Aluepolitiikkaa

Helsinkiläiset eivät tuo tuolla rahalla tamperelaisia tai turkulaisia vaan ihan muita seutuja. Muutkin suuret kaupungit ovat nettomaksajia.

Niin ne maksavat kanssa, mutta ei kannata silti vväkisin yrittää muuttaa sitä luonnonlakia että Suomen kaltaisessa maassa ei riitä väkeä asuttamaan useampia kuin yhtä suurkaupunkia ja keskikokoiset voivat pitää vahvuutenaan sitä että kasvu on hallitumpaa. Itse kuvittelisin että Tampere, Turku, Oulu, Kuopio jne eivät edes haluaisi Helsingin kaltaista hälinää ja ottaa esim osan pk-seudulle joka vuosi muuttavista ulkomaalaisista. Ehkä niitä fiksumpia ja koulutetuimpia halutaan mutta niitä muita ei.

t. Rainer
 
Niin ne maksavat kanssa, mutta ei kannata silti vväkisin yrittää muuttaa sitä luonnonlakia että Suomen kaltaisessa maassa ei riitä väkeä asuttamaan useampia kuin yhtä suurkaupunkia ja keskikokoiset voivat pitää vahvuutenaan sitä että kasvu on hallitumpaa.

Vai pitäisikö lähteä siitä ajatuksesta että Helsinki on keskikokoinen kaupunki muiden keskikokoisten kaupunkien joukossa? Tuottaako mahdollisimman suuri koko lisäarvoa Helsingille? Ja jos tuottaa, niin miksei se tuottaisi sitä muille suomalaisille kaupungeille? Miksi niiden pitäisi olla Helsingin kasvupolitiikan takana? Taas jälleen kerran se vanha "murusia pöydältä" -teoria?

Tästä väitteleminen on tietysti osittain turhaa, mutta pointtini on, että vaikka kokoeroja on, laadulliset erot 600 000 asukkaan kaupungin ja 200 000 asukkaan kaupungin (tai 1-1,5 miljoonan asukkaan seudun ja 300-400 000 asukkaan seudun) ovat huomattavasti pienemmät kuin 1 miljoonan asukkaan kaupungin/seudun ja 20 miljoonan asukkaan kaupungin/seudun kesken. Onko erillinen "suur"kaupunkipolitiikka tarpeen (varsinkin jos se jättää varjoonsa pienempien kaupunkien tarpeet) vai pitäisikö kehittää yleisempi kaupunkipolitiikka, joka pyrkii tukemaan kaikkia tähän haarukkaan sijoittuvia kaupunkeja sopivilla välineillä?

Ulkomailta katsottunahan Helsinkiä yleensä luonnehditaan pieneksi, miellyttäväksi kaupungiksi. Miksei helsinkiläinen identiteetti suostu hahmottamaan kaupunkia samoin? Sehän olisi vahvuus, ei heikkous. Olla aidosti oman kokoisensa ja miellyttävä sen sijaan että pullistelee kelvatakseen jotenkin isompiensa seuraan. Tosin tämähän käytännössä näkyisi esim. siten, että metroa ei olisi ikinä rakennettu, kun sellaista ei tarvita vaan sen sijaan olisi tehty tiheä verkosto raitioteitä, jotka kuljettavat ovelta ovelle.

Perspektiivin vuoksi: tuossa FP-lehdessä mainittiin (en ole tarkistanut muista lähteistä), että USA:ssakin on vain 10 yli miljoonan asukkaan kaupunkia, ja Englannissa kaksi. Kiinassa näitä ennustetaan olevan lähitulevaisuudessa reilut parisataa. Näiden megapoliksien rinnalla pääosin suuretkin länsimaiset kaupungit ovat keskikokoisia.

Itse kuvittelisin että Tampere, Turku, Oulu, Kuopio jne eivät edes haluaisi Helsingin kaltaista hälinää ja ottaa esim osan pk-seudulle joka vuosi muuttavista ulkomaalaisista. Ehkä niitä fiksumpia ja koulutetuimpia halutaan mutta niitä muita ei.

Pitäisiköhän tätä kysyä niiltä kaupunkilaisilta itseltään? Tuskin muualla sen rasistisempia ollaan kuin Helsingissä. Ja jos ollaan niin millä oikeudella pitäisi saada olla?

