Minä lähdin lopulta politiikkaan, koska minusta kansalaisaktivistina vaikuttaminen oli liian hidasta ja liian työlästä. Poliitikot kyllä kuuntelevat kansaa, ja jos onnistuu kääntämään kansan mielipiteen, niin se vaikuttaa. Mutta yksittäinen kansalainen on kovin heikko mielipidemuokkaajana kun esim. lehdistö tai mediaa käyttävä poliittinen taho onnistuu mielipiteen muokkauksessa paljon tehokkaammin. Samoin liike-elämä markkinointirahallaan.
Kansalaisaktivismi pystyy herättämään keskustelua asioista, joista muut eivät keskustele. Jos herätetään keskustelu ja kansa alkaa olla jollain kannalla, se vaikuttaa myös päättäjiin. Poliitikko haluaa tulla valituksi, ja se ei onnistu, jos on ihan eri mieltä kuin kansa.
Eli kyllä yleisönosastoja kannattaa pommittaa. Mutta kannattaa vaikuttaa myös muilla tavoin. Kuten olemalla yhteydessä "ehdokkaaseensa" tai puolueeseen, jota on vaaleissa tukenut. Ja kannattaa myös olla yhteydessä asioita hoitaviin virkamiehiin. Ja kannattaa osallistua osallistumiseen. Siis siihen lain vaatimaan tilaisuuteen, kun esitellään hankkeita ja pyydetään niistä kansalaisilta mielipiteitä.
Mutta jos ei tee mitään, on myös turha valittaa, ettei asiat ole kuten itse tahtoisi. Sillä eihän tahtoa edes kukaan voi tietää, jos tahto ei missän näy.
Antero
Helsingin Sanomat kirjoittaa Espoon ympäristökeskuksen tutkimuksesta:
http://www.hs.fi/artikkeli/1135229349877Alunperin kirjoittanut HS
Aiheesta on Hesarin keskustelupalstalla muutakin perin outoa. Kuten se, että jotkut puolustavat autoiluaan sillä, että Kiinassa ja USA:ssakin autoillaan, ja että sieltä tulee enemmän saastetta. Onko autoissa sitten niin hyvät ilmansuodattimet, etteivät nämä huomaa samaa kuin minä tässä viime vuosina olen huomannut? Vai eivätkö he ymmärrä, että tässä on muustakin kyse kuin kasvihuoneilmiöstä?