Viestiketju: Vanhojen asuinalueiden uudistaminen

Ajattelin vetää hivenen yhteen niitä ajatuksia, jota tämä sivupolku modernistisen arkkitehtuurin suojeluun on tuonut liittyen ketjun alkuperäiseen aiheeseen eli siihen, miten vanhoja modernistisia asuntoalueita tulisi uudistaa.

Näin pääsemme lähemmäs myös foorumin aihetta sitä kautta, kuuluuko modernististen asuntoalueiden poistava saneeraus joukkoliikenteen edistämisen työkaluvalikoimaan.

Modernistisen arkkitehtuurin ymmärtäjien koulukunta:

- Modernistisen arkkitehtuurin merkittävissä kohteissa on sellaisia kulttuurihistoriallisia arvoja, että nykyisten lakien mukaan rakennukset on säilytettävä. Nämä arvot ovat tieteellisesti todistettavissa.
- Modernistisessa arkkitehtuurissa on yleensä myönteisiä käyttöarvoja, joten rakennusten säilyttämiseen on yleensä taloudelliset perusteet
- Modernististen rakennusten purkaminen johtaisi pääsääntöisesti suuriin taloudellisiin tappioihin. Jos valtio tai kunta päättää purkamisesta, tulisi tappiot korvata omistajille.
- Rakennusten purkaminen on mahdollista silloin, kun rakennukset eivät ole teknisesti korjauskelpoisia, niille ei ole luontevaa käyttötarkoitusta ja niillä ei ole merkittäviä kulttuurihistoriallisia arvoja.
- Edellä mainitusta seuraten: modernististen asuntoalueiden ja rakennusten laajamittainen purkaminen ei ole taloudellisesti tai kulttuurihistoriallisesti perusteltu keino kehittää kaupunkirakennetta.

Modernistisen arkkitehtuurin vastustajien koulukunta:

- Modernistisessa arkkitehtuurissa on vain harvoin sellaisia kulttuurihistoriallisia arvoja, joiden vuoksi rakennukset tulisi säilyttää. Arvot ovat ensisijaisesti mielipidekysymys.
- Modernistista arkkitehtuuria edeltäneet arkkitehtuurin, kuten 1800-luvun kertaustyylit, jugend ja 1920-luvun klassismi ovat esteettisesti ja moraalisesti modernistista arkkitehtuuria parempia ja niitä edustaneita rakennuksia tulisi palauttaa kun modernistiset rakennukset on purettu.
- Modernistiset rakennukset ovat usein nykyisiin tarpeisiin soveltumattomia ja huonokuntoisia. Siksi niiden purkamisesta ei aiheudu mainittavia taloudellisia tappioita. Siksi rakennuksia voidaan päättää purkaa kaupunkikuvan kaunistamiseksi tai kaupunkirakenteen parantamiseksi.
- Tällä hetkellä voidaan tehdä modernistisia oleellisesti parempia rakennuksia.

Yhteistä pohjaa on lähinnä toteamus, että kaupungissa on vajaakäyttöisiä alueita, joita voidaan uudistaa.

Alunperin kirjoittanut Mikko Laaksonen

Ajattelin vetää hivenen yhteen niitä ajatuksia, jota tämä sivupolku modernistisen arkkitehtuurin suojeluun on tuonut liittyen ketjun alkuperäiseen aiheeseen eli siihen, miten vanhoja modernistisia asuntoalueita tulisi uudistaa.

Minusta yhteenvedossa oli nyt perusvika sikäli, ettei mielestäni keskustelu ole jakautunut pelkästään modernismin perusteella.

En pidä itseäni modernsimin vihaajana tai kannattajana, vaikka sanonkin monien modernistien rakennusten olevan rumia tai - kuten näissä esimerkkitaloissa Enso ja Makkara - niissä esiintyy mittakaava- ja sijoitteluvirheitä. Olen nähnyt paljon mukavan näköisiä funkkistaloja. Ja jos vielä pääsen rakennuttamaan itselleni talon, en halua talopakettitehtaiden kansallisromantiikan plagiointia vaan tämän ajan arkkitehtuuria mielellään muutamilla funkkisvaikutteilla.

Minun lähtökohtani on, ettei modernismia tule asettaa erikoisasemaan muiden tyylilajien ja kaupunkisuunnittelun filosofioiden kanssa. Erikoisasema voidaan asettaa siten, että vertaillaan eri ideologioita liikenteen näkökulmasta. Siinä modernismi erottuu vahvasti henkilöautoon sitoutuneena ja saa tässä mielessä erikoisaseman muihin nähden.

