Viestiketju: Aluepolitiikkaa

Alunperin kirjoittanut Antero Alku

Jos kuvitellaan, että maassa olisi yksi Etelä-Espan varrella sijaitseva LVM:n kansallinen joukkoliikennetoimisto, jonka tehtävä olisi suunnitella myös esim. Rovaniemen paikallisliikenne, tämäkin toimisto olisi organisoitu osastoihin ja vastuuhenkilöihin maantieteellisin perustein. Mutta jokainen voinee kuvitella, miten hyvin Espalla Helsingissä istuva virkamies tuntee Rovaniemen olosuhteet ja kykenee etähoitamaan sinne hyvän joukkoliikenteen.

En tiedä miksi sen pitäisi istua Espalla, mutta jos sen pitää niin sitten pitää.
Mutta jos jatketaan kuvittelua, niin se sama kaveri istuisi Jyväskylässä. Sen apulaisina ja kollegoina olisi ihan sama Rovaniemellä nykyisinkin joukkoliikennettä suunnitteleva kaveri mutta rovaniemeläisen kaverin esimies ei olisikaan Rovaniemen kaupungintalolla vaan em. henkilö Jyväskylässä. Sen rovaniemeläisen kaverin kollegana olisi myös ennen VR:llä hommissa ollut kaveri, ja ne suunnittelisivat samassa organisaatiossa miten siirretään elävää lihaa joutuisasti ja kustannustehokkaasti paikasta toiseen.

Maailman parhaassa osaamiskeskittymässä Helsingissä osataan nykyisin kuitenkin verottaa mm. Kainuun ukon tyttärelleen lahjoittama mökinreuhka ihan oikein. Taitavat tosin saada kainuulaista apua siihen.
En tiedä miksei sama center of excellence kykenisi järjestämään bussia junalle vastaan Rovaniemellä. Etenkin jos saisivat rovaniemeläistä apua siihen. Kaipa se on kuitenkin mahdollista ettei kykenisi. Otaniemestäkin on niin erityisen hienosti järjestetty joukkoliikenteellä kulku Kontulaan paikallistuntemuksen nimissä ettei samaan varmasti kyetä muualla.

Alunperin kirjoittanut Kosmopoliitta

Näistä syistä on typerää tekohengittää maaseutua, sillä sen lopputuloksena kaikilla menee huonommin. Suurena maana Suomen aluepolitiikka on ollut erityisen vahingollista.

Tässä kohdassa minulla nousevat hieman niskakarvat pystyyn. Olen samaa mieltä siitä, että kannettu vesi ei kaivossa pysy eikä tekohengityksellä saada eloa aikaan sinne, mistä se on muutenkin katoamassa.

Mutta mutta...

Tässä taas asetetaan vastakkain legendaariset käsitteet "Helsinki" ja "maaseutu". Helsinki ei ole Suomen ainoa kaupunki. Tampere, Turku, Oulu ja mahdollisesti muutamat muutkin kaupungit tarjoavat kukin omassa kokoluokassaan samanlaisia skaalaetuja, vaihtoa, luovuutta jne.

Suomessa tämä retoriikka johtaa tyypillisesti vaatimuksiin käänteisestä aluepolitiikasta eli Helsingin aluepolitiikasta, jossa nähdään että vain Helsinki on elinkelpoinen keskus ja siksi Helsinkiä pitää vahvistaa muun maan kustannuksella. Jos näin tehdään, niin muut kaupungit jäävät väliinputoajiksi ja niiden asemaa efektiivisesti heikennetään. Oikeat syrjäseudut kun toistaiseksi vielä ovat saaneet tulonsiirtonsa tavalla tai toisella.

