Aluepolitiikkaa

Ja traktorilla ajoako siellä opetetaan, enpäs tiennyt... ;)
Joka tapauksessa koetiloila on traktoreita ja kuvittelisin myös että jonkinlaine niillä ajo tai niihin tutustuminen kuuluu jonkun kurssin sisältöön.

Mutta mikä siinä niin hirveästi maksaa? Joillakin tieteenaloilla labratilat tietysti maksavat ihan hirveitä, mutta sanotaanko että esimerkiksi humanistisen tiedekunnan voisi siirtää vaikka huomenna eikä maksaisi paljon mitään. Eikä tulisi henkilökuntapulaa, kun vaihtoehtoisia työpaikkoja on niin niukasti. (Tunnustan tässä yhteydessä, että tiedän aika hyvin mitä keskimääräisessä humanistisessa tiedekunnassa on yleisesti sisällä ja miten sellainen toimii kun olen sellaisessa opiskellut kauppakorkean ohella.) Samoin valtiotieteellinen. Aalto-yliopistossakin on osia kuten kauppakorkeakoulu, joiden siirto ei teknisesti varmaan maksaisi paljon mitään. Näillä aloillahan on tärkeää että on opettaja, luentosali, kirjasto ja tietokoneet. Ei tarvita kallista erikoisvarustusta kuten lääketieteessä, luonnontieteissä tms. -- Vai onkos nykyään kaikilla opiskelijoilla jo laptoppi? Ei kai mikroluokkiakaan enää nykyään tarvita?

Sanotaan nyt näin, että teoriassa Helsingin yliopisto ja Aalto yliopisto ym voitaisiin lakauttaa heti ja siirtää opiskelijat muihin Suomen vastaaviin joissa opetetaan samoja asioita. Mulla on kokemusta pienessä, ei Helsingissä sijaitsevasa yliopistossa opiskelusta. Siinä on omat hyvät, mutta myös huonot puolensa. Sellaisissa opiskelu sopii ehkä paremmin käytännön läheisille ihmisille ja sellaisille jotka eivät ole niin viimeisen päälle vaativia, ja sellaisille jotka haluavat valmistua nopeasti. Huonoa on että ainevalikoima on suppea. Myös kansainväliset yhteydet ovat heikonlaiset. Nykyään ehkä kyllä eri tilanne kuin yli 20 vuotta sitten jolloin se jossa opiskelin, harjoitti yhteistyötä vain Ruotsin ja Neukkulan parin yliopiston kanssa.

Sitten se professoreiden ja muiden opettajien palkkaaminen. Mun pääaineeni proffa oli eläkeikää lähestyvä herrasmies joka asui Ruotsissa ja motivaatio sen mukaista. Moni muu proffa tuli Helsingistä sinne. Hyvä puoli oli että vapaa-aikana tittelit heitettiin pois ja Helsingin junassa istuttiin kaljalla koko porukka.

t. Rainer
 
Vs: Automaattinen metro

Nykyiset yliopistokaupungit ovat hyvä lähtökohta. Niiden joukossa pääosin ovat elinkelpoiset kaupungit. Eikä niitä kyllä ole pariakymmentä. Sanotaanko että realistisesti Suomessa voi ehkä olla reilu kymmenkunta alueellisesti merkittävää keskusta. Top 3 on selvä (Helsinki, Tampere, Turku), sitten tulee muutama muu (Oulu, Jyväskylä, Kuopio?) ja lopussa on vähän epäselvempää.

Keskusteluun liittyen Kuopio on kyllä minusta elinkelpoisten joukossa ihan selvästi. Jos jo Kuopion kokoluokan kohdalla annetaan periksi niin mitä Suomeen enää jää?
Kuopion seudulla on reilu satatuhatta asukasta. Jotenkin ne toiveet pitää suhteuttaa siihen jos niitä aikoo toteuttaa. Tämä on vaan fakta.

Yksi asia mikä ehkä voisi auttaa olisi nopea ja laadukas junaliikenne, jos sanotaan nyt vaikka Kuopio ja Mikkeli olisi jotenkin yhtä työssäkäyntialuetta. Mutta sitten sen kaupungin kaavoituksen ja muun joukkoliikenteen pitäisi tukea tuota...
 
