Viestiketju: Aluepolitiikkaa

Alunperin kirjoittanut Antero Alku

Meillä helsinkiläisillä on omituinen tapa kuvitella olevamme maailman napa. Emme edes ymmärrä mikä on Pietari, joka on yhtä lähellä Helsinkiä kuin Jyväskylä. Sattuiko joku katsomaan viikonloppuna ohjelmaa, joka kertoi venäläisitä kiinteistöjen ostajista Itä-Suomessa? Viidelle miljoonalle pietarilaiselle Suomi on mukava siisti onnela, jonka voi halutessaan ostaa kesämökiksi. Jos sattuu huvittaa panna rahat tänne. Helsinki taas on mukava lähiö Pietaria halvempine pikkukauppoineen, kun venäläinen matkaa mökilleen Hankoniemelle.

Kuvitellaan sellainen skenaario että suuri ja tunnettu suomalainen kännykkäyhtiö myydään jollekin ulkomaiselle kilpailijalle ja sen pääkonttori Espoossa ja muutkin laitokset Suomessa lopetetaan. Mitä meille jää? Ei pk-seudun n miljoona asukasta jää sitä huolimatta tyhjän päälle, vaan Stadissa aletaan kehittää bisnestä joka liitty juuri idän ja lännen väliseen kauppaan, kuten ennenkin on tehty. Jos venäläiset tulevat tänne ja ostavat kesämökkejä ja Stockan tyhjäksi, niin antaa tulla vaan koska sekin tuo rahaa tänne. Pääasia että tulevat rauhanomaisissa aikeissa.

Emme me "tsadilaiset" todellakaan kuvitele olevamme missään maailman navassa, mutta meidän on pakko pitää omia puoliamme ja uskoa omaan tulevaisuuteemme koska jos pääkaupunkimme kehitys olisi negatiivista tai taloudelliset edellytykset romahtaisivat ja eläminen kävisi täällä sietämättömäksi, niin että n puolet-3/4 väestöstä joutuisi lähtemään maata kiertelemään paremman onnen toivossa, niin turha meidän on kuvitella että vastaanotto muualla olisi erityisen ystävällistä, eli kun se jäätävä pakkanen iskee, niin se iskee rajuimmin täällä.

Eniten olen huolissani siitä että miten käy niiden kymmenientuhansien, jotka ovat ostaneet pk-seudulta asuntonsa viime aikoina huippukalliiseen hintaan, ja asuntojen hintakupla puhkeaa? 1990-luvun lama ruoski asuntokuplan puhkeamisen vuoksi ankarammin juuri pk-seutua, ja se voi toistua uudestaan jos jokin markkinahäiriö iskee. Se voi alkaa lähi-idän tai USA:n poliittis-taloudellisesta tilanteeesta, ilman että me voimme vaikuttaa siihen juuri mitenkään.

Siksi pidän kaikkia toimenpieitä joilla saataisiin hillittyä Helsingin seudun ja muiden Suomen kasvuksekusten asuntojen hintakehitystä, ja kun diagnoosi on selvä: Tontteja ei tule riittävästi myntiin, niin lääkitys on että ongelmia on alettava purkaa siitä päästä. Sitten jos ne tontit ja rakennuskohteet saadaan sijoitettua sen lisäksi sopivasti turhiksi ja mielettömiksi haukuttujen Länsimetron ja Marja-radan varrelle unohtamatta Jokeria ja Laajasalon tunneliraitiotietä, niin mitkä ovat ne vaihtoehdot siinä tapauksessa? Moottoriteiden varsilleko ja Nurmijärvelle vain?

