Haluavatko ihmiset autoilla, vai onko se pakko?

Itse asiassa varsin moni 1960 - 1980 -luvuilla rakennettu lähiö on tuollainen.

Entäs nykyajan lähiöt? Ovatko ne tässä suhteessa huonompia? Miksi juuri 1960-1980-luvuilla haluttiin rauhoittaa autoliikennettä alueiden keskuksissa, mutta ei sitä ennen eikä sen jälkeen? Arvaukseni on, että sitä ennen ei ajateltu, että autoja tulisi häiriöksi asti kaduille ja sen jälkeen on joukkoliikenteen asema ollut ahtaammalla ja autoja haluttu suosia enemmän aluerakentamisessa.
 
Entäs nykyajan lähiöt? Ovatko ne tässä suhteessa huonompia? Miksi juuri 1960-1980-luvuilla haluttiin rauhoittaa autoliikennettä alueiden keskuksissa, mutta ei sitä ennen eikä sen jälkeen? Arvaukseni on, että sitä ennen ei ajateltu, että autoja tulisi häiriöksi asti kaduille ja sen jälkeen on joukkoliikenteen asema ollut ahtaammalla ja autoja haluttu suosia enemmän aluerakentamisessa.
Varmasti sekin vaikuttaa että esim. Martinlaakson rata ja metro rakennettiin tuolloin. Ainakin Martinlaakson radalla rata kulkee aika hyvin asuinalueiden halki, kun taas autolla liikkuminen on usein hankalampaa jos asuu lähellä asemaa. Se on sitten toinen juttu miksei tuollaisia raidehankkeita ole juuri sen jälkeen tehty.
 
Varmasti sekin vaikuttaa että esim. Martinlaakson rata ja metro rakennettiin tuolloin.

Mietin tässä tuota Vuosaarta ja Rastilaa. Niissä ei ole vastaavaa ratkaisua tehty. Vuosaaren kohdalla siihen olisi ollut aika hyvät mahdollisuudetkin, olisi voitu tehdä autoton reitti Aurinkolahteen, mutta eipä ole tehty. Autoteitä on paljon siellä ja kadunylityksiä myös. Mietityttää välillä, että miksihän esimerkiksi Jakomäen rakentamisen alta lunastettiin pois pientaloja, mutta samaa toimenpidettä ei voitaisi tehdä vaikka Rekolassa, tilalle voitaisiin rakentaa kerrostalolähiö ja junalle tulisi enemmän käyttäjiä. Omakotitalojen asukkaat kun eivät junaa paljoa käytä, asema on hiljainen.
 
Mietin tässä tuota Vuosaarta ja Rastilaa. Niissä ei ole vastaavaa ratkaisua tehty. Vuosaaren kohdalla siihen olisi ollut aika hyvät mahdollisuudetkin, olisi voitu tehdä autoton reitti Aurinkolahteen, mutta eipä ole tehty. Autoteitä on paljon siellä ja kadunylityksiä myös.
Aurinkolahti on kallista aluetta, jossa on korkea autopaikkanormi. Pakkohan sinne on katuja tehdä. Vaikka siellä on talokohtaisia kellariluolia yms., silti myös kadunvarret ovat täynnä autoja. Meri-Rastila ja vanhempi Etelä-Vuosaari ovat kohtalaisen kävely- ja pyöräily-ystävällisiä.

Mietityttää välillä, että miksihän esimerkiksi Jakomäen rakentamisen alta lunastettiin pois pientaloja, mutta samaa toimenpidettä ei voitaisi tehdä vaikka Rekolassa, tilalle voitaisiin rakentaa kerrostalolähiö ja junalle tulisi enemmän käyttäjiä. Omakotitalojen asukkaat kun eivät junaa paljoa käytä, asema on hiljainen.
Tällainen ei mene nykyään poliittisesti läpi missään. Nythän on tarve keksiä pientaloja Helsinkiin sekä Espooseen ja Vantaalle, koska kerran hyvin ansaitsevat perheet muuttavat kehyskuntiin, joihin heillä on varaa rakennuttaa omakotitalo kerrostalokolmion hinnalla.

