Viestiketju: Aluepolitiikkaa

Alunperin kirjoittanut Ville O. Turunen

Tutkimuksen laatu on päinvastoin aivan keskeinen huolenaihe maakuntayliopistoissa. Kuten oman laitokseni eräs professori sanoi että Joensuussa ei ole varaa päästää läpi yhtään ainoaa heikkotasoista väitöstä, koska sen yhden väitöksen myötä Joensuun maine on iäksi mennyt. Tämä jatkuva tarve todistaa ja oikeuttaa oma olemassaolo on toiminut tosiasiassa suurena motivoijana. Maakuntasarjassa kansainvälinen yhteistyö on aivan välttämätöntä ja verkostot ovat yleensä erinomaisia.

Tämä on hyvin totta. Jatkuva kova yrittäminen näkyy mihin tahansa maakuntayliopistoissa katsookin. Jo tutkintovaatimuksetkin ovat usein kovemmiksi kirjoitetut. Opiskelijavaihto pitää huolen siitä, että kansainväliset vaikutteet kulkevat eikä voida tuudittautua mihinkään kuviteltuun erinomaisuuteen.

Itse opiskelin Turussa ja ainakin omassa korkeakoulussani hyvin korkea prosentti kaikista opiskelijoista kävi jo tuolloin 1990-luvulla ulkomailla vaihdossa, kuten itsekin. Tulijoita Suomeen päin oli vielä enemmän. Samoin on Tampereella: Tampereen yliopistoon olisi enemmän ulkomaisia vaihtareita tulossa kuin löytyy omia opiskelijoita lähtemään ulkomaille. Jos yliopisto olisi rupusarjaa, ei tällaista ilmiötä olisi kun sana kiertäisi.

Ulkomailla huomasi myös sen, että vaikka olin vaihdossa alallansa Ranskan 5. parhaaksi luokitellussa korkeakoulussa (joita yhteensä lienee joitakin kymmeniä, ja nyt siis puhumme korkeakouluista joihin on esikarsinta toisin kuin sikäläisiin yliopistoihin joihin kaikki pääsevät sisään), Suomessa kotikorkeakoulussa oli silti tieteellisesti arvioituna parempi taso. Jos jotain puutteita Suomen päästä haluaa hakea, niin suhteessa täällä ollaan vähemmän käytännöllisiä, mutta tämäkin pätee Suomeen joka paikassa tällä alalla, kaupungista riippumatta.

Alunperin kirjoittanut Ville O. Turunen

Yleensä homma menee niin, että kun paikkakunnalle saadaan akateemisesti koulutettuja, niin heitä kiinostavat palvelutkin tulevat. Kulttuurielämääkin on. Siitä ei vain koskaan kirjoiteta valtakunnallisissa medioissa vaikka kyseessä olisi suomalaisittain ainutlaatuisia tapahtumia. Tiedän kyllä esimerkkejä.

Jälleen kerran veit sanat suustani. Hesari hyvin harvoin kirjoittaa esim. taidenäyttelystä tai teatterikappaleesta muualla Suomessa. No, ehkä joskus jotain, mutta riippuu vähän miten aluetoimittajan kiireet antavat myöten.

Silti esimerkiksi Tampereella tehdään todella paljon teatteria, joka ei laadultaan taatusti jää jälkeen helsinkiläisestä. Tampereen taidemuseo ja museokeskus Vapriikki ovat onnistuneet järjestämään näyttelyn toisensa perään jonka veroisia ei ole Helsingissä nähty, viimeksi Fabergé-näyttely viime kesänä (samoin kuin häikäisevä Akseli Gallén-Kallela -näyttely) ja sitä ennen on aikaisempina vuosina ollut Antiikin aarteita Habsburgien hovista, Egyptin muumioita ja kaikkea todella upeaa.

Tänä keväänä Tampereen ooppera esittää Verdin Aidan. Sen jälkeen Tampere-talossa vierailee itävaltalainen orkesteri esittämässä Johann Straussin Wieniläisen gaalakonsertin. Vuotuisen suuren filosofiatapahtuman jälkeen on vuorossa Estonia-teatterin operettivierailu, jossa esittävät Franz Lehárin Iloisen lesken (viimeksi esittänyt Tampereen Työväen Teatteri muutama vuosi sitten). Ja tässä vain otteita hengästyttävästä tarjonnasta.

