Aluepolitiikkaa

Vs: Mikä onkaan periferiaa

Jännä luku. Kun yleinen mielikuva on, että "muu Suomi" pyörii lähinnä yhteiskunnan "suojatyöpaikkojen" voimin, niin tämähän todistaa, että "suojatyöpaikkoja" on suhteessa yhtä paljon Helsingissä. Kunnallisten palveluiden skaalaeduista huolimatta... ;)

Ja kun Lapin yms. luvut huitelevat > 30 % tasolla, niin voidaan päätellä, että kakkoskeskukset jäävät todella vähälle tällaisen epäsuoran valtiontuen suhteen.
Alla seutukunnittain samat luvut:
023 Turun seutukunta Yhteensä 104 710
(L-Q) Yhteiskunnall. palvelut 32 994 (31,5%)
064 Tampereen seutukunta Yhteensä 101 603
(L-Q) Yhteiskunnall. palvelut 31 857 (31,4%)
171 Oulun seutukunta Yhteensä 60 102
(L-Q) Yhteiskunnall. palvelut 22 808 (37,9%)

Toi StatFin on ihan helppokäyttöinen ja sisältää kaikkea jännää.

Suurin osa tuosta porukasta on sairaanhoitajia, opettajia, tms. Yhteiskunnalliset erikoispalvelut (korkeakoulut, keskussairaalat, jne,) keskittyvät keskuksiin niin kuin palvelut yleensäkin.
 
Olen aikaisemmin pitänyt kiinni myös siitä näkemyksestä että elinkeinoelämän keskittyminen liiaksi vain Helsinkiin johtuu paljolti siitä että meillä ei ole kunnollista perinteistä yliopistokaupunkia tyliin Oxford, Heidelberg tai Tartto, eikä kunnon kakkoskaupunkia kuten Hampuri, Pietari ja Göteborg.
Tampere on kovaa vauhtia kasvamassa kakkoskaupungiksi. Kasvutahti Tampereen seudulla on jo nyt Helsingin seutua suurempi, ainakin suhteellisesti.

Suomesta liittotasavalta? Ei taitaisi oikein toimia ilman että syntyisi valtavia riitoja juuri siksi että maakuntien väliset maantieteelliset erot ovat mitä ovat. Suomessahan on yksi sellainen autonominen maakunta, nimittäin Ahvenanmaa, mutta sekin pärjää vain maantieteellisen asemansa takia, sattuu olemaan parin tunnin laivamatkan päässä 2 miljoonasta ostovoimaisesta suur-tukholmalaisesta.
Myös Kainuun itsehallintokokeilu pitää ottaa huomioon. Kainuussa osa valtionhallinnon ja kunnallishallinnon tehtävistä on sälytetty maakunnalle.

Minusta parasta olisi delegoida ainakin maankäyttö, liikennesuunnittelu, jätehuolto, koulutoimi ja muu sivistyksellinen puoli (museo- ja kirjastotoimet) maakunnan tai seutukunnan päätösvaltaan. Osittain näin on jo toimittu esim. Pirkanmaalla (Pirkanmaan jätehuolto ja yhteinen kirjastokortti liki koko maakuntaan).
 
Tampere on kovaa vauhtia kasvamassa kakkoskaupungiksi. Kasvutahti Tampereen seudulla on jo nyt Helsingin seutua suurempi, ainakin suhteellisesti.
Pidetään peukkuja sitten! Mutta eiköhän Turussakin herätä ruususen unesta.

Myös Kainuun itsehallintokokeilu pitää ottaa huomioon. Kainuussa osa valtionhallinnon ja kunnallishallinnon tehtävistä on sälytetty maakunnalle.

Minusta parasta olisi delegoida ainakin maankäyttö, liikennesuunnittelu, jätehuolto, koulutoimi ja muu sivistyksellinen puoli (museo- ja kirjastotoimet) maakunnan tai seutukunnan päätösvaltaan. Osittain näin on jo toimittu esim. Pirkanmaalla (Pirkanmaan jätehuolto ja yhteinen kirjastokortti liki koko maakuntaan).

