Paras kulkumuoto?

Liittynyt
8 Heinäkuu 2007
Viestit
336
Eli tässä ketjussa olisi tarkoitus keskustella mikä on omasta mielestään paras kulkumuoto eripituisille matkoille.

Itse aloitan, eli lyhyille matkoille (kesäisin < 15km, talvisin < 5km) pidän parhaimpana välineenä kevyttä liikennettä. Varsinkin aurinkoisina päivinä on mukava pyöräillä tai rullaluistella kaikessa rauhassa säästä ja maisemista nauttien. Sen etuihin voi laskea samat kun autolle (täysi vapaus liikkumisen suhteen). Lisäksi bonuksena tulee vielä kunnon ylläpitäminen sekä tätä kautta varmasti vähemmän sydän ja verisuonisairauksia ym. Saksassa ymmärtääkseni ainakin on suunniteltu jopa "moottoritunneleita" polkupyöriä varten, eli ilmassa roikkuvia putkia, joissa on myötätuuli. Näitä voisi kaivata Suomeenkin vilkkaimmille pyöräreiteille.

Pidemmillä matkoilla tulee sitten joukkoliikenne tai autoilu kysymkseen, riippuen reitistä. Itse en ainakaan liityntään suunniteltua bussiliikennettä käyttäisi, ehkä joissakin tapauksissa voisi bussista raiteille vaihtaa, mutta sen enempää en kovin mielellään. Eli jos kulkee suora reitti lähtöpisteestä päätepisteeseen joukkoliikenne, muuten henkilöauto. Ja suuremmalla kuormalla henkilöauto ehdottomasti.

Sitten kaupungista toiseen suuntautuvilla matkoilla yksin tai kaksin juna vie ehdottomasti voiton, suuremmalla kuormalla on jo mukavempi ajella autolla, ja varsinkin mökille koko perheen kanssa lähdettäessä on henkilöauto voittamaton.

Summa summarium, nykyinen asuinkaupunkini Oulu, joka on pitkälti suunniteltua kevyettä liikennettä ja henkilöautoja silmälläpitäen on huomattavasti vaikuttanut mielipiteisiini:D Saa nähdä miten muuttuu kun syksyllä muuttaa Espooseen opiskeluiden perässä.
 
Minä sanoisin, että pyörä on paras kulkuneuvo niillä matkoilla, joilla matka-aika on kilpailukykyinen joukkoliikenne vastaan. Eli huonosti järjestetyillä poikittaisilla reiteillä pyörä vie helposti voiton pitkilläkin matkoilla, kun taas säteittäislinjoilla hyppään mielummin bussiin (tai mieluiten junaan tai ratikkaan, mikä tosin on Tampereella vielä toive ja haave).

Talvella en pyöräile yhtään, koska minulla ei (vielä) ole nastapyöriä eikä talvipyöräilyhuppua.
 
Lyhyehköillä matkoilla käveleminen ja pyöräily ovat säiden salliessa mukavimmat lajit. Pyöräily ja siisti duunipukeutuminen eivät kuitenkaan ainakaan allekirjoittaneen ajotyylille (lue: täysiä aina) käy käsikädessä, joten julkiset vievät voiton monella lyhyelläkin matkalla.

Kantakaupungin sisällä ja keskustaan suuntautuvat matkat teen lähes aina julkisilla. Lähimmät kunnat tulee vielä hoidettua junalla, mutta usein läntisiin kuntanaapureihin on jo "pakko" mennä autolla. Esimerkiksi Helsingistä Inkoon reuna-alueille matka on sen luokan joukkoliikennepainajainen, että jätän sen suosiolla väliin.

