Haluavatko ihmiset autoilla, vai onko se pakko?

Auto on joillain reiteillä kiusallisen kilpailukykyinen liityntään perustuvalle raskaalle raideliikenteelle. Esimerkiksi Puistola-Järvenperä. Kehä III:a autolla 21 minuuttia, Reittioppaan ehdotus 46 minuuttia (K-juna Pasilaan, E-juna Kauniaisiin, 43-bussi perille). On päivänselvää, minkä kulkumuodon ihminen valitsee, jos tätä reittiä säännöllisesti kulkee. Onkin ihme, että tätä liityntäliikennettä on puuhattu niin kovasti, että on unohdettu ulkokehän alueiden välinen liikenne ja keskitytty vain Kehä I:n tuntuman kehäbussireitteihin.

Olisi aiheellista tehdä joku Kehä III:n vartta kulkeva linja, joka poikkeaisi väylältä merkittävimpien asutus- ja työpaikkakeskittymien kohdalla, jos kävelymatkasta tulisi liian pitkä Kehä III:lta. Pysäkkejä pitäisi toki väylälle lisätä etenkin länsipäähän, jos tällainen linja perustettaisiin. 535:han on jo, mutta se lähtee lentoasemalta, ei Tikkurilasta tai vaikka Vuosaaresta ja vuoroja on hyvin vähän, koska paukut on laitettu liityntäliikenteeseen.
 
Kiitoksia perusteellisesta vastauksesta toveri Alku. Enhän edes ehdottanut ilmaismatkoja, pikkaisen vaan marmatin, kun en saa edes eläkeläisalennuksia. Kävin HKL:lta kysymässä, ja minun pitäisi saada KELAn eläkettä, olla 65-vuotias tai olla vähintään 55% invalidi. Minulla ei täyty näistä mikään, eläkkeeni on tavallinen työeläke. Niinkauan kun poliisi antaa minun pitää ajokorttini ja oma ahterini kestää auton ylläpidon, aion suoda tämän ylellisyyden itselleni, oli siinä järkeä tai ei. Kyllähän minä olen selvillä, että bensa on vain osa autoilun kaikista kuluista, vakuutusmaksut tosin 70% bonuksilla ovat vähän halvemmat. Sen verran mitä minä kaljoittelen, pystyn senkin itselleni kustantamaan ilman mitään pikavippejä. Ainahan sitä voi pohtia, millä kriteereillä ihmiset tuhlaavat rahansa, konjakkiakin ostetaan alkosta, vaikka kossu olisi edullisempaa. Samoin naiset haluaa chanelin tuoksuja, vaikka tarjoustalosta saisi paljon edullisempia. Yksi tuttuni omistaa purjeveneen ja hän myönsi hyvinkin paikkansapitäväksi vertauksen mennä suihkuun ja repiä seteli joka vartin päästä. Itse aion hypätä huomenna laivaan ja mennä Tukholmaan ( ketsuppi, ei mafialaivalla) ja autoilla sieltä jonnekin pohjoiseen ja maitse takaisin. En edes tutkinut mitään joukkoliikennemahdollisuuksia.
 
Niinkauan kun poliisi antaa minun pitää ajokorttini ja oma ahterini kestää auton ylläpidon, aion suoda tämän ylellisyyden itselleni, oli siinä järkeä tai ei.

Jos syy auton pitoon ihmisillä on "ylellisyys", niin vaikea sitä vastaan on kilpailla joukkoliikenteellä, vaikka miten olisi nopeampaa, halvempaa tai mukavampaa. Sen sijaan mielikuvamarkkinointi voisi olla tärkeää, jotta niissäkin tilanteissa, joissa joukkoliikenne on faktapohjaisesti autoa heikompi valinta, ihmiset valitsisivat sen, koska kokisivat että se on trendikästä ja arvostettavaa. Tämä sama ilmiöhän vaikuttaa nyt toiseen suuntaan, koska autoilusta on tehty se arvostettu asia. Toisaalta, jos ihmiset joka tapauksessa valitsevat auton kulkuvälineekseen, niin uudet autoväylät voidaan jättää rakentamatta, sillä faktoillahan kuten matka-ajalla ei ole merkitystä. Jos työmatka kestää paljon vähemmän aikaa, niin sitten käydään huviajeluilla, joten kokonaisaika auton ratissa pysyy samana. Jos matkustamisen viemä aika ruuhkien takia pitenee, niin ihmiset vähentävät matkojensa pituutta, jotta ne eivät vie liikaa aikaa. Ekologisuus siis puoltaisi, että moottoriteiden nopeusrajoitukseksi laitettaisiin esim. 60 km/h, jolloin matka-ajat pitenisivät ja ihmiset kyllästyisivät pitkiin matkoihin ja muuttaisivat lähelle aktiviteetteja, tai alkaisivat käyttää junaa jonka asemaa näin keinotekoisesti parannettaisiin.
 