Nämä ovat aika pientä näperrystä verrattuna siihen että valtiovalta antaisi täydellisen veroautonomian maakunnalle kuten Jani (ensimmäisessä puheenvuorossaan) ehdotti. Sellaista ei edes Ahvenanmaalla ole. Nämä mutokset voidaan tottakai toteuttaa esim seutukuntahankkeilal ja kuntia liittämällä yhteen. Kuntaliitoksia puuhataan parhaillaan juuri kustannusten karsimiseksi ja siksi että suuri osa virkamiehistä lähtevät eläkkeelle lähivuosikymmenenä.

t. Rainer
 
Suomen paperiteollisuudesta noin kolmasosa sijaitsee lähempänä Lappeenrantaa kuin mitään muuta yliopistokaupunkia. Näetkö paperiteollisuuden jo sellaisena auringonlaskun alana, joka ei uusia diplomi-insinöörejä tarvitse?
Valitettavasti Lappeenrannassa ei ole puunjalostusteknistä osastoa (korjaa jos olen väärässä mutta ei ainakaan ollut 80-luvulla), sellainen löytyy vain Otaniemestä, ja metsänhoitajaksikin voi opiskella vain Viikissä.

Onko joku sanonut, että Lappeenrannan teknillisen yliopiston tutkimusyksiköt ovat miniyksiköitä? Lähes kaikki Suomen sähkömoottoreiden tutkimus on keskittynyt Lappeenrantaan. Saisivatko nuo professorit ja tutkijat enemmän aikaiseksi Helsingissä? Lisäksi merkittävä osa Suomen ydinenergiatekniikan tutkimuksesta on keskittynyt Lappeenrantaan, enkä osaa pitää tuota yksikköä kovin pienenä
Tämä on totta mutta Lappeenrannassa ei ole sähkömoottoritehtaita eikä ydinvoimaloita. Kuvittelisin että itärajan läheisyys ja aikoinaan tiivis yhteistyö SNTL:n asiantuntijoiden kanssa olivat perustelu näiden sijoittuimselle sinne 1980-luvulla.

Jos yliopisto-opetusta jotenkin pitäisi hajoittaa ja keskittää uudestaan aloittain ja kaupungeittain, niin Lappeenranta olisi mainio paikkakunta kaikelle metsätalouteen liittyvälle tieteelle ja tutkimukselle, Kuopio maatalous- ja elintarviketieteille, Tampere vastaavasti sähkö- ja konetekniikka ja yhteiskuntatieteet, Oulu elektroniikka ja vuoritekniikka, Turku humanistiset tieteet, teologia, kauppakorkeat, lääketiede ja biologia, Jyväskylä matemattis-luonnontiede, tietojenkäsittely ja kasvatus. Pääkaupunkiseudulle jäisivät vain rakennusteknikka, arkkitehtuuri sekä Taideteollinen korkeakoulu. Mutta tämä uusjako olisi pitänyt toteuttaa viimeistään 1960-luvulla, nyt taitaa olla vähän liian myöhäistä.

Kani sanoi:
Yhtä lailla Helsinki on Euroopan farmiseura, jonka pitää elää, ja joka tarvitsee isonveljen tukea, tarvitsi mm. elintarvike->kemikaaliviraston sijoituksessa, jota ajettiin Suomeen nimenomaan aluepoliittisista syistä ja samojen vallanpitäjien toimesta, jotka vastustavat kotimaista aluepolitiikkaa äänekkäästi.
Ei ole minunkaan logiikkaan mahtunut että miksi Lipponen aikoinaan halusi Helsinkiin juuri Elintarvikeviraston kaikista virastoista. Ehkä hän halusi kerjätä ymmärrystä juuri kepulaisilta jotka kokivat tulleensa kohdelluksi väärin sinipunahallituksen aikaan. Sitäpaitsi sille virastolle sopivampi paikka olisi ehdottomasti ollut joku kaupunki missä elintarvikkeita todellisuudessa tuotetaan kuten esim Kuopio tai Seinäjoki.

t. Rainer
 
Mitä kertoo se, että lähes kaikki Suomen moottoritiet sijoittuvat Helsingistä säteittäin lähteville teille?
Minusta se kertoo sen, että Suomessa on panostettu Helsinkikeskeisyyteen jo vuosikymmenet. Välttämättä sitä ei ole tehty tietoisena tarkoituksena, mutta silloin ehkä hallinnassa olevan alue- ja liikennepolitiikan puutteesta.