---------- Viesti lisätty kello 14:49 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 14:22 ----------

Suomessa olisi varmaan mukava asua n 100.00 asukkaan kaupungissa jos nitä olis enemmän ja jos ne olisi lähempänä toisiaan. Saksassa ne nimittäin ovat jotain 30-50 km toisensa päästä ja puolen miljoonan ja siitä ylöspäin olevat ovat taas enimmillään parin sadan kilsan päässä toisistaan. Eli asui sitten missä tahansa niin aika pienen matkan päässä on tarjolla töitä ja kullttuuria.

Tämä jäi vaivaamaan. Kyllähän ainakin kulttuuritarjonnan kannalta Suomessa on ihan kohtuulliset olot. Kesällä käytimme lasta Tampereelta junalla Korkeasaaressa. Autolla menimme Muumimaailmaan Naantaliin. Takavuosina olemme käyneet konserteissa Porissa, kerran Jyväskylässäkin. Voisin helposti kuvitella käyväni vaikka teatterissa Seinäjoella tai oikein mielenkiintoisessa taidenäyttelyssä Kuopiossa.

Suurin este ei ole etäisyys vaan joukkoliikenneyhteydet. Tampereelta kipaisee junalla helposti Helsingissä tai sitten autolla pääsee nopeasti Turkuun tai Poriin, mutta oikeasti pitäisi olla tiheämmät ja ennen kaikkea ajallisesti kattavammat junayhteydet myös muihin suuntiin kuin Helsinkiin. Pitää päästä illalla myös takaisin. Silloin tulisi lähdettyä helpommin. Tämä olisi täysin tehtävissä, sillä nykyiset junat ovat monesti aika täynnä eli kysyntää olisi, ja tarjonnan lisäys kasvattaisi myös kysyntää. Ratakapasiteetti on yksi suurimpia esteitä tietyillä ruuhkaisilla 1-raiteisilla rataosilla ja toinen on VR + valtakunnan liikennepolitiikka.

Lisäksi asemalta pitäisi joka kaupungissa olla toimiva (=riittävän tiheä, synkronoitu ja selkeä) joukkoliikenneyhteys keskeisiin paikkoihin keskustassa ja muualla sopivalla välineellä eli joko ratikalla tai bussilla.

Jos liikennepolitiikkaa tehtäisiin samalla otteella kuin jossain Sveitsissä niin sitten asiat olisivat ihan eri tavalla. Ei kaupunkien tarvitse olla 100 000 asukkaan kokoisia ja 30 km päässä toisistaan kun ne voivat olla osittain pienempiä ja hieman kauempana, kunhan yhteydet pelaavat.

Työmatkustuksessa tietysti välimatka merkitsee enemmän, mutta jos esimerkiksi Etelä- ja Keski-Suomi olisi katettu tiheällä lähijunaliikenteellä niin se olisi yhtenäistä työpaikka-aluemattoa hyvin pitkälti, erityisesti ottaen huomioon että nykyään monet tehtävät voi hoitaa osittaisena etätyönä. (Kenties Jyväskylästä ei käytäisi niin tiheästi Helsingissä asti, mutta Tampereella voitaisiin käydä, ja Tampereelta taas Helsingissä tai Jyväskylässä tai Turussa -- tai Lahdessa jos vaihdoton yhteys olisi Riihimäen kolmioraiteen kautta. Jne.)

Tässä olisi aineksia aika hienoksi "Suomen malliksi" liikenteessä ja aluerakenteessa, kun vaan päättäjillä olisi riittävästi fiksuutta.

Mutta meillä ovat samat luonnonlait voimassa kuin muissa kylmimmän ilmastovyöhykkeen ja harvan asutuksen valtioissa kuten Kanada, Ruotsi, Venäjä ja Australia, etä väestö haluaa asua mahdollisimman isoissa keskuksissa ja kun väkeä on niin vähän niin suurin keskus eli pääkaupunki on väistämättä reilusti isompi kuin muut.

Ensimmäinen kerta kun kuulen kylmän ilmaston syyksi kaupungistumiseen. Enpä suoraan sanottuna usko tähän. Kyllähän se niin tuppaa olemaan että usein pääkaupunki tai muu suurin kaupunki on jonkin verran suurempi kuin muut, mutta se pätee muillakin ilmastovyöhykkeillä.
 
Viimeksi muokattu:
Perspektiivin vuoksi: tuossa FP-lehdessä mainittiin (en ole tarkistanut muista lähteistä), että USA:ssakin on vain 10 yli miljoonan asukkaan kaupunkia, ja Englannissa kaksi. Kiinassa näitä ennustetaan olevan lähitulevaisuudessa reilut parisataa. Näiden megapoliksien rinnalla pääosin suuretkin länsimaiset kaupungit ovat keskikokoisia.