Alunperin kirjoittanut Mikko Laaksonen

- Modernistisen arkkitehtuurin merkittävissä kohteissa on sellaisia kulttuurihistoriallisia arvoja, että nykyisten lakien mukaan rakennukset on säilytettävä. Nämä arvot ovat tieteellisesti todistettavissa.
- Modernistisessa arkkitehtuurissa on yleensä myönteisiä käyttöarvoja, joten rakennusten säilyttämiseen on yleensä taloudelliset perusteet
- Modernististen rakennusten purkaminen johtaisi pääsääntöisesti suuriin taloudellisiin tappioihin. Jos valtio tai kunta päättää purkamisesta, tulisi tappiot korvata omistajille.
- Rakennusten purkaminen on mahdollista silloin, kun rakennukset eivät ole teknisesti korjauskelpoisia, niille ei ole luontevaa käyttötarkoitusta ja niillä ei ole merkittäviä kulttuurihistoriallisia arvoja.
- Edellä mainitusta seuraten: modernististen asuntoalueiden ja rakennusten laajamittainen purkaminen ei ole taloudellisesti tai kulttuurihistoriallisesti perusteltu keino kehittää kaupunkirakennetta.

Miltäs tämä tuntuu kirjoitettuna näin:

- Kaikkien tyylisuuntien arkkitehtuurin merkittävissä kohteissa on sellaisia kulttuurihistoriallisia arvoja, että nykyisten lakien mukaan rakennukset on säilytettävä. Nämä arvot ovat tieteellisesti todistettavissa.
- Kaikkien tyylisuuntien arkkitehtuurissa on yleensä myönteisiä käyttöarvoja, joten rakennusten säilyttämiseen on yleensä taloudelliset perusteet
- Kaikkien tyylisuuntien rakennusten purkaminen johtaisi pääsääntöisesti suuriin taloudellisiin tappioihin. Jos valtio tai kunta päättää purkamisesta, tulisi tappiot korvata omistajille.
- Rakennusten purkaminen on mahdollista silloin, kun rakennukset eivät ole teknisesti korjauskelpoisia, niille ei ole luontevaa käyttötarkoitusta ja niillä ei ole merkittäviä kulttuurihistoriallisia arvoja.
- Edellä mainitusta seuraten: Kaikkien tyylisuuntien asuntoalueiden ja rakennusten laajamittainen purkaminen ei ole taloudellisesti tai kulttuurihistoriallisesti perusteltu keino kehittää kaupunkirakennetta.

Onko yllä olevassa listassa jokin asia väärin?

Tahdon siis tällä ilmentää sitä, että lista kirjoitettuna modernismille kohottaa sen tyylisuuntana yli muiden ikään kuin vain modernismissa olisi hyvää ja säilyttämisen arvoista.

Siksi voin hyvin kuvitella, että modernistit olisivat voineet kirjoittaa 1960-luvulla teesinsä, joilla oikeuttivat kaikenlaisen purkamisen ja kaupunkisaneerauksen. Ne teesit olisivat voineet kuulua näin:

- Aiempien tyylisuuntien arkkitehtuurissa on vain harvoin sellaisia kulttuurihistoriallisia arvoja, joiden vuoksi rakennukset tulisi säilyttää. Arvot ovat ensisijaisesti mielipidekysymys.
- Modernistista arkkitehtuuria edeltäneen arkkitehtuurin, kuten 1800-luvun kertaustyylit, jugend ja 1920-luvun klassismi ovat esteettisesti ja moraalisesti modernistista arkkitehtuuria huonompia ja niitä edustaneita rakennuksia ei tulisi palauttaa kun aiempien tyylisuuntien rakennukset on purettu.
- Aiempien tyylisuuntien rakennukset ovat usein nykyisiin tarpeisiin soveltumattomia ja huonokuntoisia. Siksi niiden purkamisesta ei aiheudu mainittavia taloudellisia tappioita. Siksi rakennuksia voidaan päättää purkaa kaupunkikuvan kaunistamiseksi tai kaupunkirakenteen parantamiseksi.
- Tällä hetkellä voidaan tehdä aiempia tyylisuuntia oleellisesti parempia rakennuksia.

