Niinhän se menee. Tikkurilassa on esimerkiksi enemmän mopoilla pöristelyä ja notkumista aseman tuntumassa, kun taas rajan toisella puolella Puistolassa sellaista ei ole melkein lainkaan. Tämä Keski-Uudenmaan (ja Mikkelin, Klaukkalan, Valtimon ja ties kuinka monen paikan) pikkukaupunkikulttuuri tuntuu hakeutuvan sellaisille alueille, jossa ei ole rautatietä, mutta moottoritie ja omakotitaloalueita löytyy. Kehä I rajojen sisäpuolella meininki on huomattavasti kaupunkimaisempaa, virikkeitä löytyy enemmän ja tuollainen tarpeeton moottoriajoneuvoilla pöristely ja hengailu on vähäisempää. Tuo tuntuu liittyvän myös vahvasti nuorten määrään alueella, Helsingissä kun väki alkaa olla ikääntyneempää, niin tuollaiset huvit eivät enää kiinnosta. Espoossa ja Vantaalla jostain syystä tuollaista on enemmän.
Se Käpylän tuning-paikka taitaa olla siinä Mäkelänkadun varrella? Kaipa sitä ruokkivat Vallilan sekä Käpylän amikset, jotka sijaitsevat Mäkelänkadun tuntumassa. En kyllä pidä tällaisen kulttuurin leviämisestä kantakaupungille, mopojakin on näkynyt ihmeen paljon viime aikoina keskustassa.
Yöbussissa on tunnelmaa
Tyhmä ei se joka myy, vaan se joka ostaa.
Laitetaanpa nyt yksi sivusta kuultukin juttu vaihteeksi.
Tänään Viking-aluksen buffet-pöydässä, sanojana keski-ikäinen mies:
"Kolmasosa on käsirahaa. <taidepaussi> Kymmenen prosenttia."
"Käymälää kyttää ain' junan kissa" -tuntematon
Joitakin aikoja sitten (ei ihan vasta, mutta en tarkkaan muista milloin) kun kolmosilla oli poikkeusreitti ja Eiran lenkki korvattiin bussilla, kävin tietty koeistumassa tuon 3X:nkin. Jostain tuolta vähän hintavampien asuntojen tienoilta nousi kyytiin kolmen-neljän teinin porukka. Yksi tyttö siinä sitten kailottaa puhelimeensa, kuinka "Ei sieltä mitään sporaa v-u tullu. Joku v-n dösä. Siis voitsä kuvitella! Dösä! Dösät on v-u köyhille v-u!"
Ei varsinaisesti sivusta kuultua, mutta sivulta luettua, nimittäin Niksi-Pirkassa jälleen oivallinen vinkki, joku kuului jokseenkin näin: Vaihda koulureppu kokoontaitettavaan pilkkituoliin, ja sinulla on aina istumapaikka ruuhkabussissa tai raitiovaunussa. Ja eikun Anttilaan hakemaan moista...
Hoituri henkeen ja vereen.
Talvimaisemia Urho Kekkosen kansallispuistosta
Tampereella 6.9., yläasteikäisen poikaporukan keskuudesta kuultua:
"Tesomalle menee tämmöne ökybussi!" (linjalla 19 ollut TKL:n auto 411, Scania OmniCity-nivel vuodelta 2000, eli keski-ikäinen kaupunkibussi. Ainakin minun mielestäni kaukana ökystatuksesta, eli Eiran porvariteinit olisivat tälle nyrpistäneet nenäänsä, toisin kuin Tesoman duunariperheiden lapset)
Heh, en tiedä kuuluuko ihan tähän kategoriaan, mutta olin noin vuosi sitten tulossa Keskon konttorilta nelosella ja pistin kuulokkeet korvaan. Sellaset Kossin Sparkplugit, jotka pistetään korvakäytävän sisään. Mutta ilmeisesti näytti sitten kovin kummalta se jonkin silmään, kun parin päivän päästä oli ihan hiusten ja vaatteiden kuvausten kanssa 100-lehden tekstaripalstalla vuodatusta miten huonotapasta on kaivella korvia spårassa![]()
Haluan kuolla unessa, kuten isäni - En kirkuen, kuten hänen matkustajansa.