Mulla on kokemusta pienessä, ei Helsingissä sijaitsevasa yliopistossa opiskelusta. Siinä on omat hyvät, mutta myös huonot puolensa. Sellaisissa opiskelu sopii ehkä paremmin käytännön läheisille ihmisille ja sellaisille jotka eivät ole niin viimeisen päälle vaativia, ja sellaisille jotka haluavat valmistua nopeasti. Huonoa on että ainevalikoima on suppea. Myös kansainväliset yhteydet ovat heikonlaiset. Nykyään ehkä kyllä eri tilanne kuin yli 20 vuotta sitten jolloin se jossa opiskelin, harjoitti yhteistyötä vain Ruotsin ja Neukkulan parin yliopiston kanssa.

Sitten se professoreiden ja muiden opettajien palkkaaminen. Mun pääaineeni proffa oli eläkeikää lähestyvä herrasmies joka asui Ruotsissa ja motivaatio sen mukaista. Moni muu proffa tuli Helsingistä sinne. Hyvä puoli oli että vapaa-aikana tittelit heitettiin pois ja Helsingin junassa istuttiin kaljalla koko porukka.

Omat kokemukseni ovat Turun kauppakorkeasta 90-luvulta ovat positiiviset. Opiskelu oli erittäin kansainvälistä (pääaineeni opinnot englanniksi vaihtareiden suuren lukumäärän vuoksi) ja huomattava osuus opiskelijoista kävi/käy vaihdossa ulkomailla. Itsekin kävin. Ja ainevalikoima oli laaja, mitään en jäänyt kaipaamaan, enkä koe että Helsingin kauppakorkeakoulu olisi voinut antaa mitään enemmän. Plussaa oli pienehkön korkeakoulun ilmapiiri, jossa suunnilleen kaikki tunsivat toisensa ja yhteistyö toimi saumattomasti eri tahojen välillä.

Eli tällaistakin voi "maakuntayliopistossa" opiskelu olla.

Käsitykseni on, että myös mm. lääketieteessä ja luonnontieteissä (biotieteissä) opiskelu ja tutkimus ovat kansainvälistä kaikkialla Suomessa. Ei noilla aloilla voi eristäytyä omaan lokeroon tai muuten tippuu kokonaan kelkasta.

---------- Viesti lisätty kello 17:58 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 17:48 ----------

Kuopion seudulla on reilu satatuhatta asukasta. Jotenkin ne toiveet pitää suhteuttaa siihen jos niitä aikoo toteuttaa. Tämä on vaan fakta.

Suomessa satatuhatta asukasta riittää kohtuullisen palvelutarjontaan. Koulutuksessa ja elinkeinoissa tämänkokoinen paikkakunta pystyy jotenkuten erikoistumaan ehkä pariin-kolmeen alakohtaiseen korkean osaamisen klusteriin. Yksin resurssit eivät riitä maailmanluokkaan, mutta verkostoitumalla sekä maan sisällä että kansainvälisesti myös tämänkokoinen paikkakunta pystyy noita klustereita ylläpitämään ja luomaan niiden avulla lisäarvoa.

Yksi asia mikä ehkä voisi auttaa olisi nopea ja laadukas junaliikenne, jos sanotaan nyt vaikka Kuopio ja Mikkeli olisi jotenkin yhtä työssäkäyntialuetta. Mutta sitten sen kaupungin kaavoituksen ja muun joukkoliikenteen pitäisi tukea tuota...

Infra nimenomaan auttaa koheesion luomisessa. Mutta en tiedä onko niin olennaista että kyseessä on yksi päivittäisen työssäkäynnin alue, kunhan yhteydet ovat olemassa ja riittävät. Ja sanotaan että esimerkiksi lääketieteellisen tutkimuksen alueella Kuopio, Turku ja Tampere pystyisivät yhdessä koordinoiden toteuttamaan jo isojakin projekteja. Vielä parempi olisi kun myös Helsinki olisi mukana, mutta verkostomainen toimintatapa saattaa olla vierampaa siellä, kun on totuttu ajattelemaan että kriittinen massa löytyy suoraan kotoa.
 