Kehä III:a autolla 21 minuuttia, Reittioppaan ehdotus 46 minuuttia (K-juna Pasilaan, E-juna Kauniaisiin, 43-bussi perille). On päivänselvää, minkä kulkumuodon ihminen valitsee, jos tätä reittiä säännöllisesti kulkee.
Tuo ei suuresti eroa siitä vaihteluvälistä, että pääkaupunkiseudulla joukkoliikennematkaan kuluu yleensä 1,5 - 2 kertaa niin kauan kuin saman matkan tekemiseen henkilöautolla. Auton maksaminen päivittäisellä 50 minuutin aikasäästöllä tuo vaan aika kovan tuntihinnan ja siksi moni käyttää joukkoliikennettä.

Bussillakin muuten pääsee tuon matkan Kehä III:a pitkin, esim. 535 Pihlajarinteen pysäkiltä 7.15 ja vaihto Vantaanportissa 7.42 v56K:lle. Bussimatka kestää reilut puoli tuntia, lisäksi Järvenperän päässä on kävelyä vajaa kilometri ja Puistolassa vähän yli.

Onkin ihme, että tätä liityntäliikennettä on puuhattu niin kovasti, että on unohdettu ulkokehän alueiden välinen liikenne ja keskitytty vain Kehä I:n tuntuman kehäbussireitteihin.
Täällähän onkin kovatasoisia kirjoittelijoita, kun he tietävät näinkin syvällisiä pääkaupunkiseudun joukkoliikennepalvelujen järjestämisen taustoista. Oletko kenties suurikin johtaja YTV:llä kun tiedät tälläisiä?
 
Viimeksi muokattu:
Loppujen lopuksi: melkein olisi ollut halvempaa ajella henkilöautolla kylälle ja maksaa pysäköinnistä, nyt matkaliput ja pari kaljaa tekivät saman kulun.
Vertaatko autoilun hintaa kaljan hintaan? Eivätkö nuo ole kaksi eri asiaa? Tiedän kyllä, että kaljaa ei voi juoda, jos käy keskustassa omalla autolla. Mutta jos ajattelisitkin asian niin, että joisit kaljat siellä lähiökuppilassa, jossa käymiseen ei tarvita joukkoliikennettä eikä yksityisautoa, niin hintavertailu olisi reilumpi. Joka tapauksessa vertailusi oli epäreilu: kaljan kanssa pitäisi syödä makkaraa, mutta sitä et laskenut hintoihin mukaan.

Miten ihmeessä joukkoliikenne aina yhdistetään alkoholiin? Työvoimatoimistossakin neuvotaan asiakkaita, että kun käyvät Helsingissä työhaastattelussa, niin työvoimatoimisto maksaa menopaluulipun Pendolinolla ja paluumatkalle kaljan.
 
Täällähän onkin kovatasoisia kirjoittelijoita, kun he tietävät näinkin syvällisiä pääkaupunkiseudun joukkoliikennepalvelujen järjestämisen taustoista. Oletko kenties suurikin johtaja YTV:llä kun tiedät tälläisiä?

En ole YTV:llä töissä, mutta YTV:n ja HKL:n kokouspöytäkirjat ovat ahkerassa seurannassa, samoin kuin liikenne- ja viestintäministeriön selvitykset ja YTV:n vastaavat. Välillä myös otan yhteyttä HKL:lle ja kyselen asioista. Ja sitä kautta selviävät nämä periaatteet, joiden mukaan seudulla toimitaan.

Olen tätä keskustelua täällä seurannut ja aika uskottavia väitteitä on esitetty, että liityntäliikenne on pääkaupunkiseudulla se ideologia, Seppo Vepsäläinenhän ehdotti jokin aika sitten liitynnän tuntuvaa lisäämistä. Suoria bussilinjoja on karsittu ja vaihtoja lisätty ohjaten matkustamista raideliikenteeseen. Aiemmin olin raskaan raideliikenteen kannalla, mutta täällä kirjoittavien asiaa tuntevien kirjoituksia luettuani olen alkanut olla enemmän sitä mieltä, että suorat bussilinjat saattavat tehdä enemmän hyvää joukkoliikenteen suosiolle kuin vaihdolliset reitit.

Ja kyllähän se niin on, että mitä lähemmäs Helsingin keskustaa mennään, sitä parempaa poikittaisliikennekin on. Viime aikoina ollaan alettu saada kuntoon Kehä I:n tuntuman poikittaisliikennettä tihentämällä vuoroja. Löytyy Jokeria, H54, H79, H52, 512. Matkustajia riittää kaikille näille.