Kenen sitten pitäisi määritellä, mitkä ovat kehitettäviä kaupunkeja ja minkä osan maata pitäisi antaa autioitua? Ainoa moraalisesti kestävä vastaus on markkinat, koska kenelläkään yksittäisellä taholla ei voi eikä saa olla sellaista määräysvaltaa toisten tahojen asemasta. Jos jossain pikkukaupungissa on yritteliäisyyttä kehittää omia oloja paremmiksi ja tavoitella jotain suurta, niin sitä ei pidä estää vaan pikemminkin kannustaa. Se ei ole muilta pois. Ko. pikkukaupungin päättäjien ei pidä odottaa että valtio tulee ja maksaa kaiken, mutta eipä ole myöskään oikein odottaa että pikkukaupungin asukkaat joutuvat maksumiehiksi johonkin "valtakunnalliseen" hankkeeseen jonka hyödyt kanavoituvat yksinomaan eteläiselle rannikkoseudulle.

Loogisesti ajatellen tämän kaltainen alueellinen tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus edellyttää jonkintasoista hallinnonaloiltaan mahdollisimman kattavaa alueellista itsehallintoa ja omaa verotusoikeutta. Parhaiten tämä hoituisi maakunnallisen itsehallinnon kautta. Esimerkiksi yliopistot pitäisi alueellistaa pois opetusministeriön keskusjohdon kontrollista ja samoin Finavian lentoasematoiminnot pitäisi hajottaa ja siirtää alueiden vastuulle (tässä relevanttia ei ole tuottaako joku lentoasema voittoa vai tappiota osana Finavian monopolistisesti ohjattua verkkoa vaan se että alueellistettuina lentoasemia voitaisiin kehittää itsenäisesti ja kukin maakunta voisi panostaa omaan lentoasemainfraansa niin paljon alueellisilla veroilla kerättyä subventiota kuin kokee tarpeelliseksi elinkeinoelämänsä toimintaedellytysten kehittämisen kannalta).

Myös valtionhallinnon alueellistaminen on hyvin perusteltua, koska nykyaikana ei ole mitään perustetta että kaikki sen työpaikat sijaitsevat Helsingissä ja siellä sijaitsevat työntekijät kerryttävät yksinomaan Helsingin verotuloja. Kommunikaatioteknologia on kehittynyttä ja nykyisin ylikansalliset yrityksetkin pystyvät toimimaan saumattomasti yli rajojen useassa maassa -- miksi ei siis Suomen valtionhallinto pystyisi toimimaan maan sisällä hajautetusti?

Yhteenvetona sanoisin siis että subventiotyyppinen aluepolitiikka on yhtä väärin kohdistui se sitten syrjäseutujen tai Helsingin aseman parantamiseen. Kummassakin tapauksessa se johtaa siihen, että kaikki kinuavat yhteisestä kassasta rahaa omiin hankkeisiinsa ja tuo raha on pois muilta. Paljon parempi olisi jos kaikki maksaisivat mahdollisimman pitkälle omat investointinsa ja mitoittaisivat näin suun säkkiä myöten. Tietty niukkuus rahoituksessa johtaa tehokkaampaan rahankäyttöön kuin ammentaminen jostain muka pohjattomasta yhteisestä sammiosta.

Kunnallisverojen tasausjärjestelmän (joka vie rahaa Helsingistä) olemassaolokaan ei ole peruste vaatia kompensaationa lisää tulonsiirtoja Helsinkiin vaan pikemminkin koko tasausjärjestelmästä pitäisi luopua tilannetta entisestään vinouttavana järjestelynä, kunhan samalla luovutaan muistakin aluepolitiikan systemaattisista vinoutumista.

Yhdyn Janihyvärisen kritiikkiin. Muistuttamalla siitä, minkä joku täällä on joskus aikaisemminkin todennut, että yhtä hyvin kuin Suomen maaseudun ja muiden kaupunkien kuin Helsingin olemassaolon voi asettaa kyseenalaiseksi, voi asettaa koko Suomen kyseenalaiseksi. Hyvin lähellä on Pietarin oikea metropoli, jossa on saman verran asukkaita, vaihdantaa, tiivistynyttä innovatiivisuutta jne. kuin koko Suomessa. Mihin tarvitaan Pietarin ”vanhaslaista” hajautunutta läntistä esikaupunkialuetta, Suomea?

