Uskoisin kyllä että Oulu ei olisi kehittynyt lainkaan nykyiseen malliin ilman yliopistoa. Yliopisto on vetänyt perässään elinkeinoelämän investointeja, osaavia ihmisiä ja elinvoimaa. Ja nämä puolestaan lisää ihmisiä, ja kauppaa, ja ihmisiä jne. Sama juttu muuten pätee Tampereeseen: ilman yliopistojaan se olisi taantuva teollisuuskaupunki, mutta yliopistojen kanssa siitä on noussut maan kakkoskeskus ja yksi maan top 3 kasvukeskuksista (tarkka sija riippuu vähän kriteeristä ja tarkasteluhetkestä). Tuskin tämän valossa kukaan voi kiistää aluepolitiikan vaikutusta, vaikka viime vuosikymmenet aluepolitiikka on kiertänyt Tampereen äärettömän tarkasti: tässä korjataan edelleen kauan sitten menneen politiikan satoa.
Voi vain kuvitella millainen tuppukylä Rovaniemi olisi ilman yliopistoa. Yliopiston menetys olisi suurempi haitta Rovaniemelle kuin Oulun yliopiston kasvattaminen olisi hyöty Oululle.
Aika sekalainen lista ja suoraan sanottuna vähän sen kaltainen, että ihan kuin olisi varten vasten etsitty kaikki mahdolliset rahankäyttökohteet kaikki kivet ja kannot kääntäen. Raha hajautuu näin liian moneen kohteeseen, joista kaikki eivät liene välttämättömiä eivätkä tuottavia.
Tosin enhän sanonutkaan, että nykyinen aluepolitiikka on parasta mahdollista vaan pelkästään että aluepolitiikkaa tarvitaan ja että sillä on vaikutusta.
Kaipaisin vähän kokonaisvaltaisempaa otetta aluepolitiikaan. Pitäisi määritellä tarkemmin tavoitteet ja välineet, ja sitten vain määrätietoisesti toteuttaa valittua politiikkaa. Terveyspalvelujen takaaminen on yksi tärkeimpiä ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta, samoin liikenneyhteyksiä tarvitsee elinkeinoelämä kaikkialla menestyäkseen. Kaikenlainen kepeä ja kiva puuhastelu saisi jäädä omaan arvoonsa -- siis paikallisesti rahoitettavaksi. Kuten Helsingissäkin osittain jää ja osittain saisi jäädä.
Maakunnallinen itsehallinto ja subsidiariteettiperiaatteen aito toteuttaminen olisi minusta yksi parhaista aluepolitiikan keinoista.