Viestiketju: Paras kulkumuoto?

Alunperin kirjoittanut kuukanko

Onneksi lukuisat ylioppilaskunnat ympäri Suomen tarjoavat half-fare cardia n. 70 e vuosihintaan

Kai niihin ensin pitää hakea opiskelemaan? Ja iltalukioistakin saa. Kannattaa siis hakea joka syksyn yhteishaussa jonnekin kouluun mihin varmasti pääsee ja sitten erota sen jälkeen kun on saanut alennuskortit Itse kyllä mielelläni maksan täyden hinnan, niin tulee tuettua enemmän kaukobusseja. Matkustajia kun niissä ei voi sanoa olevan ruuhkaksi asti.

Alunperin kirjoittanut vompatti

Löysin viimein Internetistä Helkaman kotisivut. Siellä oli tosiaan pari sellaista pyörää, jotka voisivat täyttää kestopyörän tunnusmerkit. Halpoina niitäkään ei voi pitää. Kulkuri maksoi 369 euroa (3 vaihdetta) tai 439/529 euroa (7 vaihdetta). Kolmivaihteinen Jääkäri lienee Anteron unelmapyörä, ja sen hinta on 589 euroa. Noiden hintojen jälkeen 698 euroa moninkertaisesta testivoittajasta, Rossanosta, ei tunnu lainkaan kalliilta.

Oiskohan se vanha Helkamani ollut nimenomaan Kulkuri. Jääkäri lienee käytännössä Kulkurin "ammattimalli", muutenhan molemmat ovat aika perusfillareita.

Voi voi Rossanoa. Kaikissa kuvissa näyttä olevan avonainen vaihde. Tiedän kyllä, että napavaihteessa on huonompi hyötysuhde. Mutta ei ole hyvä hyötysuhde avovaihteessakaan, kun sitä ei ole voideltu ja ketjut ja rissat vaan kitisevät.

Ei ole taidettu kestotestiä tehdä kovin monen vuoden ajalla ja tavallisen tallaajan käyttötottumuksilla eli ilman huoltoa. Kyllähän kaikki uutena kiiltää...

Lisäys: Löytyhän sieltä Rossanon sivuilta napavaihteitakin. Anteeksi hätäinen tuomio!

Antero

Alunperin kirjoittanut kuukanko

kansainvälisten järjestöjen opiskelijakortit (esim. ISIC) eivät oikeuta alennukseen

Tätä kohtaa olen aina ihmetellyt. Eikö koko muussa Euroopassa opiskelija-alennuksen saa missä tahansa maassa opiskeleva? Miksei Suomessa?

Alunperin kirjoittanut vompatti

Vaihteita valitettavasti on liikaa. Vaihdevalmistajat eivät nykyisin valmista laadukkaita vaihteita kuin 3x8 tai 3x9-vaihteistolle. Pienempi määrä (esim. 2x5) riittäisi hyvin Suomen oloihin!

Nyt kun tämä viestiketju on muuttunut pääpuolisesti polkupyöräilyketjuksi, niin en voi enää olla puuttumatta asiaan Pyöräilen ammatikseni, sillä olen pyörälähetti. Huvittaa tämä vaihteiden ja varusteiden ympärillä pyöriminen.

Jos "Suomen oloilla" tarkoitetaan kylmää ja sohjoista talvea, niin eihän siitä mikään pyörä selviä ehjänä ilman huoltamista. Joka muuta väittää, ei pyöräile säännöllisesti talvella. Lähettipyöräily lienee kuluttavinta pyöräilyä, ja lähetit käyttävät yleisesti vaihteettomia (singlespeed) ja "jarruttomia" (fixed-gear, ei vapaaratasta) pyöriä, koska ne ovat kevyitä, kestäviä ja lähes huoltovapaita. Käytännössä vain renkaat, ketju ja rattaat kuluvat, mutta ne kuluvat kaikissa pyörissä. Tällainen ns. sinkula/fixi on ainoa, josta voi sanoa että se kestää "Suomen oloissa", jos puhutaan siitä miten vähällä huoltotarpeella selviää.