Myös Turussa ja monessa muussa maakuntakaupungissa on vireä kulttuurielämä, josta ei Kehä III:n sisäpuolella tiedetä juuri mitään. Mielikuvat syntyvät puhtaasti Hesarin kulttuurisivujen ja YLE:n TV-uutistoimituksen valintojen pohjalta, ja molemmat ovat hyvin Helsinki-keskeisiä.

Jos suomalaisia keskitetään suuriin kaupunkeihin Helsinkiin, Tampereelle, Turkuun ja Ouluun, niin tyhjenevät syrjäseudut eivät jää asumattomiksi, sillä sieltä voidaan lahjoittaa esim. pakolaisille ja asunnottomille ilmaisia asuntoja. Syrjäseudut saisivat lisää elinvoimaa, kun tulisi uutta verta paikan päälle. Voisi olla jopa joku pieni kunta, jonka kukaan asukas ei olisi vaaleaihoinen. Jokin aika sitten luin lehdestä, kuinka Itä-Suomessa maanviljelijät ottavat tiloilleen venäläisiä emäntiä sankoin joukoin, kun suomalaisnaiset eivät sinne tule. Rajaseutujen kouluissa harkitaan B-ruotsin vaihtamista venäjään, koska ulkomaalaistaustaisia lapsia on Itä-Helsinkiin verrattavissa olevia prosenttimääriä ja enemmänkin. Tulisi luoda myös syrjäytyneille porkkanoita muuttaa syrjäseuduille, irtautuminen viinaan menevistä kavereista voisi tehdä hyvää ja yksinäiset ovat yhtä yksinäisiä Helsingissä tai maaseudulla.

Olen tainnut joskus laittaa nämä linkit, mutta näen tämän ilmiön suureksi osaksi positiivisena vaikka kunnanisät eivät tykkää:
http://suomi24.pp.fi/talletukset/paluupuro.htm
http://suomi24.pp.fi/talletukset/luodinreiat.htm

Alunperin kirjoittanut kemkim

Vaasan moottoritie, Kuopion moottoritie, Imatran moottoritie.

Noista tiedän kunnolla vain Imatran moottoritien. Siinä kävin vähän kuten Jyväskylä-Vaajakoski-moottoritiessä. Ei tosin samasta syystä, vaan kiitos oli tielaitoksen. Sen moottoritien piti paitsi olla ohtusväylä, niin sen piti yhdistää Lappeenranta ja Imatra. Sinänsä tarvetta olisi onhan ko. 40 km pätkällä liki 100´000 asukasta ja tieosuus on yksi suomen tiheimmista raskaan (kumipyöräliikenteen) osuuksista.

Lappeenrantaan ja Imatrallekin junat ovat pääosin ostoliikennettä, samoin lennot.

Imatralle ei olla tietääkseni ikinä lennetty kaupallisia lentoja. Lappeenrantaan on taidetty lentää ilman yhteiskunnan tukea, vaikka lennot on nyttemmin kaiketi kannattamattomana lopetettu. Imatralle asti liikenne on tietääkseni ollut kannattavaa, eikä tietääkseni Imatralle jäävät junat ole olleet ostoliikennettä. Sen sijaan sieltä jatkavat junat ovat liekkö pääteasema sitten Joensuu, ellen väärin muista.

Bussivuoroja supistetaan joka vuosi. Joensuun juna on kannattamaton, mutta lennot kannattavat ainakin toistaiseksi. Joensuussa oli tätä teollisuustuotantoakin, olikohan se Perlos, sekin kuulemma oli yhteiskunnan tukemaa. Itä-Suomi on kokonaisuudessaan vaikeaa aluetta, ei se pärjäisi ilman yhteiskunnan tukiaisia. Kunnatkin nauttivat valtion harkinnanvaraista avustusta (=kuntien toimeentulotukea), etteivät menisi konkurssiin.

Tuo taitaa olla tilanne kaiketi 9 kunnassa 10:stä. Itä suomi ei tässä kohtaan ole mitenkään poikkeavaa aluetta. Heikoimmin taitaa mennä Lappissa noin yleisesti ottaen. Toisaalta itäsuomi koostuu aikaslailla erilaisista alueista. Siinä kun Kotka on Suomen merkittävinsatama, Kouvola suurin rataliikenteen solmu ja TSR läntinen pääte, Imatra_Lappeenranta alue, joka on Suomen suurin paperiteollisuus keskittymä ja huomattava logistinen keskus on mukana joitan Mikkelin Savonlinnan tai Kajaanin kaltaisia enemmän tai vähemmän keskenkasvuisia yhden taphtuman tai elinkeinon ympärille rakentuneita yhteisöjä.