Suomessa satatuhatta asukasta riittää kohtuullisen palvelutarjontaan. Koulutuksessa ja elinkeinoissa tämänkokoinen paikkakunta pystyy jotenkuten erikoistumaan ehkä pariin-kolmeen alakohtaiseen korkean osaamisen klusteriin. Yksin resurssit eivät riitä maailmanluokkaan, mutta verkostoitumalla sekä maan sisällä että kansainvälisesti myös tämänkokoinen paikkakunta pystyy noita klustereita ylläpitämään ja luomaan niiden avulla lisäarvoa.
No palvelutarjontaan joo, mutta erikoistumisaste jää pieneksi. Ja kun poliikot rupeaa väsäämään niitä klustereita niin tulos on helposti aaltopeltihallien modernimpia lasiversioita. :) Minusta nuo pikkukaupunkit pitäisi vaan jättää rauhaan, aikuiset ihmiset kyllä keksii itselleen jotain elinkeinoa joka toimii paikallisesti jos vaan palkkojen annetaan sopeutua, asiaa ei muuten varsinaista edistä valtion tapa maksaa samaa liksaa sijainnista riippumatta. Rakennetaan vaikka ratoja tai jotain muuta perusinfraa, mutta esimerkiksi sattumoisin tiedän että juuri Kuopiossa oli aikanaan sotkettu paikallinen pikkuruinen IT-ala erillaisilla tuilla.

Infra nimenomaan auttaa koheesion luomisessa. Mutta en tiedä onko niin olennaista että kyseessä on yksi päivittäisen työssäkäynnin alue, kunhan yhteydet ovat olemassa ja riittävät. Ja sanotaan että esimerkiksi lääketieteellisen tutkimuksen alueella Kuopio, Turku ja Tampere pystyisivät yhdessä koordinoiden toteuttamaan jo isojakin projekteja. Vielä parempi olisi kun myös Helsinki olisi mukana, mutta verkostomainen toimintatapa saattaa olla vierampaa siellä, kun on totuttu ajattelemaan että kriittinen massa löytyy suoraan kotoa.
Ei Helsingissä kukaan kuvittele että kaikki maailman viisaus on viiden kilometrin säteellä Rautatientorista, se kansainvälinen verkostoituminen on ihan arkipäivää. Ja markkinaehtoisesti ihan toimivaa Suomen sisälläkin, esimerkiksi Tampereelle on jonkun verran siirtynyt ohjelmistokehitystä ihan siitä syystä että siellä on vähän pienemmät palkat, reaalipalkka paikallisen hintatason huomioonottaen lienee suht sama kuin Helsingissä. Jos sillä logiikalla että asiat sujuu tehokkaammin, paremmin, halvemmalla, tms. hajautetaan valtion toimintoja niin ei minulla ole mitään sitä vastaan ole. Sijainti ei ole mikään itseisarvo. Tuo esimerkiksi tarkottaisi että alueellistamiselle on tehokkuustavoitteita ja jos ei niihin päästä niin mietitään homma uusiksi, nyt se menee niin että täysin riippumatta siitä kuinka päin seiniä projekti menee se jatkuu silti. Tulee eräs oranssi juna mieleen.
 
No palvelutarjontaan joo, mutta erikoistumisaste jää pieneksi. Ja kun poliikot rupeaa väsäämään niitä klustereita niin tulos on helposti aaltopeltihallien modernimpia lasiversioita. :) Minusta nuo pikkukaupunkit pitäisi vaan jättää rauhaan, aikuiset ihmiset kyllä keksii itselleen jotain elinkeinoa joka toimii paikallisesti jos vaan palkkojen annetaan sopeutua, asiaa ei muuten varsinaista edistä valtion tapa maksaa samaa liksaa sijainnista riippumatta. Rakennetaan vaikka ratoja tai jotain muuta perusinfraa, mutta esimerkiksi sattumoisin tiedän että juuri Kuopiossa oli aikanaan sotkettu paikallinen pikkuruinen IT-ala erillaisilla tuilla.

