Lasitalo kehätien varrella (tai jossain Aviapoliksessa) on halvempi ja pinnallisesti katsoen modernimpi (=ah niin amerikkalaisen näköinen) kuin keskustan arvokiinteistöt.
Tietyllä tavalla nuo kehätoimistoalueetkin alkaa olla osa kantakaupunkia. Keilaniemi, Leppävaara, Pitäjänmäki, jne. ovat joko Helsingissä tai ihan rajoilla. Keskeinen kysymys onkin miten läntinen kaupunki saadaan yhtenäistettyä, ja tämä tarkoittaa raidelinjoja, Talin rakentamisesta, jne.
1) Ne jotka haluavat omakotitaloon hinnalla millä hyvänsä. Nämä ajavat autolla töihin siihen lasitaloon.
Oman kokemukseni mukaan aika moni näistä vaihtaisi omakotitalon isoon kerrostaloasuntoon tai kaupunkirivitaloon vaikka Arabianrannassa, jos se vaan olisi taloudellisesti mahdollista. Yksi tämän hetken suurimpia väärinkäsityksiä on että ihmiset haluavat ehdoin tahdoin asua jossain Tuusulassa, osa toki haluaakin.
2) Ne jotka arvostavat kaupunkimiljöötä. Nämä hankkiutuvat eroon autosta (jos mahdollista) ja asettuvat keskustaan asumaan kalliilla hinnalla. Tai sitten pitävät sen autonkin ja maksavat omaisuuden vielä parkkipaikastakin. Töihin pääsee kuitenkin julkisilla kulkuneuvoilla edes jotenkuten.
Asukaspysäköintilupa maksaa vuodessa suurinpiirtein saman verran kuin puoli tankillista bensaa. Se mikä tässä on huvittavinta on että koska ajetaan ruuhkaa vastaan niin kantakaupungista pääsee itseasiassa erittäin hyvin autolla lähiöhin töihin.
On aika hassu trendi, että keskusta-asumisesta on tullut suosittua.
Oman kokemukseni mukaan tylsemmätkin osat kantakaupunkia peittoavat lähiöt mennen tullen. Asiaa voisi eritellä pitkäänkin, mutta happotesti on se lähteekö asuinalueella kukaan huvikseen kävelylle? Eli kierteilee, katselee, poikkeaa kahville... Miten tämä toimii vaikka Hiekkaharjussa, joka on lähiöksi oikein kiva ja liikenneyhteydetkin on hyvät: käy pällistelemässä uutta rivitalorivistöä ja suuntaa sitten siiheen ainoaan kapakkaan kaljalle tai Ärrälle kahville?
Kun suurin osa ei halua työpaikkansa viereen asumaan
Heh. Taloudessa kaksi ihmistä. Työsuhteen kesto keskimäärin vaikka kaksi vuotta. Eli muutetaan kerran vuodessa optimaaliseen paikkaan suhteessa kummankin työpisteeseen?
Toisaalta jos toimitilat kehittyvät enemmän kokoustilojen suuntaan ja etätyö yleistyy, neliöitä tarvitaan vähemmän ja toisaalta tilojen liikenteellinen saavutettavuus muuttuu tärkeämmäksi (=kuluu vähemmän rahaa taksimatkoihin, millä säästöllä voidaan maksaa vähän kalliimpaa neliöhintaa, erityisesti jos neliöt voidaan leikata esim. kolmannekseen entisestä).
Taksimatkat on toimitiloihin verrattuna täysin marginaalinen kustannus. Itseasiassa jos minä olisin jossain keskiverto firmassa toimitusjohtajana, niin ilmoittaisin että meillä ei ole työsuhdeautoja, mutta on työsuhdeseutulippu ja taksilla saa ajaa työajoa niin paljon kuin huvittaa. Ihan kustannussyistä.
Olennaisempaa on se että liike-elämä on koko ajan tehostanut (toimisto)tilan käyttöä., itseasiassa kaupunkisuunnittelunormit tulevat jälkijunassa joka näkyy siinä, että meillä on liikaa toimistotilaa.
Siksi moderni yritys voisi etsiä tiloja mahdollisimman läheltä isoja liikennesolmuja, lähinnä rautatieasemia.
Niinhän nuo tekevät, katso vaikka Pitäjänmäkeä. Kannattaa myös muistaa, että suositut solmut ovat yleensä kuitenkin hyvin lähellä keskustaa.
Tässä tarkoituksessa Pasila kaikessa kolkkoudessaan voi vielä osoittautua kullan arvoiseksi, kunhan ratapihaa päästään hyödyntämään toimistotilojen rakennusmaana ja loputkin raiteet katetaan.
Juuri näin. Nykytehoilla tilaa per työntekijä on tuollaiset kymmenen neliötä, ja se on edelleen laskemassa (etätyötä olennaisempaa on luopuminen henkilökohtaisista työpisteistä jolloin tila saadaan tehokkaammin käyttöön, tästä on jo nyt etupäässä hyviä kokemuksia.) Pasila on sellainen paikka, että sinne voidaan rakentaa korkeaa, ja toisaalta työpaikkalue leviää luontevasti Teollisuuskadun vartta aina merelle saakka. Silmämääräisesti väittäisin, että rakennettava alue on kokoluokkaa neliökilometri olettaen, että radat katetaan, ja keskimäärin 20-kerroksella se tarkoittaa noin 5 miljoona kerrosneliötä toimistotilaa, eli tuollaiset puoli miljoonaa työpaikkaa
Eli minkä takia meidän taas piti hajauttaa sitä toimitilaa Taka-Espooseen?
Pasilasta noin yleensä, että Itä-Pasila olisi mielestäni pelastettavissa peruskorjauksella (julkisivut! jo pelkkä maalipinta harmaan betonin sijaan auttaa paljon...), kattamalla katukuilut kokonaan, ja tekemällä niiden tilalle kävelykadut raitiokiskoin. Toisaalta kuulin mutkan kautta, että käytännössä koko Pasilan isännöitsijä on sitä mieltä, että halvempaa olisi purkaa ja rakentaa koko roska uudestaan paremmin, eli niissä taloissa on paljon muutakin kuin ulkonäkö pielessä.
Tuleekohan Pasilasta vielä joku Suomen La Défense (Pariisin tyyliin), jossa on futuristisen betonikannen päällä pilvenpiirtäjiä?
Veikkaan että kyllä, olkoonkin että pilvenpiirtäjät ovat mallia 20-kerrosta, ja toivottavasti tulee myös asuntoja. Muuten on toimistoajan ulkopuolella harvinaisen kolkkoa.