Ongelma on virallisen raideliikennepolitiikan ja asuntopolitiikan ristiriita. Metromainen raideliikenne on liian kallista pientaloille ja pientaloautokaupunki mahdotonta joukkoliikenteelle ylipäätään. Mutta ristiriitaahan ei voi myöntää.

Antero
 
Tavallinen suomalainen pientaloympäristö on todellakin lähes mahdoton joukkoliikenteelle. Joukkoliikennehän vaatii korkeaa asukastiheyttä, kun taas suomalainen pientalounelma perustuu isoihin tontteihin ja omaan rauhaan

Kaavoittajat ovat yrittäneet muutamalla alueella luoda tiheämpää pientalokaupunkia keski-euroopan malliin, mutta uskallusta tehdä tiheitä pientaloalueita tuntuu puuttuvan.

Vanhoja pientaloalueitakin hyvien yhteyksien vieressäkin olisi varaa tiivistää vaikka kuinka paljon. Se on ihan helppoa. Nostetaan tonttitehokkuus 0,6-1 välille, niin kyllä alkaa tapahtua.
 
Viimeksi muokattu:
Mietityttää välillä, että miksihän esimerkiksi Jakomäen rakentamisen alta lunastettiin pois pientaloja, mutta samaa toimenpidettä ei voitaisi tehdä vaikka Rekolassa, tilalle voitaisiin rakentaa kerrostalolähiö ja junalle tulisi enemmän käyttäjiä. Omakotitalojen asukkaat kun eivät junaa paljoa käytä, asema on hiljainen.
Miksei samantien muuteta vaikkapa Kulosaari ja Marjaniemikin kerrostalolähiöiksi? Lunastenaan vaan ne "omakotiröttelöt" pois ja jyrätään pois kerrostalolähiöiden tieltä.

Heh! Enoni perheineen asuu juuri noissa pientaloissa tuolla Rekolassa ja hän jopa rakentanut itse talonsa, oman kotinsa. Luuletko, että hän suostuisi luopumaan "elämäntyöstään"? En usko (enoni tuntien), että maailmasta löytyy sellaista rahasummaa tai sellaista uutta palstaa/aluetta, joka saisi hänet tekemaan niin. Moisen ehdotuksen tekijä voisi saada kiukkuisen lähetyston kyläänsä kättäpidemmällä varustettuna. Ja kukaan, joka sillä alueella asuu ei halua kotialueestaan jotain Jakomaen tapaista ongelmaslummia. Ei rahallakaan saa tässä maailmassa ihan kaikkea vielä.

Hiukan realismia joukkoliikennekeskusteluunkin (vaikka minakin myönnan joskus "maalailevani taivaita"); em. kaltaisia keinoja käytetään nykyään vain Kiinan kaltaisissa totalitaarisissa diktatuurivaltioissa, joissa ihmisillä on vain näennäisiä oikeuksia. Ja vaikka minä olenkin joukkoliikenteen kannattaja ja ystävä, niin em. keinot se vahvistamiseksi saavat minunkin karvani pystyyn ja olen valmis taistelemaan ihmisten oikeuksien puolesta. Ihmiset ovat kotinsa ansainneet ja jos se on em. pientaloalue omine autoineen, niin se on ihan puhtaasti heidän valintansa. Joukkoliikenteen suosion ja imagon kasvattaminen pitää kyllä tapahtua muilla keinolla. Kaupungissa on tilaa ja mahdollisuuksia kaikenlaiseen rakentamiseen ja vaikka kannatankin myos korkeaa asuin- ja toimistorakentamista, niin kyllä pientaloalueillekin pitää loytyä tilaa.

Sitäpaitsi tiedän, että em. alueella käytetään hyvin paljon junaa (ja myoskin busseja), eikä Rekolan "metroasema" ole kuin kivenheiton päässä alueelta. Itsekin menen yleensä aina kyläilemaan sinne käyttäen "metroa" (=YTV-lähijuna).
 
