Viestiketju: Vanhojen asuinalueiden uudistaminen

Alunperin kirjoittanut kemkim

Olenko pahasti hakoteillä, kun olen huomannut, että Helsingissä ensisijainen kiinnostuksenkohde on rakentaa uusia alueita.

On helpompaa rakentaa uusia alueita kuin tehdä mitään muutoksia entisillä. Jos joku ihmettelee, miksi meillä on näin ja jossain ulkomailla näytetään, miten räjäytellään elementtislummeja kaupunkiuudistuksen tieltä, niin yksi hyvä selitys on meidän suuri omistusasumisen osuus.

Vaikka ympäristö olisi miten hirveä ja talot rapakunnossa, uudistamiseen ei päästä, kun asukkaat ovat kalliilla maksaneet asuntonsa, eikä sitä voi ottaa heiltä pois maksamatta hintaa, jolla saa uuden asunnon. Vuokrataloissa on toinen tilanne. Kyllin huonokuntoinen rakennus kannattaa ennemmin purkaa kuin remontoida. Ja huono ympäristö voidaan uudistaa houkuttelevammaksi, kun talot saadaan puretuksi.

Asunto-osakeyhtiö on kaupunkikehityksen umpikuja. Jopa pientaloalueet uudistuvat paremmin, koska omakotitalon omistajan kannattaa rakennuttaa uusi rappeutuneen korjaamisen sijaan. Yksi kiitos tälle kehitykselle on siinä, että tontin arvonnousu tekee myös myyjälle mielekkääksi myydä huonokuntoinen rakennus mieluummin purettavaksi kuin asunnoksi.

Antero

Alunperin kirjoittanut Antero Alku

Jos joku ihmettelee, miksi meillä on näin ja jossain ulkomailla näytetään, miten räjäytellään elementtislummeja kaupunkiuudistuksen tieltä,

Mielestäni on todella naiivia pitää näitä kerrostalojen purkuja myönteisenä kaupunkiuudistuksena. Taustalla on yleensä rasistinen asuntopolitiikka, joka on normaalia käytäntöä mm. Ranskassa ja Yhdysvalloissa, tai se, että ko. alueilla ei ole toimivia palveluita, kuten tehokasta joukkoliikennettä. Täsmälleen samanlaiset rakennukset ja asemakaavat ovat toisissa kohteissa samoissa maissa ja kaupungeissa arvostettuja asuntoalueita, jos ne eivät satu esim. olemaan köyhimmälle väestölle osoitettuja asuintaloja.

On hyvin naiivia olettaa, että Suomessa saataisiin ympäristöä parannettua lainkaan purkamalla laajamittaisesti lähiökerrostaloja. Asemakaavallisessa mielessä Suomen 1960-70-luvun kerrostaloalueet ovat pääosin yhtä hyvin tai usein paremmin suunniteltuja kuin mitä nykyisin suomalaiset arkkitehdit ja rakennusliikkeet saavat aikaan, tai mitä niiden voidaan koskaan olettaakaan saavan aikaan. En tarkoita, ettei lähiöitä parempia asuinympäristöjä voisi olla, vaan sitä, että en todellakaan usko, että niiden tilalle tehtäisiin mitään parempaa vaan todennäköisesti paljon huonompaa mm. asuntopohjien ja rakenneratkaisujen suhteen.

Olisi ihan oikeasti terveellisempää pohtia keinoja miten 1960-70-luvun lähiötaloille saataisiin kunnon joukkoliikenne ja muut palvelut kuin luulla niiden purkamisella päästävän yhtään mihinkään.

Alunperin kirjoittanut Mikko Laaksonen

On turhaa väittää että Suomessa lähiöissä esiintyvät sosiaaliset ongelmat johtuvat ensisijaisesti lähiöiden asemakaavoista tai arkkitehtuurista.

En kirjoita sosiaalisista vaan kaupunkirakenteellisista ja rakennusteknisistä sekä rakennusarkkitehtonisista ongelmista.

