Tämä menee tietysti osaltani jankkaamiseksi, mutta edelleen pohdiskelen sitä, missä Tampereen kaupunginvaltuuston ja ympäristökuntien yksimielinen linjaus asiasta viipyy. Jos nyt jossitellaan, niin tällainen linjaus pakottaisi LVM:n ja VM:n ottamaan asiaan kantaa. Kun mitään linjausta ei ole, asia voidaan kiertää. [...] Edelleenkin rohkenen epäillä Tampereella vallitsevaa poliittista ilmapiiriä suuremmaksi syyksi kuin sitä, että hanketta haluttaisiin, mutta sitä ei uskalleta vaatia. Lobattiinhan läntistä kehätietäkin, miksei sitten raitiovaunuhankkeita? [...] edelleen kysyn, että minkä on Tampereen oman aktiivisuuden merkitys ja onko todella niin, että hankkeen edistymättömyys menee pääkaupunkiseudun piikkiin?
Jos halutaan, että tässä maassa on jonkinlainen koherentti liikennepolitiikka, pitäisi valtion ainakin konseptuaalisesti määritellä millaisia liikennehankkeita voi olla olemassa (kaupunkiseutujen pikaraitiotiet ollen yksi kategorioista) ja mikä on valtion osuus sellaisten rahoituksessa. Samalla pitäisi laittaa kuntoon aiheeseen mahdollisesti liittyvä lainsäädäntö ettei tarvitsisi selvittää pykäliä erikseen joka hankkeen yhteydessä.
En näe mitä hyötyä on ajaa joka ikinen tällainen hanke läpi erillishankkeena ja keskustella joka kerta erikseen perusasioista kuten kuka maksaa ja kuinka paljon. Helsingin seudun raideliikennehankkeet on toteutettu tällä tavoin ja nyt sitten toivotaan samaa Tampereelta ja Turusta. Siis ei systemaattisia pelisääntöjä vaan lisää erikoistapauksia ja poikkeuksia!?! Parempi olisi asettaa jo etukäteen systemaattiset kriteerit joita sitten noudatettaisiin kaikissa vastaavissa tapauksessa.
Läntistä kehää lobattiin pitkään ja eräiden raportoitujen näkemysten mukaan mieliala eduskunnassa ja hallituksessa on ollut, että kun nyt Tampere sai tämän, niin pitäisi olla tyytyväinen siihen eikä vaatia mitään muuta pitkään aikaan. Tämä tietysti on täyttä huuhaata sikäli, että perusteltuja investointitarpeita Tampereella(kin) riittäisi. Kokemus lisäksi on, että budjettikierrosten yhteydessä käydään lehmänkauppoja ja pullautetaan listalta ulos täysin perusteltujakin hankkeita (joilla on hyvä hyöty/kustanus-suhde), jotta jonkun kellokkaan oman seudun hanke saadaan listalle.
Läntisen kehän kakkosvaihekin juuttui tällaiseen ansaan, vaikka tilanne olikin täysin mielipuolinen: ykkösvaiheessa rakennettiin mm. kalliit sillat ja kakkosvaiheeseen jätettiin helppoa täydennystä eli pelkän perustien rakennusta. Ensinnäkin koko hanke pilkottiin vain siksi, jotta se sopi johonkin budjettikehyksiin. Ja sitten kakkosvaihe meinattiin jättää toteuttamatta, vaikka jo toteutumassa olleen ykkösvaiheenkin hyödyt olisivat jääneet täysin realisoimatta ilman kakkosvaiheen täydennysosuuksia. Yhtä järkevää olisi rakentaa talo, mutta säästösyistä jättää ovet rakentamatta!
Helsingissä toteutettujen paikallisjunahankkeiden laajuus on perustelua alueen väestömäärän takia. Junissa tehdään tuhansia matkoja (taitaa olla satoja tuhansia) päivässä. Jokainen voi vetää omat johtopäätöksensä siitä, mikä merkitys on vaikkapa Leppävaaran kaupunkiradalla tai Keravan kaupunkiradalla.
Hyvää päivää kirvesvartta... Kysyin mikä järki on perustella näitä Helsingin erityisasemalla. Jos liikennetarvetta on, kyseessä ei ole erityisasema vaan business as usual. Jos liikennetarvetta ei ole mutta rakennetaan silti (tai rakennetaan tarpeeseen nähden turhan raskasta infraa) niin silloin peruste voi olla erityisasema, ja silloin on syytä kysyä, mihin tuo erityisasema perustuu. Esim. statussyistä voidaan haluta rakentaa näyttävää, mutta eri asia on onko siinä järkeä.
Tämä menee vähän hiusten halkomiseksi, mutta Helsingin seudun väestön määrä ei ole suoraan validi peruste millekään liikennehankkeille. Liikennetarve on validi peruste. Tosielämässä nämä usein korreloivat, mutta ei yleensä suoraan seudullisella tasolla vaan suunnitellun liikennekorridorin varren tasolla. Eli on järjetöntä sanoa että Helsinkiin pitää rakentaa rata siksi että Helsinki on niin iso kaupunki. Sen sijaan on järkevää sanoa, että Helsinkiin pitää rakentaa rata siksi, että se palvelee niin suurta joukkoa ihmisiä jotka asuvat / työskentelevät / muuten haluavat matkustaa tuollaisen korridorin varrella.
Anteeksi nyt vaan, mutta tämä on aivan puhdasta spekulaatiota. Jos olisi joku suunnitelma, joka olisi tekeillä ja valtio sanoisi, että "en anna rahaa", ymmärtäisin. Mutta onko esim. Turussa tai Tampereella kaupungin toimesta vireillä jokin hanke, joka odottaa rahoitusta? Mikseivät Turku ja Tampere esittele reilusti hankkeitaan medialle ja kerro, että tällaiseen tarvitsisimme sen 30%, mutta Helsinki vie tuhkatkin pesästä? Vaalien alla olisi otollinen aika.
Vai onko niin, että ei ole mitään, mitä esitellä?
Puhdasta spekulaatiota olisi olettaa että valtio ilman muuta rahoittaa aina kun pyydetään, varsinkin jos ei ole politiikkaa, periaatepäätöstä tai riittävän vahvoja ennakkotapauksia. Kokemus Tampereella on, että valtio ei yleensä rahoita juuri mitään ylimääräistä, koska Tampereen hankkeilla on taipumus joutua muiden seutujen edustajien poliittisten lehmänkauppojen uhriksi, mihin viittasin jo tuossa yllä.
Toki suunnitelmia on tehty Tampereella ja Turussa, mutta miksi ihmeessä näitä pitäisi väkisin lähteä lobbaamaan irrallisina erillishankkeina kun ne selvästi ovat osa samaa valtakunnallista suurten kaupunkien joukkoliikenteen parantamisen politiikkaa (jota vain toistaiseksi ei ole formuloitu tällä tavoin vaan se nykyisellään konkretisoituu vain yksittäistapausten kautta), johon myös Helsingin (onnistuneet ja epäonnistuneet) liikennehakkeet voidaan lukea kuuluviksi? Miksi pyörä pitäisi keksiä uudestaan joka kaupungissa?