Sen sijaan kolmoskehän vyöhykkeessä tarjonta on kaukana tästä ja auton käyttö suurempaa. Vuoroja on pikemminkin vähennetty mm. 535:llä. Lisäksi on V53, V55, V56 ja V61 mutta tähän ne sitten pitkälti jäävätkin, muutamia ruuhkalinjoja lukuunottamatta. Linjasto on monimutkainen ja sellainen selkeä runkolinja puuttuu. Lisäksi linjat palvelevat ennen kaikkea Vantaan sisäistä matkustamista, integraatiota Helsingin puolen linjoihin ei ole harrastettu. Jos hajanainen tarjonta yhdistettäisiin jonkinnäköiseksi runkolinjaksi, se voisi tehdä hyvää matkustajamäärille, niinhän se teki Jokerinkin tapauksessa.
 
Viimeksi muokattu:
Miten ihmeessä joukkoliikenne aina yhdistetään alkoholiin? Työvoimatoimistossakin neuvotaan asiakkaita, että kun käyvät Helsingissä työhaastattelussa, niin työvoimatoimisto maksaa menopaluulipun Pendolinolla ja paluumatkalle kaljan.

No autohan se on se ykkösvaihtoehto ja joukkoliikennettä käytetään vain silloin, kun ei autoilu onnistu. Ehkä sellaisella ideologialla nämä ihmiset ovat liikkeellä. Ja sitä olen myös ihmetellyt, että niin usein joukkoliikenteesen yhdistetään humalaiset ja kaiken maailman hajut. Metroon se vuosien takainen kirvesmies, edelleen. Eivät ne nyt niin jokapäiväistä leipää ole joukkoliikenteessä, mutta sitkeästi elävät.
 
Jos syy auton pitoon ihmisillä on "ylellisyys", niin vaikea sitä vastaan on kilpailla joukkoliikenteellä, vaikka miten olisi nopeampaa, halvempaa tai mukavampaa. Sen sijaan mielikuvamarkkinointi voisi olla tärkeää, jotta niissäkin tilanteissa, joissa joukkoliikenne on faktapohjaisesti autoa heikompi valinta, ihmiset valitsisivat sen, koska kokisivat että se on trendikästä ja arvostettavaa.

Tuosta markkinoinnista puheenollen, niin minkä kouluarvosanan antaisitte HKL:n ja YTV:n mainonnalle, jos vertaa kilpaileviin tuotteisiin eli autoihin ?

Itse annan nelosen.

Syy: HKL: ja YTV:n mainokset ovat tiedote-tyyppistä ja enimmäkseen vain painetussa muodosssa, eri tyyppisten lehtien sisällä. Maallikolle ne ovat kuivahkoka luettavaa. Lisäksi kyseiset firmat eivät ole kertaakaan mainostaneet TV:ssä. Suurista joukkoliikennetaroajoista vain VR ja Matkahuolto (Expressbus) mainostavat TV:ssä mutta silloinkin on kyse kaukoliikenteestä.

Ei tarvitse mielestäni syyttää pelkästään omilla autoillaan liiikkuvia jos he eivät pidä kaupunkijoukkoliikennettä houkuttelevana. Silloin kun bussi, metro tai ratikka vilahtaa jossain TV-mainoksessa, niin mainos ei ole koskaan liikenneoperaattorin, vaan jonkun närästyslääke-valmistajan tai parhaassa tapauksessa purukumimerkin mainos, ja mainostettvan tuotteen tarkoitus on lievittää matkanteon rasittavuutta ja pitkästyttävyyttä.

Millaisia ajatuksia teissä herättää näämä väitteet, pitäisikö joukkoliikenne-opreaattoreilla olla mainoksia TV:ssä ja millaisia?

t. Rainer
 
Millaisia ajatuksia teissä herättää näämä väitteet, pitäisikö joukkoliikenne-opreaattoreilla olla mainoksia TV:ssä ja millaisia?
Hyvä Rainer, puutut erittäin tärkeään ja vähän keskusteltuun asiaan!

Ihmettelin samaa joskus vuosia sitten, ja juttelin siitä muutamien alan toimijoiden kanssa. Minulle vastattiin, ettei joukkoliikenteen mainontaa pidettäisi hyvänä, vaan sillä luotaisiin jotenkin epäluotettavaa mielikuvaa joukkoliikenteestä samanlaisena höpöhöpönä kuin kaikki muukin roska, jota mainostetaan. Eli joukkoliikenne on vakava asia, joka ei alennu mainonnan alttarille.