Tämähän oli siis vain mukaelma Mikon toisesta listasta:

Alunperin kirjoittanut Mikko Laaksonen

- Modernistisessa arkkitehtuurissa on vain harvoin sellaisia kulttuurihistoriallisia arvoja, joiden vuoksi rakennukset tulisi säilyttää. Arvot ovat ensisijaisesti mielipidekysymys. jne...

Aloitin keskustelun rakentamisen tekniikasta, en arkkitehtuurista. Ja lähtökohtanani oli rakennusten kunto sekä se, miten ne vastaavat nykyistä kysyntää. Ei minusta elementtirakennustekniikka edusta mitään arkkitehtuurin tyyliä, jota siksi olisin tuomitsemassa.

Sama koskee asemakaavoja. Meidän kaavoitusjärjestelmämme perustana on modernismin idea toimintojen erityttämisestä ja hajauttamisesta. Se ehkä ohjaa mutta ei pakota rakentamaan autokaupunkia. Se, että autokaupunkia on tehty sattuu sopimaan modernismin ideaan, mutta tuskinpa kukaan rinnastaa keskiverto aluerakennusarkkitehtuuria muutamiin arvostettuihin Aallon modernismin hengessä tekemiin kaavoihin.

Siis en hyväksy modernismin asettamista eri asemaan muiden tyylien kanssa, niinkuin minusta modernismin puolustajat usein tekevät.

En myöskään halua asettaa taloudellisia arvoja kaikkien muiden arvojen edelle, mihin modernismin puolustajienkin on helppo vedota nyt, kun taloudellista arvoa ei enää säädelläkään antamalla kaikkialla olemassa olevaa rakennuskantaa suurempia rakennusoikeuksia.

Kaupunkien historiassahan uudet rakennukset ovat aina syntyneet ja johtaneet vanhojen purkamiseen siksi, että on pystytty teknisesti tai hallinnollisesti rakentamaan enemmän kerrosalaa kuin vanhassa rakennuksessa. Tällöin taloudelliset arvot ovat jyränneet kaikki muut arvot.

Itse haluan voida asettaa muita arvoja taloudellisten arvojen edelle, enkä hyväksy ajatusta, ettei niin missään tapauksessa saa tehdä. Ja kun kaupunkikuvallinen arvo asetetaan taloudellisen arvon edelle, modernismia edustava tyylisuunta tai nimekäs arkkitehti eivät voi myöskään olla pyhiä arvoja yli muiden, jos kaupunkikuvallinen arvo edellyttää kenen hyvänsä piirtämän modernistisen rakennuksen purkua.

Samalla tavalla haluan pitää avoimena asemakaavan toiminnallisen arvon. Vanhojen keskustojen toimiminen autoilun kanssa oli mahdotonta ja useissa maailman kaupungeissa purettiin surutta, jotta tehtiin tilaa autokaupungille. Se tehtiin aikansa arvojen hengessä, ei taloudellisella perusteella. Sillä siellä, missä moiseen ei ollut varaa, sellaista ei tehty. Jos Helsinki olisi edennyt Smith-Polvisen suunnitelman kanssa keskustassa, esim. Liisankadun eteläinen korttelirivi olisi purettu. Uusi rakennusoikeus olisi ollut nolla, kun paikalle tulee moottoritie.

En näe mitään syytä sulkea pois mahdollisuutta tehdä tilaa joukkoliikenteelle tarvittaessa rakennuksia purkamalla. Se on kuitenkin halvempaa (siis ostaa rakennus omistajiltaan käypään hintaan) kuin rakentaa maanalaista. Jos siten saadan parempaa joukkoliikennettä kuin sijoittamalla joukkoliikenne etäälle, jossa on sopiva paikka pääkadulle, ei joukkoliikenteelle, näin tulee tehdä. Perusteena voivat olla arvot - kuten ovat olleet autoilun voittokulullekin - mutta ehkäpä tällainen tulevaisuudessa osataan perustella jopa rahanakin, kuten on keksitty perustella autoteiden rakentaminenkin.

Antero

Alunperin kirjoittanut Mikko Laaksonen

Näin pääsemme lähemmäs myös foorumin aihetta sitä kautta, kuuluuko modernististen asuntoalueiden poistava saneeraus joukkoliikenteen edistämisen työkaluvalikoimaan.

[...]

Yhteistä pohjaa on lähinnä toteamus, että kaupungissa on vajaakäyttöisiä alueita, joita voidaan uudistaa.

No niin, kun tällainen viesti tuli pitkästä aikaa niin saan minäkin pääni auki.

