Viestiketju: Aluepolitiikkaa

Alunperin kirjoittanut Antero Alku

Kummin vain, pellot ja karja eivät sovi kantakaupunkiin. Eikä ihan tarpeeksi ole maa-alaa lähiöissäkään.

Kun näin off-topic asioissa ollaan, niin laitetaan sekaan myös tällainen pieni kuriositeetti:

Nimittäin Sipoon/Östersundomin alueliitosten jälkeen Helsingin maa-alueen maantieteellinen keskipiste on siirtynyt melko tarkalleen Viikin opetus- ja tutkimustilan nurkille (ks. esim. http://fi.wikipedia.org/wiki/Helsinki ).

Joten näinpähän itse asiassa lehmät laiduntavat pelloillaan aivan Helsingin ”keskustassa” (ja ennen Sipoon alueliitoksia Helsingin maa-alueen keskipiste oli kaiketi jossain Vanhankaupunginlahden Lammassaaren lintuvesialueilla, eli eipä järin urbaania ympäristöä Helsingin keskusta silloinkaan ollut…).

Alunperin kirjoittanut Antero Alku

On asioita, joita ei voi tehdä kaupungissa, kuten tuottaa ruokaa. Taannoisen TV-ohjelman mukaan maailmassa tuotetaan ruokaa 2 kertaa niin paljon kuin syödään, joten ei Suomessa tietty tarvita maataloutta lainkaan. Mutta en minä nyt sitten osaa sanoa, onko meillä tehty arvovalinta siitä, että täällä kumminkin halutaan tuottaa ruokaa eikä haluta syödä vain tuontiruokaa. Ja sen vuoksi harjoitetaan maataloutta. Vai onko asia päinvastoin. Kummin vain, pellot ja karja eivät sovi kantakaupunkiin. Eikä ihan tarpeeksi ole maa-alaa lähiöissäkään.

Muistelisin, että joku puolet Suomen maatalousteollisuusyksiköistä on itsekannattavia kun liikevoitosta otetaan vastaanotettujen tukien erotus. Maanviljely kannattaa siis Suomessakin, mutta aluepoliittinen tuki on kannustin kannattamattoman maanviljelyn jatkamiselle. Esimerkiksi nimenomaan keskusta-alueen viljelemistä. Mutta aluepolitiikkahan on pohjimmiltaan arvosyistä kannattamattoman toiminnan tukemista.

Uuden Seelannin kokemuksen mukaisesti aluepoliittinen tuki myös kasvattaa välikäsien katteita, ja siten nakertaa myös taloudellisesti terveiden firmojen kannattavuutta. Maataloustuen loppuminen leikkasi maatalouden kuluja oleellisesti, kun jokainen dollari on voittoa -- tai tappiota.

Alunperin kirjoittanut Antero Alku

Minusta olisi hyvä ymmärtää muutamia skaalatekijöitä... Lapissa on pikku juttu pistäytyä vaikka kahvilla naapurin luona 60 km:n päässä. Se käy nopeammin kuin Helsingissä päivittäinen työmatka.

Tähän sopii hyvin eräs henkilökohtainen muisto, kun ajelin VT 21:tä Nuuskakairassa Tornion suunnasta Kilpisjärvelle. Tien poskessa jossain oli kyltti "Kauppa 50 km ->". Piti oikein pysähtyä ottamaan potretti, kun se tuntui hauskalta. No, parinkymmenen minuutin päästä olinkin jo marketin pihalla...

Alunperin kirjoittanut Antero Alku

Jos katsotaan, miten kehittyvät suurkaupungit sellaisissa maissa, joissa ei ole aluepolitiikkaa eikä välttämättä mitään muutakaan politiikkaa, niin minä en ainakaan halua sellaista tänne. Tavallista on, että varsinaisen kaupungin ympärillä on hökkeleiden ja peltikojujen vyöhyke, jossa elävät maaseudulta toimeentulon toivossa kaupunkiin lähteneet. Mutta vailla laillista työtä, jolloin toimeentulo perustuu esim. rikollisuuteen tai pimeään työntekoon.

1960–1970 -lukujen lähiöbuumi oli saman ilmiön sivistyneempi versio. Hieman kolkompi variantti tästä löytyy samalta ajalta sosialistimaiden kaupungeista. Pakkopolitiikasta huolimatta sielläkin rationalisoitiin maataloutta, eikä muuta vaihtoehtoa ollut kuin siirtää väestö betonislummeihin kaupunkien laidoille.

Neukkulan väestönsiirrot toteutettiin aikanaan pääosin teollisuuskeskuksiin, ei niin paljon Moskovaan tai muihin perinteisiin suurkaupunkeihin. Ne olivat välttämättömiä jotta kehitysmaatasoiseen maahan olisi saatu aikaan raskasta teollisuutta joka oli elintason nostamisen edellytys.

Ja mahdetaankohan Ruotsissa esim lapioida alueopolitiikan nimissä yhtä paljon rahaa etelästä pohjoiseen kuin meillä? Jos Ruotsin Norrlanti on suurimalti osin erämaata nykyisin niin onko se ollut katastrofi Ruotsille? Onko Tukholmassa jouduttu räjäyttämään slummilähiöitä? Lähiöitä on kyllä jouduttu purkamaan pohjoisen tyhjenevistä teollisuuskaupungeista mutta ei niiden perään ole jääty itkemään.

Alunperin kirjoittanut Ville O. Turunen

Muuten en viitsi osallistua keskusteluun, kun omat argumenttini olen esittynyt ajat sitten ja moneen otteeseen, mutta muistuttaisin, että maataloustuet eivät ole aluetukia, vaan niitä maksetaan koko lailla siellä missä sitä maanviljelystä harjoitetaan.

Sitä mieltä minäkin olen, että maataloustuet eivät kuulu aluetukiin, ja EU:n kauttahan ne kierrätetäänkin. Maatalous muutenkin työllistää vain murto-osan siitä väkimäärästä mitä Suomi-Filmien aikaan työllisti mutta silti ruokaa tulee meille kaikille riittävästi.

t. Rainer

Alunperin kirjoittanut Ville O. Turunen

Asiaa tarkastamatta olettaisin eniten maataloustukia saavien maakuntien olevan Uusimaa ja Varsinais-Suomi. Häme, Satakunta ja Etelä-Pohjanmaa varmaan saavat mukavasti tukea kanssa.

No tältä sivustolta on helppo tarkastaa vuoden 2010 tiedot. Avautuvalla sivulla on lueteltu eri tuet. Niitä on hengästyttävä määrä.
Maataloustuissa on myös kansallisia tukia! Ja tuissa on toki myös aluekohtaisia tukia.
Yksi suurimmista tukien saajista on Suomen valtio.
Nuo tiedothan ovat yksityishenkilöiden osalta menossa salaisiksi.
Nallekin saa maataloustukea vuodessa enemmän, kuin minä palkkaa neljännesvuosisadassa. Vapaa-aika verolle!
Sattui silmään, että Vapo Oy saa kivaa viljelijätukea ruokohelven kasvattamisesta, siis energiakasvitukea. Tässähän energiatalous ja maatalous lyövät kättä.