Tämän jälkeen mm. VR Oy on aloittanut näkyvät ja positiivista mielikuvaa ja palautetta saaneet kivimiesmainoksensa. Muistan itsekin keränneeni joskus lehdistä VR:n (ei ollut silloin Oy) mainoksia, kun ne olivat niin harvinaisia. Sitten - onneksi - niitä alkoi olla niin paljon, että lopetin. Ja ilmeisesti VR Oy:n mainonta on tepsinyt. Monin paikoin palvelu on heikentynyt ja hinta noussut, mutta matkamäärä kasvaa silti.

Tällä foorumilla olemme kerranneet joukkoliikenteen erinomaisuutta, jonka perusteella luulisi melkein kaikkien kiljuen ahtautuvan busseihin ja juniin. Mutta kun keskustelee "tavallisten" ihmisten kanssa, heille ei tule edes mieleen mitään hyvää joukkoliikenteestä. Vaan sitä todellakin pidetään vain niiden onnettomien juttuna, joiden on pakko käyttä joukkoliikennettä. Sillä Autoliiton taannoisen MAINOStarran mukaan: "Auto - sillä kulkee kaikki".

Joukkoliikenne on usein viranomaistoimintaa, ja siihen ei kuulu markkinointi. Siinä varmaan suurin syy siihen, miksi ei mainosteta. YTV viritti pari vuotta sitten mainoskampanjaa. Suuri vaikeus asiassa oli saada hyvää mainostoimistoa tekemään hyvää kamppanjaa. Aihe oli liian vieras. Se, mitä syntyi, oli minusta aika aneemista. VR Oy:n kampanjoissa on ollut ideaa ja otetta, mainonta on ollut oikeasti hyvää. Ja hyvä mainonta tehoaa.

Mainonnan vierastaminen on minusta typeryyttä. On mainonnasta mitä mieltä hyvänsä, mielipide ei poista sitä tosiasiaa, että ihmiset ovat tottuneet elämään mainonnan kanssa. Se on tapa saada asioista ja tuotteista tietoa. On totuttu siihen, että kaikkea tyrkytetään. Ei tarvitse ottaa itse selvää mistään, eikä sitten oteta eikä edes osata ottaa itse selvää. Kyse on vähän kuin sodankäynnissä. Muut valitsevat aseet. Jousipyssyllä ei voita rynnäkkökiväärin kanssa taistelevaa, vaikka kuinka selittäisi, että jousipyssy on eettisempää jne.

Minusta joukkoliikenteen mainonnalla olisi erinomaiset eväät ottaa ja voittaa ihmisten sielut. Ensinnä jos ajatellaan, mitä autoista mainostetaan. Automainonta panostaa autossa viihtymiseen. Eli piiloviesti on, että autossa on kurjaa, joten autossa oleminen yritetään kuvata siten, ettei se pitkästyttäisi ja harmittaisi. Yritetään tarjota tekemistä ihmisille, jotka eivät voi tehdä mitään muuta kuin istua ja odottaa. Automainos kun ei voi markkinoida pääsemistä paikasta toiseen, eli sitä, mitä varten auto periaatteessa on olemassa. Sillä ei ole mitään kehuttavaa ruuhkassa tai pysäköintipaikan etsimsesä, ei myöskään likaisissa parkkihalleissa tai kävelemisessä loskaiseslla parkkikentällä. Automainos ei voi edes luvata nopeutta ja täsmällisyyttä, vaikka huippunopeus autolla olisi mitä vain.

Joukkoliikenne voisi mainostaa itse matkaa, siis pääsemistä määränpäähän. Tietenkin joukkoliikenne voi mainostaa myös sitä vaunussa olemista. Sillä siinä onkin jotain mainostamista, koska joukkoliikenteessä on niin monia mahdollisuuksia käyttää aikaa jopa hyödykseen.

Mainostamiseen liittyy myös vastuu, joka sekin voi olla viranomaisvetoiselle toiminnalle vierasta. Mutta se olisi joukkoliikenteelle vain eduksi. Eli ei voi kehua, jos ei ole kehumista. Mainonta panisi joukkoliikenteestä vastuulliset miettimään joukkoliikennettä asiakkaan kannalta. Asioita suunniteltaisiin muustakin lähtökohdasta kuin kustannusten minimoimisesta ja suunnittelun ja ylläpidon yksinkertaistamisesta. Miten esimerkiksi mainostaisit HKL:n Iso liityntä -suunnitelmaa? "Siirry sinäkin suorasta ja nopeasta bussista liityntäliikenteeseen! Nautit virkistävästä kävelystä heti kohta kun olet löytänyt istumapaikan liityntäbussissa. Voit treenata seisomalihaksiasi metrossa ja nauttia omasta suihkunraikkaudestasi. Saat herätä vartin aikaisemmin kuin ennen näkemään kaupungin jännittävää aamua." Kyllähän mainosmies kääntää kaiken eduksi - kuten tekee autollekin.

