Itse näen kyllä tuloksen täysin päin vastoin. Edellisessä hallitusohjelmassa mm. kieltäydyttiin rataverkon vapauttamisesta, ellei EU siihen pakota. Tavaraliikenteen EU pakotti vapauttamaan, mutta kikkailemalla Venäjän yhdysliikenteen monopolin kanssa muodollinen vapautus onnistuttiin käytännössä estämään. EU-tasolla Suomi lukeutui päättyneen vaalikauden ajan kehityksen jarrumiehiin yhdessä Ranskan kanssa.
Liikenneministerit jäävät historiaan Suomen rautatieliikenteen syöksykierteen ajan ministereinä, joiden aikana junavuoroja lakkautettiin ja palvelua huononnettiin. Rataverkon rapistuminen vain kiihtyi, ja vaalikauden aikana yritettiinkiin päättää lakkauttaa ennätysmäinen lähes viidesosa Suomen rataverkosta.
Liikennöinnin ja radanpidon erottamisen tarkoitus oli aikanaan edistää rautatieliikennettä, kun Laitos-VR itse piti tappiollisuuden syynä rataverkon ylläpitoa. Päättyneen vaalikauden liikenneministerit ovat käytännössä kasvattaneet liikennöinnin tappiota, joka voidaan laskea vähentämällä VR Oy:n tuloksesta sille maksettu yhteiskunnan tuki. Mikko Laaksonen totesikin nasevasti Turun paikallistelevision lähetyksessä, että on helpompi jakaa rahaa kuin vaatia, että rahat käytetään tehokkaasti. VR:n omistajaohjaus saikin selvän tuomion jopa päättäneen eduskunnan kansanedustajilta (luettavissa Raideryhmän kirjassa julkaistusta kyselystä).
Minusta pohjalta ei ole kuin yksi tie pois ja se on ylöspäin. Näistä lähtökuopista on helppo saada positiivista tulosta koko joukkoliikenteen alalla tehottoman rahanjaon sijasta. Uudenlaiseen politiikkaan on paremmat mahdollisuudet silloin, kun tekijät vaihtuvat. Kuten nyt näyttää tapahtuneen.
Antero