Palvelutaloutta en tullut ajatelleeksi. Tai tavallaan, mutta en osannut kirjoittaa sitä.
Mitä enemmän yhteiskunta siirtyy palvelutalouteen, sitä riippumattomammaksi paikasta tullaan. Palvelunhan pitää olla siellä, missä ihminen haluaa olla. Se on aina paikallinen, sitä ei voi ulkoistaa Kiinaan. Vaikka nimenomaan palvelun tuottaminen siellä halvinta olisikin, kun investoinnit ovat minimissä ja kyse on 98 %:sesti ihmistyöstä.
Otan pienen karrikoinnin. Kun tehtaat ovat automatisoituneet niin, ettei niissä tarvi enää käydä töissä kuin kerran viikossa (oletus: on vihdoin opittu jakamaan työ!), ihmisillä on 6 päivää viikossa, jolloin he tarvitsevat ja haluavat palveluita. Sen yhden duunipäivän voi käydä vaikka 800 km:n päässä yöjunalla (rataverkko on avoin, joten Suomessa toimii jälleen yöjunaliikenne). Mutta palveluiden on oltava siellä, missä asutaan. Ei ravintolaan, elokuviin, kuntosalille jne. lähdetä satojen kilometrien päähän. Vaan asutaan siellä Kainuussa, kun siellä on kivaa, kaunista ja rauhallista. Asukkaat ovat asiakkaita, ja myyjä tulee niiden luokse.
Keskittäminen ja eriyttämien, joka on ollut yhdyskuntasuunnittelun johtolanka vuosikymmenet, ei tietenkään kykene edes ajattelemaan tällaista. Tarvitaankin toisenlaista asennetta.
Ei ne edellytykset huonot ole, ellei ole sorruttu keskittymiseen. Palvelualat ovat viime ajat luulleet löytävänsä kannattavuuden ja kasvun pelkästään kustannusten karsimisesta. Mutta miksi parhaat vaatteet ostetaan pienistä erikoisliikkeistä, ei HM:ltä tai Lindexiltä?
Alueelliset erot ovat perusteltuja nyt, mutta ehkä tulevassa palveluyhteiskunnassa niiden tarve vähenee. Sen vuoksi, että kaikki eivät haluakaan valua kaupunkikeskustaan, joka on ainoa elävän kaupunkirakenteen paikka lähiöiden ollessa kuolleita - ilman palveluita. Mutta onhan jo tällä hetkellä Hesassa parempi palkkataso kuin Kainuussa, koska elinkustannuksetkin ovat Hesassa korkeammat.
Minusta esimerkkisi pätee monella muullakin alalla. Hinta muodostuu välitys- ja myyntiportaan "palvelusta", jota tosiasiassa ei ole.
Kyllä ja ei. Kyse on siitä, miten asiat jaetaan.
Tämä on oiva esimerkki keskittämisestä ja hajauttamisesta väärässä paikassa. Hajautus on tapahtunut hajauttamalla toisistaan riippuvaiset toiminnot, jolloin itse asia pirstoutuu aivan kuten kirjoitat. Sen sijaan hallinto on jokaisella pirstotulla sektorilla keskitetty. Asian pitäisi olla täysin päin vastoin. Toiminnallisen ketjun alusta loppuun tulee olla yhtä. Silloin on henkilö, joka vastaa kokonaisuudesta. Ja joka ei myöskään suostu tekemään prosessin joka vaihetta eri tietojärjestelmällä, joten sekin hoituu siinä sivussa.
Valmistava teollisuus oivalsi tämän joskus 25 vuotta sitten. Ja tuotanto järjestettiin mm. soluihin, jotka tekivät tuotteen alusta asti valmiiksi. Silloin katosi suuri määrä sinänsä tarpeetonta hallintoa ja kirjanpitoa, tuotantosektoreiden ja -linjojen keskinäinen nokittelu sekä työvaiheiden väliset tarkastamiset ja takaisinkierrättämiset. Vähän sama juttu kuin se puuseppäsi tekemään keittiö valmiiksi asti. Se sama puuseppä ei luista missään työvaiheessa, kun tietää joutuvansa itse paikkaamaan luistamisen kuitenkin.
Antero