Voisi melkeinpä tehdä päätelmän, että Tampere ja Turku kannattaisi yhdistää Pasilan kautta Helsingistä säteittäin lähtevillä suurnopeusjunilla. Matka-aika olisi sama kuin nykyään, mutta saataisiin keskitettyä paremmin liikennevirtoja ja yhteydet kannattavammiksi.
Jos lähes kaksi kertaa pidemmällä matkalla matka-aika muodostuu samaksi, jossain on vakava vika. Turku-Tampere -välin tyyppisilla yhteyksillä päästään hyvinkin 80 km/h keskinopeuteen päätepisteiden välillä, vaikka matkalla olisi parikymmentä pysähdystä. 160 km:n keskinopeus sisältäen vielä junanvaihdon on mahdollista todellisin suurnopeusjunin, mutta en tuossa enää mitään järkeä näe.

Kaupunkien ja seutujen välisessä liikenteessä pitää nähdä asetelma samalla tavalla kuin kaupunkiliikenteessäkin. Ensin tarjotaan palvelu, jolla on hyvä nopeus ja mahdollisimman paljon pysähdyksiä, jotta yhteyden palvelukyky maksimoituu. Jos yhteysvälille on kysyntää kylliksi, voi harkita kapasiteetin lisäystä vähemmin pysähdyksin ja suuremmalla keskinopeudella. Mutta vähentämättä maksimaalisen palvelun tarjontaa. Eli bussiliikenteestä tutuin termein: ensin ajetaan vakiovuorot ja pikavuoroja ajetaan lisäksi, jos niille on kysyntää.

Antero
 
Nämä ovat aika pientä näperrystä verrattuna siihen että valtiovalta antaisi täydellisen veroautonomian maakunnalle kuten Jani (ensimmäisessä puheenvuorossaan) ehdotti. Sellaista ei edes Ahvenanmaalla ole.

Täytyy tietysti huomauttaa että kärjistin tahallani asiaa hieman. Erilaisia aste-eroja on tässäkin olemassa. Mutta ehkä sanoma kaikkein kirkkaimmin kiteytyy mahdollisimman radikaalissa mallissa.

Juttu kuitenkin on niin, että jos raha kanavoituu valtion jakaminen tukiaisina, niin sitten kaikki vääntyy aina keskusteluksi siitä kuka saa ja kuinka paljon. Ja mikä on tarpeeksi. Jos se kerätään itse suoraan paikallisilta äänestäjiltä, niin sitten tuo pakottaa järkevään taloudenpitoon. Ja vastaavasti valtion pakottaisi parempaan taloudenpitoon se, jos se ei voisi tehdä kuin nyt eli eduskunta säätää lakeja joiden kustannusvaikutus jää kuntien kannettavaksi. Ja kunnat ovat liian pieniä yksiköitä kantamaan ja tasaamaan kustannuksia nyky-yhteiskunnassa. Esim. jo yksi alkoholin väärinkäytöstä johtuva lapsen huostaanotto pienessä maaseutukunnassa voi romuttaa kunnan budjetin moneksi vuodeksi. Tai jos tulee muutama lonkkaleikkaus liikaa, joista pitää maksaa byrokraattisesti (=raskaasti ja kalliisti) hallinnoidulle sairaanhoitopiirille hoitomaksuja. (Samaan aikaan kun ko. sairaalassa voi kyllä olla vapaata leikkauskapasiteettia riittämiin.)
 
HUSsilla on ongelmansa, mutta... Yksityisiä työpaikkoja syntyy nimenomaan Helsingin seudulle ja muihin kasvukeskuksiin. Joko ihmiset muuttavat keskuksiin, jolloin työllisyys paranee. Tai sitten pysyvät korvesssa ja työllisyys ei parane. Aluekehityspuuhasteluun ei enää oikeasti usko juuri kukaan.

Tämän kysymyksen rinnalla YTV ja HUS ovat järjestelykysymyksiä.
Helsingin seudun ilmeiset puutteet ovat näissä keskusteluissa aina "järjestelykysymyksiä", mutta näille järjestelykysymyksille ei vain tapahdu mitään. Helsingin seudulla tehottomuus saa vapaasti rehottaa, mutta jos maakunnissa joku paikkakunta osoittautuu miinusmerkkiseksi, se tulee tyhjentää.