USA:ssa on 52 yli miljoonan asukkaan kaupunkiseutua:

http://en.wikipedia.org/wiki/Table_of_United_States_Metropolitan_Statistical_Areas

ja Britanniassa 10

http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_metropolitan_areas_in_Europe_by_population

Kiinassa on ainakin yli 70 miljoonan asukkaan kaupunkiseutua(osasta tiedot puuttuvat, mutta noita ei liene kuitenkaan kahta sataa):

http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_cities_in_the_People's_Republic_of_China_by_population

Kiina ei ole kauhean kaupungistunut ja sen suuret kaupungit ovat todella isoja, siksi yli miljoonan asukkaan kaupunkiseutuja ei ole valtavasti.
 
Vai pitäisikö lähteä siitä ajatuksesta että Helsinki on keskikokoinen kaupunki muiden keskikokoisten kaupunkien joukossa? Tuottaako mahdollisimman suuri koko lisäarvoa Helsingille? Ja jos tuottaa, niin miksei se tuottaisi sitä muille suomalaisille kaupungeille? Miksi niiden pitäisi olla Helsingin kasvupolitiikan takana? Taas jälleen kerran se vanha "murusia pöydältä" -teoria?

Tästä väitteleminen on tietysti osittain turhaa, mutta pointtini on, että vaikka kokoeroja on, laadulliset erot 600 000 asukkaan kaupungin ja 200 000 asukkaan kaupungin (tai 1-1,5 miljoonan asukkaan seudun ja 300-400 000 asukkaan seudun) ovat huomattavasti pienemmät kuin 1 miljoonan asukkaan kaupungin/seudun ja 20 miljoonan asukkaan kaupungin/seudun kesken. Onko erillinen "suur"kaupunkipolitiikka tarpeen (varsinkin jos se jättää varjoonsa pienempien kaupunkien tarpeet) vai pitäisikö kehittää yleisempi kaupunkipolitiikka, joka pyrkii tukemaan kaikkia tähän haarukkaan sijoittuvia kaupunkeja sopivilla välineillä?
Kyllä pääkaupungin suuruus tuottaa lisäarvoa pienelle maalle. Ota esimeskiksi Kööpenhamina ja Tukholma. Ne ovat pohoismaiden ainoat "oikeat" miljoonakaupungit ja kyllä ero niiden ja Helsingin välillä on jonkinmoinen. Enkä minä näe syytä miksi Helsinki ei saisi pytkiä kanssa kasvamaan lähemmäs niiden kokoluokkaa. Tietysti joskus tulevaisuudessa kun Helsinki on saavuttanut niiden koon, ne ovat vielä isommat, tai sitten ei. Sen saa nähdä. Se on varma että Berliiniin, Pariiisin tai Pietarin kokoiseksi Helsinki ei koskaan tule mutta omassa viiteryhmässään pohjoismaiset pää- ja muut isot kaupungit-sarjassa on pysyttävä kilpailukykyisenä. 100.00 -400.000 asukkaan kaupungeilla ja seuduilla on omat tehtävänsä, ne ovat oman provinssiinsa johtavia kaupunkeja ja voivat olla pitkälle erikoistuneita teollisuus- tai tiedekaupunkeja.

Ulkomailta katsottunahan Helsinkiä yleensä luonnehditaan pieneksi, miellyttäväksi kaupungiksi. Miksei helsinkiläinen identiteetti suostu hahmottamaan kaupunkia samoin? Sehän olisi vahvuus, ei heikkous. Olla aidosti oman kokoisensa ja miellyttävä sen sijaan että pullistelee kelvatakseen jotenkin isompiensa seuraan. Tosin tämähän käytännössä näkyisi esim. siten, että metroa ei olisi ikinä rakennettu, kun sellaista ei tarvita vaan sen sijaan olisi tehty tiheä verkosto raitioteitä, jotka kuljettavat ovelta ovelle.
Jos haluaa kuvitella Helsingin kokoisen kaupungin ilman metroa niin ei tarvitse kuin matkustaa jonkin itä-Eurooppan maan vastaavankokoisen tai isompaan kaupunkiin jossa ei ole metroa (vielä). On niissä laajat ratikka ja johdinautoverkostot mutta myös mahdottomat autoruuhkat ja saastepilvet joka paikassa kun kansa on päässyt autoilun makuun.