Kaupunkirakenteellinen tyypillinen elementtiajan lähiöiden ongelma on hierarkinen liikenneverkon rakenne, joka estää järkevän joukkoliikenteen mutta toimii hyvin henkilöautoilla. Tiedän, että elementtikauden alkuajan lähiöihin suunniteltiin vakavasti vielä bussilinjoja, mutta niistä ajoista myös joukkoliikenteen palvelutason (etäisyys, vuoroväli) vaatimukset ovat kasvaneet.

Rakennusteknisiä ongelmia ovat hissittömyys, äänieristykset, ilmastointi ja saniteettitilojen ongelmat. Nämä liittyvät rakennusrunkoon, eikä niitä voi järkevästi korjata kuin uudisrakentamisella. Koska se on halvempaa tai ainoa keino.

Arkkitehtoniset ongelmat on autettavissa julkisivusaneerauksilla ja esim. rakennuksen laajentamisella jolloin ulkovaippaan syntyy samalla eloa. Kaupunkikuvallista eli massoittelun ongelmia ei tällä keinoin kuitenkaan ratkaista.

En pidä sosiaalisia ongelmia näihin asioihin kytkeytyvinä. Itse asiassa pari Helsingin sosiaalista ongelmaa, esim. "Mogadishu aveneue" Vuosaaressa, ovat parasta viime aikojen kaupunkirakennetta. Onko sielläkin sitten ongelmia tai ei, ei ole mitenkään sidoksissa siihen, minkä näköinen ja millä tavalla toimiva alue on.

Antero

Alunperin kirjoittanut Antero Alku

En kirjoita sosiaalisista (...) ongelmista.

Kannattaa kuitenkin tietää, että Yhdysvalloissa, Ranskassa ja Iso-Britanniassa 1970-luvun alusta tehtyjen ja näyttävästi uutisoitujen kerrostalojen purkujen syynä ovat olleet hallitsemattomat sosiaaliset ongelmat. Ne arkkitehtoniset ratkaisut, jotka myötävaikuttivat näihin ongelmiin (15-20 kerrosta korkea rakentaminen, kulku asuntoihin käytäväjärjestelmien kautta) ovat Suomessa hyvin harvinaisia.

Alunperin kirjoittanut Antero Alku

Kaupunkirakenteellinen tyypillinen elementtiajan lähiöiden ongelma on hierarkinen liikenneverkon rakenne, joka estää järkevän joukkoliikenteen mutta toimii hyvin henkilöautoilla.

Liioittelet tässä nyt tätä ongelmaa.

Ongelma voidaan ratkaista toteuttamalla omalla kaistallaan hierarkkisesta rakenteesta riippumatta kulkeva joukkoliikenne, esimerkiksi pikaraitiotie tai bussikatu. Suomesta hyviä esimerkkejä ovat Bussi-Jokeri sekä Kuopion Särkiniemen joukkoliikennekatu sekä Tommy Gustafssonin diplomityö pikaraitiotiestä Raision keskustassa. Muualta erinomaisia esimerkkejä ovat esimerkiksi Karlsruhen Auen alueen uusi raitiotie, raitiotie Freiburgin Weingarten - lähiössä tai Ranskan lähiöalueiden raitiotiet.

Mistä tahansa lähiöasemakaavassa löytyy omalla kaistalla kulkevan raitiotien toteuttamiseen tarvittava 7 m ura. Jos tulee ahdas paikka, voidaan toteuttaa yksiraiteinen pätkä.

Alunperin kirjoittanut Antero Alku

Rakennusteknisiä ongelmia ovat hissittömyys, äänieristykset, ilmastointi ja saniteettitilojen ongelmat. Nämä liittyvät rakennusrunkoon, eikä niitä voi järkevästi korjata kuin uudisrakentamisella.

Sanoo kuka? Rakennusteollisuuden myyntimies?

