdokkaalta en odota suurta asiantuntijuutta joukkoliikenneasiassa, koska se on kohtuutonta. Kansanedustajat ovat kuitenkin "vain" edustajia, eivätkä asiantuntijavirkamiehiä. Kunhan on tahtoa ja jonkinlaista maalaisjärkeä (se nyt tosin on tosi harvinaista..).

Vaikea valinta. Itselläni ehdokkaan ratkaisee kanta ilmastonmuutoksen torjuntakeinoihin, joukkoliikenne tästä vain yhtenä osana.

- Janne
 
Kun Osmo Soininvaara, Satu Hassi ja muut ovat poissa pelistä ja tilalla Tarja Cronberg, joka Vihreiden oman Vihreä Lanka-lehden mukaan ei ole niinkään kiinnostunut ekologisista asioista kuin enemmän sosiaalipolitiikasta (hyväksyy autoilunkin tarvittaessa, ääntenkalastelua autopuolueelta?), niin se herättää epäilyjä, että josko koko puolue olisi liukumassa johtajansa johdolla enemmän sosiaalipolitiikan kentälle. Vihreiden liikennepoliittinen ohjelma on asiantuntevasti laadittu ja liputan sen puolesta. Eniten kuitenkin luotin puolueessa Odeen.
Se että Cronberg hyväksyy autoilun on minusta oikein hyvä aikuismainen kanta, se nyt vaan on jossain Pohjois-Karjalassa ja muilla syrjäalueilla pakollinen liikennemuoto. Ylipäänsä laajamittainen syrjäseutujen joukkoliikenne on niin vaikeasti järjestettävissä, että ei ainakaan minulla riitä siihen uskoa.

Onneksi siellä on nyt kuitenkin Oras Tynkkynen, Jyrki Kasvi ja Otto Lehtipuu, luotan heihin järkevän joukkoliikennepolitiikan ajajina. Mutta mistäs sitä tietää, vaikka vaalikopissa loikkaisin vasurien Paavo Arhinmäkeen, hän kun on ponnekkaasti ajanut "Helsinki raiteille"-kampanjaansa ja on aktiivinen polkupyöräilijä.
Wexteen eli Kasvi on mainio tapaus kaikin puolin. Helsingin valtuutetuista myös Mari Puoskari ja Elina Moisio vaikuttavat ihan kehityskelpoisilta. Saa nähdä miten Vihreiden peruskannatusalueella eli Helsinkissä ja Uudellamaalla käy.

Helsingin vaalipiiri varsinkin on mielenkiintoinen noin yleensäkin. Perussuomalaiset tuskin uusivat paikkaansa ilman Halmetta, ja kaikki kunnia Anterolla mutta en jaksa uskoa että hän täyttää Jäättenmäen kokoista aukkoa, eli Keskustalta tippunee toinen paikka. Demareilla taas on väärä Lipponen ehdokkaana, ja viime vaalien kuusi paikkaa oli ehkä muutenkin yläkanttiin. Vihreiden kannatus on vielä normaalia enemmän mysteeri Soininvaaran poisjäämisestä johtuen. Joka tapauksessa Helsingissä on sellaiset neljä paikkaa (1 SDP, 1 Kesk, 1 PS, 1 Vihr) potentiaalisesti uusjaossa. Varsinkin Vihreiden ja Demareiden välillä käytäneen kova kisa. Vihreät yrittänevät masinoida uuden makasiinikysymyksen, liikennepolitiikka olisi luonteva sellainen (esim. tietullit) ja jos se pakottaa Demarit ottamaan asian vakavissaan, niin tämä on kokonaisuuden kannalta hyvä juttu.
 
Minusta Vasemmistoliitolla on ollut hyviä kannanottoja joukkoliikenteen kannalta.

Minusta vasemmistoliiton kannanotot ovat hyvä esimerkki siitä, että asiaa kannatetaan mutta liian ympäripyöreästi. Tässä esimerkki poliittisesta tavoiteohjelmasta:

Vasemmistoliitto sanoi:
Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on tärkeää vähentää yksityisautoilua ja siirtää tavarakuljetuksia rautateille. Vasemmistoliitto tukee joukkoliikenteen kehittämistä ja siihen panostamista. Erityisesti raideliikennettä on kehitettävä.

– selvää on tietenkin se, että VL tekee kaikkensa estääkseen mitään rautatieliikenteen liberalisointia.