Antero
 
Olen tätä keskustelua täällä seurannut ja aika uskottavia väitteitä on esitetty, että liityntäliikenne on pääkaupunkiseudulla se ideologia, Seppo Vepsäläinenhän ehdotti jokin aika sitten liitynnän tuntuvaa lisäämistä.

Eli onkin vain aivan oma (virhe)päätelmäsi, että poikittaisliikenne olisi jotenkin unohduksissa. Liityntäliikenteen lisääminen säteittäisliikenteessä mitenkään sulje pois poikittaisliikenteen kehittämistä, vaan oikeastaan päinvastoin: tiheät poikittaislinjat ovat samalla hyviä liityntälinjoja ja liityntäterminaaleissa voidaan järjestää vaihdot poikittaislinjoille paremmin kuin moottoriteiden liittymissä. Poikittaisliikennettä on kehitettykin viime vuosina, esim. mainitulla Kehä III:n tasolla v61:n perustaminen on ollut merkittävä hanke. Mainitsemasi Seppo Vepsäläinen taas ajoi kovasti Jokeri II:ta. Toki huomattavasti paljon enemmänkin voitaisiin tehdä kuin mitä on tehty, mutta minun nähdäkseni se ei ole strategiavalinta, vaan seurausta sekä suunnitteluresurssien puutteesta että subvention määrään kohdistuvista paineista.
 
Minusta joukkoliikenteen mainonnalla olisi erinomaiset eväät ottaa ja voittaa ihmisten sielut. Ensinnä jos ajatellaan, mitä autoista mainostetaan. Automainonta panostaa autossa viihtymiseen. Eli piiloviesti on, että autossa on kurjaa, joten autossa oleminen yritetään kuvata siten, ettei se pitkästyttäisi ja harmittaisi. Yritetään tarjota tekemistä ihmisille, jotka eivät voi tehdä mitään muuta kuin istua ja odottaa. Automainos kun ei voi markkinoida pääsemistä paikasta toiseen, eli sitä, mitä varten auto periaatteessa on olemassa. Sillä ei ole mitään kehuttavaa ruuhkassa tai pysäköintipaikan etsimsesä, ei myöskään likaisissa parkkihalleissa tai kävelemisessä loskaiseslla parkkikentällä. Automainos ei voi edes luvata nopeutta ja täsmällisyyttä, vaikka huippunopeus autolla olisi mitä vain.
Useimmat TV:n automainokset ovat tehty ulkomailla, auton valmistajamaassa. Niissä esiintyy eksoottisen näköisiä, onnellisia ja sliipattuja ihmisiä. Varsinkin nuorissa sellaiset mainokset herättävät samaistumisen tarvetta. Jos haluaa olla tosi playboy, niin pitää olla tuollainen auto, jotta saa tuollaisen playgirlin viereen istumaan.

Joukkoliikenteellä, etenkin kaupunkijoukkoliikenteellä, on valitettavasti se ominaisuus että se on ja pysyy koti-Suomessamme. Mutta jos katsoo tarkemmin minkälaista väkeä esim HKL:n kulkuneuvoissa matkustaa etenkin kesälomien aikaan, niin kyllä löytyyy kulkijaa joka maailmankolkasta. HKL voisi mainoksissaan esim näyttää miten iskeä itselleen eksoottinen heila metrossa, ratikassa, dösässä tai Suomenlinan lautalla.

Yksi mieleenpainuva mainos muutama vuosi sitten oli TV-mainos VR:n lähijunista. Siinä oli käytetty repäsevää huumoria ja paljasta pintaa, mutta kuitenkin säädyllisiä rajoja noudattaen. Siinä näytettiin kun muodokas nainen hyvin lyhyessä hameessa nousi junan portaita ylös, ja kaksi nuorta poikaa tuijottivat häntä asemalaiturilta. Juuri kun "kriittinen hetki" koitti kun nainen kumartui hiukan leimatakseen lippuaan, ja takapuoli oli lähes näkyvillä, niin junan konnari tuli junan ovelle seisomaan sellaiseen kohtaan että pojilta estyi näkyvyys. Konnari hymyili siinä vaiheessa tietysti pikkasen ilkeästi pojille.

Jokainen täällä kirjoittavista herroista on varmaan kokenut joukkoliikeneessä itse jotain samantapaista, ainakin minä tunnustan. Tuollaiset mainokset, jos niitä alettaisiin näyttää nyt uudelleen, herättäisivät jo jonkinlaisen mielenkiinnon joukkoliikennematkustamista kohtaan, ainakin niissä nuorissa ja vanhemmissakin miehissä, joita se ei tähän asti ole tuntunut kiinnostavan lainkaan.

t. Rainer
 
Eli onkin vain aivan oma (virhe)päätelmäsi, että poikittaisliikenne olisi jotenkin unohduksissa.

