Tämän keskustelun piti kai käsitellä sitä, mitä kukin priorisoi liikkumisessaan, mutta aika nopeasti siirryttiin kritisoimaan sitä, mikä maassa on huonosti ja miten asioiden pitäisi ollaParempi kuitenkin näin. Olisi kyllä mahtavaa, kun pyöräily saataisiin integroitua paremmin joukkoliikenteeseen. Silloin ne tukisivat toisiaan, ja kaikkien olisi parempi elää.
Mummotanko ei sovi ollenkaan ainakaan minun käsiini. Sen sijaan hieman kohoava, mutta muuten suora riser -tanko on hyvä myös leppoisaan ajeluun. Ohjainkannattimen korkeudellahan se ajoasento säädetään.
Tätä ilmiötä kyllä on havaittavissa. Surullista on, että ostetaan Biltemasta halpa ja huono Yosemite, jonka pultit ruostuvat vuodessa, ja hylätään se pihalle tai pyöräkellariin. Halpojen maastopyörien jouset ovat vaimentamattomia elastomeeri -hyppykeppejä, joita ei voi korjata kun ne hajoavat. Minusta on toisaalta ok, jos joku innostuu pyöräilystä vaikka jonkin imagon vuoksi, koska kaikki keinot pyöräilyn edistämiseksi valtakunnassa ovat sallittuja. Mutta ilmeisesti pyörät ovat jo sen verran erikoistavaraa, ettei "tavalliset" ihmiset osaa enää tunnistaa laatua sekundasta. Hyvä runko voi kestää säännöllistä tavallista käyttöä 20 - 30 vuotta, ja jos haarukan leveys, emäputki ja keskiö ovat standardimittaisia, voi uusia osia vaihdella teoriassa loputtomiin - pyörää voi siis päivittää. Näin ollen on mielekästä sijoittaakin siihen hieman enemmän, kunhan runkokoko on alun perinkin oikea.
Toisaalta, pyörävarkaudet ovat ikävä nykyajan ilmiö kaupungeissa. En tiedä miten työmatkapyöräilyn edellytykset (zygän säilytys, kamppeitten vaihto jne.) on hoidettu työpaikoilla keskimäärin, mutta yksi näkökohtahan on että juuri kun on saanut hankittua sen kalliin, nopean, kevyen ja kevyesti liukuvan pyörän, ei sillä voikaan tehdä asiointimatkoja varastamisen pelossa. Tähän pitäisi kehittää kuumeisesti ratkaisuja. Hyvä lukko tietysti auttaa paljon, mutta täysin huolettomana ei voi pyöräänsä jättää mihinkään.