Tämä "jätetään pikkukaupungit rauhaan" on aika kova ja julma arvovalinta, suoraan kuin siirtomaa-ajalta. Niilläkin on oikeus olemassaoloon, kehitykseen ja kansainvälistymiseen. Tuolla periaatteella esimerkiksi Islanti olisi sopinut vaikka upottaa mereen, mutta niin vain silläkin on oma uniikki lokeronsa maailman maiden joukossa. Ja jos pikkukaupungit "jätetään rauhaan" niin sitten kai ne pitäisi jättää rauhaan verotukseltakin. Jos ei niillä ole mitään annettavaa niin miksi niiltä pitäisi ottaa?

Mitä poliitikkojen sähläämiseen tulee, niin se on tietysti ongelma. Mutta se ei tarkoita että itse ajatus klustereista ja verkostoitumisesta olisi huono. Näkisin että vähemmän sähläystä tulisi jos mahdollisimman paljon päätösvaltaa delegoitaisiin suoraan maakuntiin. Suhmurointia tapahtuu silloin kun jaetaan ulkopuolelta tulevia "valtion" rahoja. Kun jaetaan omia vähiä rahoja, silloin tilivelvollisuus on huipussaan ja pakottaa huolellisuuteen.

Jos sillä logiikalla että asiat sujuu tehokkaammin, paremmin, halvemmalla, tms. hajautetaan valtion toimintoja niin ei minulla ole mitään sitä vastaan ole. Sijainti ei ole mikään itseisarvo. Tuo esimerkiksi tarkottaisi että alueellistamiselle on tehokkuustavoitteita ja jos ei niihin päästä niin mietitään homma uusiksi, nyt se menee niin että täysin riippumatta siitä kuinka päin seiniä projekti menee se jatkuu silti. Tulee eräs oranssi juna mieleen.

Tämähän siinä on taustalla oleva ajatus. Tai siis toinen niistä. Toinen on se, että hajauttamalla toimintoja luodaan kriittistä massaa muuallekin. Hajauttamisessa ei tietysti ole kauheasti järkeä, jos se kasvattaa kustannuksia. Jos kustannustaso pysyy samana, niin sitten järkeä on, koska silloin toteutetaan ainakin alueellisen tasa-arvon periaatetta. Ja jos säästöjä saadaan, niin alueellistamisessa on paljonkin järkeä. Sen linkatun selvityksen valossa vaikuttaisi siltä, että varsinkin pidemmällä aikavälillä säästöpotentiaali on merkittävä. Lyhyestä aikavälistä ei pidä niin hirveästi huolehtia, jos pitkällä aikavälillä hyötyä on.
 
Toinen on se, että hajauttamalla toimintoja luodaan kriittistä massaa muuallekin.
Wikipedia sanoi:
Kriittinen massa on atomin ytimien halkeamisreaktioissa se halkeamiskelpoisen aineen massa, jossa ydinreaktio jatkuu itsestä
Vaikka nyt kuinka halutaan hajasijoittaa ja pitää koko maa asuttuna, niin ei kai me nyt vallan tuollaista haluta sentään?
 
Tämä "jätetään pikkukaupungit rauhaan" on aika kova ja julma arvovalinta, suoraan kuin siirtomaa-ajalta. Niilläkin on oikeus olemassaoloon, kehitykseen ja kansainvälistymiseen.

Se nyt vaan on niin, että nykyaikainen tietotyö toimii parhaiten miljoonakaupungeissa, joissa on laaja osaamistarjonta. Myös muutaman sadan tuhannen hengen kaupunkiseuduilla on mahdollista saada jotain vahvuuksia hyödynnettyä.

Tosiasiat kannattaa tunnustaa. Kun Suomessa on vain reilut viisi miljoonaa asukasta ja maa on tosi harvaan asuttu, ei montaa tietoaloilla menestyvää kaupunkiseutua pysty olemaan. On turha taistella tuulimyllyjä vastaan, se tulee kalliiksi eikä rahoille saada vastinetta.
 
Se nyt vaan on niin, että nykyaikainen tietotyö toimii parhaiten miljoonakaupungeissa, joissa on laaja osaamistarjonta. Myös muutaman sadan tuhannen hengen kaupunkiseuduilla on mahdollista saada jotain vahvuuksia hyödynnettyä.