Ainakin Tampereella on ihan oikeasti vajaakäyttöisiä asuinalueita, jotka osittain saneeraamalla (uudella, suuremman rakennusoikeuden kaavalla) voisi saada huomattavasti nykyistä parempaa kaupunkiympäristöä. Esimerkiksi Amurin kaupunginosa kilometrin päässä Keskustorilta on rakennettu lähiörakentamisen massoittelulla, eli keskelle tonttia on pääsääntöisesti rakennettu joko korkea(hko) pistetalo tai kolmikerroksinen "laatikko", pysäköinti on tontin piha-alueella.

Amurin pistetalot mm. Näsijärvenkadun varrelta ja muut korkeammat, kaupunkimaiset talot säilyttäisin taloudellisista ja osin myös kaupunkikuvallisista arvoista (korkeat tornit luovat ryhdikkyyttä), mutta matalien kerrostalojen päälle oikeasti olisin valmis kaavoittamaan "negatiivisesti", eli 4-6-kerroksisia kerrostaloja osittain tai kokonaan umpikorttelimaisesti, jolloin siis uudisrakennus rakentuisi tontilla sille osalle, joka nyt on piha-alueena. Sisäpiha on nähdäkseni lastenkin kannalta turvallisempi, kun pihalta on vain rajattu määrä uloskäytäviä. Näiden korttelien saneeraus olisi luultavimmin taloudellisesti (sekä yhdyskunta- että rakennustaloudellisesti) kannattavaa, etenkin ottaen huomioon alueen keskeisen sijainnin.

Esimerkkini hahmottuu ehkä paremmin ilmakuvasta: http://www.tampere.fi/ytoteto/kartta...6821303&px=1.0 (aukeavasta kartta-appletista Kartat / Viistoilmakuvia), tornitalot näkyvät kuvan yläosassa, keskellä kuvaa ylhäältä alas kuvaa halkoo Kortelahdenkatu, jonka länsipuolella on näitä "matalia lähiökerrostaloja". Itäpuolella on tiiviimmin rakennettuja kantakaupungin kerrostaloja, jotka olisin säilyttämässä. Koko Amurin kaupunginosa oli ennen 1960-lukua puutalokorttelikokonaisuus.

Alunperin kirjoittanut Antero Alku

Ja jos vielä pääsen rakennuttamaan itselleni talon, en halua talopakettitehtaiden kansallisromantiikan plagiointia vaan tämän ajan arkkitehtuuria mielellään muutamilla funkkisvaikutteilla.

Mitkä talopakettitehtaat tarjoavat kansallisromantiikkaa? Itse olen nähnyt vain lähinnä "kartano-tyyliä". Jos oikeasti jokin pientalorakennusliike pitäisi valikoimissaan vaikkapa uusjugendia, olisin erittäin innostunut!

Alunperin kirjoittanut ultrix

Mitkä talopakettitehtaat tarjoavat kansallisromantiikkaa? Itse olen nähnyt vain lähinnä "kartano-tyyliä". Jos oikeasti jokin pientalorakennusliike pitäisi valikoimissaan vaikkapa uusjugendia, olisin erittäin innostunut!

Ei uusjugendia, vaan jotain "nikkarityyliä". Eli niitä "punainen tupa ja perunamaa" -näköisiä puupintaisia rakennuksia tarkoitan. Minusta suomalainen maalaistalo ja sen pihapiiri ovat ihan jees. Mutta kun niitä päärakennuksia vähän pienennettyinä on kymmeniä vierekkäin samalla savipellolla, niin alkaa tympiä

Alunperin kirjoittanut ultrix

Esimerkkini hahmottuu ehkä paremmin ilmakuvasta: http://www.tampere.fi/ytoteto/kartta...6821303&px=1.0 (aukeavasta kartta-appletista Kartat / Viistoilmakuvia), tornitalot näkyvät kuvan yläosassa, keskellä kuvaa ylhäältä alas kuvaa halkoo Kortelahdenkatu, jonka länsipuolella on näitä "matalia lähiökerrostaloja". Itäpuolella on tiiviimmin rakennettuja kantakaupungin kerrostaloja, jotka olisin säilyttämässä. Koko Amurin kaupunginosa oli ennen 1960-lukua puutalokorttelikokonaisuus.

Siinä on rinnan kaksi korttelia, joista toisessa taitaa olla 3-kertainen tehokkuus. Näkyy muuttuneen Kortelahden kadun ylityksessä myös käsitys siitä, mihin ilmansuuntaan lamellitalon julkisivun kuuluu olla.