Hissittömyys koskee vain 3-4 kerroksia lähiötaloja, joiden osuus toki vaihtelee kaupungeittain ja alueittain. Näissä hissin rakentamisen vaikeus riippuu porraskäytävän ratkaisusta - joissakin muutos on helppoa ja valmiiksi suunniteltu mahdollisuus, toisaalla joudutaan kalliimpiin ratkaisuihin. Rakennusrungon purkamista ei hissin puutteen vuoksi tarvita koskaan.

Kylpyhuoneen uudelleenrakentaminen ei ole maailman suurin urakka.

Talotekniikan uudistaminen ei edellytä rakennusrungon purkua.

Äänieristys on vaikein ongelma. Se lienee kuitenkin kovin suhteellinen ongelma. Itse en ole yöpynyt sellaisessa kerrostalossa, jossa sisäinen ääneneristys olisi ollut täysin toivoton.

Alunperin kirjoittanut Mikko Laaksonen

Liioittelet tässä nyt tätä ongelmaa.

Ongelmia voinee liioitella tai vähätellä.

Pyrin näkemään asioita kokonaisuuksina. Yksittäinen ongelma ei perustele radikaaleja ratkaisuja, mutta kun monta ongelmaa esiintyy samanaikaisesti, on turha paikkailla vikoja. Se tulee kalliiksi, ja kuitenkin lopputulos on kompromissien yhdistelmä.

Alunperin kirjoittanut Mikko Laaksonen

Sanoo kuka? Rakennusteollisuuden myyntimies?

... tai saneerausteollisuuden myyntimies.

Kaikkea rakentamisen tekniikkaan liittyvää on mukava myydä korjausrakentamisena, koska se on aina kalliimpaa kuin uuden rakentaminen.

En pidä omaa kokemusta tilastollisesti perusteltuna, mutta oma kokemus auttaa ymmärtämään, kun itse pääsee näkemään. 1900-luvun alussa rakennetun kerrostalon korjaaminen on sekä mielekkäämpää (rakennusrunko sisältää suuria huoneita ja muita tiloja) että helpompaa (rakennus on jo alun perin tehty samoin menetelmin kuin korjausrakentaminenkin on tehtävä). Elementtirakennus on jo suunniteltu kertakäyttöiseksi ja tilat pieniksi. Esimerkiksi peltielementtirakenteista kylpyhuonetta ei yksittäinen asukas käytännössä voi uusia.

Alunperin kirjoittanut Mikko Laaksonen

Talotekniikan uudistaminen ei edellytä rakennusrungon purkua.

Ei, mutta asunnot, huonealat ja keittiö- sekä kylpyhuoneratkaisut eivät ole muutettavissa. Käytännössä asumisväljyyttä ei voi lisätä.

Jos palataan joukkoliikenteeseen ja toivotaan, että ihmiset haluaisivat asua sellaisessa ympäristössä, jossa joukkoliikenne on realistinen mahdollisuus, tulee tarjota parempaa kuin se, minkä vaihtoehtona hakeudutaan kehyskuntien omakotipelloille. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että tiivis ja kerrostalomainen asuminen tarjoaa niitä asioita, jotka houkuttelevat omakotitaloissa, mutta ilman omakotitaloon liittyviä haittoja.

Vaikka kuinka kehutaan elementtikauden lähiöitä, kylmä tosiasia on, etteivät ne ole kilpailukykyisiä asumiselle vanhoissa keskustoissa tai haja-asutuksen pientaloissa. Elementtilähiöissä asutaan, koska kohtuuhintaisesta asumisesta ylipäätään on pulaa. Asuntopula on kuitenkin asuntokauppiaiden etu, ja kerrostalorakentamisen ainoa kilpailija on omakotirakentaminen haja-alueille.

Pidän myös historian logiikan kannalta kestämättömänä ajatusta siitä, että kaupunkisaneeraus tulisi kieltää. Kaupunkisaneerausta on tehty koko ihmiskunnan historian ajan. Elementtikauden kaupunkirakentaminenko olisi yhtäkkiä ylivertaisempaa kuin kaikki muu niin, että siihen ei saa kajota, vaikka kaikkeen muuhun on kajottu.