Politiikan tehtävä on pitää huolta kaikista suomalaisista, ei vain tyydyttää markkinatalouden kulloisiakin tarpeita, joihin ihmisten tarkoituksellinen keskittäminen varmasti sopisi. Keskittämisen ajamiseksi viljellään mielellään retoriikaa muusta Suomesta taantuvana erämaana. Muutama keskus ei voi tulevaisuudessakaan olla koko Suomi, eikä ole nytkään. Yksityisiä työpaikkoja syntyy koko ajan muuallekin kuin kasvukeskuksiin ja elämisen arvoista elämää eletään sadoissa kunnissa eri puolilla Suomea.

Meille helsinkiläisille ei ole mitään todellista hyötyä siitä, että seutumme kasvaa hallitsemattomasti ja sen asukaslukua pyritään tarkoituksellisesti paisuttamaan.
 
Politiikan tehtävä on pitää huolta kaikista suomalaisista, ei vain tyydyttää markkinatalouden kulloisiakin tarpeita, joihin ihmisten tarkoituksellinen keskittäminen varmasti sopisi. Keskittämisen ajamiseksi viljellään mielellään retoriikaa muusta Suomesta taantuvana erämaana. Muutama keskus ei voi tulevaisuudessakaan olla koko Suomi, eikä ole nytkään. Yksityisiä työpaikkoja syntyy koko ajan muuallekin kuin kasvukeskuksiin ja elämisen arvoista elämää eletään sadoissa kunnissa eri puolilla Suomea.

Meille helsinkiläisille ei ole mitään todellista hyötyä siitä, että seutumme kasvaa hallitsemattomasti ja sen asukaslukua pyritään tarkoituksellisesti paisuttamaan.

Keskittämistä ei kukaan aja. Se on ihan "luonnonvalintaa". Isot kaupungit houkuttelevat ihmisiä ja elinkeinoelämää. Jos kaupunki ei kasva, se taantuu.

Aluepolitiikalla on yritetty huonolla menestyksellä hidastaa vääjäämätöntä kehitystä. Tietotyöhän siirtyminen on lisännyt entisestään riittävän suurten kaupunkien kilpailuetua. Toimivan innovaatioympäristön syntyminen vaatii erittäin monipuolista ympäristöä. Pienet syrjäiset kaupunkiseudut(Rovaniemi, Joensuu, Pori, Mikkeli, Lappeenranta, Kotka, Kajaani jne.) eivät pysty saavuttamaan kriittistä massaa eivätkä innovaatioprosessit pysy hengissä.

Minusta aluepolitiikassa pitäisi keskittyä siihen, että yksi tai kaksi muutakin seutua kuin Helsinki, Tampere ja Oulu saavuttavat tarpeellisen "innovaatiomassan" eikä roiskia rahaa joka puolelle. Samalla on syytä pyrkiä tukemaan menestyneimpien kaupunkien kehitystä eikä hillitsemään sitä. Kasvun vauhdittaminen tuo enemmän tuloja yhteiseen kassaan.
 
Helsingin seudun ilmeiset puutteet ovat näissä keskusteluissa aina "järjestelykysymyksiä", mutta näille järjestelykysymyksille ei vain tapahdu mitään. Helsingin seudulla tehottomuus saa vapaasti rehottaa, mutta jos maakunnissa joku paikkakunta osoittautuu miinusmerkkiseksi, se tulee tyhjentää.
Helsingin seudulla on kuitenkin kokonaisuutena kuntien julkiset menot pienemmät per asukas kuin muussa maassa yleensä...

Politiikan tehtävä on pitää huolta kaikista suomalaisista, ei vain tyydyttää markkinatalouden kulloisiakin tarpeita, joihin ihmisten tarkoituksellinen keskittäminen varmasti sopisi.
Valtio on vuosikymmenet yrittänyt estää keskittymiskehitystä, elinkeinoelämä pyrkii myös kustannussyistä hajasijouttumaan jos se vain suinkin on mahdollista. Mutta kun se ei nykyisen kaltaisella elinkeinorakenteella ja teknologialla ole.

Toiminnot joita voi ja kannattaa hajasijoittaa ovat itsenäisiä yksiköitä, tai muuten sellaista toimintaa joka on järkevää haja-asutusalueella. Vaikkapa maanviljely tai osa teollisuutta. Joilla kummallakin menee sinänsä ihan hyvin, ne vain työllistävät tekniikan mukanaan tuomasta tehokkuuden kasvusta johtuen yhä vähemmän ihmisiä. Se haja-asuttu Suomi, joka oli loppujen lopuksi aika lyhyt vaihe viime vuosisadan keskivaiheilla, perustui nimenomaan paljon työllistävään maatalouteen ja teollisuuteen.