Viimeksi muokattu:
Mietityttää välillä, että miksihän esimerkiksi Jakomäen rakentamisen alta lunastettiin pois pientaloja, mutta samaa toimenpidettä ei voitaisi tehdä vaikka Rekolassa, tilalle voitaisiin rakentaa kerrostalolähiö ja junalle tulisi enemmän käyttäjiä. Omakotitalojen asukkaat kun eivät junaa paljoa käytä, asema on hiljainen.
Rekolan asema ongelma ei ole omakotitalot, vaan se että itäpuolella asemaa ei ole (ollut) juurikaan asuntoja. Se omakotitaloalue on jo pitkälti tiivistynyt, paljon rivi- ja paritaloja. Ylipäänsä Rekola on kokonaisuutena luultavasti paras radanvarsilähiö, ei ole aloiteta siitä että rikotaan se.
 
Hiukan realismia joukkoliikennekeskusteluunkin (vaikka minakin myönnan joskus "maalailevani taivaita"); em. kaltaisia keinoja käytetään nykyään vain Kiinan kaltaisissa totalitaarisissa diktatuurivaltioissa, joissa ihmisillä on vain näennäisiä oikeuksia.

No ei siitä ole kovinkaan kauaa, 30-40 vuotta, kun tällaisia keinoja on käytetty Suomessa ja eivät ne ihmiset ole siitä kapinaan nousseet, joten ei se talojen siirtäminen muualle tai uusien talojen ostaminen ihmisille syrjempää niin epärealistista minun mielestäni ole, vaikka äkkiseltään kuulostaa dramaattiselta. Jakomäessä tilanne oli vielä se, että vaikka lähelle olisi mahtunut kerrostaloja ilman, että pientaloja olisi pitänyt purkaa, niin kerrostalolähiö päätettiin rakentaa juuri pientalojen päälle ja moottoritie vetää vielä ihan alueen vierestä, vaikka muuallakin olisi ollut tilaa. Liittymää ei muuten Jakomäkeen aluksi tehty, ennen kuin vasta myöhemmin ja sekin vain 77-bussin nopeuttamiseksi.

Lahden oikoradan altakin on lunastettu ihmisten koteja. Ei voi lähteä siitä, että kerran rakennettu kaupunkirakenne olisi ikuista jos se on huonosti toimivaa. Ihan hyvin, jos Jakomäki olisi huonosti rakennettu, se voitaisiin purkaa ja rakentaa tilalle parempaa kaupunkia. On hyvä kuitenkin säilyttää jonkin verran vanhoja kerrostumia, mutta tusinalähiöissä ja -omakotialueissa ei ole mielestäni mitään erityisen arvokasta, varsinkaan näissä uusissa metsän keskelle rakennetuissa. Rekolalla on sentään pidempi historia kuin vaikkapa Kirkkonummen uusilla amerikkalaistyylisillä alueilla, kuten Sundsberg.

Pitäisi ottaa käytännöllinen asenne asiaan, kuten ennenkin, että asuminen on vain asumista, tämä nykyinen asumisen ylenmääräinen korostus on tullut vasta viime aikoina, liekö mistä Amerikasta sitten tullutkaan. Sama ilmiö aiheuttaa autojen hankkimista, kun bussi ei ole tarpeeksi yksilöllistä mutta vapaus valita auton väri on, samoin kerrostaloluukku ei ole tarpeeksi yksilöllinen valinta, mutta pakettiomakotitalo on. Olen sillä kannalla, että yksilön vapauksia pitää rajoittaa silloin, kun ne sotivat yleistä etua vastaan ja ovat yleisesti katsoen haitallisia. Mm. vapaus ostaa maasturi ja ajaa sillä rajoittamattomasti kaupungin keskustassa on tällainen asia. Omakotitaloalue keskeisellä paikalla on myös tämänsuuntainen, jos se johtaa siihen, että kerrostalolähiö sijoitetaan muualle kuin radan varteen (Hakunila) ja sieltä sitten autoillaan reippaasti muualle raideliikenteen puuttuessa.