Täytyy kuitenkin ottaa huomioon erilaiset harrastuneisuuden asteet. Kun peruskunnossapitoon liittyvät hommat on otettu haltuun, ei pyörä ole sen vaivalloisempi pitää kunnossa kuin autokaan, vaikkei autoakaan varsinaisesti rassaisi yhtään. Ja esim. navat ja keskiö: vuosien varrella niihin pesiytyy likaa ja kosteutta, ja laakerit kuluvat. Tätä ei vain huomaa, kun se tapahtuu pikkuhiljaa pitkällä aikavälillä. Kuitenkin, huollon jälkeen ihmetellään kuinka paljon kevyemmin pyörä kulkee kun laakerit on vaihdettu ja rasvattu.

Kukaan ei tunnu ottavan huomioon, paljonko tuollainen Jääkäri -pyörä painaa. Helkaman sivuilla kerrotaan että 18,6 kg. Samaten vaikkapa Kulkuri -malli, 16,3 kg. Aivan hirvittäviä painoja! Pyörän paino on käytännössä yhtä tärkeä asia kuin rungon koko suhteessa ajajan kokoon, mikä on kylläkin tärkein asia. Minä en kuitenkaan haluaisi raahata kymmentä ylimääräistä kiloa mukanani jokaisessa ylämäessä, kun on kevyempikin vaihtoehto. Tälläkin foorumilla keskustellaan esim. raideliikenteen alhaisesta vierintävastuksesta ja junaratojen vähän energiaa kuluttavista profiileista. Asia on pyöräilyssä kuitenkin vähintään yhtä tärkeä ellei tärkeämpi. Ajatelkaa nyt! Pyöräilijä voi tuottaa hetkellisesti arviolta 2 kW:n tehon, jatkuvana vain osan siitä. Siinä on aika vähän pelivaraa, jos tulee vastatuuli tai ylämäki. Jokainen puoli kiloa tuntuu selvästi ylimääräisenä vastuksena. Moni ei tätä kuitenkaan tiedosta, vaan hylkäävät pyöränsä varaston perukoille koskaan tajuamatta, että ajaminen voisi olla paljon kevyempää, nopeampaa ja hauskempaa kevyemmällä pyörällä.

Vaihteista: kyllähän vaihteista iloa on, niillä voi sovittaa kampikierrokset kulloisiinkin maasto- ja tuuliolosuhteisiin. Itselläni ei kuitenkaan vaihteita ole katukiitäjässäni, otin ne pois ja valitsin 48/18 -rattaat, jolloin välityssuhteeksi tulee n. 1:2,67. Näillä välityksillä jaksan nousta Linnunlaulun (Hki:n jyrkin nousu), ja saan kelattua tarpeeksi vauhtia ajaessani autojen seassa. Kiihdytys on nopea, koska ei tarvitse vaihtaa vaihdetta kesken kaiken. Tietysti jalkavoimia tarvitaan hiukan, kuten myös peruskuntoa. Mutta pyörä keveni varmaan 1,5 kiloa, kun repäisin vaihtajat, rataspakan, keskiörattaat ja vaijerit pois.

Ketjuvaihteen hyötysuhde on selvästi parempi kuin napavaihteen. Ketjuvaihteissa on kuitenkin huimasti eroja; mitä parempi osasarja, sen kestävämpi, kevyempi, nopeampi ja paremmin säädöissä pysyvä on myös vaihtaja. Markettitasolla voi napavaihde olla kilpailukykyinen, mutta jos yhtään huvittaa polkea ripeämmin, ei mistään napavaihteesta voi puhua samana päivänä esim. Shimanon Ultegra -tason vaihtajan kanssa. Sen eron vuoksi suorittaa mielellään silloin tällöin perussäädöt ja puhdistaa sekä rasvaa ketjun.