Nykyaikaista asiantuntijaorganisaatiota ei taas kannata hajasijoittaa, koska se on kaikkea muuta kuin itsenäinen yksikkö. Tällaisia organisaatioita ovat esimerkiksi suurin osa valtionhallintoa ja useimmat yritykset. Poliisin Tietohallintokeskus (PTHK) on erittäin hyvä esimerkki. Hajasijoitusta vastustettiin sinänsä perustellusti siitä syystä, että alan asiantuntijoita on vaikea houkutella Rovaniemelle. Johon vastattiin, että kyllä niitä voi Lapin Yliopisto kouluttaa. Mutta kun tämä ei ole se varsinainen ongelma.

PTHK:n sidosorganisaatioita on poliisijohto, Sisäministeriö, puolustusvoimat, jne. julkisella puolella. Yksityisellä puolelle laite- ja ohjelmistotoimittajat sekä IT-palveluyritykset. Ja varmaan sata muuta jotka minulle ei tule nyt edes mieleen. Nämä eivät ole seuranneet PTHK:a Rovaniemelle. Vaikkapa ohjelmistotoimittajilla on pääsääntöisesti konttori Helsingissä, lähin laitehuolto löytyy ehkä Oulusta (ja vasteajat on sitten mitä on). Jos henkilökunta pitää saada koulutukseen, se tapahtuu käytännössä Helsingissä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että PTHK:n kaverit lentää parhaimmillaan kerran viikossa väliä Helsinki - Rovaniemi, olen itseasiassa kuullut että osa henkilökuntaa tekee etätöitä.... Helsingistä.

Tällainen verkostuminen, tai sanotaan vaikka niin kuin Snellman rihmastoituminen jos tuo on liian mediaseksikäs termi, johtaa solmuihin verkossa. Näitä ovat käytännössä suuret kaupungit. Jos emme halua keskittymistä kaupunkeihin, pitäisi keksiä joku vaihtoehtoinen tapa jolla (kaikki) asiat hoidetaan. Tämä olisi myös kelpo vientituota, koska ei samaa ongelmaa ole ratkaistu missään muuallakaan.

Eikö se johdu yrityksen puutteesta, kuten OECD:n Helsinki-raportissa todetaan:

OECD Helsinki-raportti sanoi:
The ICT sector and the other dynamic sectors of the New Economy have also demonstrated a strong urban bias in location. Economies of agglomeration exploiting the diverse collection of services and economies of localisation exploiting concentrated specialisation are thought to be dependent on a scale of economic activity available in medium to large cities.
From Portugal and Ireland to France and Britain, the major city has faced continuous growth much to the irritation of the rest of the country. Rural Finns perceive the development of Helsinki with a great lack of trust, fearing that any transfer of resources to Helsinki will jeopardise their own resources or marginalise them. On the other hand, the increasing significance of the Helsinki region for the economic growth of the whole country is also quite clear. In many ways, in order to organise and sustain growth, the Helsinki region needs financial support to make major investments in terms of infrastructure and housing." (Territorial Review on Helsinki, 2002, http://www.oecd.org/dataoecd/17/27/1837154.pdf)
Anteeksi pitkä lainaus, mutta kun tuossa on sanottu oikeastaan kaikki olennainen.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Keskittämistä ei kukaan aja. Se on ihan "luonnonvalintaa".
Kyllä sitä ajetaan. Ja yksi yleisimmistä ajajien argumenteista on kehityksen "vääjäämättömyys". Miksi siis tehdä mitään, jos kaikki tapahtuu päätöksistämme riippumatta?

Mutta asiat eivät vain "tapahdu". Meillä ei olisi nykyisenkaltaista Kuopiota, Oulua tai Joensuuta, jos joku jo 50-luvulla olisi keksinyt uskonnon "luonnonvalinnasta". Ko. kaupunkien yliopistot olisi jätetty perustamatta, koska kaikki kuitenkin menevät Helsinkiin.

En yhtään käsitä, miksi hengissä pysymisen mittapuuksi on nyt otettu "innovaatioprosessit". Ei kai Kajaania, Kotkaa tai Mikkeliä ole perustettu kvartaalitalouden innovaatiohautomoiksi. Kyllä ne ovat alun perin olleet eri asemassa, eikä niiden lakkauttamista voi perustella yhden vuosikymmenen teknologiahurman mittareilla. Mistä me tiedämme, millaiselle elämälle tulevaisuudessa on kysyntää?