Ehkäpä tämä Rekolan ja Kyrölän vähäinen käyttö korjaantuisi myös sillä, jos tehtäisiin Tapulikaupungit ja rakennettaisiin aseman toiselle puolelle omakotitalon vastinpariksi tiivis kerrostaloalue. Sillä niitä matkustajia tulisi tietenkin lisää. Rantaradan varressa olisi myös paljon tilaa tällaisille ratkaisuille. Pidän tätä ratkaisumallia ihan hyvänä myöskin.
 
Viimeksi muokattu:
Olen sillä kannalla, että yksilön vapauksia pitää rajoittaa silloin, kun ne sotivat yleistä etua vastaan ja ovat yleisesti katsoen haitallisia. Mm. vapaus ostaa maasturi ja ajaa sillä rajoittamattomasti kaupungin keskustassa on tällainen asia. Omakotitaloalue keskeisellä paikalla on myös tämänsuuntainen, jos se johtaa siihen, että kerrostalolähiö sijoitetaan muualle kuin radan varteen (Hakunila) ja sieltä sitten autoillaan reippaasti muualle raideliikenteen puuttuessa.
Omakotitalue keskeiselläkin paikalla käy niin kauan kun tonteista maksetaan kerrastalotontin neliöhinta...

Omakotitaloasujien kanssa kun puhuu niin keskeistä on oma lupa, eikä autoilussakaan niin keskeistä ole nopeus vaan se että saa lähteä silloin kun itselle sopii. Tässä on kyse vastareaktiosta ylisuunniteltua ympäristöä kohtaan. Sosiologit ymmärtää tämän yleisenä vastareaktiona modernismille, jota kaupunkisuunnitelu jos mikä edustaa, suunnittelupuolella tämän ymmärtävät oikeastaan vain mainosten tekijät koska heidän pakko saada tavara kaupaksi.

Ehkäpä tämä Rekolan ja Kyrölän vähäinen käyttö korjaantuisi myös sillä, jos tehtäisiin Tapulikaupungit ja rakennettaisiin aseman toiselle puolelle omakotitalon vastinpariksi tiivis kerrostaloalue. Sillä niitä matkustajia tulisi tietenkin lisää. Rantaradan varressa olisi myös paljon tilaa tällaisille ratkaisuille. Pidän tätä ratkaisumallia ihan hyvänä myöskin.
Rekolaanhan on tehty nimenomaan kerrostaloja aseman länsipuolelle. En pidä tätä mitenkään kovin hyvänä ideana, mutta kaupaksi nuo tuntuvat menneen, eli joku niissäkin haluaa asua.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Omakotitaloasujien kanssa kun puhuu niin keskeistä on oma lupa, eikä autoilussakaan niin keskeistä ole nopeus vaan se että saa lähteä silloin kun itselle sopii.

Vastareaktioltahan tämä vaikuttaa, mutta onhan autoilu ja omakotielämäkin hyvin säädeltyä nykyään. Melkein itsensä huijaamiselta se vaikuttaa, että kuvittelisi näissä olevan jotain erityistä vapautta. Kaikki me olemme koneiston osasia, joten minusta on turhaa kikkailla joillain kosmeettisilla yksilöllisyyksillä. Kerrostaloon ja bussin kyytiin vaan samoihin aikoihin samoihin paikkoihin, kuten kaikki muutkin, yksilöllisyyden voi sitten näyttää vaikka sisustamalla sen kerrostaloluukkunsa tahtomallaan tavalla.

Autoilussa ajatellaan olevan jotain vapautta, kun saa vapaasti päättää minne menee, mutta yhteiskuntahan on rakentanut ne "kiskot" joilla kuljetaan valmiita reittejä säädellyillä nopeuksilla. Kävelykin on vapaampaa, kävellä kun voi missä tahtoo. Jos busseja kulkee vaikkapa 5 min välein, niin onhan se suurta vapautta juu odottaa loppumatkasta keskustassa samoissa liikennevaloissa sen bussin kanssa. Ja kaikki ihmiset päättävät lähteä yksilöllisesti lauantaina kello 12 Jumboon tai Isoon Omenaan ja eivät edes löydä parkkipaikkaa, jolloin joutuvat palaamaan myöhemmin. Lähteä voi milloin haluaa, mutta perillä on silloin, kun sattuu olemaan kunhan ruuhkilta ehtii ja parkkipaikan jostain löytäisi.