Perspektiivin vuoksi: tuossa FP-lehdessä mainittiin (en ole tarkistanut muista lähteistä), että USA:ssakin on vain 10 yli miljoonan asukkaan kaupunkia, ja Englannissa kaksi. Kiinassa näitä ennustetaan olevan lähitulevaisuudessa reilut parisataa. Näiden megapoliksien rinnalla pääosin suuretkin länsimaiset kaupungit ovat keskikokoisia.
Muissa maanosissa kaupungistuminen on kehittynyt niin eri tavalla kuin Euroopassa että ei kannata oikein verrata. Lisäksi laskentatavat miten jonkun kaupungin väkiluku määritellään.

Pitäisiköhän tätä kysyä niiltä kaupunkilaisilta itseltään? Tuskin muualla sen rasistisempia ollaan kuin Helsingissä. Ja jos ollaan niin millä oikeudella pitäisi saada olla?
Kysytäänpä vaikka niinpäin että kun Tampere ja Vantaa ovat kerran samankokoisia niin suostuisiko Tampere ja Vantaa vaihtamaan paikkaa? Haluaisivatko tamperelaiset että heidän kotikaupunkinsa olisi samanlainen kuin Vantaa vai onko se kuitenkin vain niin että tamperelaiset haluaisivvt Vantaalta vain sen lentokentän mutta ei sitten mitään muuta? Eikö olisi kuitenkin parempi että pidetään Tampere Tamperena ja Vantaa Vantaana eli osana pk-seutua.

Tämä jäi vaivaamaan. Kyllähän ainakin kulttuuritarjonnan kannalta Suomessa on ihan kohtuulliset olot. Kesällä käytimme lasta Tampereelta junalla Korkeasaaressa. Autolla menimme Muumimaailmaan Naantaliin. Takavuosina olemme käyneet konserteissa Porissa, kerran Jyväskylässäkin. Voisin helposti kuvitella käyväni vaikka teatterissa Seinäjoella tai oikein mielenkiintoisessa taidenäyttelyssä Kuopiossa.
...........
Jos liikennepolitiikkaa tehtäisiin samalla otteella kuin jossain Sveitsissä niin sitten asiat olisivat ihan eri tavalla. Ei kaupunkien tarvitse olla 100 000 asukkaan kokoisia ja 30 km päässä toisistaan kun ne voivat olla osittain pienempiä ja hieman kauempana, kunhan yhteydet pelaavat.
Viittaan jälleen niihin etäisyyksiin ja asukastiheyteen. Sveitsissä asukastiheys on aivan toista luokaa ja etäisyydet kaupunkien välillä paljon lyhyemmät kuin meillä, siksi hyvät joukkoliikenneyhteydet.


Ensimmäinen kerta kun kuulen kylmän ilmaston syyksi kaupungistumiseen. Enpä suoraan sanottuna usko tähän. Kyllähän se niin tuppaa olemaan että usein pääkaupunki tai muu suurin kaupunki on jonkin verran suurempi kuin muut, mutta se pätee muillakin ilmastovyöhykkeillä.
Siellä missä on suosiollinen ilmasto asuu paljon ihmisiä ja kaupunkien väliset kokoerot eivät ole niin suuret kun ne muodostavat tiheän verkoston. Näin on esim saksankielisellä alueella ja Benelux-maissa.

Suurvalloissa kuten Ranska ja Britannia taas pääkaupunki on 10 millin asukkaan luokaa. Mutta se johtuu suurvalta-statuksesta. Berliinikin olis 10 millin kaupunki jos ei "aatu" olisi mennyt töpeksimään.

Pohjoisessa ilmastovyöhykkeessä joka asettaa rajoitteita maanviljeyykselle ja sellaisissa maissa joissa länsimaalaisten asutushistoria on nuorta, on teollisuus ja palveluekinkeinot ne joilla ihmiset elävät ja siksi suuret kaupungit houkuttelevat ihmisiä eniten, koska niissä työmarkkinat toimivat parhaiten. Myös parisuhdemarkkinat toimivat päinvastoin kuin pienemmissä teollisuuskaupungeissa joissa miehiä on aina enemmistö. Ainoastaan asuntomarkkinat ontuvat.

Suomen tai Kanadan kaltaisessa maassa ei maatalous eikä edes koneellistettu metsätalous yksinkertaisesti työllistä sellaista määrää ihmistä että olisi mitään syytä pitää koko maata tasaisesti asutettuna.