Olen sitä mieltä, että nykyään on sekä taitoa että halua tehdä elementtikauden lähiöitä parempaa kaupunkirakentamista ja myös autottoman elämän mukaisesti. Mutta jos kaupunkisaneeraukseen suhtaudutaan yksiselitteisen kielteisesti, laadukasta asumista ei ole mahdollista sijoittaa kuin kauas, mitä sitten taas moititaan.

Pidän parempana sitä, että asia hoidetaan hallitusti kuin että annetaan asioiden ajautua johonkin ratkaisuun. Yksi skenario on sellainen, että huonot lähiöt ajautuvat rappiolle. Tähän liittyy todennäköisimmin myös sosiaalisia ongelmia. Ja sitten joudutaan vaikeisiin ja kalliisiin ratkaisuihin, koska ongelmien on annettu pahentua.

Antero

Alunperin kirjoittanut Antero Alku

Pidän myös historian logiikan kannalta kestämättömänä ajatusta siitä, että kaupunkisaneeraus tulisi kieltää.

En ole tässä kieltämässä kaupunkisaneerausta. En vain pidä järkevänä ajatuksena sitä, että suurta määrää asuntokantaa lähdettäisiin lähtökohtaisesti purkamaan, kun alueiden korjauksella ja täydennysrakentamisella saavutetaan samat edut oleellisesti pienemmin kustannuksin.

Lähiöiden poistava saneeraus olisi taloudellisesti järkevää ainoastaan, jos niiden tilalle saataisiin niin paljon tehokkaampaa rakentamista, että sillä katetaan purkamisen kulut eli kokonaisten asuntoyhtiöiden lunastaminen. Oma peukalosääntöni on se, että jotta purkava saneeraus on kannattavaa, pitää tilalle voida rakentaa 2-4 kertaa niin suuri rakennusoikeus. Lisärakentamiseen on kyllä Helsingin seudullakin paljon täydennysrakentamismahdollisuuksia.

Joukkoliikenteen järjestämisen kannalta kerrostalolähiöt eivät ole todellinen ongelma. Niiden asukastiheys on täysin riittävä tehokkaan joukkoliikenteen ja lähipalveluiden järjestämiseen. Joukkoliikennettä uudistettaessa sille voidaan tehdä omat reitit. Se, että lähiöt tehtiin autoilua edistävin kaavoitusperiaattein, ei estä tällä hetkellä toteuttamasta niihin vetovoimaista joukkoliikennettä.

Monella on kova tarve myös kiistää se, että monet suomalaiset viihtyvät edullisissa kerrostalolähiöasunnoissaan ja nauttivat niissä erityisesti luonnonläheisyydestä. Lähiökerrostaloissa on myös monia huomattavia etuja esimerkiksi verrattuna omakotitaloihin pellolla - mm. keskitetyt palvelut ja luonnonläheisyys. Edullinen asuminen on myös arvo.

On eri asia, että tällä hetkellä ei olisi järkevää toteuttaa kerrostalolähiöitä samoilla periaatteilla, joilla niitä on rakennettu 1960-luvulta tähän päivään. Tärkeämpi kritiikin kärki olisi arvostella myös sitä, että alueita kaavoitetaan täsmälleen samoin periaattein myös tänään. Nähdessäni tämän päivän asuntorakentamista, minun on mahdotonta olettaa, että jos lähiöitä lähdettäisiin laajasti poistavasti saneeraamaan, niiden tilalle tulisi mitään kestävämpää kuin ehkä 10-20% tapauksista.

Alunperin kirjoittanut Mikko Laaksonen

Nähdessäni tämän päivän asuntorakentamista, minun on mahdotonta olettaa, että jos lähiöitä lähdettäisiin laajasti poistavasti saneeraamaan, niiden tilalle tulisi mitään kestävämpää kuin ehkä 10-20% tapauksista.

Olen seurannut Helsingin kaavoitusta hyvin läheltä vuoden 2005 alusta kaupunkisuunittelulautakunnan jäsenenä, enkä ole kohdannut yhtään uuden alueen kaavoitushanketta, joka olisi elementtikauden kaavoitusperiaatteiden tasolla.