Tosiasiat kannattaa tunnustaa. Kun Suomessa on vain reilut viisi miljoonaa asukasta ja maa on tosi harvaan asuttu, ei montaa tietoaloilla menestyvää kaupunkiseutua pysty olemaan. On turha taistella tuulimyllyjä vastaan, se tulee kalliiksi eikä rahoille saada vastinetta.

Samalla logiikalla meidän kannattaisi Suomessa lyödä hanskat tiskiin kokonaan ja vain istua käsiemme päällä, kun työ hoidetaan Lontoossa, New Yorkissa, Shanghaissa, Chengdussa, Manilassa, Chennaissa ja Delhissä meidän puolestamme paljon tehokkaammin (?). Yhtä vähän kuin itse haluat kuulla intialaiselta, että ei sinua kallista tyyppiä kannata elättää Helsingissä, haluaa kuopiolainen kuulla saman sinulta. Tämä on yhtä paljon kysymys arvoista kuin tehokkuudesta.

Eikä se että mahdollistetaan itse yrittäminen tarjoamalla tietty infrastruktuuri loppujen lopuksi ole edes niin kallista. Vai haluaisitko että ne satatuhatta kuopiolaista muuttaisivat takaovellesi elintasopakolaisina ja nostaisivat Helsingin seudun asuntojen kysyntää ja hintoja rajusti vielä nykyisestäkin? Noita sadantuhannen asukkaan kaupunkiseutuja on Suomessa muutama. Miten olisi sellaiset puoli miljoonaa tai miljoona maansisäistä elintasopakolaista nurkkiin norkoilemaan? Silloin ainakin Helsinki todella elättäisi koko maata kun ei sitä kukaan muukaan tekisi. Toivottava tilanne?
 
Ja mihinköhän ajattelit vetää sen rajan "koko maan asuttuna pitämisessä". Pitääkö esimerkiksi Kainuussa ja Hämeessä olla sama väeestötiheys, ja jos ei niin mikä riittää. Pointtina että tuo on niin epämääräistä että sillä voi perustella ihan mitä tahansa, vrt. pyörien pitää pyöriä ja siksi kirkonkylämme tarvitsee ohitustien.

Ei kai näihin mitään eksakteja rajoja voi vedellä, sitä paitsi jos pitää asiaa itseisarvona ei tarvitsekaan ;) Peruspalvelut pitää turvata maan eri osien aluekeskuksissa. Sitten esim. Lääkelaitoksen siirto oli hieno siirto valtiolta vaikka se ei nyt mitään peruspalvelua olekaan. Vaikka siirron työllisyysvaikutukset sekä helsingissä että Kuopiossa ovatkin varsin marginaalisia, niin se oli kuitenkin yksi impulssi siitä että maata kehitetään myös kehä kolmosen ulkopuolella, jolla sitten on kerrannaisvaikutuksia. Henkilökohtaisesti vielä mieltä lämmittivät nämä huippuasiantuntijoiden itkut siitä, että homma kaatuu kun eihän Kuopioon kukaan halua muuttaa ja eihän tuolla takametsissä nyt oikeasti voi olla sellaisia ihmisiä, jotka näitä duuneja osaisivat tehdä. Nooh, se Fimeasta.

Ei maakunnista helsinkiin muutto kokonaan perustu "vapaaehtoisuuteen". Suomalaiset ovat jo käyneet Kanarialla ja Lontoossa, eikä tuo syrjäisen käpykylän blingbling välttämättä näyttäydykään samanlaisena El Doradona kuin monet tuntuvat kuvittelevan. Se on vähän mittakaavakysymys. Tokihan näiden "vapaaehtoisten" määrä varmasti saadaan kasvamaan jos maakuntia kurjistetaan entisestään. Aluepolitiikka on vaikea asia Suomen kaltaisessa pinta-alaltaan suuressa ja väestömäärältään pienessä maassa. Väittäisin kuitenkin että Suomessa siinä ollaan onnistuttu paremmin kuin esim. Ruotsissa, jonka tosin ei tarvitse huolehtia puolustuspoliittisesta asemastaan, kun mehän niiden sodat ollaan aina käyty ;)
 
