- Liittynyt
- 14 Heinäkuu 2005
- Viestit
- 6,016
Vs: Kaupunkiuudistus
Monen mielikuvat betonilähiöistä ovat peräisin juuri tuolta ajalta kun ne rakennettiin tai olivat uusia. Joku kenties asui itse sellaisessa lapsuudessaan tai nuoruudessaan. Myyrmäki näytti varmaan toisenlaiselta 30 vuotta sitten kuin nyt.
Kun asuinalue on parin- kolmenkymmenen vuoden ikäinen, ovat puut kasvaneet jo niin korkeiksi, että peittävät ainakin puolet talojen julkisivuista. Suomalaislähiöissä aika harvoin talot ovat yli 5-kerroksisia. Toki sellaisiakin on jossa ovat järjestään 8-16 kerroksisia, mutta niitä on vai muutama.
Maalausten ja muiden julkisivutoimenpiteiden lisäksi myös asianmukaisilla istutuksilla saadaan asuinalueet näyttämään viihtyisämmiltä.
Ja liikennekin saadaan toimimaan paremmin, jos vain haluja on. Unohdetan nyt kuitenkin ne asiat, vaan puhutaan nimenomaan tästä off-topicista.
Alueen houkuttelevuudelle vaikuttavat paljon myös tietenkin sellaiset asiat kuten eri palvelut niin kaupalliset kuin ei-kaupalliset. Pelkästään sellaisilla seikoilla kuten alueen koululla on suuri merkitys sille, miten houkutteleva jokin asuinalue on. Jos jonkin alueen koululla on huono maine, se maine heijastuu vähitellen koko alueeseen ja päinvastoin. Alueella jolla on paljon palveluja, liikkuu tunnetusti myös "kaikenlaista väkeä" eli sellaisia joita kukaan ei halua maleksimaan kotinsa ikkunan alle, eli elämää kaduilla on myös virastoajan ulkopuolella.
Siksi ei liene epäselvää miksi arvostetuimmat paikat asua ovat sellaiset joissa on hyvin vähän koulu- ja teini-ikäisiä lapsia koko väestöön suhteutettuna, ja joissa on hyvin vähän palveluja itse lähinurkilla, kuten Helsingin perinteiset kalliit kantakaupunginosat, ja vanhat kantakaupungin kylkeen kasvaneet puutarha-esikaupungit? Eli miksi joku Käpylä, jossa talot ovat vanhoja ja asunnot epäkäytännöllisiä, on paljon arvostetumpi paikka asua kuin Malmi? Tai Tapiola arvostetumpi kuin Leppävaara? Tai jokin metsälähiö Tuusulassa arvostetumpi kuin Korson keskusta?
Mikko sivuutti jo tämän problematiikan: Sosiaalisia ongelmia siis löytyy samalla tavalla toteutetuista lähiöistä kuin sellaisista joissa niitä ei ole. Ne johtuvat siis siitä että sosiaalista asuntotuotantoa keskitetään tiettyihin alueisiin. Suomessa sosiaalisella asuntotuotannolla tarkoitetaan etupäässä kaupunkien vuokratalokiinteistöjä, joihin pääsee asumaan sosiaalisin perustein. Suomessa vuokralla-asuvia pidetään muutenkin vähän huonomaineisina, tai vähintään boheemeina.
Tavoiteltavana asumismuotona pidetään omistusasumista, koska toimivaa ja suosittua kohtuuhintaista välimuotoa kalliina pidetyn omistusaumisen ja halvan, sosiaalisesti tuetun vuokralla-asumisen välillä ei oikein ole. Vuokralla asumista yksityisellä on kallista, ja taas asumisoikeusjärjestelmästä, josta minulla on myös kokemusta, täytyy todeta että sekään ei ole mitään muuta kuin vuokralla-asumisen yksi muoto, jossa asukkailla ei ole mitään vaikutusvaltaa kiinteistöä omistavan yhtiön asioihin. Helsingin kaupungissa toimiva HITAS taas on huonosa maineessa, koska sekin on omistusasumista jossa kaikki kiinteistöön liittyvät riskit kantavat asukkaat itse, mutta kaupunki määrää millä hinnalla asuntoja saa myydä, jonka vuoksi HITAS-asuntoja ei tule myyntiin siinä määrin kuin olisi luonnollista, vaan niitä pidetään vuokralla pimeästi.