Loppujen lopuksi: Helsinkiä ei rakenneta siksi että puoli Suomea saadaan tyhjennetyä tänne, vaan väestönlisäys johtuu jo aika paljon syntyvyyden kasvusta ja siirtolaisuudesta Suomeen päin. Missä stadilaisten omat lapset asuisivat tulevaisuudessa jos ei tänne saisi rakentaa mitään?

t. Rainer

Alunperin kirjoittanut R.Silfverberg

Emme me "tsadilaiset" todellakaan kuvitele olevamme missään maailman navassa, mutta meidän on pakko pitää omia puoliamme ja uskoa omaan tulevaisuuteemme koska jos pääkaupunkimme kehitys olisi negatiivista tai taloudelliset edellytykset romahtaisivat ja eläminen kävisi täällä sietämättömäksi, niin että n puolet-3/4 väestöstä joutuisi lähtemään maata kiertelemään paremman onnen toivossa, niin turha meidän on kuvitella että vastaanotto muualla olisi erityisen ystävällistä, eli kun se jäätävä pakkanen iskee, niin se iskee rajuimmin täällä.

Naiivi kysymys: jos ja kun tämä pätee helsinkiläisiin, niin miksi joensuulaisella olisi vähemmän oikeutta pitää omia puoliaan? Uskon, että itse kullakin on oikeus tähän, mutta toisen oikeutta ei pidä loukata. Jos Joensuun (tai muun kaupungin) edellytyksiä tietoisesti heikennetään ja kohdistetaan näin säästyneitä resursseja Helsingin vahvistamiseen, ei sitä oikeuta pelkästään se, että kuvitellaan että näin Suomi pelastuu.

Alunperin kirjoittanut R.Silfverberg

Eniten olen huolissani siitä että miten käy niiden kymmenientuhansien, jotka ovat ostaneet pk-seudulta asuntonsa viime aikoina huippukalliiseen hintaan, ja asuntojen hintakupla puhkeaa?

Tämän huolen kyllä jaan. Tosin en näe miten omaehtoisilla poliittisilla valinnoilla aiheutettu muuttoliike Helsingin suuntaan helpottaa asiaa mitenkään. Tietenkin asuntoja pitäisi kaavoittaa enemmän, jotta ylikysyntä ei pitäisi hintoja liian korkealla.

Alunperin kirjoittanut R.Silfverberg

Tontteja ei tule riittävästi myntiin, niin lääkitys on että ongelmia on alettava purkaa siitä päästä. Sitten jos ne tontit ja rakennuskohteet saadaan sijoitettua sen lisäksi sopivasti turhiksi ja mielettömiksi haukuttujen Länsimetron ja Marja-radan varrelle unohtamatta Jokeria ja Laajasalon tunneliraitiotietä, niin mitkä ovat ne vaihtoehdot siinä tapauksessa? Moottoriteiden varsilleko ja Nurmijärvelle vain?

Miksi ainoa mahdollinen ratkaisu on rakentaa uudet liikenneyhteydet ja uudet asunnot ihmisille jotka muuttavat muualta kun työtilanne pakottaa muuttamaan? Miksi ei voitaisi tukea mallia, jossa säilytetään muutkin kaupungit elinvoimaisina, jolloin infraan ei tarvitse Helsingin seudulla investoida niin rankalla kädellä? Eikä rakentaa asuntoja toiseen kertaa samaan aikaan kun muualla maassa niitä jää tyhjilleen.

Alunperin kirjoittanut R.Silfverberg

Loppujen lopuksi: Helsinkiä ei rakenneta siksi että puoli Suomea saadaan tyhjennetyä tänne, vaan väestönlisäys johtuu jo aika paljon syntyvyyden kasvusta ja siirtolaisuudesta Suomeen päin. Missä stadilaisten omat lapset asuisivat tulevaisuudessa jos ei tänne saisi rakentaa mitään?