Vuoristomaissa kuten Norja ja Sveitsi taas provinssikaupungeilla on matkailuelinkeinoa ajatellen koko maalle tärkeä merkitys mutta meillä Suomessa ei juuri mikään kaupunki erotu matkailumielessä, ei edes Rovaniemellä ei ole mitään tuntureita vaan nekin ovat vähintään parin tunnin auto- tai bussimatkan päässä. Ainoat kaupungit joissa matkaillaan enemmän Helsingin lisäksi ovat Turku, Porvoo ja Savonlinna.

t. Rainer
 

Kuten sanottu, en tarkistanut muista lähteistä. 10 vaikutti aika pieneltä määrältä, mutta itse asiassa saa tukea esim. tästä. Kaupunkiseutujen hallinnollisesta ja aluellisesta hajaannuksesta seuraa, että suuria kaupunkiseutuja on huomattavasti enemmän kuin suuria kaupunkeja.

Vertailun vuoksi: kaupunkiseudun asukasluku Tampereella 31.12.2009 oli 338 198 Kuntaliiton tilaston mukaan (Tampere, Ylöjärvi, Nokia, Pirkkala, Lempäälä, Kangasala; tämä ei sisällä Orivettä tai Vesilahtea jotka usein lasketaan mukaan). Tampere on tästä 211 507.
 
Vs: Automaattinen metro

Jos Helsingin kasvu on ongelma, niin sitten vastaus olisi kunnollinen kaupunkipolitiikka, joka tähtäisi maan kasvukeskusten (sellaiset puoli tusinaa suurinta kaupunkia, laskien Helsinki + Espoo + Vantaa -kokoelman yhdeksi) tasapainoiseen kehitykseen. Monessa muussa maassa tällainen politiikka on olemassa, mm. hyperkeskitetyssä Ranskassa. Käytännössä valtion tulisi rankalla kädellä hajasijoittaa toimintojaan Helsingin ulkopuolelle. Samalla pitäisi pitää huolta siitä, että muiden kaupunkien infrastruktuuri ja tavoitettavuus ovat kunnossa. Tämä vähentäisi liikoja paineita Helsingin suunnalta. Ja olisi taatusti helpompi ja kokonaisuutena parempi ratkaisu kuin väkisin taistella Helsingin maantieteellisiä haasteita vastaan. Jos sellaisia siis on.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Viimeksi muokattu:
Vs: Automaattinen metro

Avainsana on tietysti muiden kaupunkien. Kaikki pois Helsingistä ja helsinkiläisiltä.
Stadilaiset pakolaisleirille Kalevankankaalle. Siellähän on jo kokemusta.

Tietenkin. Jos siis haluaa asiaa tieten tahtoen kärjistää. Helsingin infraanhan käytetään tällä hetkellä jo valtaosa maan ratarahoista, noin esimerkiksi. Olisi aika panostaa vähän muuallekin. Muualla saataisiin suurempi vaikuttavuus pienemmällä rahalla kun ei tarvitsisi louhia niin hirveästi tunneleita kallioon vaan selvittäisiin maantasoon tehtävillä ratkaisuilla.

Hajauttaminen on sitäpaitsi ihan järkeenkäypä ratkaisuehdotus siihen liikakansoitukseen, johon eräät täällä viittaavat ja sillä perustelevat yliraskaiden investointien tarvetta. Kyllä se on niin, että jos liikakansoitus on ongelma, se ratkeaa helpommin hajauttamalla. Ja jos se ei ole ongelma, niin eihän yliraskaille infrainvestoinneille ole tarvetta. Pitäisi vain päättää kumpaa argumentointilinjaa haluaa ajaa ja pysyä siinä systemaattisesti eikä vaihtaa mielipidettä sen mukaan, mikä milloinkin kuulostaa vakuuttavammalta.

Tuo leiriviittaus tosin oli asiaton. Moderaattori voisi sen poistaa.

Selvennän tosin että tietenkin myös Helsinkiin tulee investoida. Mutta tätä tapahtuu jo nykyään. Helsingin lisäksi pitää investoida muuallekin. Mikä tässä on niin raskauttavaa että siitä pitää heti aina älähtää?
 
Vs: Automaattinen metro

= tyhjentää Helsinki. Onhan rankka mielipide. Aika vaikealta näyttää nytkin olevan pätevän henkilöstön siirtäminen Kuopioon lääketurvallisuusviraston uuteen hajasijoitettuun toimipaikkaan.

Ei ole sama asia. Helsingissä on niin paljon toimintoja että siitä on varaa hajasijoittaa aika paljon eikä Helsingin asema siitä muutu sinne eikä tänne.