Onkohan länsipuolen korttelissa ollut rakennusvaiheessa sisäinen raideliikenne? Eli keskellä torninosturin raide siten, että sama nosturi on hoitanut kahden talon elementtien nostelun yhdeltä seisomalta. Minusta länsitontti ei tarjoa mitään etua tiiviimpään itätonttiin asukkaan kannalta. Pitkä länsikortteli on lähes kauttaaltaan asfaltoitu ja pihanäkymä lienee pelkkää pysäköintiä.

Antero

En ole nyt ihan samaa mieltä tuosta Amurin purkamisesta. Parempi kohde täydennysrakentamiselle olisi Tammela. Varsinkin rautatien ja Tammelan puistokadun väli on hyvin ankeaa aluetta. Rakennukset edustavat pääosin harmaata lähiöarkkitehtuuria ja niiden välissä on suuria parkkialueita. Vanhempia kivitaloja, selkeästi umpikorttelin osaksi tarkoitettuja, ei ole otettu lainkaan huomioon vaan ne ovat irrallaan uudemmista rakennuksista. On ajateltu luultavasti, että ne puretaan kuitenkin pian.

Nykyisten talojen välissä ja parkkipaikoilla olisi tilaa kymmenille uusille kerrostaloille ja kaupunkirivitaloille. Autot laitettaisiin maan alle parkkihalleihin ja nykyiset talot saneerattaisiin.

Voi vain kuvitella millainen melu nousisi, jos julkisuudessa kerrottaisiin, että Tammelaa aletaan tiivistää. Ihmisten mielissä kun se on hyvin tehokkaasti rakennettu, sillä ovathan talot ”korkeita”. Alueen hajanaisuuden ja tehottoman rakentamistavan huomaa parhaiten ilmakuvissa. Asukkaille pitäisi näyttää, että ympäristö ei huonone, vaikka parkkialueiden tilalle tulisi puistomaisia sisäpihoja.

Ihmiset pelkäävät yleensä näköalojen menettämistä. Ongelmaa voidaan helpottaa oikeanlaisella suunnittelulla. Esim. niin, että talot olisivat pitkissä vaihtelevankorkuisissa ketjuissa, eikä näitä perinteisiä kahden tai kolmen rappukäytävän irrallisia lamelleja.

Minun puolestani läntisen Tammelankin voisi saneerata kantakaupunkityyppiseksi, rautatieaseman lähellä kuitenkin maan arvo on korkea ja vain nousemassa.

Nostin Amurin esiin lähinnä siksi, että se on räikeä esimerkki lähiörakentamisesta keskusta-alueella.

Alunperin kirjoittanut kemkim

...alueille voi käydä kuten Porissa on käynyt Sampolan lähiölle.

Toisaalta Sampolan bussilinja (linja nro 6) on ainoa, jossa on matkustajiakin - Mäntyluodon perusyhteyden (30M, 31) ohella. Karrikoiden ilmaistuna ilman Sampolaa Porissa ei taitaisi kouluaikojen ulkopuolella liikkua kaupunkibusseja oikeastaan ollenkaan (paitsi yhteys kaupungilta Pihlavan kautta Meri-Poriin ja ehkäpä harva liikenne esim. Pormestarinluotoon). Pormestarinluodonkin ongelmat ovat osaksi samoja kuin Sampolan, joukkoliikenteen kannalta Porkan ongelma on pikemminkin "liian läheinen sijainti keskustaan".

Ennen kuin kukaan aloittaa selittelyn siitä, että Porissa matkustajia ei ole surkean tarjonnan takia, totean että 1970-luvulla ja jopa 1980-luvun alussa miltei kaikille suunnille pääsi bussilla noin neljä kertaa tunnissa, jonnekin - esim. Käppärään - vielä useammin. Ensin vähenivät matkustajat, sitten lipputulot ja lopulta bussitarjontakin. Sampolan linja on ainoa, jolla on vielä nykyäänkin talviarkisin 20 minuutin vuoroväli. Useilla muilla linjoilla vuoroväli on 30 - 60 minuuttia.

