Vs: Haluavatko ihmiset autoilla, vai onko se pakko?
Joukkoliikenne on niin monipuolinen ilmiö, että pelkällä alan DI-koulutuksella ei pitkälle päästäisi. Varsinkaan jos tarkoituksena on imitoida menestysreseptejä muualta. Laajempi sosiologinen ja markkinoinnillinen näkemys olisi tarpeen, ei pelkkä tekniikan tuntemus.Alunperin kirjoittanut Antero Alku
Meillä vaan tuntuu olevan niin teknokraattinen kulttuuri tässä suomalaisessa yhteiskunnassa, että vaikka kauppatieteellisistä koulutusyksiköistä valmistuu markkinoinnin asiantuntijoita jatkuvalla syötöllä, niin ei varmaan ko. ihmisille itselleenkään ole tullut mieleen, että töitä löytyisi myös joukkoliikenteen parista. Ja joukkoliikenneihmiset eivät, kuten jo aiemmin todettiin, ole yleensä olleet hirveän avoimia markkinointia kohtaan edes periaatteessa.
Tämän valitusvirren saa vapaasti laittaa sen piikkiin, että meikäläinen sattuu itsekin olemaan markkinointi-ihmisiä, tosin en varsinaisesti mainonnan asiantuntija vaan opiskelin aikoinaan kansainvälistä markkinointia eli lähinnä business-to-business -juttuja.
Vs: Haluavatko ihmiset autoilla, vai onko se pakko?
Mutta miksi ei "My First Car is a Bus"?Toimme vaimon kanssa joskus Lontoosta ikkunatarran jossa on Lontoon bussien pyöreä tunnuskuvio ja Transport for London'in omalla (!) Johnston-fontilla teksti "My Other Car is a Bus". Hykerryttävä ajatus tällaisesta auton takalasissa.
Tai "My preferred car is in Tube".
Mulla tietenkin: "My favourite car is a Tram Car".
Täällä Hesassa panisin kyllä näytille sloganin: Ajaisin mieluiten ratikalla.
Antero
Vs: Haluavatko ihmiset autoilla, vai onko se pakko?
Kannatetaan.Täällä Hesassa panisin kyllä näytille sloganin: Ajaisin mieluiten ratikalla.
Vs: Haluavatko ihmiset autoilla, vai onko se pakko?
Joo! En pysty ymmärtämään miksi pysäkkien tai varsinkin asemien mahdollisuuksia ei nähdä. Miksei meillä ole vaikka vuosittaista TAIKin opiskelijoille suunnattua pysäkkisuunnittelu kilpailua? (Kustannus pieni.) Miksei pysäkeillä ole näyttöjä, jossa pyörii vaikka ihan normaali televisio-ohjelma jos ei muuta keksitä? Tai töpseliä, josta voisi ladata kännykän, kannettavan, tms. paremmin miksei näitä ole vaikka junissa? Miten ihmeessä saadaan suunniteltua paikallisjuna-asema niin päin honkia, että laiturilla jolla junaa odotetaan ei ole edes kiskaa? Miksi Leppävaarassa shoppaillaan sisätiloissa, autosta pääsee kastumatta perille, mutta junaa odotellaan ulkosalla? Liiketilan pitäisi alkaa suoraan radasta, niin että laituri on jalkakäytävä.
Ja vielä yksi perusjuttu. Keskiverto tapa-autoilija painaa lähemmäs sata kiloa. Laittaa noita kaksi istumaan vierekkäin bussiin, niin ymmärtää ainakin yhden syyn miksi eivät käytä bussia.
Joku nuorikaunismenestyvä voisi olla hyvä keulakuva, mielellään mies.
Ylipäänsä käytetään oikean alan ihmisiä oikeisiin hommiin. Esim. se matkakorttilaite on sellainen farssi, että en jaksa uskoa että sen kanssa olisi ollut tekemisissä yksikään käytettävyyssuunnittelija. Ihan kuin joku olisi halunnut kerätä kaikki mahdolliset oppikirjavirheet yhteen järjestelmään.
