Ja lisäksi kirjainyhdistelmä NGR on huomattavasti uudempi kuin itse auto, sillä N-alkuisia läänikilpiä ei ollut käytössä.
Ja vaikka olisikin ollut, niin G tuli valkoisiin kilpiin mahdolliseksi vasta läänikilpien jälkeen. Tosin EU-kilvet tulivat vasta toukokuusta 2001 lähtien jakoon, jolloin alkukirjainsarjoissa, joissa ensimmäinen kirjain oli ollut 1989 asti läänintunnus, G oli keskimmäisenä kirjaimena "käytetty loppuun". G:tä siis alkoi nähdä keskimmäisenä kirjaimena C-, F-, G-, J-, N- ja Y-alkuisissa tunnuksissa vasta tämän vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen puolenvälin paikkeilta eteen päin, painottuen ko. vuosikymmenen toiselle puoliskolle. Toisaalta onko kilpi EU-kilpi vai ei-EU-kilpi, ei aukottomasti kerro ajoneuvon ensirekisteröintiajankohtaa.
Lääninkilpien historiassa tosiasiassa pisin jakso käsittää nykyisiä 3+3-merkkisiä tunnuksia vanhemman ajan. Mustapohjaisten kilpien aikana N oli hetken silloisen Hämeen läänin toinen varakirjain, ja sitä käytettiin siihen, mutta vain hyvin lyhyen aikaa ja vain kaksikirjaimisten tunnusten aikana (kolmikirjaimisten tunnusten aikana I:n loputtua vanhoja tunnuksia alettiin kierrättää - tämä siis mustapohjaisien kilpien aikana). Hämeen läänin ensisijainen tunnuskirjain oli H, ja H:n "loputtua" otettiin käyttöön I. Kun sekin oli käytetty loppuun, turvauduttiin vielä N:äänkin. Tässä on huomattava sekin erikoinen juonne, että ennen N:ään turvautumista muodostettiin kaksikirjaimisia sarjoja läänikirjain + skandi -periaatteella, Hämeen läänissä siis HÄ- ja HÖ-, IÄ- ja IÖ-kilpiä. Vuonna 1962 julkaistiin sitten kolmikirjaimisia tunnuksia, mutta enintään kahdella numerolla. Kilpien mitat eivät kasvaneet vanhasta.
Valkoisten 3+3 -kilpien aikaan I ehti olla parisen vuotta tuon läänin tunnuskirjaimena (1987 - 89), mutta N:ään asti ei päästy, olihan I vasta melko alussa tunnusten muodostamisperiaatteen muuttuessa kokonaan toiseksi.
N:llä ehti olla vielä yksi rooli: 1972 alkaen, kun kilvet kasvoivat 3+3 -mittoihin, piti ratkaista miten saadaan sijoitettua kilpi autoihin, joiden jommassakummassa päässä tila ei riittänytkään uuden mittaisille laatoille. N omistettiin "lyhytkilville" eli viisimerkkisiä (tai vaikka lyhyempiäkin) jaettiin valkopohjaisina kaikkialle manner-Suomeen tuohon tarkoitukseen. Aikanaan (mustapohjaisia) N-Häme-kilpiä oli jaettu niin vähän, että vapaita tunnusvaihtoehtoja oli runsaasti. Myöhemmin vähän tilaa vieviä ratkaisuja keksittiin lisää, ensin avaamalla vastaava lyhyttunnuksiset sarjat J- ja myös C-alkuisina, sittemmin vielä tekemällä "neliökilpiä" ja toisaalta myös pienikokoisia kilpiä. Ihmisen kekseliäisyydellä ei toisinaan ole kovinkaan paljon rajoja.
Ehkä kuitenkin olennaisinta on, että ketjun alun kuorma-auto edustaa aikakautta, jolloin suomalaisissa kilvissä ensimmäinen kirjain ilmaisi läänin. Jos kilpi olisi alkuperäinen, se ei olisi kirjaimiltaan NGR. Sen ajan alkuperäiset kilvet eivät tietenkään voineet olla EU-kilpiä.