Käsittääkseni lääkelaitokseen ei ollut / olisi ollut mikään ongelma rekrytoida soveltuvin osin uudet ihmiset Kuopioon. Nykyiset viranhaltijat vain olivat nihkeitä sinne siirtymään. Se ei ole ihme. Heillä on perheensä ja elämänsä Helsingissä. Mutta tässä ei nyt ole kyse yksittäisten virkamiesten ikiaikaisesta nautintaoikeudesta verovaroilla rahoitettuihin palkkoihinsa vaan siitä, että maan kokonaisetu vaatii että toimintoja sijoitetaan muuallekin kuin Helsinkiin. Silloin yksittäisen ihmisen edun on väistyttävä (ja voihan sitä antaa sopivan irtisanomispaketin joka pehmentää vaikutusta). Jostain syystä tällaisia kapinaliikkeitä ei synny juuri koskaan silloin kun maakunnissa lakkautetaan valtion tai yksityisten yritysten toimintoja ja siirretään niitä Helsinkiin. Ja aika paljon tuollaista keskittämistä tapahtuu koko ajan ilman että sitä paljon edes noteerataan. Viimeksi Eurooppatiedotus lakkautti kaikki maakuntatoimipisteensä kertaheitolla ja siirsi tehtävät ulkoministeriöön Helsinkiin.

---------- Viesti lisätty kello 19:03 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 19:02 ----------

Poistin kuule koko viestin itse.
Muistin, että helsinkiläinen ei saa puolustaa omaa kotikaupunkiaan. Sehän loukkaa maan muita kotiseuturakkaita asukkaita.

Toki helsinkiläinen saa puolustaa Helsinkiä, ja pitääkin puolustaa. Se on oikeus ja kohtuus. Mutta pitää ymmärtää myös muiden oikeus tehdä samoin. Sekä maan kokonaisetu, joka ei läheskään aina ole sama kuin Helsingin etu.
 
Vs: Automaattinen metro

Käsittääkseni lääkelaitokseen ei ollut / olisi ollut mikään ongelma rekrytoida soveltuvin osin uudet ihmiset Kuopioon. Nykyiset viranhaltijat vain olivat nihkeitä sinne siirtymään. Se ei ole ihme. Heillä on perheensä ja elämänsä Helsingissä. Mutta tässä ei nyt ole kyse yksittäisten virkamiesten ikiaikaisesta nautintaoikeudesta verovaroilla rahoitettuihin palkkoihinsa vaan siitä, että maan kokonaisetu vaatii että toimintoja sijoitetaan muuallekin kuin Helsinkiin.

Kyllä tässä kuitenkin taitaa olla suurimpana ongelmana se, ettei noista kuopioista ja muista maaseutukaupungeista löydy sellaista osaamista, jota niinkin tärkeä virasto kuin Lääkelaitos tarvitsee. Ja miksipä niistä löytyisikään, kun ei sille ole ollut mitään kysyntää. Osaaminen on Helsingissä, ja harva osaaja haluaa muuttaa täältä maalle.

Suomessa on kolme kaupunkiseutua: Helsingin, Tampereen ja Turun seudut. Oulussa on tiettyä pointtia jonkinlaisena Pohjois-Suomen keskuksena ja teknologiakeskittymänä, mutta on sekin aika onneton kulttuuriköyhä käpykylä. Ja nuo kuopiot, vaasat ja muut elää pelkästä tekohengityksestä.

Mistä muuten on peräisin sellainen päämäärä, että koko Suomi pitäisi pitää asuttuna? Kohta aletaan olla sellaisten taloudellisten realiteettien edessä, ettei ihan oikeasti ole varaa pitää kunnossa lappalaisia ja kainuulaisia teitä ja sähköverkkoa, palveluista puhumattakaan.
 
Vs: Automaattinen metro

Kyllä tässä kuitenkin taitaa olla suurimpana ongelmana se, ettei noista kuopioista ja muista maaseutukaupungeista löydy sellaista osaamista, jota niinkin tärkeä virasto kuin Lääkelaitos tarvitsee. Ja miksipä niistä löytyisikään, kun ei sille ole ollut mitään kysyntää. Osaaminen on Helsingissä, ja harva osaaja haluaa muuttaa täältä maalle.

Suomessa on kolme kaupunkiseutua: Helsingin, Tampereen ja Turun seudut. Oulussa on tiettyä pointtia jonkinlaisena Pohjois-Suomen keskuksena ja teknologiakeskittymänä, mutta on sekin aika onneton kulttuuriköyhä käpykylä. Ja nuo kuopiot, vaasat ja muut elää pelkästä tekohengityksestä.
Menee taas ohi varsinaisen aiheen - mutta menköön...