Vai haluaisitko että ne satatuhatta kuopiolaista muuttaisivat takaovellesi elintasopakolaisina ja nostaisivat Helsingin seudun asuntojen kysyntää ja hintoja rajusti vielä nykyisestäkin? Noita sadantuhannen asukkaan kaupunkiseutuja on Suomessa muutama. Miten olisi sellaiset puoli miljoonaa tai miljoona maansisäistä elintasopakolaista nurkkiin norkoilemaan? Silloin ainakin Helsinki todella elättäisi koko maata kun ei sitä kukaan muukaan tekisi. Toivottava tilanne?
Sikäli kun olen kuullut, kuntaministerin omassa puolueessa täällä Helsingissä ollaan aika vahvasti sillä kannalla, että kaikille on parempi, että pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuvat voivat elää nykyisillä sijoillaan. Juuri siksi, että jos eivät voi, se tarkoittaa sitä, että silloin ne on elätettävä.

Jos siis muualla Suomessa ei tule toimeen, efekti on samantapainen kuin se, joka on tuonut Suomeen jo kymmeniä tuhansia ihmisiä Baltiasta ja Venäjältä. Sikäli kun olen ymmärtänyt, eivät kaikki ole näistäkään ilahtuneita, joten halutaanko edullista ja nöyrää työvoiman tarjontaa vielä lisää? Epäilemättä se sopii kaikille yrityksille, jotka mielellään maksavat pienempiä palkkoja, kun työvoiman tarjontaa on yllin kyllin.

Kysymys lieneekin pääasiassa siitä, kumpi on pienempi paha, aluepolitiikka vai ei aluepolitiikkaa. Kumpikin maksaa, omalla tavallaan.

Antero
 
Samalla logiikalla meidän kannattaisi Suomessa lyödä hanskat tiskiin kokonaan ja vain istua käsiemme päällä, kun työ hoidetaan Lontoossa, New Yorkissa, Shanghaissa, Chengdussa, Manilassa, Chennaissa ja Delhissä meidän puolestamme paljon tehokkaammin (?). Yhtä vähän kuin itse haluat kuulla intialaiselta, että ei sinua kallista tyyppiä kannata elättää Helsingissä, haluaa kuopiolainen kuulla saman sinulta. Tämä on yhtä paljon kysymys arvoista kuin tehokkuudesta.

Kyllä kielialueen ykköskaupungeilla on yleensä hyvä vetovoima. Kielimuuri on voimakas vaikuttaja.

Eikä se että mahdollistetaan itse yrittäminen tarjoamalla tietty infrastruktuuri loppujen lopuksi ole edes niin kallista. Vai haluaisitko että ne satatuhatta kuopiolaista muuttaisivat takaovellesi elintasopakolaisina ja nostaisivat Helsingin seudun asuntojen kysyntää ja hintoja rajusti vielä nykyisestäkin? Noita sadantuhannen asukkaan kaupunkiseutuja on Suomessa muutama. Miten olisi sellaiset puoli miljoonaa tai miljoona maansisäistä elintasopakolaista nurkkiin norkoilemaan? Silloin ainakin Helsinki todella elättäisi koko maata kun ei sitä kukaan muukaan tekisi. Toivottava tilanne?

Minusta Helsingin seutu pystyisi kyllä imemään nykyistä voimakkaampaakin väestönkasvua. Nykyisen väestö kasvaa noin 14000 henkea vuosittain. Tärkein kasvua rajoittava tekijä on pieni valmistuvien asuntojen määrä, joka pitää hinnat korkealla

Eikä sitä missään Suomessa olla kieltämässä yrittämistä. Muuta minusta vaan yhteiskunnan ei pidä aluepolitiikalla tekohengittää alueita, jotka taantuvat kuitenkin.
 
Suomessa ja Helsingissä on "lyöty hanskat tiskiin" aika monenkin alan suhteen. Tänne esimerkiksi on aivan turha haikailla finanssimaailman keskuksia, täällä ei ole siihen massaa. Ja analogiaa jatkaakseni, jos suomalaiset pankki-ihmiset vaatisivat samanlaisia palkkioita kuin Lontoon Cityssä, niin heillä ei olisi töitä.