Jousituksesta: joustohaarukat ovat kehittyneet valtavasti viime vuosina. Nykyään saa hyvän jousituksen järkevällä hinnalla, jossa on säädettävä paluuvaimennus. Maastopyöriin jousitus on tullut jäädäkseen, ja sen tehtävä on tietenkin sama kuin vaikkapa moottoripyörissä: pitää pyörä kiinni alustassa. Eli maastopyörässä jousitus ei ole turha, koska maastoajossa alusta on huomattavan epätasainen; jousitus mahdollistaa selvästi suuremmat ajonopeudet, mikä lisää ajamisen mielekkyyttä ja hauskuutta. Kysymys on tietenkin, että miksi ajaa maasturilla kaupungissa. No, kaikilla ei ole rahaa / kiinnostusta useampaan pyörään, joten yleispyöräksi valitaan sellainen jonka ominaisuudet painottuvat omiin mieltymyksiin. Maastopyörä on verraton hiekalla ja poluilla, mutta saa sen kulkemaan suhteellisen kevyesti myös asfaltilla, jos laittaa alle slicksit ja säätää keulan jäykäksi. Kadulla ohi ajavasta maastopyörästä ei siis voi päätellä kuskin kaikkia ajomieltymyksiä. Ja pienempi paha maastopyörä kadulla sentään on, kuin vastaava ilmiö autopuolella! Jos joku innostuu pyöräilystä vain sen fiiliksen takia, minkä maastopyörä antaa, niin suotakoon se hänelle ilomielin.

Ajoasento: pyöräilen päivittäin Lauttasaaren sillan yli useita kertoja. Jos nousun suuntaan mennessä tuulee vastaan kuten esim. eilen, tuntuu se 30 kilon perävaununa. Mahdollisuus matalaan ajoasentoon (maantietanko) on siunaus tällaisessa tilanteessa. Kapea satula sopii matalaan ajoasentoon, mutta silloin pitää myös polkea ahkerasti, jotta tukipiste saadaan jaloille takapuolen sijaan. Pysty ajoasento on mukava, jos ajaa hitaasti ja paino on takapuolella. Silloin pitää myös hyväksyä korkea tuulivastus. Kova satula on tarkoitettu käytettäväksi pyöräilyhousujen kanssa; niissä on pehmuste vastaavalla kohdalla.

Tarpeita on siis monenlaisia, kuten ajotapoja. Jos joku haluaa välttämättä polkea jollain 20 -kiloisella rautamöhkäleellä, niin siitä vain. Vaihtoehtona olisi kuitenkin vaikkapa ohennetusta alumiinista valmistettu, kolmanneksen tai jopa puolet kevyempi mutta kuitenkin yhtä kestävä pyörä. Kuten sanottu, tehon kanssa on niin vähän pelivaraa, että mahdollisuus järkevän vauhtiseen etenemiseen pitää hankkia muulla tavoin, lähinnä vähentämällä ilmanvastusta ja painoa. Ja tällöin pyörällä voi kilpailla helposti jopa henkilöauton kanssa.

Alunperin kirjoittanut Antero Alku

Voi voi Rossanoa. Kaikissa kuvissa näyttä olevan avonainen vaihde. Mutta ei ole hyvä hyötysuhde avovaihteessakaan, kun sitä ei ole voideltu ja ketjut ja rissat vaan kitisevät. Ei ole taidettu kestotestiä tehdä kovin monen vuoden ajalla ja tavallisen tallaajan käyttötottumuksilla eli ilman huoltoa. Kyllähän kaikki uutena kiiltää...

Tämä keskustelu on kääntymässä klassiseen napavaihde vs avovaihde -keskusteluun. Molemmilla vaihteilla on omat hyvät puolensa ja molempia pitää myös huoltaa. Ei väittelyä, kiitos. Ei liene kovin vaikeaa tavalliselle sunnuntaipyöräilijälle opetella öljyämään ketjut kerran viikossa? Mielestäni on tyhmyyttä rikkoa hyvä pyörä rasvauksen puutteeseen.

Alunperin kirjoittanut enqvisti

Jos "Suomen oloilla" tarkoitetaan kylmää ja sohjoista talvea

Ajattelin näitä loivia mäkiä, joissa ei tarvita kolmea hammaspyörää eteen. Kaksi riittää varmasti, jos ei lähde tuntureille tai Sveitsiin pyöräilemään.

Alunperin kirjoittanut enqvisti

Kukaan ei tunnu ottavan huomioon, paljonko tuollainen Jääkäri -pyörä painaa. Pyörän paino on käytännössä tärkeä asia.

Tämä on juuri vikana näissä ns. "halvoissa kestopyörissä". Jääkäri maksaa vain 109 euroa vähemmän kuin halvin Rossano. Parhaatkaan pyörät eivät siis tunnu kalliilta. Ja Suomen Polkupyörätukku myy hydraulisella levyjarrulla varustettua alumiinipyöräänsä alle kuudella sadalla eurolla - siis lähes yhtä halvalla kuin Helkama myy Jääkäriään!