En tiedä mitä tarkoitat kulttuurilla, mutta kyllä sitä löytyy mainitsemistasi kaupungeista, jos vain osaa etsiä. Toki demografiset tekijät tulevat eteen joka tapauksessa, kun ei Suomessa ole kuitenkaan samaa väestöpohjaa kuin esim. Keski-Euroopassa.

Ja väitän oman ammattini puolesta, että keskisuurista kaupungeista eli "kuopioista", "vaasoista" ja vaikkapa "jyväskylöistä" löytyy sellaista osaamista, joka pitää nuo kaupunkiseudut eläväisinä. Vaasassa on esimerkiksi ABB ja Vacon, jotka taajuusmuuntajineen ja muine todella suurissa määriin vientiinkin kelpaavine huipputuotteineen pitävät yllä suomalaista erityisosaamista pitkälle jalostettujen tuotteiden alalla. Jyväskylän seudulla taasen on koneen osia valmistavaa teollisuutta, joka pitää seudun elinvoimaisena. Kuopiosta en osaa oikein nimetä mitään mainittavaa teollisuutta, mutta omien, viimeaikaisten kokemusteni perusteella kyse on kuitenkin eläväisestä maakuntakeskukseta.

En itsekään pidä tästä kehityssuunnasta, että Suomen väestö keskittyy harvoihin paikkoihin, mikä ilmenee mm. pöyristyttävinä asumiskustannuksina kasvukeskuksissa. Mutta siinä olen samaa mieltä kanssasi "ettei kannettu vesi kaivossa pysy".

Muistelen joskus yläasteen ajoilta (eli 1990 -luvun alkupuolelta) sellaisen tilastotiedon, että Suomen asukasluvultaan suurimpien kaupunkien sijat 8-10 olivat järjestyksessä Kuopio, Pori ja Jyväskylä. Tuosta kolmikosta voi nyt 2010 -luvun alussa sanoa, että Pori on jäänyt muista jälkeen, koska teollisuuden rakennemuutos kouraisi Poria ehkä rankimmalla kädellä. Sen sijaan vastaavasti kahteen muuhun kaupunkiin on jäänyt/syntynyt sellaista teollisuutta, joka on pitänyt Kuopion ja Jyväskylän elinvoimaisina kaupunkeina. Toki silläkin saattaa olla osuutta asiaan, että Pori on noista kolmesta ainoa kaupunki, jossa ei ole yliopistoa - sattumaako? ;)
 
Vs: Automaattinen metro

Kyllä tässä kuitenkin taitaa olla suurimpana ongelmana se, ettei noista kuopioista ja muista maaseutukaupungeista löydy sellaista osaamista, jota niinkin tärkeä virasto kuin Lääkelaitos tarvitsee. Ja miksipä niistä löytyisikään, kun ei sille ole ollut mitään kysyntää. Osaaminen on Helsingissä, ja harva osaaja haluaa muuttaa täältä maalle.

Kuopissa tosin sattuu olemaan lääketieteellinen tiedekunta, joten itse asiassa siellä olisi kyllä osaamista juuri tuolla alalla. Se on vähän harha että kaikki Suomen osaaminen olisi Helsingissä. Toki Helsingissä on laaja-alaisin osaamispohja, mutta Kuopion kokoluokan yliopistokaupungeissakin on erikoisosaamista niiltä aloilta, jotka siellä ovat edustettuina.

Suomessa on kolme kaupunkiseutua: Helsingin, Tampereen ja Turun seudut. Oulussa on tiettyä pointtia jonkinlaisena Pohjois-Suomen keskuksena ja teknologiakeskittymänä, mutta on sekin aika onneton kulttuuriköyhä käpykylä. Ja nuo kuopiot, vaasat ja muut elää pelkästä tekohengityksestä.

Oulun nykyinen menestys on pitkälti kiinni yliopistosta ja ennen kaikkea radiotekniikan osaamisesta. Siksi Nokia aikoinaan päätti perustaa toimipisteen Ouluun, mikä puolestaan on rakentanut kaupungista sen mitä se on. Muuten se olisi vain pahainen taantuva tuppukylä pohjoisessa.

Mielenkiintoista on miettiä, että jos tämä oli mahdollista Oulussa niin miksei sama resepti toimisi muuallakin, ainakin tiettyyn rajaan asti.

Ja jos paikalliset ovat onnellisia niin ulkopuolisten ei sovi arvostella kulttuurista köyhyyttä (vaikka kyllä Oulussa jonkin verran kulttuuritarjontaakin on) ja sillä perusteella tuomita kaupunkia elinkelvottomaksi.