Kuten sanottu, toki Helsinki kasvaa myös orgaanisesti ja saa kasvaakin rauhassa. Rakennettakoon siis uusia asuntoja sen verran kuin tarvitaan. Tarkoitus ei ole aidata kaupunkia ja estää sinne muuttamista niiltä jotka niin haluavat tehdä (tosin tällä hetkellä kova asuntojen hinta toimii samalla tavalla). Pitäisi vain tunnustaa, että aluepolitiikka on aluepolitiikkaa tehdään sitä sitten Helsingin tai Joensuun hyväksi. Helsingin tukeminen ei ole valtakunnanpolitiikkaa eikä Helsinki sinänsä automaattisesti säteile maagisesti hyvinvointia muualle maahan.

Ja entäpä suuret helsinkiläiset/espoolaiset yritykset? Kuinka paljon niiden arvonlisäyksestä todella generoidaan Kehä III:n sisäpuolella? Monella on toimipisteitä muutamassa muussakin kaupungissa (sekä ulkomailla), ja esim. metsäteollisuudessa kaikki tehtaat ovat muualla kuin Helsingissä. Jos muu maa näivettyy, niin mitä roolia on enää Helsingin pääkaupunkistatuksellakaan?

Yksi ongelmien syy saattaakin olla vallan rakenteissa. Suomessa on vahva keskushallinto ja vahva kunnallinen itsehallinto, mutta kuntia on liikaa (vähän vajaa 450) eivätkä ne oikeasti kykene käyttämään valtaansa siten että sillä olisi taloudellisesti stimuloivia alueellisia vaikutuksia. Suomesta puuttuu Euroopassa tyypillinen väliportaan hallinto, ja keskushallinnon asemaa pönkittää se, että kuntien asema on todellisuudessa heikko vaikka teoriassa vahva. Miksi ei perustettaisi uutta maakuntahallintotasoa, luovuttaisi (lähinnä teoreettisesta) kunnallisesta itsehallinnosta (ainakin kaikissa tärkeissä asioissa) ja siirrettäisi verotusoikeus valtiolta maakunnalle, joka sitten maksaisi osan veroista valtion keskitettyyn kassaan? Maakunta voisi hoitaa liikennesuunnittelun, korkeakoulutuksen, terveydenhuollon, elinkeinopolitiikan jne. ja olisi riittävän vahva alueellinen peluri saadakseen aikaan tuloksia. Näin maakuntien kohtalo olisi todellisuudessakin niiden omissa käsissä, ja alueelta kerätyt verotulot käytettäisiin pääosin oman alueen hyväksi (lukuunottamatta kevyttä, lähinnä ulkopolitiikkaan ja EU-asioihin keskittyvää valtionhallintoa sekä köyhille maakunnille annettavia maltillisia solidaarisuusavustuksia). Olisi turha syyttää pääkaupunkia siitä, jos menee huonosti kun päätösvalta olisi itsellä. Helsinkiä voitaisiin kehittää helsinkiläisten varoilla niin paljon kuin sielu sietää. Ja kaiken kukkuraksi päästäisiin oikeasti tekemään asioita ilman jatkuvaa suunnittelua, suunnittelun suunnittelua ja ministeriöiden komiteamietintöjä.

Alunperin kirjoittanut janihyvarinen

Naiivi kysymys: jos ja kun tämä pätee helsinkiläisiin, niin miksi joensuulaisella olisi vähemmän oikeutta pitää omia puoliaan? Uskon, että itse kullakin on oikeus tähän, mutta toisen oikeutta ei pidä loukata. Jos Joensuun (tai muun kaupungin) edellytyksiä tietoisesti heikennetään ja kohdistetaan näin säästyneitä resursseja Helsingin vahvistamiseen, ei sitä oikeuta pelkästään se, että kuvitellaan että näin Suomi pelastuu.

Kyllä Joensuulaisillakin on oikeus pitää puoliaan. Toki jokainen seutu haluaa kaiken maan ja taivaan väliltä.

Kyse resurssien jaossa on lähinnä siitä, kuinka paljon Helsingin seudun hyvinvoinnista siirretään verotuksella muualle maahan ja kuinka se kohdennetaan.