Sitten tuleekin mielestäni suurin kulkumuotosuru, eli landematkat. Ennen vanhaan kuljin aina junalla tai joskus linja-autolla mummolamatkat ja muut mökkireissut, nyt en enää suostu. Haluaisin istuskella junassa rauhassa, lukea, katsella maisemia, hörpätä kupin kuumaa ravintolavaunussa... mutta en suostu maksamaan hävyttömiä hintoja. Esimerkkinä vaikkapa Helsinki-Hankasalmi viikonloppureissu, jollaisia kertyy vuoden aikana vähintään 4 kappaletta. Meno-paluu -lippu maksaa 100 €. Jos ajaisin yksin autolla sinne, menisi bensoihin 50 € ja pääsisin käymään kirkonkylälläkin haluamanani aikana, enkä sillä kaksi kertaa päivässä kulkevalla bussilla... Joskin en koskaan aja yksin landelle, vaan useimmiten mukana on 1-3 henkilöä + koira, jolloin säästyy helposti 215 € viikonlopussa vain kulkumuotoa muuttamalla. Neljä kertaa sama säästö ja onkin jo lähemmäs tonni koossa. Sillä maksaa kevyesti vakuutusmaksut autoon ja määräaikaishuollon.

Junalla matkustaminen on yksi loistavimmista esimerkeistä siinä, kuinka hinnoitellaan oma tuote kilpailukyvyttömäksi. Siinä ei paljon jeesaa mainosjinglet käsien vapauttamisesta. Harvalla on varaa näihin kovasti mainostettuihin "vapaisiin käsiin" :) Sen sijaan tonni vuodessa vapauttaa minut pariksi viikoksi ulkomaille, vilkutivilkuti vaan!
 
Hieman proosallisempi versioni Haltian kaukojunamarmatuksesta: Nuorena tykkäsin kun opiskelijaliput sai puolen hintaan, kaljaa sai ja vastakkaisella sukupuolella oli vähemmän pakopaikkoja. Nykynuorille VR antaa lisäksi vielä vapaat kädet.

Nyt vanhempana kaipaisi oluen ohella kunnollista ruokaa, josta olen valmis maksamaankin. Toisaalta lipusta sopiva hinta on edelleen mielestäni suurin piirtein se opiskelijahinta.

Katselin lomamuistoissa vertailuksi Italian rautatiehintoja, Bologna - Venetsia on 9 - 30 euroa junasta ja luokasta riippuen, vastaava Helsinki - Tampere 20 - 50 euroa. Halvin VR:llä R-juna ja Ferrovialla vastaava Regionale. Eikä tuo Pohjois-Italia muuten ole mitenkään Suomen hinnoista olennaisesti poikkea.
 
Matkat 1 km asti kävellen. 1-2 km pyörällä. Sitä pidemmät bussilla tai joskus harvoin lentokoneella. Autoon en koske, se on periaatekysymys. Maksakoon sitten bussilippu mitä maksaa, on se sentään yleensä junalippua halvempi. Jos maksaa liikaa, jää reissu tekemättä, mutta yleensä ei maksa. Syrjäseudulla voi kävellä tai pyöräillä perille bussipysäkiltä. Todella syrjäisillä seudulla tämä ei onnistu, silloin he, joille menen vierailemaan, voivat noutaa minut pysäkiltä. Huonekalujen kuljetus on ainoa, jossa joudun laina-autoa hyödyntämään, useampi iso ostoskassikin kulkee hypermarketista vielä tarpeeksi hyvin bussin kyydissä.
 
Minä sanoisin, että pyörä on paras kulkuneuvo niillä matkoilla, joilla matka-aika on kilpailukykyinen joukkoliikenne vastaan.

Pyöräily on ihan OK tapa liikkua, mutta valitettavasti meikäläisellä se tyssää usein koviin ylämäkiin (Pispalanharjun yli on aika rankkaa mennä, erityisesti jos ajaa mukavaa hiljaista reittiä pitkin, ja Pispalan valtatien pyöräkaistat ovat hengenvaaralliset ja melutasoltaan sietämättömät) sekä siihen, että ikäloppu pyörä kaipaisi toisinaan huoltoa, jota en riittävän "uusavuttomana" osaa itse tehdä enkä oikein tiedä hyvää pyörähuoltoa sopivan matkan päässä (ei kai sitä pyörää viitsi huoltoon viedä auton takakontissa: se olisi vähän tarkoituksen vastaista...) ja muulloin kuin lomalla ei oikein ole aikaakaan tällaisiin asiointeihin kun työpäivät venyvät säännöllisesti.