En tiedä... Sopivassa brändissä HKL:llä yhdistyisi käytännöllisyys ja tyylikkyys, vähän niin kuin Apple. Tai Fiskars. En ymmärrä mainostamisesta mitään, joten en tiedä miten tuollainen rakennetaan, sen tosin olen kuullut että jos tuote ei vastaa millään tavalla brändiä niin ei se pelkkä mainonta sitä yllä pidä. Toisaalta jos niissä pysäkeillä olevissa automaateissa myydään tavaraa (esim. sateenvarjoa olen niistä yrittänyt etsiä) niin voisihin niissä olla joku asiaan kuuluva logo. Joku vanha HKL:n logo voisi olla retrohitti vaikka t-paidassa.
Viimeisin muokkaaja vko; 09.07.2007 kello 18:33. Syy: viestin ulkoasu
Vs: Haluavatko ihmiset autoilla, vai onko se pakko?
Minä myisin tällaista tavaraa esim. HKL:n neuvonnassa tai sitten rautatieasemalla tai asematunnelissa voisi olla minikokoinen "HKL shop", josta näitä saisi. Sekä lisäksi matkamuistomyymälöiden kautta voisi yrittää kaupata, kunhan brändi on ensin kunnossa.
Täytyy myöntää, että tämä on kasvojenkohotusohjelman vähiten tärkeä komponentti. Tällainen oheistavara on kunnon bisnestä ainoastaan jos brändillä on luontaista vetovoimaa, joka pitää ensin luoda muilla keinoin. Mutta jos joillain T-paidoilla, mukeilla ja hiirimatoilla aloittaisi ihan pienesti ja vaatimattomalla valikoimalla / varastolla, niin sitten kun ne rupeavat menemään kuin kuumille kiville, tiedettäisiin että nyt muut toimet tuottavat tulosta.
Vs: Haluavatko ihmiset autoilla, vai onko se pakko?
Jani, olen kohdanut vastaavanlaisia matkamuistoja keskisessä Euroopassa, jopa Tukholman raiyioliikennemuseon myymälässä. Idea on mielestäni hyvä.
Muutenkin tuntuu siltä että kaupunkien sisäisen joukkoliikenteen brändi on meillä vielä luomatta. Aivan liian moni pitää itsestäänselvyytenä oman auton käyttöä jopa Hesan sisäisessä liikenteessä. Jos kysyy varsinkin yrityksistä kulkuohjetta, niin saavastaukseksi liian usein ajo-ohjeen, ja kun kysyy ohjetta joukkoliikenteelle, niin vastaus on että ei tiedetä. Valitettavaa.
Est modus in rebus.
Vs: Haluavatko ihmiset autoilla, vai onko se pakko?
Helsingissä ja pk-seudulla joukkoliikenteen brändiä ei voi luoda koska toimijoita on liikaa. On YTV, on HKL sitä ja tätä, on VR, on Veolia ja Concordia ja Pohjolan Liikenne, on Spårakoff ja on Sun Lines (Suomenlinnan Lautta).
Ainoa positiivinen on, että matkaliput ovat jo yhteiset, mutta muu käytäntö ja asiakaspalvelukonsepti eroaa toimijoiden välillä niin paljon että on pitkä matka vielä mihinkään brändiin.
t. Rainer
Vs: Haluavatko ihmiset autoilla, vai onko se pakko?
Ja monesti tiedetään väärin. Pahimpia ovat autoliikenteen varaan rakennettujen kauppojen mainokset, joissa sivuhuomautuksena kehuskellaan että pääsee myös näillä ja näillä busseilla. Valitettavan usein listalla on myös sellaisia linjoja, jotka eivät edes kulje kyseisen kaupan aukioloaikana. Se on tietysti autoistuneiden mainostajien omaa sivistymättömyyttä.