Kokoomuksen alue- ja liikennepoliittiset sivut ovat ristiriitaisia: toisaalta kannatetaan joukkoliikenteen kehittämistä (telematiikkaa, joukkoliikennekeskusten perustamista, raiteille siirtoa), toisaalta taas MEP Vatasen kirjoituksessa vastustetaan veronmaksajain rahoilla tavaraliikenteen siirtämistä rautateille. Toisaalta, mitäpä muuta entiseltä rallikuskilta voisi odottaa. ;)

Keskustan sivuilta en löytänyt mitään selkeätä joukkoliikenteestä.

Demarit taas näyttävät jatkavan ikuista sosiaali- ja työvoimapoliittisita jauhantaa, ja LVM Susanna Huovisen ja Leena Luhtasen "saavutukset" joukkoliikenteen saralla ovat kyllä tiedossa. SDP näyttää olevan liikenne- ja viestintäministeriössä täysin hampaaton ay-lobbareita vastaan, eikä joukkoliikennemonopoleihin kosketa enempää kuin mitä EU-lainsäädäntö edellyttää.

RKP ajaa ymmärtääkseni muita hallituspuolueita ponnekkaammin liikennehankkeita, myös joukkoliikennettä. Ainakin rannikkoseuduilla. :p "Utveckla kommunikationerna – stöd lösningar som gynnar kollektivtrafiken."

Kuvittelisin että sellainen joka kannattaa kestävää kehitystä ympäristöasioissa ja nimenomaan ilmastonmuutoksissa ylipäänsä on sopiva ehdokas.

Totta, ja näitä on varmasti kaikissa puolueissa, toisissa enemmän, toisissa vähemmän.

Lähes kaikilta tulee samankaltaista liturgiaa, mutta täytyy osata suodattaa pois puhtaat autofanaatikot jotka pasaavat että biopolttoaineisiin siirtyminen ja autoveron muutos "ympäristöystävällisyyteen perustuviksi käyttömaksuksi" olisivat ainoita oikeita ratkaisuja.

Näitä näkyy paljon etenkin kokoomuksen, mutta myös muiden suurten puolueiden listoilla.

Ymmärtääkseni kaikki suuret puolueet haluavat säilyttää rautateiden, bussiliikenteen ja kaupunkijoukkoliikenteen aseman vähintään niin vahvana kuin nyt.

Minulla on sama käsitys puolueiden toiveista. Todellinen tahto ja rohkeus suuriinkin investoihin on eri asia, ja tässä tulee myös ns. "liikkuva osa" eli Vihreät kuvaan. Jos Vihreät ovat hallituksessa, korostetaan joukkoliikennettä aivan eri tavalla kuin jos he ovat oppositiossa. Tällöin myös porvarihallitus* olisi jl-myönteinen ja ainakin VR:n monopoli kaatuisi.

(* vihreä liitto on vasemmisto-oikeisto-akselilla neutraali, omien sanojensa mukaan "ei vasemmalla eikä oikealla vaan edellä")

Ratkaisevaa tulee olemaan myös mistä puolueesta liikenneministeri tulee, ja millä paikkakunnalla asuu, ja mihin liikennemuotoon hänellä on eniten lukkarinrakkautta, jos mihinkään.

Hyvin paljon totta.

Vihreiden joukossa on asiantuntemattomia vaikkakin hyvää tarkoittavia poliitikkoja.

Jep, ja esimerkiksi eräs Oulun vaalipiirin vihreä kansanedustaja tuntuu enemmän demarilta tai keskustalaiselta kuin vihreältä. Maaseutupolitiikkaa, ja VR:n kritisointia ilman monopolin kritisointia. Ehdokas tuntuu ajattelevan VR:ää yhä virastona, jonka kuuluisi tarjota peruspalvelut kaikille. Ihan hyvä ajatus, mutta ei VR OY-aikana enää mitenkään mahdollinen ajatus. Vihreiden siunaus ja ongelma on se, ettei ole ryhmäkuria.

Joukkoliikenteen kannalta parasta olisi saada Vihreät hallitukseen, koska me voidaan keskustella maailman tappiin siitä minkälaista raidetta tarvittaisiin, mutta jos hallituksen tasolta ei löydy rahaa eikä tahtoa niin se on yhtä tyhjän kanssa. Yksityiskohdista voidaan puhua myöhemmin, vaaleissa on kyse suurista linjoista. Tämä on juuri sellainen verrattain pieni asia jonka vyöryttämiseen Vihreidenkin massan pitäisi riittää hallitusneuvotteluissa, olettaen että kannatus ja muu poliittinen tilanne sen mahdollistaa.

Erinomaisesti sanottu.