Omakotitalossa on säädelty taajama-alueella talon ulkonäkö jopa niin pitkälti, että hyväksytään vain joku tietty standardi talopaketti, kuten Oulussa on tehty. Pihakin on kaikilla suunnilleen saman näköinen keinuineen, grilleineen ja trampoliineineen, kaikki koristeina, koska yleensä siellä pihalla ei oleskella, paitsi nurmikkoa ajellessa hienommaksi kuin naapurilla ja juhannuksena kaljottelemassa. Joka talon pihassa sama farkku-Volvo tai CRV. Mikähän siinä nyt niin yksilöllistä on heidän mielestään, kysyn vaan.
 
Minusta tuo "yksilöllisyys" on vähän harhaanjohtava ilmaisu, ei kuulu kohderyhmään voisi olla parempi. Asumisessa monille kysymys on pitkälle siitä että saa tehdä sellaisen jonka kuvittelee vastaavan omia tarpeitaan, omien virheidenkin kanssa on jotenkin helpompi elää kun tietää miksi tuokin ovi on väärässä paikassa.

Itse kuulun ostajaryhmään vanha kerrostaloasunto ja kaikki uusiksi, ymmärrän omakotitaloihmisiä vaikken ole asumismuodosta sinänsä innostunut. Sanotaan nyt karkeasti näin, että en ole nähnyt yhtään sotien jälkeen tehtyä isompaa kerrostaloa-asuntoa jota voisi vilpittömästi kehua. Yksi perusongelma on se pohjaratkaisu, eli vanhempien makuuhuone, lasten makuuhuoneet, ja olohuone. Paitsi että nykyään monet lapsiperheet haluavat pienet makuuhuoneet, vaatehuoneet, ja useampia olohuoneenomaisia tiloja (näitä kutsutaan sitten yläauloiksi, takkahuoneiksi...) Tai sitten eivät, meitä on kovin monenlaisia. Ja suurin osa Helsingin seudun talouksista ei ole lapsiperheitä, en esimerkiksi ole koskaan ymmärtänyt mitä minun ja vaimoni on tarkoitus tehdä sillä kolmion 30 neliön olohuoneella.

En tiedä miten noita kerrostaloja pitäisi suunnitella, varsinainen ongelma on kuitenkin se ettei tiedä kukaan muukaan, eikä voi tietää ellei kysy asukkaalta. Uuteen kerrostaloasuntoon saa ehkä valita kaapinovet, talopaketit taas joustaa joka suuntaan, ja on hyvä muistaa että kolmasosa uusista taloista ei ole paketteja.

Omakotitalossa on säädelty taajama-alueella talon ulkonäkö jopa niin pitkälti, että hyväksytään vain joku tietty standardi talopaketti, kuten Oulussa on tehty.

Mikä selittää asemakaava-alueiden ulkopuolelle rakentamisen suosiota... Jostain Landbosta voi olla montaa mieltä, Espoossa muistaakseni Friisinmäki taisi olla vastaava kaavaton alue. Minusta se että alue saa aikaan jonkinlaisen reaktion on jo sinänsä arvokasta, eikä nuo nyt niin kauheita ole.

Suomalaisen kerrostalorakentamisen käsitys irrottelusta on se että ylin kerros peitetään keltaisilla levyillä (Konepaja). Se on vähän samassa tilassa kun ruotsalainen jääkiekkoilu taannoin, pelaaminen oli niin ylikontrolloitua että vapauksien antamiseen tarvittiin uusi järjestelmä (torpeedokiekko). Tässä tiivismatalassa on ainesta kunnon ravisteluun, mutta ne kaavamääräykset pitäisi olla tyyliin: 6x20 tontti, katuun ja naapureihin kiinni, maksimi harjakorkeus 10 ja runkosyvyys 15, ikkunat kadulle, sisä- tai takapihalle, kaukolämpö, ei autopaikkaa. Ja sitten tekee mitä huvittaa. Eikä niin että speksataan räystästen reunan värikin.