Näistä asiostahan on kyse myös joukkoliikennepolitiikassa, josta tällä foorumilla enemmän puhutaan. Kyllä me voimme päättää, että junayhteyksiä tarvitaan vain muutaman innovaatiokeskuksen välille, ja muu jääköön oman onnensa nojaan. Erilaiset radat voimme myös julkisesti tuomita kannattamattomiksi, jos olemme ahdaskatseisia ja uskomme vain yhteen kehitysvisioon.
 
Kyllä sitä ajetaan. Ja yksi yleisimmistä ajajien argumenteista on kehityksen "vääjäämättömyys". Miksi siis tehdä mitään, jos kaikki tapahtuu päätöksistämme riippumatta?

Mutta asiat eivät vain "tapahdu". Meillä ei olisi nykyisenkaltaista Kuopiota, Oulua tai Joensuuta, jos joku jo 50-luvulla olisi keksinyt uskonnon "luonnonvalinnasta". Ko. kaupunkien yliopistot olisi jätetty perustamatta, koska kaikki kuitenkin menevät Helsinkiin.

Kuopio on esimerkki hajasijoituksen vahingollisuudesta. Aikoinaan ei päästy yhteisymmärrykseen Itä-Suomen yliopiston sijoittamisesta Kuopioon, vaan tiedekunnat roiskittiin Kuopioon, Joensuuhun ja Lappeenrantaan eikä mikään noista kaupungeista pystynyt kehittymään kasvukeskukseksi.

Samoin Lapin yliopiston tiedekunnat olisivat parantaneet reilusti Oulun kasvuedellytyksiä, kun Rovaniemelle niistä ei ole paljonkaan hyötyä.

Jotta yliopistosta on hyötyä seudun kehitykselle, sen pitää olla iso ja monialainen. Suomen kokoisessa maassa 4-6 yliopistokaupunkia on ihan riittävästi.
 
Tällainen verkostuminen, tai sanotaan vaikka niin kuin Snellman rihmastoituminen jos tuo on liian mediaseksikäs termi, johtaa solmuihin verkossa. Näitä ovat käytännössä suuret kaupungit. Jos emme halua keskittymistä kaupunkeihin, pitäisi keksiä joku vaihtoehtoinen tapa jolla (kaikki) asiat hoidetaan. Tämä olisi myös kelpo vientituota, koska ei samaa ongelmaa ole ratkaistu missään muuallakaan.

Pari pointtia:

1) Ei kukaan ole ehdottanut, että virastoja pitää maaseudulle sijoittaa. Ja hajasijoituksen suhteen pitää olla jotain järkeä, jotta löytyy synergiaa. Poliisin tietohallintokeskukselle olisi esim. Tampereella ollut enemmän synergiaa kuin Rovaniemellä. Mikä ei tietenkään tee Rovaniemestä epäkelpoa paikkaa sijoittaa joitakin muita toimintoja. Huonoilla hajasijoituspäätöksillä tuotetaan vain lisää vettä myllyyn, joka väittää ettei hajasijoitus sinänsä toimi.

2) Hallintotyön (ja yksityisellä puolella tietotyön) organisointi virtuaaliorganisaation malliin, etätyön soveltaminen, prosessien sähköistäminen jne. olisivat itse asiassa todella hyvä vientituote Suomelle. Valitettavasti näitä ei synny yleensä kuin pakon edessä. Esimerkiksi oma työnantajani pisti muutama vuosi sitten yhtäkkiä päälle absoluuttisen matkustuskiellon sisäisiin palavereihin. Sitä on sittemmin asteittain löysätty, mutta jälkikäteen arvioiden hyöty oli, että tuolloin kaikki yhtäkkiä oppivat käyttämään puhelinpalaveria ja nettipalaveria yms. työkaluja. Aikaisemmin ei ollut pakkoa ja silloin matkustettiin jopa tunnin mittaisiin rutiinipalavereihin pahimmillaan monta kertaa viikossa. Työn tuottavuus nousi välittömästi, samoin balanssi työn ja yksityiselämän välillä parani.