Kun Osmo Soininvaara, Satu Hassi ja muut ovat poissa pelistä ja tilalla Tarja Cronberg, joka Vihreiden oman Vihreä Lanka-lehden mukaan ei ole niinkään kiinnostunut ekologisista asioista kuin enemmän sosiaalipolitiikasta (hyväksyy autoilunkin tarvittaessa, ääntenkalastelua autopuolueelta?), niin se herättää epäilyjä, että josko koko puolue olisi liukumassa johtajansa johdolla enemmän sosiaalipolitiikan kentälle.

Ode on erittäin fiksu mies, harmi ettei hän(tä päästetä) jatka(maan). Cronbergistä en itse ole mitään mieltä, mutta toivoisin jonkun liikenneasioista kiinnostuneen puolueen "parrasvaloihin". Esim. JJJ Kasvin tai Tynkkysen.

Mutta mistäs sitä tietää, vaikka vaalikopissa loikkaisin vasurien Paavo Arhinmäkeen, hän kun on ponnekkaasti ajanut "Helsinki raiteille"-kampanjaansa ja on aktiivinen polkupyöräilijä.

Toivottavasti ei jää ryhmäkurin runnomaksi.

Jos Vihreät suostuisivat olemaan välinpitämättömiä useimmissa asioissa, mutta ottaisivat pari olennaisinta asiaa, kuten yhdyskuntarakenteen hajautuminen ja tuloerojen kasvu, hallitusteemoikseen, voisi puolue hyvinkin päästä läpi.

Mahdollisesti. Toivoisin puolueen runnovan itsensä läpi hallitukseen ydinvoimasta riippumatta.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Kun Osmo Soininvaara, Satu Hassi ja muut ovat poissa pelistä ja tilalla Tarja Cronberg, joka Vihreiden oman Vihreä Lanka-lehden mukaan ei ole niinkään kiinnostunut ekologisista asioista kuin enemmän sosiaalipolitiikasta (hyväksyy autoilunkin tarvittaessa, ääntenkalastelua autopuolueelta?), niin se herättää epäilyjä, että josko koko puolue olisi liukumassa johtajansa johdolla enemmän sosiaalipolitiikan kentälle. Vihreiden liikennepoliittinen ohjelma on asiantuntevasti laadittu ja liputan sen puolesta.
Uskoisin kyllä että Heidi Hautala ja kumppanit pitävät huolen siitä, ettei ympäristöasiat pääse unohtumaan. Toisaalta Cronbergin kannalta on ymmärrettävää, että hän keskittyy muihin kuin ympäristöasioihin: hänhän on ehdolla Pohjois-Karjalan vaalipiirissä, jossa piilevä äänikynnys on n. 14%. Ympäristöasioihin keskittymällä ei - valitettavasti - harvaan asutuilla alueilla kerätä tuollaista kannatusta, vaan asialistalla täytyy olla muutakin. Ja Pohjois-Karjalassa henkilöauto on monille tärkein liikkumismuoto, kun matkat ovat pitkät ja joukkoliikennettä ei kannata hirveän tiheästi liikennöidä.
 
Epäilen, ettei joukkoliikenteen sen paremmin kuin niinikään runsaasti suosimani pyöräilynkään argumenteilla näissä vaaleissa osteta minun ääntäni. Vasemmistolaisittain ajattelevana kaupunkilaisena kokoomus ja varsinkin kepu ovat poissa luvuista, koska kielipolitiikka tuntuu SFP:llä ajavan järkevienkin ajatusten edelle, sekin putoaa ja jäljelle jäävät SDP, vassarit ja vihreät.
Vihreissä arveluttaa poukkoilevuus. Soininvaaralaista politiikkaa tuin mielelläni, mutta nykyinen linjattomuus on vienyt uskottavuuden koko porukalta. Demareilla on hyviä (kuin myös huonoja) ajatuksia ja ongelmistaan suurin lienee tehtävään täysin kelvoton pääministeriehdokas, ylioppilas Heinäluoma. Vassareiden ongelmana ovat puoluetta tarpeettoman rankasti leimaavat jälkistalinistit. Jos puolue olisi halunnut uuden imagon, sen olisi pitänyt reippaasti heittää Jaakko Laakso ja kumppanit yli laidan; sillä uhallakin, että nämä olisivat vieneet mukanaan joidenkin sekopäiden ääniä.

Mutta kuten sanottu: Vaaleihin on vielä aikaa. Käykää tapaamassa mahdollisina pitämiänne ehdokkaita ja keskustelkaa heidän kanssaan tärkeiksi kokemistanne asioista! Ei se ratkaisu muuten synny tai ainakaan tunnu oikealta.
 
Takaisin
Ylös