Kyllä se voi olla niinkin, että päätelmäni oli väärä, toivottavasti tilanne olisi luuloani paremmassa jamassa. Tarkasteluni painottui ehkä liikaa tuonne ulkokehän pitkiin yhteyksiin ja tarkoituksella etsin sellaisia välejä, joissa yhteydet ovat nykyisellään huonot. Onhan se totta, että nykyään esimerkiksi rantaradan varren Espoossa vaihtoyhteydet lähiöiden välillä ovat parantuneet, kun vaihtaminen onnistuu modernissa terminaalissa Leppävaarassa. Aiemminhan piti vaihtaa Turuntien varressa ja aikataulut heittelivät, mutta nykyään busseilla on paremmat mahdollisuudet kulkea aikataulussa, kun reitit kulkevat jokseenkin ruuhkattomilla lähiökaduilla, eivät Helsingin keskustassa.

Olen miettinyt, että onko parempi strateginen valinta ajaa esimerkiksi Järvenperän malliin rinnakkain A-junaa ja liityntäliikennettä sekä suoraa 315-bussia keskustaan, vai olisiko Itä-Helsingin malli viisaampi, jolloin liityntälinjojen tiheyttä voitaisiin kasvattaa suoran bussilinjan ajamiseen aiemmin käytetyillä rahoilla. Ilmeisesti seudulla ei ole päätetty tästä mitään lopullista, kun rantaradalle, pääradalle ja Vantaankosken radalle rinnakkaisia bussivuoroja ajetaan edelleen ja niille riittää matkustajia, ja uusimman paikallislehden mukaan HKL harkitsee bussin 99 ajamista talvisaikaankin matkustajien toivomuksien perusteella.

Nuo suunnitteluresurssit ovat tosiaan hankala paikka, niitä pitäisi ehdottomasti saada lisättyä, jos seudun painopistettä aiotaan jatkossakin hajauttaa pois Helsingin keskustasta. Joukkoliikenteeseen kunnolla perehtyneet ihmiset ovat varmaan todella harvassa Suomen oloissa. Meitä foorumilaisiakin on vain joitakin satoja, mikä on pieni määrä autoilulehtien ym. lukijoihin nähden. Siksi meillä on suuri vaikuttamisvastuu, jos tahdomme saada asioita aikaan. En tiedä, miten suuressa huudossa joukkoliikennesuunnittelu on tässä maassa nykyään, että minkä tasoista insinööriväkeä sinne hakeutuu. Ehkä pitäisi palkata neuvonantajiksi ulkomailta suunnittelijoita konsultoimaan niistä kaupungeista, joissa matkustajamääriä ollaan saatu eniten kasvatettua. Mitäs niitä nyt oli, Linz, Wien, mitä on mainittu ajan saatossa hyvinä esimerkkeinä.
 
Joukkoliikenteellä, etenkin kaupunkijoukkoliikenteellä, on valitettavasti se ominaisuus että se on ja pysyy koti-Suomessamme. Mutta jos katsoo tarkemmin minkälaista väkeä esim HKL:n kulkuneuvoissa matkustaa etenkin kesälomien aikaan, niin kyllä löytyyy kulkijaa joka maailmankolkasta. HKL voisi mainoksissaan esim näyttää miten iskeä itselleen eksoottinen heila metrossa, ratikassa, dösässä tai Suomenlinan lautalla.

Tuo olisikin jo jotain! Joukkoliikenne koetaan tylsänä ja virallisena asiana, siihen pitäisi saada muutosta. Eiköhän sitten alkaisi suosiokin nousta, vielä jos yhdistetään nämä joukkoliikennettä puoltavat faktat ja vähän kiiltokuvafiktiota. Lapsiin olisi erityisen tärkeää vaikuttaa, samoin bussin ja mopon välillä miettiviin 15-vuotiaisiin ja autoa aikuistumisen merkiksi harkitseviin 18-vuotiaisiin. Samoin lasten hankkiminen on kriittinen kohta, jossa monesti tulee harkittavaksi auton ostaminen. Ehkä voisi tehdä yksilöllistä palvelua ihmisille, se kun on päivän sana. Muiden pitäisi tehdä se vaivalloinen työ, itsellä pitäisi vain olla oikeus nauttia. Autoissa se on navigaattori, joukkoliikenteessä reittiopas. Mutta joukkoliikenteessä myös ratin takana istuva työmyyrä, joka vapauttaa pientä korvausta vastaan matkustajan työnteosta vain istumaan ja rentoutumaan.

