Tämä on hyvin totta. Jatkuva kova yrittäminen näkyy mihin tahansa maakuntayliopistoissa katsookin. Jo tutkintovaatimuksetkin ovat usein kovemmiksi kirjoitetut. Opiskelijavaihto pitää huolen siitä, että kansainväliset vaikutteet kulkevat eikä voida tuudittautua mihinkään kuviteltuun erinomaisuuteen.
Itse opiskelin Turussa ja ainakin omassa korkeakoulussani hyvin korkea prosentti kaikista opiskelijoista kävi jo tuolloin 1990-luvulla ulkomailla vaihdossa, kuten itsekin. Tulijoita Suomeen päin oli vielä enemmän. Samoin on Tampereella: Tampereen yliopistoon olisi enemmän ulkomaisia vaihtareita tulossa kuin löytyy omia opiskelijoita lähtemään ulkomaille. Jos yliopisto olisi rupusarjaa, ei tällaista ilmiötä olisi kun sana kiertäisi.
Ulkomailla huomasi myös sen, että vaikka olin vaihdossa alallansa Ranskan 5. parhaaksi luokitellussa korkeakoulussa (joita yhteensä lienee joitakin kymmeniä, ja nyt siis puhumme korkeakouluista joihin on esikarsinta toisin kuin sikäläisiin yliopistoihin joihin kaikki pääsevät sisään), Suomessa kotikorkeakoulussa oli silti tieteellisesti arvioituna parempi taso. Jos jotain puutteita Suomen päästä haluaa hakea, niin suhteessa täällä ollaan vähemmän käytännöllisiä, mutta tämäkin pätee Suomeen joka paikassa tällä alalla, kaupungista riippumatta.
Jälleen kerran veit sanat suustani. Hesari hyvin harvoin kirjoittaa esim. taidenäyttelystä tai teatterikappaleesta muualla Suomessa. No, ehkä joskus jotain, mutta riippuu vähän miten aluetoimittajan kiireet antavat myöten.
Silti esimerkiksi Tampereella tehdään todella paljon teatteria, joka ei laadultaan taatusti jää jälkeen helsinkiläisestä. Tampereen taidemuseo ja museokeskus Vapriikki ovat onnistuneet järjestämään näyttelyn toisensa perään jonka veroisia ei ole Helsingissä nähty, viimeksi Fabergé-näyttely viime kesänä (samoin kuin häikäisevä Akseli Gallén-Kallela -näyttely) ja sitä ennen on aikaisempina vuosina ollut Antiikin aarteita Habsburgien hovista, Egyptin muumioita ja kaikkea todella upeaa.
Tänä keväänä Tampereen ooppera esittää Verdin Aidan. Sen jälkeen Tampere-talossa vierailee itävaltalainen orkesteri esittämässä Johann Straussin Wieniläisen gaalakonsertin. Vuotuisen suuren filosofiatapahtuman jälkeen on vuorossa Estonia-teatterin operettivierailu, jossa esittävät Franz Lehárin Iloisen lesken (viimeksi esittänyt Tampereen Työväen Teatteri muutama vuosi sitten). Ja tässä vain otteita hengästyttävästä tarjonnasta.
Myös Turussa ja monessa muussa maakuntakaupungissa on vireä kulttuurielämä, josta ei Kehä III:n sisäpuolella tiedetä juuri mitään. Mielikuvat syntyvät puhtaasti Hesarin kulttuurisivujen ja YLE:n TV-uutistoimituksen valintojen pohjalta, ja molemmat ovat hyvin Helsinki-keskeisiä.