
Alunperin kirjoittanut
Antero Alku
Jos katsotaan, miten kehittyvät suurkaupungit sellaisissa maissa, joissa ei ole aluepolitiikkaa eikä välttämättä mitään muutakaan politiikkaa, niin minä en ainakaan halua sellaista tänne. Tavallista on, että varsinaisen kaupungin ympärillä on hökkeleiden ja peltikojujen vyöhyke, jossa elävät maaseudulta toimeentulon toivossa kaupunkiin lähteneet. Mutta vailla laillista työtä, jolloin toimeentulo perustuu esim. rikollisuuteen tai pimeään työntekoon.
1960–1970 -lukujen lähiöbuumi oli saman ilmiön sivistyneempi versio. Hieman kolkompi variantti tästä löytyy samalta ajalta sosialistimaiden kaupungeista. Pakkopolitiikasta huolimatta sielläkin rationalisoitiin maataloutta, eikä muuta vaihtoehtoa ollut kuin siirtää väestö betonislummeihin kaupunkien laidoille.