Metromainoksissa voisi kuvata Itä-Helsingin arkea. Ottaa esimerkiksi katkelmia maahanmuuttajaperheen tapahtumantäytteisestä päivästä ja näyttää, kuinka he matkustavat kotoaan Itäkeskukseen etnokauppaan, Vuosaareen sukulaisia tapaamaan, kantakaupungille elokuviin, Liikuntamyllyyn kuntoilemaan. Ja päivän päätteeksi koti-Kontulaan. Kaikki nämä matkat metrolla, koko iloisen ja vilkkaan perheen voimin. Metrossa tavattaisiin tuttuja ja lapsilla olisi leikkikavereita. Koko metrovaunu voisi oikeastaan olla täynnä hyväntuulisia, puheliaita maahanmuuttajia, tehtäisin tällainen räväkkä mainos joka hyödyntäisi stereotypioita, mutta loisi positiivisen mielikuvan.

Maahanmuuttajamainoksen rinnalle voisi luoda pukumiesmainoksen, jossa vaunussa olisi vain valkokaulusväkeä. Näitä voitaisiin esittää rinnakkain, lopulta mainos jossa kaikki ovat sekoittuneet vaunussa ja luoda mielikuvaa, että joukkoliikenne on hyväksyttävä valinta kaikenlaisille ihmisille, myös salkun kanssa liikkuville.

Eihän niissä automainoksissakaan kuvata ruuhkia tai muuta epämiellyttävää, miksi siis metromainoksessakaan pitäisi näyttää niitä kirvesmiehiä pelkääviä, yrmeitä aamuruuhkalaisia.

Bussia voitaisiin markkinoida vaikkapa lastaamalla bussi täyteen töihin matkalla olevia bussikuskeja. Ideana siis se, että bussit ovat niin hyvä kulkuväline, että bussikuskit suostuvat vielä kulkemaan bussilla työmatkansakin sen lisksi, että ajavat koko päivän bussilla.

Ratikkaidea ei liity mainoksiin, mutta idae kuitenkin. HKL voisi palkata stand-up-koomikkoja ilmestymään ratikoihin yllättävissä tilanteissa. Jos olisi joku reality-tv-sarja, jossa olisi jotain joukkoja, he voisivat kulkea ratikassa tavallisen väen joukossa ja kun heidät näkee, voisi laittaa ilmoitusviestin tv-kanavan chattiin tai vastaavaan ja näin raportoitaisiin tarinan kulkua. Raportista voisi myös saada jonkin voiton, esimerkiksi mitä useamman havainnon tekee, sitä enemmän saisi ilmaisia matkapäiviä joukkoliikenteessä. Tällainen fantasian ja todellisuuden sekoittaminen mielenkiintoisella tavalla voisi houkutella ihmisiä ratikkaan ihan huvimatkoillekin. Mikseipä ideaa voitaisi hyödyntää yleisemminkin kantakaupungin elävöittämisessä. Ilmaiset matkapäivät ovat sinänsä hyvä palkinto, koska ne eivät bitteinä periaatteessa maksa HKL:lle mitään, jos niillä saadaan lisättyä liikenteen suosiota.

Lähijunissa voisi herätellä karnevaalimeininkiä pukemalla konduktöörit kivimiehekkäisiin vaatteisiin, ei tietoakaan kankeasta valtion virastosta! Tai vaikka kivimiehiä leikittämäsä lapsia lastenosastossa, ihan kuin Naantalissa ovat ne Muumit.

Mitäs muita ideoita niitä keksisi?
 
Viimeksi muokattu:
En tiedä, miten suuressa huudossa joukkoliikennesuunnittelu on tässä maassa nykyään, että minkä tasoista insinööriväkeä sinne hakeutuu. Ehkä pitäisi palkata neuvonantajiksi ulkomailta suunnittelijoita konsultoimaan niistä kaupungeista, joissa matkustajamääriä ollaan saatu eniten kasvatettua. Mitäs niitä nyt oli, Linz, Wien, mitä on mainittu ajan saatossa hyvinä esimerkkeinä.
Karkeasti voisin sanoa, että meillä ei juuri ole joukkoliikenteen opetusta saati tutkimusta. Korkeakouluissa tehdään silloin tällöin diplomitöitä joukkoliikenteen alalta, korkeamman tason tutkimus on todella harvinaista. Joukkoliikenteen professuuria ei ole.

Tietenkin tässä vaikuttaa kysynnän ja tarjonnan suhde. Suomessa on paljon teitä ja jonkin verran rautateitä, ja niitä on ollut pakko rakentaa omin voimin. Kun rautatierakennus käytännössä loppui 1900-luvun lopulla, loppui myös rautatieinsinöörien koulutus, ja nyt on RHK:lla pula alan osaajista. Teitä on tehty kaiken aikaa, joten tieinsinöörejä kyllä riittää ja koulutustarjontaa on.

