Itse näkisin, että nykyisen seudullisen yhteistyön kehittäminen vaatisi merkittäviä muutoksia lainsäädäntöön. Maakunnille pitää antaa itsehallinto, jonka vastuulle siirretään osa nykyisistä valtion tehtävistä ja kunnan tehtävistä. Itsenäisyyden myötä maakunta voisi myöhemmin karsia haluamiaan palveluita, kehittää olemassaolevia tai kehittää ja tarjota uusia palveluja asukkailleen ja alueensa yrityksille. Sopiva kunnan koko olisi muutamissa kymmenissätuhansissa asukkaissa. Luonnollisesti itsehallinto vaatisi oman demokraattisesti valitun hallintoelimen eli maakuntaparlamentin. Tämän jälkeen eduskunnasta tulisi puhtaasti valtakunnallinen hallintoelin, joka valittaisiin ilman alueellista vaalipiirijakoa.
Olen tainnut sitten nolata itseni, kun tämä kuulostaa aika paljon siltä mallilta, jota olen itse monesti täällä kannattanut.
Ainoa mitä mietin on, että eikö pikkukunnan ja maakunnan väliin sitten tarvita mitään suunnilleen todellisen työssäkäyntialueen kattavaa "suurkuntaa"? Jos vertaan Tampereen seudun tilanteeseen, niin Suur-Tampere kattaisi luonnollisesti läheiset naapurikunnat (Ylöjärvi, Nokia, Pirkkala, Lempäälä, Kangasala), mutta sitten kun mennään Orivedelle asti, ei se enää toiminnallisesti kai (tällä hetkellä?) kuulu varsinaisesti Tampereen työssäkäyntialueeseen. Ja Mänttä-Vilppula on taas ihan oma keskuksensa, koska sijaitsee työssäkäyntiä ajatellen ihan liian kaukana Tampereelta. Olisi pienoinen harppaus, jos Pirkanmaan maakunta rupeaisi yhtäkkiä demokraattisesti hallittuna yksikkönä hoitamaan koko alueensa kaikkia julkisia palveluita. Alue on sen verran iso, että harva tuntee sitä kokonaisuutena kovin hyvin ja maanläheisesti. Olisi myös vaara, että Tampere-vetoisessa maakunnassa Tampereen edut jyräisivät kaikkien muiden edut liian vahvasti.
Itse näkisin että maakuntahallinto kuvaillulla tavalla kyllä tarvitaan, mutta se ei silti korvaisi suurkuntia. Suurten kaupunkien ympäryskunnista tulisi tehdä osa suurkuntaa siten että kaupunkiseutua hallinnoidaan rationaalisesti, ja toisaalta pitäisi kehittää hieman erilainen, kenties kevyempi, malli pienten kaupunkien ja maaseutualueiden hallinnointiin.
Tuota ajatusta vaalipiirirajojen poistamisesta eduskuntavaaleissa en ollut vielä kuullutkaan tässä yhteydessä, mutta ihan OK:ltahan tuo kuulostaa. Edellytyksenä tosiaankin on, että maakunnat saavat mahdollisimman itsenäisesti päättää resursseistaan, sekä niiden hankinnasta että käyttämisestä, ja että eduskunnalta poistetaan se rooli, jonka puitteissa se kykenee jakamaan maan eri osiin erilaisia hankkeita ja niiden rahavirtoja. Eduskunnasta pitäisi siis tehdä puhtaasti valtakunnallinen elin.