Liikenne yleensä ja autoilu on eri asia. Ruuhka-autoilusta on valinnanvapaus kaukana. Toisaalta yhä useammilla on mahdollisuus muokata työaikojaan, taannoisessa espoolaistyöpaikassani oli aika yleistä että autoilijat tulivat joko ennen tai jälkeen ruuhkan. Se että töihin pitää tulla kukonlaulun aikaan tai lähteä iltamyöhällä tuntuu joistain olevan ihan hyvät vaihtoehdot. Tätä en minäkään ymmärrä.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Tulihan tehtyä loma-ajelu henkilöautolla eukon kanssa Hki - Vikingline - Tukholma - Sundsvall - Gräsmyr - Arvidsjaur - Vittangi - Karesuando - Kittilä - Savukoski - Salla - Kuusamo - Hossa - Kajaani - Kuopio - Kangasniemi - Hki. Olisi ollut aika mahdoton matka joukkoliikenteellä. Tällaisen kaunottaren löysin Vittangin kaatopaikalla http://www.fotopankki.fi/aapee/kuva/235304708726025
 
Piti oikein rekisteröityä tänne foorumille päästäkseen tähän ketjuun vastaamaan :biggrin:

Hieman nousee niskakarvat pystyyn kun näkee ehdotuksia viihtyisän omakotitaloalueen jyräämisestä maan tasalle ja kerrostalojen rakentamista tilalle. Kannattaisi kuitenkin muistaa, että joukkoliikenne on ihmisiä varten, eikä ihmiset joukkoliikennettä varten. Pääkaupunkiseudulla on niin paljon tilaa rakentaa jos halua riittää, ettei uudisrakentamisen alta tarvitse purkaa omakotitaloja tai häätää lentokenttiä.

Itse olen asumisen ja joukkoliikenteen suhteen hieman ristiriitaisissa mietteissä. Toisaalta pidän erinomaisena ideana rakentaa kunnollisia tornitaloja suht' tiheään ja tuoda paikalle raidejoukkoliikennettä ja toisaalta taas omakotitaloajatuskin on erittäin hyvä. Jos olisin sinkku ja riittävän paksulla lompakolla varustettu, jokin 20+ kerroksen asunto nopean raideyhteyden varrella olisi erittäin houkutteleva hankinta. Mutta koska en ole, asumme 'maalla' ok-talossa ja pihalla on kolme autoa ja tallissa moottoripyörä...

Vaimoni on töissä Ruoholahdessa, oma työpaikkani on Kampin keskuksessa. Ennen tänne Nummi-Pusulaan muuttoa asuimme Heikinlaaksossa. Työmatka taittui h75:llä Kurviin jossa vaihto metroon, paluumatkalla itse yleensä vaihdoin Rautatientorilla koska yleensä bussi oli sieltä lähdössä ajallaan. Vuorotiheys oli ihan OK ja junallakin pääsi jos jaksoi/viitsi kävellä sinne Kaisaniemen mikämikämaahan metrolta. Matka-aika oli hieman kellonajasta riippuen 45min luokkaa, plus-miinus vähän, mikäli kaikki kulki ajallaan kuten pitikin.

Nyt on työmatkaa 75km kotipihalta Ruoholahteen, matka taittuu samassa ajassa omalla autolla, ja vaimo väittää olevansa työpäivän jälkeen huomattavasti pirteämpi kuin julkisilla kulkiessaan. Itse teen pääosin etätöitä joten oma liikkumiseni on huomattavasti vähentynyt.

Aikoinaan Helsinkiin muuttaessani asuin Mannerheimintiellä. Siinä neljän ratikan ja lukemattomien bussilinjojen pyörityksessä ei paljon tullut mieleen autoa tarvittavan. Vaikka meninkin heti 18-vuotiaana autokouluun, kortti jäi hankkimatta koska auto ei tuntunut tarpeelliselta ja parkkipaikkojakaan ei olisi ollut kuin kadun varsilla, mahdollisesti varsin kaukana. Ja mikäli jäähallilla tai stadikalla oli jotain ohjelmaa, ei kadullakaan. Kortin hankin sitten kun työ sitä vaati, mutta en ole jatkuvasti autoa omistanut.