OECD sanoi:
Rural Finns perceive the development of Helsinki with a great lack of trust, fearing that any transfer of resources to Helsinki will jeopardise their own resources or marginalise them. On the other hand, the increasing significance of the Helsinki region for the economic growth of the whole country is also quite clear.

OECD:n ekspertti on tietysti käynyt Helsingissä kuuntelemassa paikallisen ekspertin näkemyksiä. Monen Helsingissä pääkonttoriaan pitävän firman arvonlisäykseen kuuluu itse asiassa aika paljon muualla Suomessa tehtyä työtä, joka vain putkahtaa ulos firmasta siten, että se näyttäisi syntyvän pääkonttorilla. Nimenomaan innovaatioita syntyy huomattavalta osin juuri muualla kuin Helsingissä, missä taas tehdään suurin osa rutiinista hallinnoinnista. Tilastoinnilla voidaan tietysti yrittää hahmottaa tällaisia asioita, mutta ne eivät pääse pureutumaan yritysten sisäiseen työn organisointiin.
 
En yhtään käsitä, miksi hengissä pysymisen mittapuuksi on nyt otettu "innovaatioprosessit". Ei kai Kajaania, Kotkaa tai Mikkeliä ole perustettu kvartaalitalouden innovaatiohautomoiksi. Kyllä ne ovat alun perin olleet eri asemassa, eikä niiden lakkauttamista voi perustella yhden vuosikymmenen teknologiahurman mittareilla. Mistä me tiedämme, millaiselle elämälle tulevaisuudessa on kysyntää?

Ehkä siitä syystä, että on siirrytty "jälkiteolliseen" aikaan.

Maatalous oli pääelinkeino ennenkuin teollisuus alkoi kehittyä. Koska viljelykelpoinen maa oli hajallaan ihmiset asuivat hajallaan. Kun teollisuus alkoi kehittyä, liikkuminen oli hankalaa ja energiaa(vesivoima) harvassa. Teollisuus muodosti kaupunkeja ja hajasijoittautui energian, raaka-aineiden ja työvoiman lähelle. Osittain hajasijoituksen syynä olivat myös suurten kaupunkien hygienia ja kulkutautiongelmat.

Teollisuuden rinnalle kaupunkeihin muodostui kauppa- ja palvelusektori ja teollisuuden osuus pieneni. Tämä johti kaupunkien kasvuun. Nyt teollisuus on muuttunut yhä enemmän tietotyövaltaiseksi, jossa suunnittelu ja innovaatiot ovat keskeisessä roolissa. Valmistus työllistää enää vähän ihmisiä.

Esimerkiksi Mikkeli, Kajaani ja Joensuu ovat kehittyneet ympäristön kauppa-, palvelu- ja hallintokaupunkeina. Mutta kun maatalous ja ympäristön elinkeinoelämä on hiljalleen kuihtuvat, myös nuo keskuskaupungit taantuvat. Ne ovat liian pieniä ja syrjässä, että ne houkuttaisivat oikeastaan ketään. Kun suuri osa lahjakkaimmista ihmisistä lähtee pois isompiin ympyröihin, kehityksen edellytykset ovat huonot.

Tietotyö vaatii paljon virikkeitä eikä niitä ole pienissä kaupungeissa. Kun maailma muuttuu, kaupungit syntyvät, kasvavat, kuihtuvat ja kuolevat. Pikkukaupungit ovat haavoittuvimpia. Suuremmat kaupungit ovat sopeutuvampia.
 
Viimeksi muokattu:
Tietotyö vaatii paljon virikkeitä eikä niitä ole pienissä kaupungeissa. Kun maailma muuttuu, kaupungit syntyvät, kasvavat, kuihtuvat ja kuolevat. Pikkukaupungit ovat haavoittuvimpia. Suuremmat kaupungit ovat sopeutuvampia.

Tämä on paljon hellitty myytti. Siinä menee iloisesti sekaisin mainostoimistot, IT-konsultointi, media, bioala, tuotekehitys jne.

Jotkut alat ovat maailmanlaajuisesti klusteroituneet tiettyihin paikkoihin ja sitten sitä on analysoitu miksi näin on käynyt. Joitakin tekijöitä on löytynyt, mutta on loogisesti kestämätöntä päätellä tästä, että Helsingistä löytyy jotain erityistä "pörinää" (buzz?) suuren maailman malliin ja siksi se vetää puoleensa kaikki maan "luovat tyypit".