Mainoksissa näkee joskus listattavan jo vuosia sitten lopettaneita linjoja tai vanhentuneita linjanumeroita. Tässä voi kyllä vähän narista myös kaupunkien ja YTV:n suuntaan, kun vähän väliä keksitään muutella linjojen numerointisysteemejä sellaisillakin lijoilla, jotka pysyvät entisellään.
Kuinkahan pitkä ikuisuus vielä menee ennen kuin Espoo ja Vantaa pääsevät alemmuuskompleksistaan ja kaikki seudun linjat voidaan numeroida yhtenäiseen sarjaan? Jos "kaupunki-imago" on kiinni yksi- tai kaksinumeroisista bussilinjoista, niin heikoissa kantimissa on.
Kuinkahan moni autoilija jättää bussivaihtoehdon siksi, että linjanumerot on joka kerta erilaiset? Toki rautateillä ja Stadin raitioteilläkin joskus tapahtuu muutoksia linjatunnuksissa, mutta huomattavasti hillitymmin kuin "päämaaseudulla".
Vs: Haluavatko ihmiset autoilla, vai onko se pakko?
Valistunut arvaus, että n. vuonna 2015. Silloin suuri osa seutuliikenteestä muuttuu liitynnäksi länsimetrolle ja kehäradan seuduillakin osuus kasvanee. Silloin yhtenäinen numerointi olisi hyvä tavoite ja järkevää.
Vs: Haluavatko ihmiset autoilla, vai onko se pakko?
Ainakin HKL:n Rautatientorin palvelupisteestä on saanut seppovepsäläismäistä "tulevaisuuden Stadin metrokartta"-paitaa. Kartassa on nykymetron lisäksi siis vähän vanhentunut Länsimetro Matinkylään + Santiksen ja Pasila-Viikin/Lentoaseman metrot.
Vs: Haluavatko ihmiset autoilla, vai onko se pakko?
Toisaalta aikaisemmin Turuntietä keskustaan kulkeneet, nyt Leppävaaraan päättyvät linjat muutettiin nimenomaan kolminumeroisista kaksinumeroisiksi. Mielestäni tämä ero numeroinnissa on sikäli hyvä, että oudommallakin seudulla tietää että jos pysäkille tulee kolminumeroinen bussi (mutta ei 500-sarjaa), se on todennäköisesti menossa keskustaan. Ongelmaksi tulevat kuitenkin pysäkit joilla pysähtyvistä seutubusseista osa on tulossa Helsingistä ja osa menossa sinne. Esim. Pitkäjärventiellä Laaksolahdessa 315:n ja 248:n Helsinkiin menevät vuorot kulkevat toisiaan vastaan.
Vs: Haluavatko ihmiset autoilla, vai onko se pakko?
Totta kai, mutta kun silloin seutulinjoja karsittiin vain pieni osa. Sisäisten linjojen numerointi kolminumeroisesti pitäisi toteuttaa koko seudulla yhtä aikaa, ja se lienee helpointa/järkevintä tehdä vasta, kun länsimetrokin on valmis ja seutulinjasto kokee suurimman remontin mitä ikinä on tehty. Kakkuun voisi lisätä tietysti päälle Espoon kaupunkiradankin.
Vs: Haluavatko ihmiset autoilla, vai onko se pakko?
Siis seudun keskustaan, joka nyt vain sattuu olemaan se Helsingin kaupunkimainen keskusta.
On se kumma, että Helsingin seudulla tämä "sisäinen" ja "seudullinen" numerointi on ongelma, vaikka esim. Ruotsissa toimii yhtenäinen linjanumerointi lääneissä kuntarajoista riippumatta.
Autoilijoiden houkuttelemisessa edes satunnaiseen bussimatkustukseen ei ole ratkaisevaa, onko linjanumero kaksi- vai kolminumeroinen, vaan onko se taas vaihtunut viimekertaisesta. Espoossa ja Vantaalla on muutettu sisäisten linjojen numerointeja ja koko numerointisyteemiä moneen kertaan muutenkin kuin liityntälinjaston yhteydessä.