Lisääksi kaikkia kaupunkiasumismuotojen yllä leijuu sellaisia tummia pilviä kuten mahdolliset tulevat remontit, varsinkin putkisellaiset, pula ammattityövoimasta ja pelko asuntojen hintojen kehityksestä. Jos hinnat nousevat, kärsivät asunnon ostoa havittelevat, jos ne laskevat, kärsivät ne jotka ovat ostaneet kalliimmalla ja joilla on isot lainat.
"Nurmijärvi-ilmiö" on siis jonkinlainen protesti kaupunkiasumisen kaikkia mahdollisia epäkohtia vastaan, ja päätöksissä lähteä pois kaupungista painavat siis vaakakupissa aivan toisenlaiset asiat kuin ovatko päivittäiset työmatkat ja lasten harrastuksiin kuskaaminen ekologista.
Suomessa koko ilmaston lämpenemisasiaan suhtaudutaan aika korkeallakin tasolla hyvin vähättelevästi, ja suorastaan pilkataan heitä jotka arvostelevat suomalaisten toiveita väljästä asumisesta ja autoilusta. Luitte varmaan hesarista sen yleisönosastokirjoituksen jossa vitsailtiin että "sittenkö vasta ollaan tyytyväisiä kun kaikki suomalaiset asuvat yhdessä ainoassa kaupungissa, ja sanomalehtienkin painaminen on lopetettu ympäristösyistä". Ikäänkuin ei olisi kuin kaksi vaihtoehtoa: Slummiutunut kaupunki ja se ihana talo maalla.
Mielestäni kaupunkiasumisella on isot haasteet edessään, mutta tärkeintä olisi tehdä asumisesta tavalliselle perheelle edullisemmaksi tavalla tai toisella,lähinnä rakentamalla lisää uusia asuntoja. Jos kunnollisia asuntoja olisi riittävästi,ei kenenkään olisi pakko asua surkeissa asunnoissa. Ja toisalta, jos jokin asuinalue muuttuu huonomaineiseksi, ei se silti ole syy purkaa se kokonaan, vaan vanhoja rumia elementtitalojakin voidaan käyttää muihin tarkoituksiin, vaikkapa toimistoina tai hotelleina, tai keksiikö juku muu parempia ideoita?
t. Rainer
Anteeksi että kysyn tyhmiä: Mitä taloja on Eiranrannasta jouduttu purkamaan? Jotain varastokoppeja?
Uusi asuinalue vaikuttaa aluksi aina steriililtä ja luotaantyöntävältä, koska siinä ei ole kunnolla mitään istutuksia ja puut ovat vasta istutettuja parimetrisiä taimia.
Monen mielikuvat betonilähiöistä ovat peräisin juuri tuolta ajalta kun ne rakennettiin tai olivat uusia. Joku kenties asui itse sellaisessa lapsuudessaan tai nuoruudessaan. Myyrmäki näytti varmaan toisenlaiselta 30 vuotta sitten kuin nyt.
Kun asuinalue on parin- kolmenkymmenen vuoden ikäinen, ovat puut kasvaneet jo niin korkeiksi, että peittävät ainakin puolet talojen julkisivuista. Suomalaislähiöissä aika harvoin talot ovat yli 5-kerroksisia. Toki sellaisiakin on jossa ovat järjestään 8-16 kerroksisia, mutta niitä on vai muutama.
Maalausten ja muiden julkisivutoimenpiteiden lisäksi myös asianmukaisilla istutuksilla saadaan asuinalueet näyttämään viihtyisämmiltä.
Ja liikennekin saadaan toimimaan paremmin, jos vain haluja on. Unohdetan nyt kuitenkin ne asiat, vaan puhutaan nimenomaan tästä off-topicista.
Alueen houkuttelevuudelle vaikuttavat paljon myös tietenkin sellaiset asiat kuten eri palvelut niin kaupalliset kuin ei-kaupalliset. Pelkästään sellaisilla seikoilla kuten alueen koululla on suuri merkitys sille, miten houkutteleva jokin asuinalue on. Jos jonkin alueen koululla on huono maine, se maine heijastuu vähitellen koko alueeseen ja päinvastoin. Alueella jolla on paljon palveluja, liikkuu tunnetusti myös "kaikenlaista väkeä" eli sellaisia joita kukaan ei halua maleksimaan kotinsa ikkunan alle, eli elämää kaduilla on myös virastoajan ulkopuolella.