Alunperin kirjoittanut kemkim

Jos kysyntää on sekä Meri-Porissa, että Sampolassa, voitaisiin kenties perustaa runkolinja tälle välille? Nehän ovat kumpikin kaupungin vastakkaisilla puolilla ja Porissa ruuhkat tuskin hidastaisivat Helsingin tapaan liikennettä. Runkolinjallehan voitaisiin laittaa Jokeri-bussien tyylisiä laadukkaita busseja ja vuorovälikin saataisiin jo alusta alkaen hyväksi. Aikanaan sitten sen voisi muuttaa pikaratikaksi, jos tarpeen. Runkolinja palvelisi keskustaa laajalla alueella, jos se ajettaisiin Itsenäisyydenkadun ja Maantiekadun kautta tai vastaavaa reittiä. Jos Sampolasta ajettaisiin ensin rautatieasemalle, saataisiin kelvollinen yhteys rautatieasemalta linja-autoasemalle ja keskustaankin toteutettua.

Tällä hetkellä Sampolan linja on heiluri Musan kanssa eli Musa - Kauppatori - Sampola. Musa on kuitenkin hiljaisempi (ja pientalovaltaisempi) kuin Sampola. Olen itsekin miettinyt heiluriraitiotietä välillä Musa - keskusta - Mäntyluoto. Sen yksi haara voisi kyllä mennä Pormestarinluotoonkin. Yhteys käyttäisi luonnollisesti pitkältä matkaa Mäntyluodon satamarataa.

Alunperin kirjoittanut kemkim

Yllättävää kyllä, jos Porissa on ollut joukkoliikenteen vuorotiheys samaa luokkaa kuin Tampereella ja Turussa nykyään, mutta alas olisi tultu noin nopeasti!

1970-luvulla Vähärauman Linja-auto Oy ajoi Vähäraumalle neljä vuoroa tunnissa, joista 00 ja 30 Kauppatorilta lähteneet menivät Vähäraumantien pohjoispuolelle sekä 15 ja 45 lähteneet Tuorsniemeen. Tuorsniemen linja oli heiluri Ruosniemen linjan kanssa (linja 2) ja sitä liikennöitiin yhdessä Porin Liikenne Oy:n kanssa. Porin länsiosia palvelivat myös Pietniemen ja Musan linjat. Musan linja liikkui tuohon aikaan talvella sekin 15 min välein. Käppärään oli lisäksi vielä omakin linja, vaikka sen osia palvelivat kaikki edellä selostetut linjat + Mäntyluodon suunnan liikenne. Ennen oli busseissa matkustajia ja liikenteen hoitaminen oli mielekästä. Myös Itä-Poriin oli aikanaan vahva liikenne, siitä vastasi pääasiassa Porin Linja-Auto Oy. Pormestarinluotoon taisi olla 15 min liikenne jopa 1990-luvun puoleenväliin saakka. Liikenteestä vastasi Lyttylän Liikenne Oy.

Alunperin kirjoittanut kemkim

Yllättävää kyllä, jos Porissa on ollut joukkoliikenteen vuorotiheys samaa luokkaa kuin Tampereella ja Turussa nykyään, mutta alas olisi tultu noin nopeasti!

Lainaus sivulta: http://jlf.fi/f27/174-johdinautot/index6.html#post36385

Alunperin kirjoittanut Multsun poika

Tampereen rollikkalinjat ennen muuta Härmälään ja Sammonkadulle olivat todella raskaan kuormituksen linjoja (matkustajia kummallakin lähes 3 milj/vuosi). Nykyaikana aivan uskomattomia lukuja, kun kumpikaan ei ollut edes mikään heilurilinja, vaan päätepysäkkinä oli Pyynikintori.
Tampereen vilkkaimmat (keskustasta lähtevät) linjat taitavat kerätä nykyään hyvä jos miljoona matkustajaa vuodessa.

Kaikkialla muualla Suomessa paitsi Helsingin seudulla joukkoliikenteen käyttö romahtanut 1970-luvulta. Vain Helsingin seudulla joukkoliikenne on edes jotenkin pitänyt puolensa.

Kuinkahan paljon on merkitystä, ettei missään muualla Suomessa kuin Helsingin seudulla ole investoitu lähiraideliikenteeseen käytännössä mitään 40 vuoteen.

Metroa ja muuta raskasraideliikennettä voi kyllä nykyisten ratkaisuvaihtoehtojen pohjalta arvioida raskaiksi ja joustamattomiksikin, mutta mikäköhän olisi Helsingin seudun paikallisliikenteen tilanne, jos edes raskasraideliikenteeseen ei olisi investoitu. Vielä 1970-luvulla raitiovaunut olivat monien mielestä kuoleva liikenneväline.