Alunperin kirjoittanut janihyvarinen

Miksi ainoa mahdollinen ratkaisu on rakentaa uudet liikenneyhteydet ja uudet asunnot ihmisille jotka muuttavat muualta kun työtilanne pakottaa muuttamaan? Miksi ei voitaisi tukea mallia, jossa säilytetään muutkin kaupungit elinvoimaisina, jolloin infraan ei tarvitse Helsingin seudulla investoida niin rankalla kädellä? Eikä rakentaa asuntoja toiseen kertaa samaan aikaan kun muualla maassa niitä jää tyhjilleen.

Maailma vaan muuttuu, ihmiset muuttavat. Kun tietotyö suosii suuria kaupunkeja, uusi yritystoiminta keskittyy.

Minusta olennaista olisi suunnata resurssit niin, että leivotaan mahdollisimman iso kakku. Nyt resurssien hajoittaminen heikentää kasvuedellytyksiä. Helsingin seutu pärjää kohtuullisesti, Tampere ja Oulu tulevat heti perässä. Kuopio, Jyväskylä ja Turku voitaisiin ehkä saadaan jotenkin mukaan, jos tehtäisiin valintoja eikä hajoitettaisi liikaa resursseja.

Alunperin kirjoittanut janihyvarinen

Ja entäpä suuret helsinkiläiset/espoolaiset yritykset? Kuinka paljon niiden arvonlisäyksestä todella generoidaan Kehä III:n sisäpuolella? Monella on toimipisteitä muutamassa muussakin kaupungissa (sekä ulkomailla), ja esim. metsäteollisuudessa kaikki tehtaat ovat muualla kuin Helsingissä. Jos muu maa näivettyy, niin mitä roolia on enää Helsingin pääkaupunkistatuksellakaan?

Tietoyhteiskunnassa yhä suurempi osa arvonlisäyksestä muodostuu tietotyössä, jolle on parhaat edellytykset suurissa kaupungeissa. Suomessa kasvava osuus arvonlisäyksestä muodostuu Helsingin seudulla.

Alunperin kirjoittanut petteri

Maailma vaan muuttuu, ihmiset muuttavat. Kun tietotyö suosii suuria kaupunkeja, uusi yritystoiminta keskittyy.

Kyllä, suurehkö väestöpohja mahdollistaa suuremman erikoistumisen joka johtaa (noin yleisesti ottaen ja keskimäärin) parempaan tuottavuuteen. Olennaisempaa on kuitenkin, että (tuottavat) palvelut edellyttävät laajahkoa väestöpohjaa. Tällä foorumilla on esimerkiksi puhuttu automarketeista, jotka ovat kaupan tapa keskittää palveluja. ja isommista raitiovaunuista, joka taas on joukkoliikenteen tapa keskittää palveluita.

Alunperin kirjoittanut R.Silfverberg

Helsinkihän on nettomaksaja mitä tukiaisiin tulee. Siitä että tukiaisia maksetaan ei päästä varmaan missään kehittyneessä yhteiskunnassa eroon, eikä taideta siitäkään että tukiaisten maksajat eivät aina saa itse päättää tai edes tietää mihin niitä käytetään.

Lukuja tästä olisi hyvä saada. Aina tätä toistetaan, mutta muistetaanko silloin että valtionhallinnon työpaikat ovat piilotukea Helsingin elinkeinoelämälle?

Alunperin kirjoittanut R.Silfverberg

Suomesta liittotasavalta? Ei taitaisi oikein toimia ilman että syntyisi valtavia riitoja juuri siksi että maakuntien väliset maantieteelliset erot ovat mitä ovat. Suomessahan on yksi sellainen autonominen maakunta, nimittäin Ahvenanmaa, mutta sekin pärjää vain maantieteellisen asemansa takia, sattuu olemaan parin tunnin laivamatkan päässä 2 miljoonasta ostovoimaisesta suur-tukholmalaisesta.[...] Pitkällä tähtäimellä siis Suomen jakaminen autonomisiin maakuntiin tai osavaltioihin omine valtaelimineen voisi olla ratkaisu, mutta miten se natsaa EU:n kanssa. Ja jos tähän ratkaisuun päädytään, niin mihin koko Suomea tarvitaan ylipäänsä sitten enää?