Mitä mieltä enqvisti olet Suomessa yleisistä mummomallisista käyristä ohjaustangoista? Niitä edelleen on markettien halpapyörissä ja muissa 'kestopyörissä', mutta pyöräkorjaajat kertovat viikottain vaihtavansa niitä (samoin kuten käppyräsarvia) suoriksi tangoiksi.

Alunperin kirjoittanut Antero Alku

Auton välttäminen takaa elämänlaadun - niin liikenteessä kuin liikenteen ulkopuolellakin.

Tästä sain itse eilen (jälleen, ties kuinka monetta kertaa...) mukavan muiston, kun matkustin Pekolan bussilla kahden poikani kanssa Tammelan Portaasta Karkkilaan jossa vaihto Satakunnan Liikenteen pikavuoroon kohti Helsinkiä. Kävi niin mukavasti, että Pekolan kuljettaja oli seurallinen ja hyväntuulinen jonka seurauksena sinänsä hitaanpuoleinen matka Karkkilaan tuntui suorastaan loppuvan kesken kun juttua riitti niin paljon. Pojillakin oli bussissa tilaa touhuta omia leikkejänsä kun olimme ainoat matkustajat Pekolan vuorossa eikä pikavuorossakaan ollut täyttä.

Henkilöautolla vastaava reissu Helsinkiin olisi ollut huomattavasti tylsempi sekä minun että poikien kannalta. Maisemista ei juurikaan ehdi (kunnolla) nauttia, itse ajaessa matkalla ei voi levätä, käydä vessassa tai nukkua pysähtymättä, tilaa on pikkukopperossa vähemmän. Kaikissa busseissa ei myöskään vielä ole niitä (poikien mielestä kahlitsevia) turvavöitä rajoittamassa lasten touhuja. Ja heti tähän perään tarkennus: aina kun autosta vyöt löytyy niin meillä kaikki niitä myös käyttävät.

Alunperin kirjoittanut Elmo Allen

Mutta tietääkseni esim. aikuislukiossa opiskelu ei oikeuta opintotukeen. (Saatan olla väärässä, mutten jaksanut tarkistaakaan.)

Opintotukeen ei tuo minun mielestäni liity, vaan siihen, että opiskelee perustutkintoa ja opinnot kestävät tietyn tuntimäärän viikossa, tai jotain vastaavaa. Koska aikuislukiosta ei saa opintotukea, mutta opiskelija-alennuskortin sain sieltä ainakin kaksi vuotta sitten HKL:lle, VR:lle ja Matkahuollolle.

Alunperin kirjoittanut Antero Alku

Hyvä ja varusteltu pyörä on paikallaan sille, joka sitä tarvitsee oikeasti. Muut voisivat tyytyä peruspyörään, niin kotimaiset tehtaat pysyisivät pystyssä ja voisivat tarjota tuotteet halvalla.

Kuten myös omakotitalo on paikallaan lestaperheille - muuthan mahtuvat hyvin kerrostaloasuntoon. Ja kesämökit sopii kerrostaloasukkaille - omakotitaloasukkaillahan sitä omaa rauhaa on ihan tarpeeksi muutenkin.

Asia jolla voi pilata minkä tahansa harrastuksen on mielestäni liika varusteista tinkiminen. Toki kannattaa olla järki kädessä hankkiessa, mutta mielummin sitä hyvällä kun huonolla pyörällä polkee - hieman kalliimman ostaminen saattaa jopa säästää rahaa kun ei otakaan autoa enää joka paikkaan, vaan voi jopa pyörällä mennä.

Ja millaisilla paineilla muuten kannattaa polkea? Itse löysin painemittarilla varustetun pumpun ja löin ~4baaria sinne niinkuin niissä renkaissa luki. Aikaisemmin oli jotain 1.5, joten polkeminen muuttui aika reilusti kevyemmäksi, mutta samalla kaikki epätasaisuudet tuntuivat todella hyvin. Eikä se rengas sitä painetta kestänyt kovin kauaa, muutaman viikon päästä räjähti tosi komeasti (kuulosti ilotulitusraketilta)