Minusta vastaus löytyy osittain siitä, että täällä tehdään asioita eri lailla. Kuinka moini meistä olisi valmis muuttamaan lähemmäksi Pietaria, jonnekin metrolinjan varressa olevaan betonilähiöön? Meillä kellään ei kuitenkaan ole varaa ostaa niitä hyviä ja hyväksyttäviä urbaaneja asuntoja Pietarin keskustasta kuihtuvan ratikkaverkon alueelta (joka H:gin ratikkaverkon tapaan vastaa suunnilleen sitä haluttua ”todellista” kaupunkialuetta)?

Tilanne on täysin analoginen Helsingin ja muun Suomen suhteessa. Ei ihmisillä ole halua, ei myöskään rahaa. Helsingin seudun palkkataso ei kata elämisen suurempia kustannuksia. Muualla Suomessa sekä aineellinen elintaso että elämänlaatu on useimmille parempi kuin Helsingissä.

Vielä maaseudusta, että ei ole kovin realistista ajatella, että se voidaan tyhjentää, koska sen ylläpito on niin kallista. Epäilemättä me voimme siirtyä ruoan maailmanmarkkinoiden asiakkaiksi. Kyllä sieltä viidelle miljoonalle rippeitä aina riittää. Mutta jo ympäristösyitä tulisi suosia lähiruokaa. Mikä on kaupunkivihreiden linja tässä? Pellot ja navetat tiiviisti kerrostaloihin automaattimetroaseman ympärille?

Antero

Puhuminen muuttamisesta Pietariin on aika kaukaa haettua. Kyse on toisen valtion alueesta, välillämme on Euroopan Unionin syvin elintasokuilu.

Olisi kiva kuulla Anterolta, miten hän ja keskustapuolue haluaa kehittää Helsinkiä muutoin kuin siirtämällä lääkelaitoksen Ouluun tai Kuopioon ja rampauttamalla näin sen toiminnan, koska suurin osa työntekijöistä ei sinne lähde. Ilmeisesti Helsingin pitäisi olla jokin Detroit, niin Jani ja Antero+kepu olisivat iloisia.

Kun katsoo näitä Suomen nk "kaupunkeja", niin voi huomata, että niistä on viihtyisyys aika kaukana. Eipä ole Kouvolassa, Lapuassa , Kuopiossa tai Siilinjärvessä paljon kehumista. Betonilaatikoita sielläkin on, tosin ilman juuri mitään julkista liikennettä.

P.S Tämän päivän kepuilu:
http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/oikea/id101482.html

Alunperin kirjoittanut YLE

Anttila: Ilmastonmuutos poliitikkojen keppihevonen
Julkaistu 14.09.2008, klo 09.53

Ilmastonmuutoksesta on maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilan (kesk.) mukaan tullut poliitikkojen keppihevonen. Mielipide-erot yhdyskuntarakenteen kehittämisestä kertovat puolueiden ideologisista eroista.


Anttilan mukaan ilmastonmuutoksella pelotellaan nyt turhaan mietittäessä yhdyskuntarakenteen kehittämistä.

- Yhteiskuntamme keskittämistä ajavat voimat ovat nyt vaatimassa asuntorakentamisen ohjaamista juuri metro- ja juna-asemien lähelle, Anttila toteaa Forssan Lehden kolumnissaan.

Anttila puolustaa pääministeri Matti Vanhasen visioita puutarhataajamista. Ideana puutarhataajamissa olisi, että ihmiset voisivat käyttää peruspalveluita ja käydä töissä mahdollisimman lähellä kotia.

- Suomalaiset haluavatkin mieluummin yhteyden luontoon kuin muihin ihmisiin. Ihmiset hakeutuvat mieluummin haja-asutusalueille, Anttila väittää.