Eikä tämäkään ole ongelma. Sitten tehdään jotain mihin paikalliset rahkeet riittää, eli olosuhteiden mukaan. Tämä ei ole se kummempi asia kuin että Pohjanmaalla ei voi viljellä kahvipapuja, viljellään jotain muuta. Tosin on näillä leveysasteilla tuotettu sokeriakin reippailla subventioilla, mitäköhän iloa siitäkin oli? Ja ne keinot ja alat löytyy kun poliitikot jättää rauhaan.


Mikäköhän muuten olisi semmoinen tulos tai tosiasia että joku alueellistaminen peruttaisiin? Jos sellaista ei ole niin on ihan turha puhua mistään tavoitteista, ei niillä ole mitään väliä jos ei niistä seuraa mitään. Tuo on umpisurkeaa hallintoa. Tosin se Lääkelaitos menee ilmeisesti niin päin seiniä, että tuossa voi jopa niin käydä.
 
Eikä sitä missään Suomessa olla kieltämässä yrittämistä. Muuta minusta vaan yhteiskunnan ei pidä aluepolitiikalla tekohengittää alueita, jotka taantuvat kuitenkin.

Yhteiskunnan ei pidä myöskään aluepolitiikalla tekohengittää alueita, jotka kehittyvät muutenkin. Tekohengitys tarkoittaa esim. ylisuuria infrainvestointeja, tai hallinnon tai koulutuksen tarkoituksellista keskittämistä.

---------- Viesti lisätty kello 1:29 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 1:19 ----------

Suomessa ja Helsingissä on "lyöty hanskat tiskiin" aika monenkin alan suhteen. Tänne esimerkiksi on aivan turha haikailla finanssimaailman keskuksia, täällä ei ole siihen massaa. Ja analogiaa jatkaakseni, jos suomalaiset pankki-ihmiset vaatisivat samanlaisia palkkioita kuin Lontoon Cityssä, niin heillä ei olisi töitä.

Eikä tämäkään ole ongelma. Sitten tehdään jotain mihin paikalliset rahkeet riittää, eli olosuhteiden mukaan. Tämä ei ole se kummempi asia kuin että Pohjanmaalla ei voi viljellä kahvipapuja, viljellään jotain muuta. Tosin on näillä leveysasteilla tuotettu sokeriakin reippailla subventioilla, mitäköhän iloa siitäkin oli? Ja ne keinot ja alat löytyy kun poliitikot jättää rauhaan.

Finanssimaailman keskuksissa on aika monta taantuvaa paikkaa, vaikkapa New York joka on menettänyt asemiaan Lontoolle. Tässä kilpailemisessa ei olisi kovin paljon järkeä. Sitäpaitsi tuokin liiketoiminta on virtualisoitumassa, irtoamassa maantieteellisistä rajoitteista.

Vapaa yrittäminen on hyvä asia, mutta se tarkoittaa että valtion pitää ottaa näppinsä irti mm. koulutus- ja innovaatiopolitiikasta. Maan eri osiin pitäisi sitten voida vapaasti perustaa yliopistotasoisia oppilaitoksia alalle kuin alalle. Tosin realistisesti näkisin että julkisen sektorin, esim. maakunnan, kannattaa kuitenkin olla mukana koulutuspolitiikassa. Se tuo pitkäjänteisyyttä, johon täysin yksityiset korkeakoulut eivät kenties kykenisi. Vaikka mistä sen tietää: alunperin aika monta Suomen yliopistoa ja korkeakoulua on perustettu yksityisesti ja vasta kansallistettu "tiedostavalla" aikakaudella, näin esim. läheisesti tuntemani Turun kauppakorkeakoulu ja Turun yliopisto.
 
Finanssimaailman keskuksissa on aika monta taantuvaa paikkaa, vaikkapa New York joka on menettänyt asemiaan Lontoolle. Tässä kilpailemisessa ei olisi kovin paljon järkeä. Sitäpaitsi tuokin liiketoiminta on virtualisoitumassa, irtoamassa maantieteellisistä rajoitteista.

Se on irtoamassa sen lisäksi koulutuspoliittisista rajoitteistaan. Tulevaisuuden finanssimaailmassa pankkiirit on korvattu matemaatikoilla ja heidän algoritmeillaan. Ainakin mitä nyt treidauksesta puhutaan.
 
Takaisin
Ylös