Itse puolustan mielelläni nk. level playing field -ajattelua. Kaikille kaupungeille pitää mahdollisimman pitkälti taata yhtäläiset edellytykset menestykseen. Menestyksen komponentteja on mm. riittävä välttämätön infra, niin liikenteellisesti kuin sivistyksellisesti. Suoraa tukemista en kannata vaan se on itse kunkin kaupungin asukkaista ja muista toimijoista kiinni saadaanko annetuilla perusresursseilla luotua menestystä. Minusta on yhtä väärin ylipanostaa yhteen kaupunkikeskukseen kuin jättää toisia ilman menestyksen kannalta välttämättömiä resursseja. Ja väärin olisi ylhäältä sanella millä reseptillä kukin menestyksensä rakentaa.

Sellainen ajattelu missä panostetaan vain yhteen keskukseen koko maan veturina johtaa itseään toteuttavasti siihen, että kyseinen kaupunki saa sitten myös toimia veturina, kun muut eivät pysty elättämään itseään. Napinaahan siitä syntyy. Parempi olisi tukea kaikkia tasaisesti niin että kukin kaupunki elättää itsensä ja maakuntansa. Paras ratkaisu tähän on riittävän autonominen maakuntahallinto.

Mistä muuten on peräisin sellainen päämäärä, että koko Suomi pitäisi pitää asuttuna? Kohta aletaan olla sellaisten taloudellisten realiteettien edessä, ettei ihan oikeasti ole varaa pitää kunnossa lappalaisia ja kainuulaisia teitä ja sähköverkkoa, palveluista puhumattakaan.

Eiköhän tuo liene puolustuspoliittinen konsepti. Hyvin kekkosenaikaista. Jos jonnekin syntyy tyhjiö, se pian täyttyy ulkopuolelta kun sitä ei pystytä puolustamaan. Realistisesti ajatellen koko Lapin pitäminen asuttuna on kyllä haaste. Mutta tässäkin olisi parempi antaa avaimet käteen lappilaisille. Maakuntahallinto pystyisi jakamaan niukkaa paremmin kuin Helsingin keskushallinto. Se osaisi priorisoida tärkeimmät asiat etusijalle. Voisi syntyä alueellista erilaistumista esimerkiksi infran standardeissa. Kukin maakunta määrittelisi oman peruspalvelutasonsa käytettävissä olevan rahan mukaan.

Itsekin näen että Suomi tulee kehittymään siihen suuntaan, että Etelä-Suomen kolmio Helsinki-Tampere-Turku (välittömine naapurialueineen) tulee kehittymään keskieurooppalaisen monikeskuskaupungin suuntaan. Oulu ja mahdollisesti muutama muu kaupunki elävöittävät maakunnissansa lähialueita, mutta monet alueet tulevat taantumaan. Näen tärkeänä että samalla kun edistetään kolmiokaupungin syntyä, ei jätetä muita seutujakaan oman onnensa nojaan vaan tuetaan kaikkia riittävän tasaisesti niin että kehityskelpoiset kaupunkiseudut saavat polttoainetta kasvulle (siis ettei orastavaa tai potentiaalistakaan kasvua tukahduteta syrjivällä politiikalla) ja taantuvien kaupunkiseutujen taantuminen hoidetaan hallitulla alaspäin skaalaamisella ilman että tilanne pääsee kriisiytymään. Syrjäseutujen kulkuyhteydet ja palvelurakenne vaativat suurta innovointia sen suhteen, miten ylläpidetään hyväksyttävä palvelutaso minimiin vedetyillä resursseilla. Uskon että se on mahdollista mutta vaatii vielä paljon kehitystyötä.
 
Vs: Automaattinen metro

Käsittääkseni lääkelaitokseen ei ollut / olisi ollut mikään ongelma rekrytoida soveltuvin osin uudet ihmiset Kuopioon.
Ainakin tuon hesarin jutun mukaan ongelmia on. Samanlaisia ongelmia on ollut muillakin hajasijoitetuilla virastoilla.
Mutta tässä ei nyt ole kyse yksittäisten virkamiesten ikiaikaisesta nautintaoikeudesta verovaroilla rahoitettuihin palkkoihinsa vaan siitä, että maan kokonaisetu vaatii että toimintoja sijoitetaan muuallekin kuin Helsinkiin.
Tuota kommenttia on vaikea ymmärtää. Mitkä ikiaikaiset nautintaoikeudet verovaroilla rahoitettuihin palkkoihin? Ja miten ne palkat rahoitetaan Kuopiossa tai muualla Suomessa? Maan kokonaisetu vaatii väkinäistä hajasijoittamista?
 
Takaisin
Ylös