Keskustan mukaan ilmastonmuutoksen haittavaikutuksia voidaan torjua tulevaisuudessa uudella teknologialla, kun asumiseen ja liikkumiseen tarvittava energia voidaan korvata päästöttömämmillä vaihtoehdoilla.

YLE Uutiset

Miksiköhän kepun suunnasta ei koskaan kuulla tällaista:
http://www.hs.fi/politiikka/artikkel.../1135239421276

Alunperin kirjoittanut HS

Urpilainen ehdottaa ratikoita myös Tampereelle ja Turkuun
Julkaistu: 13:07


SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen haluaisi raitiovaunut myös Tampereelle ja Turkuun. Urpilaisen mukaan raideliikennettä olisi suosittava joukkoliikenteessä myös Helsingin ulkopuolella, ja näissä kaupungeissa ratikoihin riittäisi tarpeeksi matkustajia.

SDP haluaisi käynnistää laajan joukkoliikenneohjelman, jossa asetettaisiin selkeät askelmerkit joukkoliikenteen kehittämiselle ja rahoitukselle. Joukkoliikenteen markkinaosuus pitäisi nostaa 15:stä 20:een prosenttiin, puolue ehdotti sunnuntaina.

Jo aiemmin SDP on esittänyt alle 16-vuotiaille maksutonta joukkoliikennettä

Alunperin kirjoittanut Kolli

Olisi kiva kuulla Anterolta, miten hän ja keskustapuolue haluaa kehittää Helsinkiä muutoin kuin siirtämällä lääkelaitoksen Ouluun tai Kuopioon ja rampauttamalla näin sen toiminnan, koska suurin osa työntekijöistä ei sinne lähde. Ilmeisesti Helsingin pitäisi olla jokin Detroit, niin Jani ja Antero+kepu olisivat iloisia.

En ymmärrä tätä kommenttia, mutta tarkennettakoon että en ole poliittiselta kannaltani (jos sellaista minulla edes on, kun en kerran ole minkään puolueen jäsen) keskustalainen. Turha yrittää käyttää leimakirvestä. Parempi keskittyä argumentoimaan asiasta.

Alunperin kirjoittanut Kolli

Kun katsoo näitä Suomen nk "kaupunkeja", niin voi huomata, että niistä on viihtyisyys aika kaukana. Eipä ole Kouvolassa, Lapuassa , Kuopiossa tai Siilinjärvessä paljon kehumista. Betonilaatikoita sielläkin on, tosin ilman juuri mitään julkista liikennettä.

Ehdotan Kollille käyntiä Tampereella tai Turussa. Miksi aina pitää kaivaa Helsingin vertailukohdaksi maalaiskuntia, joissa ei ole joukkoliikennettä ja sitten väittää että tuo on Suomen koko kuva? Molemmissa näissä Etelä-Suomen suurissa aluekeskuksissamme on toimiva bussipohjainen joukkoliikenne ja ratikkaa ja/tai lähijunaa kovasti odotellaan. Nekin olisi varmaan saatu ajat sitten ellei toisaalta olisi valtion taholta päätetty että paikallisjunaliikennettä saa olla vain Helsingin ympäristössä ja toisaalta paikallisilla päättäjillä olisi asennevammaa raideliikennettä vastaan (tämä tosin korjaantunee pikku hiljaa ajan myötä ja päättäjien nuoremman sukupolven astuessa esiin -- merkkejä tästä on jo nyt).

Alunperin kirjoittanut Kolli

Miksiköhän kepun suunnasta ei koskaan kuulla tällaista:
http://www.hs.fi/politiikka/artikkel.../1135239421276

Sdp ei ole ainakaan Tampereella toistaiseksi profiloitunut raideliikenteen kannattajapuolueeksi. Viime kunnallisvaalien yhteydessä muistaakseni eräät pahimmista raideliikenteen vastustajista olivat sdp:stä.