Siksi ei liene epäselvää miksi arvostetuimmat paikat asua ovat sellaiset joissa on hyvin vähän koulu- ja teini-ikäisiä lapsia koko väestöön suhteutettuna, ja joissa on hyvin vähän palveluja itse lähinurkilla, kuten Helsingin perinteiset kalliit kantakaupunginosat, ja vanhat kantakaupungin kylkeen kasvaneet puutarha-esikaupungit? Eli miksi joku Käpylä, jossa talot ovat vanhoja ja asunnot epäkäytännöllisiä, on paljon arvostetumpi paikka asua kuin Malmi? Tai Tapiola arvostetumpi kuin Leppävaara? Tai jokin metsälähiö Tuusulassa arvostetumpi kuin Korson keskusta?
Mikko sivuutti jo tämän problematiikan: Sosiaalisia ongelmia siis löytyy samalla tavalla toteutetuista lähiöistä kuin sellaisista joissa niitä ei ole. Ne johtuvat siis siitä että sosiaalista asuntotuotantoa keskitetään tiettyihin alueisiin. Suomessa sosiaalisella asuntotuotannolla tarkoitetaan etupäässä kaupunkien vuokratalokiinteistöjä, joihin pääsee asumaan sosiaalisin perustein. Suomessa vuokralla-asuvia pidetään muutenkin vähän huonomaineisina, tai vähintään boheemeina.
Tavoiteltavana asumismuotona pidetään omistusasumista, koska toimivaa ja suosittua kohtuuhintaista välimuotoa kalliina pidetyn omistusaumisen ja halvan, sosiaalisesti tuetun vuokralla-asumisen välillä ei oikein ole. Vuokralla asumista yksityisellä on kallista, ja taas asumisoikeusjärjestelmästä, josta minulla on myös kokemusta, täytyy todeta että sekään ei ole mitään muuta kuin vuokralla-asumisen yksi muoto, jossa asukkailla ei ole mitään vaikutusvaltaa kiinteistöä omistavan yhtiön asioihin. Helsingin kaupungissa toimiva HITAS taas on huonosa maineessa, koska sekin on omistusasumista jossa kaikki kiinteistöön liittyvät riskit kantavat asukkaat itse, mutta kaupunki määrää millä hinnalla asuntoja saa myydä, jonka vuoksi HITAS-asuntoja ei tule myyntiin siinä määrin kuin olisi luonnollista, vaan niitä pidetään vuokralla pimeästi.
Lisääksi kaikkia kaupunkiasumismuotojen yllä leijuu sellaisia tummia pilviä kuten mahdolliset tulevat remontit, varsinkin putkisellaiset, pula ammattityövoimasta ja pelko asuntojen hintojen kehityksestä. Jos hinnat nousevat, kärsivät asunnon ostoa havittelevat, jos ne laskevat, kärsivät ne jotka ovat ostaneet kalliimmalla ja joilla on isot lainat.
"Nurmijärvi-ilmiö" on siis jonkinlainen protesti kaupunkiasumisen kaikkia mahdollisia epäkohtia vastaan, ja päätöksissä lähteä pois kaupungista painavat siis vaakakupissa aivan toisenlaiset asiat kuin ovatko päivittäiset työmatkat ja lasten harrastuksiin kuskaaminen ekologista.
Suomessa koko ilmaston lämpenemisasiaan suhtaudutaan aika korkeallakin tasolla hyvin vähättelevästi, ja suorastaan pilkataan heitä jotka arvostelevat suomalaisten toiveita väljästä asumisesta ja autoilusta. Luitte varmaan hesarista sen yleisönosastokirjoituksen jossa vitsailtiin että "sittenkö vasta ollaan tyytyväisiä kun kaikki suomalaiset asuvat yhdessä ainoassa kaupungissa, ja sanomalehtienkin painaminen on lopetettu ympäristösyistä". Ikäänkuin ei olisi kuin kaksi vaihtoehtoa: Slummiutunut kaupunki ja se ihana talo maalla.
Mielestäni kaupunkiasumisella on isot haasteet edessään, mutta tärkeintä olisi tehdä asumisesta tavalliselle perheelle edullisemmaksi tavalla tai toisella,lähinnä rakentamalla lisää uusia asuntoja. Jos kunnollisia asuntoja olisi riittävästi,ei kenenkään olisi pakko asua surkeissa asunnoissa. Ja toisalta, jos jokin asuinalue muuttuu huonomaineiseksi, ei se silti ole syy purkaa se kokonaan, vaan vanhoja rumia elementtitalojakin voidaan käyttää muihin tarkoituksiin, vaikkapa toimistoina tai hotelleina, tai keksiikö juku muu parempia ideoita?
t. Rainer
