No joo. Tarkoitan sitä että on lähes maantieteellinen väistämättömyys että Pohjois-Suomessa on yksi iso keskus. Jos se ei olisi Oulu se voisi olla vaikka Tornio, tai joku, mutta se ei voi olla Oulu ja Tornio samaan aikaan. Yliopisto sinne olisi käytännössä tullut ihan jo kysynnän perusteella.
Miten määritellään Pohjois-Suomi? Ei tämä ole mikään automaattinen lainalaisuus. Voi olla ettei edes Oulusta olisi kehittynyt merkittävää keskusta ollenkaan eikä mistään muustakaan pohjoissuomalaisesta kaupungista. Voi olla että koko Pohjois-Suomi olisi lähtenyt autioitumaan ilman yliopistoa ja aluepolitiikkaa.
Tuo argumentti, että Ouluun olisi perustettu yliopisto kysynnän vuoksi on kyllä minusta ihan ufo väite. Ei yliopistoja 1950- ja 1960-luvuilla perustettu ainakaan pääosin minkään "kysynnän" perusteella. Se oli selkeästi hallinnollinen päätös. Tuohon asti lähes koko Suomen yliopistolaitos oli sijainnut Helsingissä (sen jälkeen kun Turun Akatemia muutti sinne Turun palon jälkeen). Ainut mieleen tuleva poikkeus on Turun yliopisto, joka yksityisesti perustettiin Turkuun jo vuonna 1920. Ei ole mitenkään itsestäänselvää, että se olisi sieltä lähtenyt leviämään maakuntiin ellei aluepoliittisesti tätä olisi nimenomaan ajettu.
Tuo yliopistolaitoksen alueellistaminen on jälkiviisaudella ollut erittäin siunauksellinen asia Suomelle. Ilman sitä koko Helsingin ulkopuolinen alue olisi taantunut ja koko Suomen talous- ja älyllinen elämä olisi keskittynyt Helsinkiin (kuten jotkut vieläkin luulevat että se on).
Minua alkaa vähän puuduttamaan tämä. Eli siis että postuloidaan joku ideaali-aluepolitiikka ja perustellaan sillä sen tarve ylipäänsä. MItä jos se että sellaista ei saada aikaiseksi kertookin siitä ettei se ole poliittisesti mahdollista? Tuo ei "parasta mahdollista" on melkoinen aliarvio, käytäntö on niin kaukana kun olla ja voi siitä mitä sinä haet.
Erikoinen näkemys, että jonkun asian konkreettinen olemus täytyisi olla olemassa ja ilmeinen, jotta sille olisi tarve. Tällä perusteellahan ihminen ei olisi ikinä kehittänyt yhtään mitään uutta.
No, hieman vakavammin, väitän että aluepolitiikan tarve on helposti nähtävissä siitä huolimatta onko sitä olemassa ja millaista se on. Aluepolitiikkaa ei tarvita, jos kaikkialla Suomessa voi kokea että on tasavertaiset mahdollisuudet kansalaisena saada yhteiskunnan palveluita, kouluttaa ja toteuttaa itseään, harjoittaa elinkeinoa jne. Jos jotkut maan osat ovat epäedullisemmassa asemassa kuin toiset, tai uhkana on että se ajautuvat sellaiseen, niin silloin tarvitaan aluepolitiikkaa tasaamaan eroja positiivisella tavalla (ei siis heikentämään toisten edellytyksiä vaan parantamaan niiden toisten). Kyse on edistyksen ja hyvinvoinnin tasaisen jakautumisen sekä tasa-arvon edistämisestä. Tavoitteena täytyy tietenkin olla se, että tuetaan ihmisiä auttamaan itseään eli ei tarjota kaikkea valmiiksi eteen vaan tuetaan edellytyksiä itse saada asioita aikaan silloin kun ympäristötekijät ovat vastaan.
Aluepolitiikan tarve tulee siis ensin, ja sitä pitäisi seurata oikeanlaisten käytännön toimien. Jos keinot nykyisellään ovat mitä sattuu, se ei tarkoita etteikö parempiakin keinoja olisi olemassa.
Näin juuri. Kysymys on vaan siitä että voidaanko ihmisiltä ja liike-elämältä vastavuoroisesti odottaa jotain. Ihan näin käytännössä, jos mummu on jatkuvan kotihoidon tarpeessa, niin tuleeko hänen muuttaa jonkun sortin taajamaan missä se pystytään järjestemään edes jotenkin kohtuullisin kustannuksin? Esimerkki on tosin sillä tavalla teoreettinen että tuossa tilanteessa käy niin että se kotihoito on parasta mihin metsän keskellä pystytään, eli ei kovin kummoista. Toinen esimerkki, onko se yhteiskunnan asia kuljettaa lapset kouluun ilman mitään maksuja ihan sama missä sattuu asumaan?