Vs: Haluavatko ihmiset autoilla, vai onko se pakko?
En usko, että kovin moni. Jos on tahtoa käyttää bussia, niin sitten katsotaan reittioppaista sopivat reitit ja nähdään vähän vaivaakin. Jos taas ei ole kiinnostusta bussin käyttöön, ei jakseta nähdä pienintäkään vaivaa, vaan bussivaihtoehdo hylätään mielihyvin pienimmästäkin kiusasta, koska oikeasti sitä ei edes tahdottaisi käyttää, mutta jostain syystä kuitenkin päädytty siihen.
Linjanumerot muuttuvat kuitenkin loppujen lopuksi hyvin harvoin, ainakin HKL:llä. Ja ne linjat pysyvät kuitenkin samoina numeroiden muuttumisesta huolimatta, esimerkiksi Vantaan linjan 84 muutos 61:ksi. Kuinkahan moni jättää autoilun väliin, jos se yleensä käytetty reitti on suljettu ja joutuu kiertämään? Tuskin kovin moni.
Yöbussissa on tunnelmaa
Vs: Haluavatko ihmiset autoilla, vai onko se pakko?
Ainakin palkittu ja monien tälläkin foorumilla ylistämä YTV:n reittiopas saattaa pelotella monta mahdollista matkustajaa autoilijaksi. Tai ainakin kuvittelemaan joukkoliikenneyhteyksiä paljon todellisuutta huonommiksi ja epämukavammiksi.
Itse en onneksi pahemmin tarvitse reittiopasta, kun olen pitänyt itseni kohtuullisesti ajan tasalla reiteistä ihan silkkaa uteliaisuuttani. Ja yleensä on huomattavasti nopeampaa selata aikataulukirjaa kuin etsiytyä jonkin koneen ääreen näpyttelemään. Päässälaskukin toimii vielä.
Muutaman kerran olen vilkaissut, mitä kyseinen opas ehdottaa. Ja varsin uskomattomia virityksiä.
Ensinnäkin reitillä, jolla on useita suoria yhteyksiä tunnissa: opas saattaa ehdottaa matkustamaan ensin vähän matkaa yhdellä linjalla ja sitten vaihtamaan toiselle. Kolme minuuttia myöhemmin pääsisi pysäkkiaikataulun mukaan ilman vaihtoa. Ja arvatkaa vain, mitä todellisuudessa usein tapahtuu: suora bussi (eli oppaan tarjoama jatkoyhteys) menee sen bussin ohi, johon opas jonkun hyväuskoisen on neuvonut.
Toinen merkillisyys: opas saattaa kävelyttää jotain tienpätkää edestakaisin (jolloin sen ilmoittama kävelymatka on kaksinkertainen todellisuuteen verrattuna) - pahimmillaan toista kilometriä.
Kolmas kummallisuus: bussilla pääsisi perille asti, mutta opas ehdottaa jäämään muutamaa pysäkkiä aiemmin ja kävelemään useita satoja metrejä. Vaikka bussi kiertääkin muutaman korttelin ympäri ja kävely "oikaisee", niin mieluummin ainakin minä menen bussilla loppuun asti. Ajassakaan kun ei kävellen voita mitään.
Eivätkä nämä tähän lopu. Kokeilkoon jokainen itse ja käyttäköön opasta kuka tykkää. Ehkä se on monia innostanutkin joukkoliikenteeseen, mutta ei se nyt niin mahtava ole kuin kehut ovat antaneet ymmärtää.
Reittiopas ei ainakaan minusta ole tehnyt autoilijaa eikä joukkoliikenteen matkustajaa. Olen "sekakäyttäjä" ihan oppaasta huolimatta.
Lähettämissäännöt
LinkBack URL
About LinkBacks
Vastaa lainaamalla viestiä