Joukkoliikenteen kanssa on myönnettävä, että kovin on suppeata tässä maassa. Bussiliikenne ei ole paljoa vaatinut, ja sekin vähä on nähty vain autoilua täydentävänä. Vain Helsinkiin supistunut kaupunkiraideliikenne on käytännössä pyörinyt muutaman henkilön voimin. Eikä kehitystä heidän aikanaan olekaan tapahtunut.

Meillä on kuitenkin opetettu korkeakoulutasolla autotekniikkaa ja lentokonetekniikkaa, vaikka ei voi kehua kovin laajaksi noita teollisuudenaloja Suomessa. Minusta olisi paikallaan edes yksi joukkoliikenteeseen keskittyvä apulaisprofessuuri tai edes yliopettaja. Keski-Euroopassa on sentään useissa yliopistoissa laitoksia ja laajaa tutkimusta ja opetusta. Eihän joukkoliikenne tässä maassa voikaan kehittyä, kun siihen ei mitään satsata.

Antero
 
Mainonnan vierastaminen on minusta typeryyttä. On mainonnasta mitä mieltä hyvänsä, mielipide ei poista sitä tosiasiaa, että ihmiset ovat tottuneet elämään mainonnan kanssa. Se on tapa saada asioista ja tuotteista tietoa.

Tämä on harvinaisen totta. Suomessa on vähän sellaista ajattelua liikkeellä, että mainonta on pelkkää valhetta ja pintaa. Amerikassa näkee sitten toisen ääripään eli julkinen valtakin ylläpitää omaa positiivista imagoaan tarvittaessa mainonnan keinoin. Eikä siinä ole mitään tuomittavaa: jos on viesti välitettävänä ja mainonta on tehokkain keino, niin miksei sitä saisi käyttää?

Julkisen liikenteen puolelta esim. Lontoosta saa hyvää esimerkkiä. Metrokartta on kenties tunnetuin kulttuurinen symboli ja todellinen design-helmi. Jo 1930-luvulla julistekampanjalla viestitettiin erilaisista mahdollisuuksista käyttää metroa työ- ja vapaa-ajanmatkoihin sekä siitä, että tilavampia asuinmahdollisuuksia löytyy uuden linjan varrelta vähän kauempaa kantakaupungista. Tämä oli mainontaa, mutta nuo julisteet roikkuvat nykyään museoissa seinillä, ja niitä aikoinaan laativan aikakauden parhaat (juliste)taiteilijat.

Minusta tämä julkisen kuvan kohotus kannattaisi jakaa muutamaan alalajiin:

1) Perusasiat kuntoon -- liput ymmärrettäviksi, karttadesign uusiksi, pysäkit kauniiksi

2) Mielikuvakampanja -- julkinen liikenne on fiksua ja ennen kaikkea filmaattista

3) Infotaan paremmin tuotteista, palveluista ja poikkeamista -- kaikessa infossa pitää muistaa suunniteltu graafinen ja mielikuvallinen ilme

4) Tuetaan julkisen liikenteen "brändiä" sopivalla design-kamalla kuten graafisia peruselementtejä toistavilla tarroilla, hiirimatoilla, paidoilla, mukeilla jne. -- saattaa vaikuttaa tyhjänpäiväiseltä, mutta jos tämä onnistuu, niin se on indikaattori siitä, että julkisen liikenteen "brändin" vetovoima on saatu riittävään lentoon. Sitäpaitsi tämä ei maksa paljon, kun tätä tavaraa voi myydä toivottavasti ikionnellisille ostajille hyvästä rahasta.

Sillä Autoliiton taannoisen MAINOStarran mukaan: "Auto - sillä kulkee kaikki".

Toimme vaimon kanssa joskus Lontoosta ikkunatarran jossa on Lontoon bussien pyöreä tunnuskuvio ja Transport for London'in omalla (!) Johnston-fontilla teksti "My Other Car is a Bus". Hykerryttävä ajatus tällaisesta auton takalasissa. :D

Lisää Lontoon tyylistä design-kamaa löytyy täältä (kuten myös mielenkiintoisia kirjoja):
http://www.ltmuseumshop.co.uk/

Bussia voitaisiin markkinoida vaikkapa lastaamalla bussi täyteen töihin matkalla olevia bussikuskeja. Ideana siis se, että bussit ovat niin hyvä kulkuväline, että bussikuskit suostuvat vielä kulkemaan bussilla työmatkansakin sen lisksi, että ajavat koko päivän bussilla.

Tämä ajatus sai minut jo valmiiksi hymyilemään. Hyvä konsepti! :smile:
 
Takaisin
Ylös