Alunperin kirjoittanut Teme444

Imatralle asti liikenne on tietääkseni ollut kannattavaa, eikä tietääkseni Imatralle jäävät junat ole olleet ostoliikennettä. Sen sijaan sieltä jatkavat junat ovat liekkö pääteasema sitten Joensuu, ellen väärin muista.

Tämän olettaisi näkyvän jotenkin junatarjonnassa. Imatralle on yksi juna enemmän, kuin Joensuuhun. Jos liikenne Imatralle asti on kannattavaa, niin olettaisi sinne myös liikennöitävän enemmän junia. Onhan tehotonta ajaa junaa täysin kuormitettuna Lahteen, melko täyteen kuormitettuna Kouvolaan, ihan hyvin kuormitettuna Imatralle, mutta vajaana Joensuuhun.

Yhden vähiten kuormitetun Joensuun-junan voisi pätkäistä ja korvata se kahdella Imatran-vuorolla, ellei kokonaan uusia vuoroja Imatralle haluta perustaa. Perustelen tätä sillä, että Joensuusta on jo lentoyhteys Helsinkiin, bussiyhteyksiä eri puolille ja junayhteyksiä Pieksämäen kautta. Radan varren pikkukaupungit Imatran ja Joensuun välillä taas eivät riitä kannattamaan kovin suurta tarjontaa. Matkustustarve Lappeenrannan/Imatran ja Pohjois-Karjalan välillä ei liene kovin suuri. Kouvolasta voidaan kulkea Joensuuhun Pieksämäenkin kautta.

Alunperin kirjoittanut Teme444

Tuo taitaa olla tilanne kaiketi 9 kunnassa 10:stä. Itä suomi ei tässä kohtaan ole mitenkään poikkeavaa aluetta. Heikoimmin taitaa mennä Lappissa noin yleisesti ottaen..

Kouvola, Kotka ja Lappeenranta kuuluvatkin enemmän tähän menestyvään Etelä-Suomen vyöhykkeeseen. Imatralla paperiteollisuus on tärkeää, sen jälkeen, kun se on siirretty Kiinaan, kaupungilla on kuihtumisuhka. Sen voisi torjua kiinnittymällä tiiviimmin Lappeenrantaan, esimerkiksi tällä joku aika sitten esitetyllä duoraitiovaunulla, joka hyödyntäisi rautatietä ja tarjoaisi sujuvat liikenneyhteydet.

Joensuun, Kajaanin ja Rovaniemen kehitys perustuu nähdäkseni siihen, että ne imevät väkeä maakuntiensa syrjäkyliltä, joista palveluita lakkautetaan. Tässä mielessä kysyntä maakuntakeskuksissa ei ole luonnollista, vaan perustuu muun maakunnan kuihtumiseen. Sen jälkeen, kun syrjäkyliltä ei ole enää väkeä tulossa, kaupungeille voi käydä huonosti, koska ne ovat sijainniltaan syrjäisiä ja eivät ole muualla maassa asuvien ihmisten ensisijaisia muuttokohteita.

Eniten voisi siis olla huolissaan näistä syrjäisten maakuntien syrjäisimmistä seuduista, kuten Lieksa, Ilomantsi, Kuhmo, Kuusamo, Kemijärvi, Pihtipudas, muutamia esimerkkejä mainitakseni. Kun monet suurten kaupunkien tuntumassa sijaitsevat alueet voivat moottoritieprojekteilla, nopeilla raiteilla ja vastaavilla kehittyä osaksi kaupunkiseutuja, näillä syrjäisillä paikkakunnilla ei sellaisia mahdollisuuksia ole. On pakko kehittää jotain selviytymisstrategiaa esimerkiksi rajaseudun turismiin liittyen.

Esimerkiksi Nurmesta ja Lieksaa voisi elvyttää pelkästään Joensuun ja Oulun välisen matkustajajunaliikenteen aloittaminen. Eivät niiden matkustajamäärät yksinään riitä mihinkään, mutta laajemman verkon välipisteinä ne voivat saada läpikulkuliikenteen tarjoamia etuja. Aivan kuten Hämeenlinna ja Riihimäki nauttivat suurta etua siitä, että ovat puolivälissä Helsingin ja Tampereen välisiä voimakkaasti kehittyviä kaupunkiseutuja ja pääsevät nauttimaan jatkuvasti paranevista liikenneyhteyksistä näiden kahden ison kaupungin ansiosta ilman suuria omia panostuksia.