Vaikka eiralaispissis ilmaisikin asiansa vähän erikoisella tavalla, niin tuossa kuitenkin näkyy yleisempikin helsinkiläisasenne: ratikkaa arvostetaan bussia enemmän ja sitä pidetään bussia miellyttävämpänä ja parempana. Niin kertoo jo HKL:nkin kyselytutkimukset.
Miksi näin sitten on? Vaikea sanoa mitään yleispätevää, mutta kun mietin omaa tuttavapiiriäni, niin ratikkavyöhykkeellä asuvien kanta on suurin piirtein sellainen että ratikka mielletään stadilaiseksi ja urbaaniksi liikkumismuodoksi, jonka käyttäminen ei ole häpeä vaan itsestäänselvyys ja ehkä pieni ylpeydenaihekin ainakin silloin, jos ratikka on auton vaihtoehto. Bussivyöhykkeellä asuvalle bussi sen sijaan on hiukan häpeällinen, vihoviimeinen tapa päästä lähiön elementtihelvetistä keskustaan silloin kun autoa ei ole tai sitä ei voi käyttää eikä kukaan kaverikaan heitä.
Mitenkäs on lähijunien ja metron laita? Pukumiehiä näkyy molemmissa, mutta milläs he ovat sitten asemalle tulleet toisessa päässä, bussilla vai pikkuautolla?
Tässä on oma ehdottoman epätieteellinen, täysin mielikuviin perustuva analyysini matkustajaprofiileista, saa korjata
Erityisen suosittuja pukuväen keskuudessa ovat omien havaintojeni perusteella ruuhka-ajan lähijunat Keravalle ja Järvenpäähän. Näin pitkällä matkalla juna alkaa olla hyvin kilpailukykyinen matka-ajassa, junia myös menee tiheästi näihin suuntiin ja penkit ovat miellyttäviä. Ruuhka-ajan junavaunustot ulottuvat silmänkantamattomiin, täynnä salkkuväkeä, valmiina purkautumaan ulos valtavana massana Keski-Uudellamaalla. Rantaradalla, etenkin Espoon ja Kirkkonummen puolella, matkustajien profiili on enemmän nuorison ja maahanmuuttajien suuntaan. Itään (ja Vantaankosken radalla) taas menee perustyöväenluokkaista porukkaa, seassaan muutamia pukumiehiä ja pari hassua pultsaria. Busseilla muuten sama juttu, mutta pukumiehiä on harvemmassa kuten myös pultsareita. Ratikassa tuntuu olevan vähän kaikenlaisia matkustajia, ehkäpä enemmän näitä rikkaita minkkiturkkimammoja ja nuoria trendikkäitä ja varakkaita ihmisiä.
Yöbussissa on tunnelmaa
Olen töissä Espoon Leppävaaran Sellossa ja olin lähdössä töistä vaihtamaan työvaatteita, kun eräs intialainen nainen kysyi: Where's the nearest metrostation?
Naurahdin ja sanoin, että noin kymmenen kilometrin päässä Helsingissä, mutta tarkoitit varmaan lähijunaa![]()
Haluan kuolla unessa, kuten isäni - En kirkuen, kuten hänen matkustajansa.
Höpsis. Minulle "junantuomalle" helpoin kulkuneuvo oppia oli nimenomaan metro. Sillä kun ei voi eksyä jos on vähänkään lukutaitoinen. Raitiovaunukaan harvemmin reitiltänsä poikkeaa (poikkeusreitit ja hallivuorot ovat kuitenkin verraten harvinaisia). Reittioppaan avulla selviää kulkupelistä kuin kulkupelistä. Vaikeinta minusta täällä on autoilu. Autoa en omista, mutta niillä muutamilla kerroilla kun olen autoa lainannut, on liikenteen määrä tuntunut välillä suorastaan pelottavalta (entisessä kotikaupungissani viiden auton jonoa kutsutaan ruuhkaksi).