Ruokaostoksiakaan ei pyörällä kuljeta kovin hyvin: parempi olisi käyttää bussia (tai raideliikennettä jos olisi tarjolla), ja kassien alle nääntymisen välttämiseksi turvautua sellaiseen vetokärryyn, joita meillä valitettavasti näkee vain heikoimpien vanhusten käyttävän. Ostaisin sellaisen heti itse ja luopuisin auton käytöstä kauppamatkoilla, jos vain kehtaisin tulla nähdyksi sellaisen kanssa. Sellainen olisi oikeasti kätevä nuoremmallekin. Tässä tarvittaisiin selkeästi kulttuurin muutosta.

Pyöräilystä muuten...

Pariisissa otettiin viime sunnuntaina (15.7.2007) käyttöön julkinen lainapyöräjärjestelmä, jota kutsutaan nimellä Vélib'. Lyhennys lienee sanoista Vélo libre-service (?) eli itsepalvelupolkupyörä. Tiedotusvälineet olivat ihan tohkeissaan esitellessään näitä moderneja ajopelejä, joita on tällä hetkellä hankittu kaupunkilaisten käyttöön 10648 kpl jaettuna 750 palvelupisteeseen. Vuoden loppuun mennessä määrä kasvaa 20600 pyörään ja 1451 palvelupisteeseen.

Systeemi toimii siten, että ensin kirjaudutaan palvelun käyttäjiksi (1 pv = 1 €, 1 vko = 5 €, 1 vuosi = 29 €). Lippuna toimii joko palvelupisteen automaatista saatu maksukuitti tai joukkoliikenteen NAVIGO-älykortille aktivoitu palvelu. Pyörät ovat palvelupisteessä lukittuina telineisiin, ja luottokorttia lukijassa käyttämällä lukitus avautuu. Tämän jälkeen on 30 minuuttia aikaa pyöräillä ilmaiseksi ja palauttaa pyörä mihin tahansa palvelupisteeseen, samaan tai eri. Ajan ylityksestä veloitetaan 1 € ensimmäiseltä 30 minuutilta, 2 € seuraavalta 30 minuutilta ja 4 € / 30 minuuttia siitä eteenpäin. Takuusumma on 150 € ja se hoituu joko luottokortilla (vähän kuten hotelleissa) tai summalle kirjoitetulla lunastamattomalla mutta auktorisoidulla shekillä.

Järjestelmän perustaminen ja ylläpito on ulkoistettu SOMUPI-yhtiölle, joka on JCDecaux'n tytäryhtiö.

Lisätietoa (ranskaksi):

Vélib' -nettisivut:
http://www.velib.paris.fr/

Vélib' -pressipaketti (josta mm. ylläolevat numerotiedot ovat peräisin):
http://www.velib.paris.fr/espace_presse/dossier_de_presse/le_dossier_de_presse_velib

Satuin olemaan juuri lomamatkalla Pariisissa, ja vaikutelmani on, että päällisin puolin pyörät vaikuttivat varsin hienoilta ja palvelupisteet melko high techiltä. En kokeillut kuitenkaan käytännössä. Hieman mietin vain sitä, miten paljon työtä ja kustannuksia käytännössä tulee eri palvelupisteiden pyörämäärien tasaamisesta (jos jostain otetaan ulos enemmän pyöriä kuin niitä tulee sisään ja jossain muualla päinvastoin). Tai miten pitää toimia kun on palauttamassa pyörää ja (miehittämättömän) palvelupisteen kaikki lukkopaikat ovat jo täynnä? Raha alkaa juoksemaan aika pian ja kovaa tahtia jos ei saakaan palautettua pyörää telineeseen...

Lisäksi suhtaudun melko epäillen siihen, että pariisilaiseen tyyliin bussikaistat on tarkoitettu myös pyöräilyn käyttöön: ei hyvä ratkaisu, mutta muutakaan lisätilaa ei kaduilla tällä hetkellä ole ilman uusia rajoituksia autoilulle (eivät ole ottaneet käyttöön edes Lontoon tyylistä ruuhkamaksua, josta kylläkin käydään julkista keskustelua parhaillaan).