Ollaanpas realisteja. Käsittääkseni jo nykyään vanhus joutuu käytännössä muuttamaan taajamaan vanhainkotiin, pahimmillaan satojen kilometrien päähän ainakin Lapissa. En ole kuullut, että kodinhoitaja kävisi tiettömien taipaleitten takana, ja vaikka kävisikin niin tällaisia tapauksia olisi niin vähän ettei siitä Suomen valtion budjetti juuri heilahtaisi. Kysymys on siitä, että pitää määritellä tavoitepalvelutaso vanhusten- ja terveydehuollolle, ja sen tason täytyy olla periaatteessa sama koko maassa, vaikka toteuttamiskustannuksissa olisi alueellisia eroja.
Väittäisin muuten, että Suomen terveydenhuollossa ole ainakaan ongelma, että syrjäseutuja ylipalveltaisiin ja se siksi tulisi kalliiksi. Näin joskus tv-dokumentin, jossa seurattiin utsjokelaista synnyttämään lähtevää naista. Koska lähin synnytysosasto on Lapin keskussairaalassa Rovaniemellä, matkaan piti lähteä bussilla jo monta päivää etukäteen ennen laskettua aikaa, erityisesti jotta vältetään riski joutua synnyttämään matkalla Kaamasen tiellä tai -- oikein hyvällä tuurilla -- Kaamasen terveyskeskuksessa tavallisen terveydenhoitajan kanssa, ilman lääkäriä tai kätilöä. Aika uskomatonta, millaisissa oloissa nyky-Suomessakin vielä joutuu kestämään. Paikalliset ihmiset ovat kyllä jotenkin sopeutuneet, mutta käsittääkseni toivovat ettei palveluita vielä vielä entistäkin kauemmas. Jos vaikkapa Lapin keskussairaala päätettäisiin lopettaa, niin sitten pitäisi varmaan kuljettaa helikopterilla Ouluun saakka, yli puolen Suomen halki. Eihän tuo ole mitenkään kohtuullista edes säästöjen nimissä, vaikka pohjoisessa asuukin suhteellisen vähän väkeä. Enemmän kuitenkin kuin jossain Grönlannissa, joka on Tanskan murheena.
Mitä kouluun tulee, niin kyllä se niin on, että jos yhteiskunta asettaa kansalaisille oppivelvollisuuden, niin sitten yhteiskunnan tulee hoitaa koulukuljetukset myös siellä missä se on kallista. Ei kukaan tuollaisesta "palvelusta" kuitenkaan varsinaisesti hyötymään pääse: onko muka kivaa, jos joutuu heräämään koulumatkalle klo 5 aamulla, jotta ehtii klo 8 mennessä 200 km päähän kouluun? Takaisin kotona voi sitten ehkä olla klo 18-20 välillä, riippuen miten kuljetuksia yhdistellään. Nykyaikana tietysti yhteiskunta voisi säästää sekä rahaa että asukkaiden vaivaa järjestämällä koulupalvelut pääosin videokonferenssin välityksellä. Riittäisi että koululla kävisi kokeissa ja muutaman kerran lukuvuodessa yhteisissä riennoissa. Muuten lapset istuisivat kotona "luokassa" ja opettaja olisi läsnä etänä.
Terveys- ja koulutuspalveluissa ei voi muuten laskea mitään asukaskohtaista tuottavuutta. Jos ihminen ei ole tuottava, ei häneltä voi kieltää samoja palveluita, joihin jollakulla "tuottavalla" yksilöllä on oikeus.
Käytännön esimerkki liikennepuolelta, jos Sokliin avataan kaivos niin sinne vedetään 84 kilometriä rataa Natura-alueen läpi ja teitä päälle ilman mitään keskustelua, kokonaiskustannus arviolta noin 285 miljoonaa euroa. En tiedä onko tämä hyvä vai huono idea valtiontalouden kannalta, mutta kovin kevyeltä tuo valmistelu vaikuttaa suhteessa vaikkapa vastaavankokoisiin liikennehankkeisiin kaupungeissa.
No aika kevyttä se on ollut länsimetron ja kehäradan valmistelukin. Kaikenkaikkiaan ongelma on pikemminkin huono valmistelu ja hankkeiden valinnan läpinäkymättömyys kuin rahankäyttö itsessään.
Lapset tarvitsevat kavereita, neljän seinän sisällä eivät lapset terveiksi kasva.