Tällä foorumilla ja muuallakin olen törmännyt toistuvasti sellaiseen ilmiöön, että kun joukkoliikenteen laajentamisesta on tullut puhetta, keskustelu degeneroituu hyvin pian asemasodaksi jossa jokainen puolustaa omaa lempivälinettään kynsin ja hampain samalla pistäen heittolaukauksia yksityisautoilun suuntaan. Yhdessä välissä pelkän sanan "pikaraitiotie" näkeminen tai kuuleminen sai verenpaineen nousemaan kun sitä toitotettiin joka tuutista parhaana mahdollisena ratkaisuna kaikkiin ongelmiin.

Tuntuu jotenkin siltä, että 'joukkoliikenteen tasa-arvon edistäminen' on joittenkin mielessä saanut sellaisen merkityksen, että tasa-arvoon päästään yksityisautoilun edellytyksiä huonontamalla eikä suinkaan joukkoliikenteen edellytyksiä parantamalla. Olisi hieno juttu jos esim. Helsingin keskustasta saataisiin autot pois katujen varsilta, mutta jonnekin ne autot olisi silti laitettava. Jossain viestissä esitetty ajatus, että bussipysäkkien levennykset olisivat jotenkin pelkästään yksityisautoilua edistäviä asioita ja siten huonoja, pidän aivan käsittämättömänä. Muutakin liikennettä kun on kuin se yksi bussi ja yksityisautot, kenen etua palvelee se, että potentiaalisesti yksi matkustaja tullessaan tai poistuessaan pysäyttää koko kadun liikenteen siihen suuntaan? Ei tarvitse paljoa bussilla ajella vilkkaaseen aikaan, kun jo huomaa sen, miten usein samaa reittiä menevät eri linjat ohittelevat toisiaan sen mukaan, miten matkustajia on kyytiin tulossa tai sieltä lähdössä - 'piikkipaikalla' oleva bussi täyttyy ensimmäisenä ja takana tuleva pääsee ohi, ja alkaa vuorostaan täyttyä jne. Mikäli ohitusmahdollisuutta ei olisi pysäkin kohdalla, alkaisi reitin loppupäässä olla keulilla täpötäysiä autoja häntäpään ajellessa liki tyhjillään, mukanaan vain reitin alkupäästä tulleet matkustajat, jotka ovat menossa 'perille asti' esim. Rautatientorille.

Itse pitäisin keskustatunnelia ja siihen kytkettyjä parkkihalleja hyvänä ratkaisuna tähän ongelmaan. Kantakaupungin alueella etäisyydet ovat senverran lyhyitä että käveleminen luonnistuu ja joukkoliikennettä voisi kehittää vaikka pikkubussien suuntaan jos olisi menossa hieman pitemmälle. Auto voisi olla säältä suojassa ja jos tunnelista pääsisi lännen ja idän lisäksi myös pohjoisen suuntaan olisi käyttö tarvittaessa kätevää.

Tähän kun yhdistettäisiin Pisara-rata (junana tai metrona, sama minulle) sekä nopea raideyhteys keskustan, lentokentän ja pääradan välille sekä jatkettaisiin esim. kympin ratikkaa Haagan kautta Lassilaan ja P-Haagan asemalle sekä nelosta/uutta linjaa Munkkivuoren kautta Pajamäkeen ja edelleen Pitäjänmäen asemalle. Uusi linja voisi ajella vaikka Kampista Mechelininkatua Taka-Töölöä kohti ja edelleen Meilahden kautta Munkkivuoren suuntaan. Itäpuolelle taas Viikin suuntaan olemassaolevien ideoitten pohjalta voisi olla hyvä alku.
 
Mielestäni erittäin piristävä, hyvin perusteltu ja sopivasti erilainen mielepide tuo ylläoleva kirjoitus. Hyvä näkokulma, muttei tarkoita, että olen läheskään samaa mielta kaikesta.
 
Viimeksi muokattu:
Piti oikein rekisteröityä tänne foorumille päästäkseen tähän ketjuun vastaamaan :biggrin:
Tervetuloa vain joukkoon. Tänne on hyvä olla rekisteröitymispakko, niin pysyy taso vähän muualla kuin jossain suomi24- tai hs-foorumeissa. Sinäkin osaltasi takaat nyt JLF:n tason pysymisen korkealla.