Mitä tulee kaupunkiseutujen joukkoliikenteen tariffien alentamiseen tai ilmaiseen joukkoliikenteeseen, tuohan nyt on täyttä vasemmistopopulismia. Joukkoliikenteen suurin ongelmahan ei ole liian kova hinta (siis että hintaa alentamalla saataisiin enemmän asiakkaita) vaan liian huono palvelutaso. Palvelutasoa parantamalla, esim. luomalla uutta raideliikennettä sinne missä sitä ei vielä ole, saataisiin uusia asiakkaita houkuteltua autoilijoiden joukosta.

Olen erityisen huolissani siitä, että ehdotetusti esim. alle 25-vuotiaat saisivat matkustaa nuorisotariffilla. Suurin osa 25-vuotiaista alkaa olla jotenkin leivän syrjässä kiinni ainakin osa-aikaisesti, eikä edes opiskelijabudjetissa juuri joukkoliikenne ole se eniten kirpaiseva asia (sitäpaitsi opiskelija-alennus on eri asia kuin systemaattinen nuorisoalennus). Näin syntyy liian alhainen hintamielikuva joukkoliikenteestä ja kun 25-vuotiaana hinta pompsahtaakin tuplaksi, aika moni rupeaa helpommin harkitsemaan auton ostamista. Olisi parempi totutella jo hieman nuoremmalla iällä siihen, että joukkoliikenteellä on tietty arvo ja hinta. Tuo hinta on kuitenkin käytännössä pienempi kuin autoilun hinta.

Alunperin kirjoittanut Antero Alku

Tilanne on täysin analoginen Helsingin ja muun Suomen suhteessa. Ei ihmisillä ole halua, ei myöskään rahaa. Helsingin seudun palkkataso ei kata elämisen suurempia kustannuksia. Muualla Suomessa sekä aineellinen elintaso että elämänlaatu on useimmille parempi kuin Helsingissä.

Käsitelläänpä hyvin yleistä aineellisen elintason väitettä, ettei Helsingin seudulla asuminen kannata. Yleensä iltapäivälehtien laskuissa otetaan nuori duunarilapsiperhe ja lasketaan mihin heidän kuukausittainen kassavirtansa riittää Helsingin seudulla ja muualla Suomessa.

Mutta taloudellista valintaa asua Helsingin seudulla voi käsitellä toisellakin tavalla. Eli varallisuuden kertymisen ja kulutusmahdollisuuksien kannalta.

Tämä on siis vaihtoehtoinen tapa laskea vaikutuksia. Suurin osa kotitalouksista ei ole nuoria hyvin velkaisia lapsiperheitä. Kotitalouksien jakauma on paljon laajempi.

Tulot

Vuonna 2006 veronalaiset ansiotulot olivat Uudellamaalla 24770 euroa per tulonsaaja ja muualla maassa 19550 euroa per tulonsaaja. Uudellemaalla oli siis keskimäärin 5220 euroa eli 27 % paremmat tulot kuin muussa Suomessa. Marginaalivero on keskituloisella noin 42 %. Uudellamaalla asuvalle jäi siis 3000 euroa vuodessa enemmän rahaa suoraan käteen kuin muualla asuvalle. Uudellamaalla ja muualla Suomessa on erilainen työliisyys ja elinkeinorakenne ja se tuottaa keskimäärin jokaiselle Uudellamaalla asuvalle tulonsaajalle 250 euroa kuussa enemmän nettotuloja.


Asumismenot

Lasketaan omistusasumisen kulueroa, koska suurin osa suomalaisista asuu omistusasunnossa. Suomalaisella on tilaa keskimäärin 38 neliötä asukas per asukas eli 45,5 neliötä tulonsaajaa kohti. Vanhat kerrostaloasunnot maksoivat Pääkaupunkiseudulla 2008 keskimäärin 3110 euroa neliöltä ja muualla Suomessa 1499 euroa. Pääkaupunkiseudun tulonsaajalla siis sitoutuu keskimäärin asuntoon noin 73000 euroa enemmän pääomaa kuin muualla maassa.