P.S. Poikkesin pikaisesti TGV:llä upouutta suurnopeusrataa (avattu kesäkuussa) pitkin Strasbourgissa ja testasin kaupungin modernia ratikkaa. Vaikuttava kokemus: lähes kaikki metron hyvät puolet, mutta halvempi rakentaa eikä kilometrien kävelymatkoja tunneleissa. Sopii hyvin malliksi Suomeenkin siitä, millainen kaupunkikuvallinen vaikutus ratikalla voi(si) olla. (Pariisin uusia ratikoita ei ollut valitettavasti tilaisuus testata, kun oli niin paljon muuta tekemistä.)
 
Viimeksi muokattu:
ikäloppu pyörä kaipaisi toisinaan huoltoa, jota en riittävän "uusavuttomana" osaa itse tehdä enkä oikein tiedä hyvää pyörähuoltoa sopivan matkan päässä (ei kai sitä pyörää viitsi huoltoon viedä auton takakontissa: se olisi vähän tarkoituksen vastaista...).
Jos se auto kuitenkin on ja pyörä siihen mahtuu, ei pyörän huoltoon vieminen autolla kerran vuodessa minusta sen hullummalta kuulosta kuin päivittäin pyörämatkan pituisen matkan ajaminen autolla pyörän huoltamattomuuden takia. Varsinkin kun sitä autoa pitää käyttää huollossa myös.

Ruokaostoksiakaan ei pyörällä kuljeta kovin hyvin: parempi olisi käyttää bussia, ja kassien alle nääntymisen välttämiseksi turvautua sellaiseen vetokärryyn, joita meillä valitettavasti näkee vain heikoimpien vanhusten käyttävän. Ostaisin sellaisen heti itse ja luopuisin auton käytöstä kauppamatkoilla, jos vain kehtaisin tulla nähdyksi sellaisen kanssa. Sellainen olisi oikeasti kätevä nuoremmallekin. Tässä tarvittaisiin selkeästi kulttuurin muutosta.
Tuohon olisi ratkaisuna kunnon pyörälaukut pyörään. Laukkujen koosta riippuen niihin saa mahtumaan enemmän tavaraa kuin mitä jaksaa kantaa kerralla autolta kotiin.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Jos se auto kuitenkin on ja pyörä siihen mahtuu, ei pyörän huoltoon vieminen autolla kerran vuodessa minusta sen hullummalta kuulosta kuin päivittäin pyörämatkan pituisen matkan ajaminen autolla pyörän huoltamattomuuden takia. Varsinkin kun sitä autoa pitää käyttää huollossa myös.

Olet oikeassa jos tätä ajattelee yksilökohtaisena arkiongelmana joka pitää ratkaista. Oikea ongelma lienee pikemminkin se, ettei kertakaikkiaan ole tarpeeksi aikaa paneutua siihen, mitä huoltotoimenpiteitä pitäisi tehdä, missä se huolto nyt onkaan, kuinka myöhään auki tms. Minulla ylipäänsä on vaikeuksia ehtiä ikinä mihinkään paikkaan, joka menee kiinni klo 18 tai aikaisemmin (normaali työpäiväni on 10-18 ja siihen päälle mitä ekstraa täytyy tehdä -- tosin syy näihin aikoihin on pääosin liikenneruuhkien välttäminen eli tämä logiikka kiertyy kehäksi itsensä ympärille). Auton kohdalla nämä haasteet on ollut pakko setviä, mutta että pitäisi tehdä sama vielä pyörälle...

Sen sijaan yritin sanoa, että yleisempänä ratkaisumallina se, että pitää olla auto, jotta pyörän voisi viedä huoltoon on loogisesti kestämätön.
 