Tampereen ja Turun välisellä käytävällä ei olla vielä hyödynnetty vastaavaa etua, siellä olisi kehityspotentiaalia Loimaan seudullakin vaikka miten. Ei se mikään kasvukäytävä ole nykyisin, vaan aika unohdettua seutua, mutta liikenneyhteyksiä parantamalla siitä voisi sellaisen tehdä. Vielä aiemmalla aikataulukaudella vuosi-pari sitten ei ollut Loimaalta toimivia työmatkayhteyksiä Turkuun, mutta nyt juna-aikatauluja on rukattu siihen kuntoon, että töihin pääsee sujuvasti. Tästä se lähtee.

Alunperin kirjoittanut Teme444

Pitkiin kaukojuna yhteyksiin ja näiden eri operaattoreiden väliseen kilpailuun en jaksa uskoa, ainakaan ihan tältä istumalta. Sen sijaan seudulliseen raidekilpailuun nimen omaan henkilöliikenteessä tuo voisi olla toimiva ratkaisu. Tosin seutulippu järjestelmissä tuo saattaisi tuottaa jonkilaisia ongelmia.

Pitkillä yhteyksillä ei olekaan niin olennaista saada VR:lle kilpailua, sillä onhan meillä myös ExpressBusit ja lentokoneet, jotka pistävät VR:n lujille omilla reiteillään. Sen sijaan seudullisessa junaliikenteessä raiteet ovat ylivoimaisen nopeita ja nauhamainen keskittyminen junareitin varrelle on eduksi. Siksi olisi toivottavaa saada kilpailua nimenomaan sille osiolle, jotta nauhamaista rakennetta voisi muodostua pk-seudun ulkopuolellekin.

Seutulippujärjestelmät eivät ole mikään ongelma, VR:lle seutulippukorttien lukijat ja mallia voidaan ottaa vaikkapa pääkaupunkiseudun Veikkolan U-linjoista, joissa YTV maksaa Pohjolan Liikenteelle kuljetettujen matkustajien mukaan. Junassa ihan samaan tapaan matkustajat leimaisivat lippunsa junan lukijalle ja operaattori, oli se sitten VR tai mikä hyvänsä, saisi korvauksen matkustajamäärien mukaan.

Yllämainittu yleinen seutulippusysteemi voisi luoda kiinnostusta avata uusia raideliikennereittejä, jos voitaisiin houkutella seutulipuilla nykyisin busseilla matkustavia nopeampien junien kyytiin ilman byrokratioita matkalippujen kelpoisuudesta, kun seutuliput kävisivät automaattisesti junissa. Tämä ei olisi edes pois bussifirmoilta, koska bussifirmat voisivat sopeutua tilanteeseen vähentämällä ja uudelleenreitittämällä suoria vuoroja, jolloin ne kilpailisivat vähemmän junan kanssa ja palvelisivat niitä paikkoja, joihin juna ei kuljeta. Samoin bussifirmoille tulisi paine tehostaa liityntäliikennettä juniin, jolloin he saisivat lisää tuloja, koska yhä useampi tulisi asemalle auton sijasta bussilla.

Alunperin kirjoittanut Antero Alku

Me hesalaiset voisimme pohtia sitä asiaa siltä kannalta, miten innokkaasti haluasimme muuttaa Perlokselta tyhjäksi jääneeseen kiinteistöön sijoittuvaan työpaikkaan. Eli täällä ei töitä olisi ja työvoimatoimisto sanoisi, että meillä on tarjota työtä Joensuussa. Jos ei kelpaa, työttomyyskorvausta ei tule.

Koska iso osa stadilaisista ovat kotoisin maaseudulta ja täten tottuneita muuttamiseen, voisi halukkaita lähtijöitäkin olla! Johan Helsingin kaupunki ja muut isot kaupungit lähettävät syrjäytyneitä maaseudun muuttotappiokuntien halpoihin asuntoihin, jotka kaupunkiin muuttaneet menestyjät jättivät taakseen:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Syrj%C3...iden_akanvirta

Alunperin kirjoittanut R.Silfverberg

Väkirikkain kylllä mutta ei välttämättä varakkain. Jos on nähnyt miten ihmiset keskimäärin elävät esim Varsinais-Suomessa ja Pohjanmaalla niin stadilainen tuntee itsensä kyllä aika köyhäksi poloiseksi.

Tulee mieleen kysymys, että paljonkohan tuosta elintason suhteellisesta köyhyydestä johtuu siitä, että aktiivisesti on haluttu keskittää asioita Helsinkiin?