Miten 73000 euron pääoman kustannus olisi hyvä laskea? Jotkut käyttävät kustannuksena lainan hoitoerää. Tuo ei kuitenkaan kuvaa asumisen varallisuusvaikutusta, koska lainojen lyhentäminen on perusluonteeltaan suurimmalta osalta säästämistä, ei kulutusta. Toki suuri osa ihmisistä hahmottaa taloutta kassavirtamallin eli tilin saldon mukaan. Ja lainanhoidossa on pakkosäästöelementti sisäänrakennettuna.

Miten sitten arvottaa pääkaupunkiseudulla asumiseen sitoutuneen pääoman kulu. Joku käyttäisi tuohon suoraan kaavaa euribor 12 kk + marginaali. Nythän korkotaso on poikkeuksellisen korkealla ja inflaatiokin laukkaa.

Toisaalta hyvin subprime-henkinen laskutapa olisi olla laskematta asuntoon sitoutuneelle pääomalle korkoa ollenkaan, koska asuntolainojen reaalikorot ovat miinuksella verovähennysten jälkeen ja asuntojen hinnat seuraavat keskimäärin inflaatiota ja ansiotasoa. Joten korko ei tuossa teoriassa ole kustannus.

Mutta minusta sitoutuneella pääomalla ja riskillä pitää olla kustannus. Minä arvottaisinkin 73000 euron ylimääräisen sitoutuneen pääoman vuosittaiseksi kuluksi 3 % pääomasta vuodessa. Tuolloin Helsingin seudulla omistusasuminen maksaisi keskimäärin 2200 euroa enemmän kuin muualla maassa.

Myös pääkaupunkiseudun ja muun Suomen keskimääräisen 45,5 neliön vuokrien ero on samaa luokkaa eli 3,13 euroa neliöltä, joka 45,5 neliöltä tekee 1700 euroa vuodessa.



Muut hinnat ja kulut

Muiden hintojen erot Helsingin ja muun Suonen välillä eivät ole käsittääkseni kovin suuret, identtisellä kulutusrakenteella joitakin prosentteja.. Toisaalta Helsingin seudulla rakenteellinen joukkolikenteen käyttömahdollisuus alentaa liikkumiskuluja. (Uudellamaalla on 530 henkilöautoa tulonsaajaa kohti ja muualla Suomessa 625.)

Työllisyysriskin hallinta ja työmarkkinat

Pitäisikö henkilöön kohdistuvan työttömyysriskin ero jotenkin arvottaa on aika akateeminen kysymys. Toisaalta korkeampi työllisyys on jo Uudenmaan tuloissa mukana.

Johtopäätös

Uudellamaalla on tulonsaajalla keskimäärin 3000 euroa vuodessa suuremmat tulot ja asumismenojen voidaan 3 % arvostuksella arvioida olevan Uudellamaalla 2200 euroa vuodessa korkeammat. Muut hinnat lienevät samalla tasolla, ainakin kun joukkoliikenteen tuottama kuluvähennys huomioidaan.

Edellä esitetyn perusteella minusta ei vaikuta siltä, että valinta asua Helsingin seudulla tuottaisi elinaikaisesti huonomman varallisuuden ja kulutusmahdollisuuksien summan kuin asuminen muualla Suomessa.

Onhan esimerkiksi vuonna 1975 Myyrmäestä kerrostalokolmion ostaneella pariskunnalla yleensä nyt paljon enemmän asuntoon sitoutunutta varallisuutta kuin vuonna 1975 Lahden lähiöstä kerrostalokolmion ostaneella pariskunnalla. Kuinka paljon asuntoon sitoutuneelle varallisuudelle antaa arvoa on sitten toinen kysymys. Helsingin seudulla kyllä sitoutuu enemmän varallisuutta asuntoon, joka on kyllä elinaikana usein hankalasti vapautettavissa.

JK. Käytän Uuttamaata laskelmissa, koska siitä on saatavissa paremmat tilastot kuin Helsingin seudusta ja Uudenmaan statistiikat ovat lähellä Helsingin seutua