Viimeksi muokattu:
Olet oikeassa jos tätä ajattelee yksilökohtaisena arkiongelmana joka pitää ratkaista. Oikea ongelma lienee pikemminkin se, ettei kertakaikkiaan ole tarpeeksi aikaa paneutua siihen, mitä huoltotoimenpiteitä pitäisi tehdä, missä se huolto nyt onkaan, kuinka myöhään auki tms.
Käytännön vinkki: Osta sellainen pyörä, joka toimii huoltamatta 10–20 vuotta. Jos se sitten on loppuun kulunut, osta uusi. Ei maksa hirveesti vuotta kohden. Nimittäin tuollainen kestopyörä ei ole kallis, kalliita ovat nämä nykyajan lelut joissa pitää olla kaikki mahdollinen turha, mitä pyörään voi ympätä. Nehän ovat alle ajokortti-ikäisille vain katumaasturin korvikkeita, aivan samalla logiikallakin muuten: katumaastopyöriä!

Kirjoitan tätä kokemuksesta. Ostin polkupyörän, kun olimme saaneet esikoisen. Pyörä oli 3-vaihteinen yhdellä käsijarrulla varustettu Helkaman "peruspyörä". Ostin siihen mekaanisen matkamittarin, joka hajosi jossain 2500 km:n paikkeilla, joskus pyörän eliniän alkuvaiheissa.

20 vuotta myöhemmin ostin uuden pyörän. Vanha oli edelleen käyttökelpoinen, mutta halusin ostaa lisää vaihteita. Oli halvempaa ostaa kokonaan uusi pyörä kuin uusi takapyörä entiseen! Uudessa on 7 vaihdetta - ja nekin umpinaisena navan sisällä. Ei nimittäin minuakaan fillarin kuin muunkaan kulkupelin rassailu enää kiinnosta. Kakarana tuli ropatuksi ihan tarpeeksi. Lopetin sen silloin kun se esikoinen tuli.

Antero
 
ikäloppu pyörä kaipaisi toisinaan huoltoa enkä oikein tiedä hyvää pyörähuoltoa sopivan matkan päässä (ei kai sitä pyörää viitsi huoltoon viedä auton takakontissa: se olisi vähän tarkoituksen vastaista...)
Kyllä pyörän voi viedä huoltoon autolla. Täällä Lappeenrannassa pyöräkorjaajat jopa hakevat rikkoutuneen pyörän kotoa! Sportia-Matti on hyvä pyöränkorjaaja, toivottavasti matka on sopiva.

Ruokaostoksiakaan ei pyörällä kuljeta kovin hyvin
Höh. Osta iso kori pyörääsi ja kiinnitä se kunnolla (yleensä kiinnitykseen suositellaan nippusiteitä, itse käytän vaijerilukkoja). Pyöräni korissa voin kymmenen kiloa kuljettaa hyvin, suuremmat kuormat tekevät pyörästä epävakaan.

Käytännön vinkki: Osta sellainen pyörä, joka toimii huoltamatta 10–20 vuotta. Nimittäin tuollainen kestopyörä ei ole kallis, kalliita ovat nämä nykyajan lelut joissa pitää olla kaikki mahdollinen turha, mitä pyörään voi ympätä. Nehän ovat alle ajokortti-ikäisille vain katumaasturin korvikkeita, aivan samalla logiikallakin muuten: katumaastopyöriä!
Mistähän saa pyöriä, joita ei tarvitse huoltaa? Osa suomalaisista polkupyöristä tuntuu olevan huollon tarpeessa jo tehtaalta lähtiessään. Markettien halpapyörät tarvitsevat huoltoa viimeistään muutaman vuoden ajon jälkeen. Tehdään toki hyviäkin pyöriä vielä; maailman parhaat pyörät tulevat Joutsenosta.

Osaisitko kertoa esimerkin tällaisesta halvasta kestopyörästä? Katsoin pikaisesti Tunturin kotisivuilta kaupunkipyöriä. Halvin pyörä maksaa yli 300 euroa eikä siinä ole vaihteita lainkaan. Vaidepyörät ovat kalliimpia. Monissa pyörissä edelleen on ihmeellinen käyrä ohjaustanko, epäterveellinen ajoasento ja vaaralliset jalkajarrut. Tuollaisiako suosittelet?