Maailman mittakaavassa Helsinki on todellinen ankkalampi, jonka pörinä on tammikuisena arkipäivänä yhtä todellista kuin Nizhni Novgorodissa (en ole ikinä käynyt, joten voi olla että sielläkin nykyään on menoa ja meininkiä?). Ei mitään yhteistä Lontoon tai New Yorkin kanssa.

Ainoa mitä Helsingistä löytyy runsain määrin verrattuna maailman metropoleihin on rajaton itsetyytyväisyys, johon sekoittuu kateutta maailman metropoleja kohtaan ja halua yrittää väkisin kasvaa samaan kokoluokkaan. Tosin yksi selittäjä tälle lienee, että lahden toisella puolella Tukholmassa on ihan samaa tautia, kun julistavat maailmalle olevansa Pohjolan pääkaupunki ja luonnollinen paikka sijoittaa amerikkalaisten yritysten Pohjoismaiden-toiminnat.

Itsetyytyväisyys on myrkkyä todelliselle innovatiivisuudelle, joka ei viihdy kabineteissa tai julista maailmalle omaa erinomaisuuttaan. Siksi Suomessa innovatiivisuutta yleensä tapaakin muualla kuin Helsingissä. Innovatiivisuus kaipaa rauhaa, aikaa ajatella ja resurssien niukkuutta. Jos ei ole mitään, on yritettävä saada siitäkin vähästä jotain aikaiseksi, mikä pakottaa innovatiivisuuteen. Resursseja jakamalla avoimin käsin ei voida luoda innovatiivisuutta -- ainoasta innovatiivisuuden kulisseja, joihin ulkomaiset toimittajat ja analyytikot sitten haksahtavat, kun heidän omassa kulttuurissaan ei ole mitään vastaavaa ja hallinnon tavatkin periytyvät satojen vuosien takaa.

Silloin kun Piilaakso syntyi, ei sielläkään ollut mitään paitsi appelsiinipuita ja tukalan kuuma ilmasto. Nyttemmin sinne on klusteroitunut paljon yritystoimintaa, mutta yhä suurempi osa todellisesta innovoinnista tapahtuu muualla, kun Piilaaksosta on tullut liian kallis ja itsetyytyväinen paikka.

Jostain muistan lukeneeni, että tietyillä mittareilla Pohjois-Karjala on Suomen innovatiivisimpia alueita. Itse ihailen tervaporvarien Oulua, jossa on kunnon liikemiesvaistoa jo satojen vuosien takaa. Tampere on teollisuusperimästä johtuen joskus hieman jähmeä, mutta yhteispeli sujuu hyvin. Helsingissä taas kaikki aina korostavat kaiken erinomaisuutta koko ajan, mutta Helsinki onkin jo syntyjään nimenomaan hallintokaupunki, ei teollisuuskaupunki tai kaupan keskittymä.

Niin, tuo tietotyö on muuten kohtuullisen helppo myös virtualisoida toisin kuin perinteinen teollisuus tai kauppa. Periaatteessa tietotyöntekijät voisivat itse valita asuinpaikkansa, kunhan työnantajat vielä vähän kypsyttelevät työnteon organisointia ja teknologioita.
 
Viimeksi muokattu:
Itsetyytyväisyys on myrkkyä todelliselle innovatiivisuudelle, joka ei viihdy kabineteissa tai julista maailmalle omaa erinomaisuuttaan.

Vai, että vaatimattomuus kaunistaa. Ei pidä paikkaansa. Innovaatiot syntyvät vuorovaikutuksessa erilaisten ihmisten välillä eikä liika vaatimattomuus yleensä ole eduksi. Kylläisyys ei tietysti ole hyväksi, mutta usko asiaan on kaiken kehityksen edellytys.

Niin, tuo tietotyö on muuten kohtuullisen helppo myös virtualisoida toisin kuin perinteinen teollisuus tai kauppa. Periaatteessa tietotyöntekijät voisivat itse valita asuinpaikkansa, kunhan työnantajat vielä vähän kypsyttelevät työnteon organisointia ja teknologioita.

Vaativa tietotyö on hyvin vaikea virtualisoida. Se vaatii henkilökohtaista vuorovaikutusta. Rutiinit voidaan virtualisoida, mutta kehittämisessä ryhmä tekee aina paremman tuloksen kuin yksilö. Tietotyö vaatii paljon henkilökohtaista kanssakäymistä.
 
Takaisin
Ylös