No eihän tässä hyvänen aika Suomea ole tarkoitus hajottaa. Eihän Ranskakaan ole liittotasavalta vaan hyvin keskitetysti ohjattu valtio, vaikka siellä onkin kohtuullisen vahva departementti- ja aluehallinto juuri osassa mainituista aihealueista. Tarkoitus olisi vahvistaa aluehallinnon kykyä toimia alueensa puolesta. Nykyiset maakunnan toimisivat ihan hyvin tällaiseen tarkoitukseen jos niillä olisi budjetti esimerkiksi oman verotusoikeuden kautta. Muutama köyhin maakunta saattaisi kaivata vähän lisätukea, mutta suurin osa pärjäisi ihan kohtuullisesti. Samalla voitaisiin saneerata kunnista pois päällekäisyydet ja irrationaalisuudet (laitettaisiin myös Helsinki, Espoo ja Vantaa yhden päätöksentekoelimen alaisuuteen, samoin kuin muut kaupunkiseudut) ja valtionhallintoa voitaisiin ohentaa, kun ei tarvittaisi esim. keskitettyä korkeakoulupolitiikkaa, ehkä korkeintaan joku kevyt korkeimman tutkimuksen huippukeskusohjelma tukemaan maakuntien vastuulla olevaa korkeakoulutusta luomaan kansainvälisiä tähtiyksiköitä.

Joku voi kysyä, että eikö keskushallinnon saneeraus olisi lopun alkua. Kysyisinkin mieluummin, mitä hyvää nykyinen keskushallinto on saanut aikaan esim. koulutus- tai elinkeinopolitiikassa mikä ei olisi onnistunut itsenäisesti eri puolilla maata ilman tuota ohjaavaa kättä?

Alunperin kirjoittanut janihyvarinen

Lukuja tästä olisi hyvä saada. Aina tätä toistetaan, mutta muistetaanko silloin että valtionhallinnon työpaikat ovat piilotukea Helsingin elinkeinoelämälle?

Tämmöisiä lukuja löysin pikaisesti etsimällä Tilastokeskuksen StatFinistä (http://statfin.stat.fi/) vuodelle:

K O K O M A A Yhteensä 2 262 359
(L-Q) Yhteiskunnall. palvelut 732 271
011 Helsingin seutukunta Yhteensä 606 064
(L-Q) Yhteiskunnall. palvelut 195 414

Eli siis Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla on 26,79% koko maan työpaikoista ja 26,69% koko maan julkisen sektorin työpaikoista. Kun tuon pyöristää lähimpiin prosenttiin niin se on täsmälleen sama 27% kuin koko maan keskiarvo. Tilastokeskus ei erittele ovatko nuo valtionhallinon vai kunnan palveluksessa. Ylipäänsä julkishallinto (luokka L, kaupunki + valtio) työlistää Helsingissä 8,6% tai noin 30 000 ihmistä, ja tuosta näppituntumalla ehkä 10 000 on valtion palveluksessa. Mikään valtava subventio ei siis ole kyseessä, ja se tasapainoittuu sillä että mm. puolustusvoimien työpaikat ovat maakunnissa.