Voi kyllä olla, että olen saanut väärän käsityksen kaavoituksesta koko Suomea ajatellen. Esimerkiksi viime viikolla TV:ssä esillä ollut Rovaniemen keskustan ”kohentamishanke” oli minusta järkyttävä. Elementtipistetaloja lähiömäiseen tapaan Rovaniemen ydinkeskustaan ja alta jyrätään pois laadukasta 1950-luvun arkkitehtuuria. Tällaisessa tapauksessa olen samaa mieltä kuin Mikko L.

Helsingin Eiranranta on minusta samanlaista älyttömyyttä kuin Rovaniemellä, mutta voinkin kehaista, että kaava päätettiinkin ennen minun aikaani.

Alunperin kirjoittanut R.Silfverberg

Olen enemmän Mikon kannalla tässä asiassa. Jos rakennus on teknisesti kunnossa, niin mitä järkeä siinä on purkaa, varsinkaan jos asukkaita riittää.

Mutta jos kaupunginosa ei ole ”kunnossa” eli tarkoituksenmukainen. Rakennetussa ympäristössä on paljon elementtejä, jotka lukkiutuvat rakennusten kokojen ja sijainnin myötä. Kun on synnytetty tiloja, joiden tunnelma on epämiellyttävä tai peräti pelottava, ne eivät maalilla, laatoilla tai valaistuksella parane.

Alunperin kirjoittanut R.Silfverberg

Kysymys on loppujen lopuksi siitä että kuinka paljon maksaa ja kuka sen maksaa. Kaikilla ei ole varaa maksaa luksuksesta.

Itse asiassa hyvä suunnittelu ei maksa mitään. Tai pikemminkin toteutus on halvempaa tai se menee kaupaksi paremmin.

Antero

Alunperin kirjoittanut kemkim

Vielä muuten, jos tältä foorumilta löytyy halukkaita auttamaan Helsingin kaupunkia kehittämään vetovoimaista, tiiviin mittakaavan kerrostaloasumista, hakekaa toki Kuninkaantammen sparrausklubiin! 8 jäsentä valitaan ja klubin jäsenillä on arvatenkin mahdollisuuksia ottaa kantaa esim. joukkoliikenteen järjetämiseen tai lähipalveluihin.

Hyvä Kemkim. Ajattelin itsekin, että täytyy yllyttää foorumilaisia tähän mukaan.

Alunperin kirjoittanut R.Silfverberg

Kuninkaantammessa on nimittäin sekin vika vielä että se on vähän syrjässä ja sinne ei taideta saada raideliikennettä millään keinolla. Mutta luulen että ei meille ihan mitään sellaista kuitenkaan tulla rakentamaan. Meidän arkkitehtimme ja kaupunkirakentamisen asiantuntijat kun ovat sitä mieltä että "miksi pitää väkisin tehdä jotain sellaista joka ei ole suomalaisen rakennusperinteen mukaista".

Kuninkaantammessa eivät vallitse tällaiset asenteet. Osayleiskaavan pohjalla on nimenomaan ollut ajatus ottaa ideoita keskiaikaisesta kaupungista ja viitesuunitelmakuvissa esiintyi jyrkkiä harjakattoja.

Joukkoliikennettä on Kuninkaantammeen suunniteltu, mutta valitettavasti vain parin nykyisen bussilinjan jatkoa. Näin siitä huolimatta, että Kuninkaantammi sijaitsee juuri seudullisen pikaratikan reitillä. Kun kaavaa käsiteltiin, huomautin tietenkin tästä, ja vastauksena esitettiin suunnitelma johtaa raitiotie alueen ali alle tulevan luolaparkin kautta. Minulle jäi pikkuisen sellainen kuva, että ratikan mahdollisuus oli unohtunut alkuvaiheessa ja läpivienti maanpinnalla olisi ollut liian suuri muutos koko ideassa. Silti uskon, että kaavaa tehnyt työryhmä suhtautuu joukkoliikenteeseen positiivisesti.

Antero