Yhdessä välissä pelkän sanan "pikaraitiotie" näkeminen tai kuuleminen sai verenpaineen nousemaan kun sitä toitotettiin joka tuutista parhaana mahdollisena ratkaisuna kaikkiin ongelmiin.
Eikö sinua koskaan ole kiusannut se, että seudun virallinen joukkoliikennepolitiikkaa tarjoaa metroa ratkaisuksi kaikkiin joukkoliikenteen "ongelmiin"? Minua se on kiusannut, ja siksi olenkin saanut tuon kuvailemasi leiman otsaani - oiken syvällä polttomerkillä. Viimeksi istuin metrojohtaja Höltän kanssa lounaspöydässä UITP:n kongressissa, ja oli vähän keskustelua tästä leimasta. Sanoin, että täytyyhän jonkun puolustaa raitioliikennettäkin, sillä minusta huolimatta metrolla riittää kyllä kannattajia.

Tuntuu jotenkin siltä, että 'joukkoliikenteen tasa-arvon edistäminen' on joittenkin mielessä saanut sellaisen merkityksen, että tasa-arvoon päästään yksityisautoilun edellytyksiä huonontamalla eikä suinkaan joukkoliikenteen edellytyksiä parantamalla.
Voihan se tältä näyttää, mutta kun menneisyys on ollut määrätietoista joukkoliikenteen mahdollisuuksien huonontamista, niin eikö ole tasapuolista, että autoilijan asemaa huononnetaan nyt, jos se on edellytys joukkoliikenteen edistämiseksi?

Minä en tosin henkilökohtaisesti ajattele näin, vaan minun mielestäni kyllin hyvä joukkoliikenne riittää siihen, että se voittaa autot, kunhan autoilua ei edistetä "tasapuolisuuden vuoksi" samalla. Valitettavasti meillä vaan tehdään juuri kuten ei pitäisi. PLJ:n periaate on, että jos joku metro maksaa 500 miljoonaa, niin sitten on oltava toinen 500 miljoonaa uusien autoteiden rakentamiseen. Sillä ei ole väliä, että viimeiset 50 vuotta on pantu ehkä 20 kertaa niin paljon rahaa autoteihin kuin joukkoliikenteeseen. Menneisyyden vinoutumaa ei tarvitse korjata.

Itse pitäisin keskustatunnelia ja siihen kytkettyjä parkkihalleja hyvänä ratkaisuna tähän ongelmaan. ...
Tähän kun yhdistettäisiin Pisara-rata (junana tai metrona, sama minulle) sekä nopea raideyhteys keskustan, lentokentän ja pääradan välille sekä jatkettaisiin esim. kympin ratikkaa Haagan kautta Lassilaan ja P-Haagan asemalle sekä nelosta/uutta linjaa Munkkivuoren kautta Pajamäkeen ja edelleen ...
Kun pannaan noille hintalappu, niin olisiko sinulla ehdotusta järjestykseksi? Tätä samaahan pohditaan poliittisella tasolla PLJ-työssä, tosin siellä ei ole kaikkia hyviä esittämiäsi ideoita mukana lainkaan.

Toinen asia, johon kiinnitin huomiota oli mainintasi yhdestä pysäkkiä käyttävästä matkustajasta, joka seisottaa kaikkien muiden matkaa, jos ei ole pysäkkitaskua. Tämä sama periaate minusta pitäisi ottaa hankkeiden arvioinnin pohjaksi. Monenko ihmisen hyväksi tehdään joku 50 miljoonan eritasoristeys esim. Kehä 1:lle ja Itäväylälle? Mitähän muuta sillä rahalla ja kuinka monen ihmisen eduksi olisi tehtävissä? Jokainen autokaistaan käytetty euro on 20 kertaa tehokkaampi käytettynä raidejoukkoliikenteeseen. Vaan ei näitä sillä tavoin ole koskaan arvioitu.

Antero
 
Takaisin
Ylös