Saisiko kysyä, mitä turhaa nykyajan pyörissä on? Monista pyöristä tuntuu puuttuvan valot, tavarateline, soittokello, lokasuojat ja lukko, jotka kaikki ovat mielestäni tärkeitä pyörän ominaisuuksia, eivät lisävarusteita. Mielestäni pyöräteollisuus ei enää mainosta maastopyöriä kaupunkikäyttöön. Yleiseen kaupunki- ja maantieajoon suositellaan nykyisin hybridipyöriä.

Kirjoitan tätä kokemuksesta. Ostin polkupyörän, kun olimme saaneet esikoisen. Pyörä oli 3-vaihteinen yhdellä käsijarrulla varustettu Helkaman "peruspyörä".
Jos et tehnyt pyörälle mitään huoltoa, on tässä loistava esimerkki pyörän huollon laiminlyömisestä! Napavaihde pitäisi huollattaa kerran vuodessa.
 
Innostuin kirjoittamaan niin paljon polkupyöristä, että unohdin kokonaan itse asian...

Kesällä kuljen kaikki lyhyet matkat (alle 50 km/suunta) polkupyörällä, talvella julkisilla liikennevälineillä. Pidemmät matkat teen junalla tai laivalla. Lentokonettakin voin käyttää, mikäli työnantaja maksaa. Paras kulkumuoto mielestäni on juna.
 
Pyöräily on ihan OK tapa liikkua, mutta valitettavasti meikäläisellä se tyssää usein koviin ylämäkiin

Miten olisi ekologinen vaihtoehto eli sähköpyörä? Sähkömoottori auttaa ylämäissä puolittaen poljinvoiman. Haluttaessa tavallisessakin ajossa saa sähköstä apua. Itse ajattelin tuollaista, sillä voisi tehdä pidempiäkin pyörämatkoja vaivatta. Tässä olisi vielä tavaramalli sellaisesta, eikös tuolla pari kauppakassia jo kuljettaisi!
http://www.huuto.net/fi/showitem.php3?itemid=57303097
 
Käytännön vinkki: Osta sellainen pyörä, joka toimii huoltamatta 10–20 vuotta. Jos se sitten on loppuun kulunut, osta uusi.

Minun pyöräni lienee noin vuodelta 1984, kun olin riittävän iso ajamaan "aikuisten" pyörää. Välissä on ollut jopa yli vuosikymmenen taukoja, ettei ole tullut pyöräiltyä, mutta ko. kolmivaihteinen on edelleen periaatteessa niin hyvässä kunnossa että muutama vuosi sitten pyörähuoltomies kehotti pitämään edelleenkin tämän samaisen yksilön. Silti aina välillä se kaipaisi jotain pikkuhuoltoa, ja lisäksi renkaat (vaikka ne uusittiin tuolloin muutama vuosi sitten) eivät meinaa saada pidettyä ilmaa sisällä niin millään. Lisäksi valoa ei ole, joten tällä pelillä ajetaan vain valoisaan aikaan ja hyvällä säällä. Vaikka saisihan sellaisia led-valoja kauppaan kävelemällä.

Jos et tehnyt pyörälle mitään huoltoa, on tässä loistava esimerkki pyörän huollon laiminlyömisestä! Napavaihde pitäisi huollattaa kerran vuodessa.

Tässä esimerkki: en ole ikinä kuullutkaan mistään napavaihteesta, saati sellaisen huollattamisesta. Ei ole koskaan kiinnostanut opetella polkupyörän anatomiaa. Sama juttu autojen kanssa. Lentokoneista ja junistakin tiedän edes marginaalisesti enemmän, vaikken ole niidenkään erikoisasiantuntija.
 
Mistähän saa pyöriä, joita ei tarvitse huoltaa? ... Osaisitko kertoa esimerkin tällaisesta halvasta kestopyörästä?
Se Helkama, jonka ostin vuonna 1982, ostin fillarikaupasta Helsinginkadulta ja merkki kertoo, kuka sen teki. Joku on valmistanut vaihteen, mutten välitä nyt mennä kellariin sitä tutkimaan. Oisko ollut silloin jo japanilainen Shimano. Pyörän hintaa en enää muista.