Jos Helsingissä on suhteettoman suuri osa opiskelu- ja työmahdollisuuksista, silloin asuntoihin kohdistuu ylisuuri kysyntä, joka nostaa hintatasoa. Tätä voidaan yrittää lievittää joko lisäämällä tarjontaa (rakentamalla lisää asuntoja) tai hillitsemällä kysyntää (ohjaamalla sitä muualle).

Kuten Antero tuossa jo sanoi, kukin kunta puolustakoon vapaasti intressejään, ei siinä mitään. Myös Helsinki saa tehdä niin. Mutta silloin jos retoriikka on tasolla "tarvitaan metropolipolitiikkaa", "Suomen ainoa kansainvälisesti kilpailukykyinen kaupunki", "talouden veturi" jne., tavoitteena on ainoastaan tukea jo valmiiksi vahvinta.

Toisaalta voidaan argumentoida, että tämä on oikeutettua, koska hyvinvointi leviää myös muualle maahan. En olisi kyllä varma, että näin tapahtuu tarkemmin tarkasteltuna (vai onko esittää case studyä siitä miten joku Helsinkiä vahvistava toimenpide on konkreettisesti luonut hyötyä muualle Suomeen?), mutta tästä voi periaatteessa keskustella.

Toisaalta taas tällainen epäsymmetrinen tuki vääristää Suomen kaupunkien keskinäistä kilpailutilannetta, ihan riippumatta siitä pitääkö pääkaupunki-interventionismia oikeutettuna vai ei. Tarkemmin sanottuna se ylikuumentaa valmiiksi kuumana käyvää seutua ja jäähdyttää valmiiksi vähän jähmeämpiä seutuja.

Yksilötasolla se tuntuu toisinaan niin, että joko pitää asua paikassa jossa on töitä ja julmetun kallista tai sitten valita työttömyys mutta halvemmat elinkustannukset. Onnellisia ovat ne jotka voivat yhdistää hyvän työpaikan ja kohtuulliset elinkustannukset (sekä miellyttävän miljöön).

Helsingissä käydessäni moni taksinkuljettaja on kironnut hintatason alimpaan hornan tuuttiin ja sanonut että muuttaisi heti muualle, kun vaan tietäisi minne. Olen ymmärtänyt että sama ongelma on bussinkuljettajilla, sairaanhoitajilla, opettajilla jne.

Työympyröissä olen tavannut aika monta, jotka ovat joko muuttaneet Helsingistä pois tai suunnittelevat sitä, usein vielä siten että yrittävät mahdollisuuksien mukaan pitää samat tehtävät kuin aikaisemmin Helsingissä asuessa. Jotka ovat tämän tehneet ovat yleensä olleet tyytyväisiä.

Minulle tulee väkisinkin mieleen, että hillitsemällä vähän turhan mahtipontisia metropolihankkeita kasvusta suurempi osa kohdistuisi kakkoskaupunkeihin Tampereelle, Turkuun ja Ouluun sekä mahdollisesti myös Lahteen, Jyväskylään jne. Parantunut kommunikaatioteknologia mahdollistaa monessa tapauksessa ihan täysipainoisen työn mistä tahansa käsin. (Ehkä tätä ei ole vielä laajasti tajuttu, koska täysipainoisesti tämä on ollut käytännössä mahdollista vasta ehkä kymmenkunta vuotta. Sitä ennen tekniikka ei ollut vielä riittävän hyvällä tasolla. Olisi siis ymmärrettävää jos tämänsuuntainen yhteiskunnallinen muutos ei ole vielä lähtenyt käyntiin täysillä.) Tästä olisi se hyöty että ne jotka asuvat -- ja haluavat asua -- Helsingissä voisivat tehdä sen hieman kohtuullisemmilla kuluilla. Ja ne jotka haluavat asua muualla voisivat sen tehdä, kun työpaikkoja olisi tarjolla paremmin, kummallekin puolisolle.

Epäsymmetrisesti vahvempaa suosiva suurkaupunkipolitiikka kolahtaa siis omaan nilkkaan kalliimpina asumiskustannuksina ja suurempana pahana olona osan väestöstä keskuudessa. Eikä ole millään muotoa varma, että kansainvälisesti katsottuna siitä edes on mainittavaa kilpailuetua, kun monet kilpailevat metropolit ovat vielä paljon isompia. Suomen etu ei yleensä voikaan missään asiassa löytyä suuresta koosta vaan fokusoitumisesta oikeisiin asioihin ja pienuuden ketteryydestä.