Vertailun vuoksi vaikka Itä-Suomen läänissä luvut ovat:
Yhteensä 205 081
(L-Q) Yhteiskunnall. palvelut 67 056
eli 32%

Lapin maakunnassa
Yhteensä 66 808
(L-Q) Yhteiskunnall. palvelut 23 926
eli 36%

Alunperin kirjoittanut Kani

Suuruuden ekonomia toimii huonosti monissa veronmaksajille tärkeissä asioissa. Helsinki on Suomen suurin kaupunki, jossa kuitenkin tuotetaan palveluja huomattavasti kalliimmalla ja tehottomammin kuin pienemmissä kaupungeissa ja kunnissa.

HUSsilla on ongelmansa, mutta...

Yksityisiä työpaikkoja syntyy nimenomaan Helsingin seudulle ja muihin kasvukeskuksiin. Joko ihmiset muuttavat keskuksiin, jolloin työllisyys paranee. Tai sitten pysyvät korvesssa ja työllisyys ei parane. Aluekehityspuuhasteluun ei enää oikeasti usko juuri kukaan. Se että pidetään joka niemen notko ja saarelma asuttuna talouden ja työllisyyden kustannuksellakin on ihan mahdollinen poliittinen valinta, se vaan pitäisi sanoa ääneen ja hyväksyä kustannukset, eli vaikkapa pienemmät eläkkeet. En usko että kannatusta löytyy.

Tämän kysymyksen rinnalla YTV ja HUS ovat järjestelykysymyksiä.

Alunperin kirjoittanut Kani

Meillä ei todellakaan ole mitään syytä opettaa muuta Suomea asioiden järjestämisessä.

Kannatan lämpimästi sitä, että tehdään kuten ulkopuoliset (muu Suomi, OECD, jne.) sanoo, eli pannaan seudun hallinto yhteen. Ulkopuoliset ylipäänsä on usein aika terävänäköisiä.

Alunperin kirjoittanut kemkim

Hyvin sanottu. Keskustapuolue on jo vuosikymmeniä kiskonut rahaa maakuntien tekohengitykseen, mutta tulokset puhuvat puolestaan. Muuttovirta käy kohti suuria keskuksia, vaikka miten yritettäisiin pitää maakuntia hengissä.

Siinähän juuri se ongelma onkin. Ei pelkkä raha syydettynä johonkin suuntaan takaa tuloksia. Yleensä poliittiset puolueet tykkäävät jakaa rahaa peruskannattajajoukolleen, joko suomen- tai ruotsinkieliselle. Tupaillassa kun luvataan uusi tienpätkä tai silta, niin johan taputus käy kovana. Kaikki tämä on pois järkevistä investoinneista joita pitäisi tehdä.

Ei pidä myöskään sotkea maakuntakeskuksia ja haja-asutusalueita. Jos kaikki niputetaan yhdeksi "landeksi", analyyttinen asenne muuttuu mahdottomaksi ja keskustellaan pelkkien mielikuvien varassa.

Miksiköhän muuten esimerkiksi Tampere ei juuri koskaan saa mitään? Voisiko nollaa lähenevä keskustan kannatus ja minimaalisen pieni ruotsinkielisten määrä vaikuttaa jotain?

Alunperin kirjoittanut kemkim

Poliisin yksiköiden siirtäminen Rovaniemelle johti siihen, että ihmiset eivät halunneet muuttaa Helsingistä Rovaniemelle, joten heillä on suuria vaikeuksia saada sinne ammattitaitoista työvoimaa. Raippaluodon sillalla yritettiin saada vaasalaisia muuttamaan Mustasaareen, mutta kovin tyhjää siellä Raippaluodossa näkyy vieläkin olevan.