"Uuden pyöräni" ostin Vartiokylästä. Sen rungossa on jokin minulle tuntematon nimi. Viime kesänä etujarruun tuli vika, joka aiheutti sen, että toinen jarrun keskitysjousi painoi jarrutassua koko ajan päälle. Olipa kiva yrittää polkea sillä Stadista kotiin!

Ai että napavaihde pitää huoltaa kerran vuodessa. Minun kokemukseni mukaan ei tarvitse - ainakaan jos on "vanha kunnon" vaihde.

Monissa pyörissä edelleen on ihmeellinen käyrä ohjaustanko, epäterveellinen ajoasento ja vaaralliset jalkajarrut. Tuollaisiako suosittelet?
No en todellakaan. Uuteen pyörään jouduin ostamaan kunnon satulankin erikseen, kun pyörän mukana tuli joku kova ja kapea sporttimalli. Minusta sotilaspyörästä löytyy oikea perusmalli, siitä puuttuu vaan ne vaihteet.

Saisiko kysyä, mitä turhaa nykyajan pyörissä on?
Toki saat. Mun mielestäni turhaa on jousitus, edessä ja takana. Tupla ohjaustanko, kun pitää olla se kiemura josta tulee selkä kipeeksi ja sitten toinen, johon voi nojata kun selkää särkee. 15 ylimääräistä vaihdetta ja niitä varten vaijerit ja vivut. Monimutkaiset jarrut, joissa on heikkoja särkyviä osia. Maastoajoon tarkoitetut renkaat, kun kumminkin ajetaan vain asfaltilla.

Peiliä, pakaria, valoja, seisontajalkaa, jopa lokasuojiakaan ei aina ole, kuten kirjoitit.

En tiedä, mitä kauppiaat suosittelee, mutta kun katselen tästä ohi kulkevaa pyöräilyreittiä ajavia, niin surku tulee. Paljon on rahaa isille ja pojille. Äidit ajaa usein jollain vanhalla ja tyttärille on suotu joku karvalakkiversio. Avonaiset vaihteet on niissä kalliissa pyörissä, mutta ponnisteluja katsellessa (tässä on lievä mäki), turhia ne vaihteet ovat.

Jos et tehnyt pyörälle mitään huoltoa, on tässä loistava esimerkki pyörän huollon laiminlyömisestä! Napavaihde pitäisi huollattaa kerran vuodessa.
Joo, sori. Mutta kun joukkoliikenteessäkin ollaan siirtymässä kalustossa määräaikaisesta ennakoivasta huollosta käytön seurantaan perustuvaan ennakkoivaan huoltoon. Eli seuraan pyörän toimintaa käytössä. En kajoa toimiviin osiin, jotta ne pysyvät toimivina. :)

Ai niin, paras kulkumuoto? Ensin jalat, sitten ratikka. Pitkällä matkalla juna, koska siellä voi levätä tai tehdä duunia. Auton välttäminen takaa elämänlaadun - niin liikenteessä kuin liikenteen ulkopuolellakin. Fillarikin on hyvä, mutta jalat toimii talvellakin. Kuin myös kesäsateessa fillaria mukavammin. Ja jalankulkija pääsee aina joukkoliikenteeseen, fillaria ei saa bussiin eikä meillä ratikkaan. Metroon saa, ja syytä onkin, kun sillä on niin pitkät kävelymatkat.

Antero
 
Monissa pyörissä edelleen on ihmeellinen käyrä ohjaustanko, epäterveellinen ajoasento ja vaaralliset jalkajarrut. Tuollaisiako suosittelet?

Vaaralliset jalkajarrut? Tuopa oli ihan uusi tieto. Onko siis jalkajarrut kategorisesti vaarallisia vai onko näissä esimerkkipyörissä jotenkin poikkeuksellisen vaaralliset jalkajarrut?

Omaan kokemukseeni ja tottumukseeni nojaten kaksi käsijarrua on vaarallisempi yhdistelmä kuin jalkajarru + käsietujarru. Ainoa turvallisempi puoli käsijarruissa on mielestäni astetta nopeampi reagointiaika.
 
Takaisin
Ylös