Lehdissä oli muutama päivä sitten juttua näistä alueellistamisista. Juttua esiteltiin menestyksenä, mutta tosiasiassa se oli karua luettavaa. Virastoja oli räiskitty pitkin Suomenniemeä kuin haulikolla ampuen aivan pikkupaikkakunnille ja siten, että ne eivät keskenään muodosta mitään synergioita. Alunperinhän oli tarkoitus, että Turkuun kootaan kaikki meren kanssa tekemisissä oleva hallinto. Tampereen poliisikoulu + poliisiammattikorkea olisivat muodostaneet synergiaa mm. nyt Rovaniemelle sijoitetun poliisin tietohallintoyksikön sekä muistaakseni Riihimäelle lähetetyn lupahallintoyksikön (?) kanssa. En usko, että Rovaniemi sinänsä on huono paikka tietohallintoyksikölle paitsi että yksikkö on liian pieni (oliko jotain parikymmentä henkeä?) selvitäkseen yksin ja muodostaakseen synergiaa paikallisen osaamisen kanssa.

Nykyisten viranhaltijoiden vastustus on asia, jolle ei pitäisi arvioinnissa laittaa painoa. Jos virasto on sijainnut Helsingissä, niin luonnollisesti koko henkilökunta on rekrytoitu alunperin sinne. Siksi vastustus on luonnollista. Päätös on vain tehtävä joskus, ja jos virasto saa elää 10-20 vuotta rauhassa ja sopeutua ympäristöönsä, sen sijainti muualla kuin Helsingissä muuttuu yhtä luonnolliseksi kuin aiempi sijainti Helsingissä.

Eräänlainen alueellistamisen irvikuva on Hämeenlinnan suuri suosio. Sehän oli kerännyt lukunmääräisesti eniten työpaikkoja tähän asti toteutetuissa alueellistamisissa. Kaupunki on sinänsä ihan OK paikka, mutta voiko sitä kutsua alueellistamiseksi, jos virastoja muutetaan aivan Helsingin työssäkäyntialueen rajoille? Siksihän se on niin suosittu, että henkilökunta voi edelleen asua Helsingin seudulla ja pendelöidä päivittäin. Mutta silloin juuri alueellistamisella tavoitellut valtakunnantason hyödyt jäävät saavuttamatta.

Alunperin kirjoittanut kemkim

Lahden oikorata on nähdäkseni hyödyllisin näistä maakuntapuuhasteluista, koska se lisää pääkaupunkiseudun kasvukäytäviin yhden uuden mahdollisuuden ja sen päässä on jo vankka keskittymä eli Lahti. Lahden työllisyys paranee kertaheitolla, kun pääsevät pk-seudun työpaikkojen makuun.

Ja taas viittaus siihen, että Helsingin läheisyys on ainoa autuaaksi tekevä asia... On tämä tietysti totta (ja itsekin puhun sen puolesta, että koko Etelä-Suomesta Tamperetta myöten tehtäisiin efektiivisesti yhtenäinen työssäkäyntialue sopivin liikenneyhteyksin), mutta tästä näkökulmasta esitettynä kyseessä ei ole maakunnan elinolosuhteiden parantaminen vaan Helsingin kasvupolitiikka. Joskus ne voivat kohdata, mutta niiden samaistaminen toisiinsa on vaarallista.

Alunperin kirjoittanut teme

Eli siis Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla on 26,79% koko maan työpaikoista ja 26,69% koko maan julkisen sektorin työpaikoista. Kun tuon pyöristää lähimpiin prosenttiin niin se on täsmälleen sama 27% kuin koko maan keskiarvo.

Jännä luku. Kun yleinen mielikuva on, että "muu Suomi" pyörii lähinnä yhteiskunnan "suojatyöpaikkojen" voimin, niin tämähän todistaa, että "suojatyöpaikkoja" on suhteessa yhtä paljon Helsingissä. Kunnallisten palveluiden skaalaeduista huolimatta...

Ja kun Lapin yms. luvut huitelevat > 30 % tasolla, niin voidaan päätellä, että kakkoskeskukset jäävät todella vähälle tällaisen epäsuoran valtiontuen suhteen.

Kun huomioidaan kuinka paljon lukumääräisesti Helsingin seudulla on yksityisen puolen työpaikkoja, julkisen hallinnon työpaikkojen absoluuttinen määrä on kyllä aika suuri.