Pääkaupunkiseudun kaupunkien yhdistäminen

Tätäkö täällä seudulla halutaan, ison isännän ääntä kun itse vain nokitellaan?
Kun vertaa pk-seutua muuhun maahan, niin hyvinhän täällä on asiat... Muualla Suomessa ei meinata saada 20 000 hengen väestöpohjaa edes terveyspalveluihin, kun täällä helsinkiläiset on sitä mieltä että 600 000 asukasta on liian vähän..

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että meillä pitäisi olla metropolihallinto joka hoitaa alueen yhteisiä asioita sekä paikallishallinto jonka vastuulla olisi paikalliset asiat. Metropolihallinto olisi nykyistä HSL-aluetta jonkin verran laajempi (ainakin Vihti, Nurmijärvi, Tuusula, Järvenpää ja Sipoo nykyisten kuuden kunnan lisäksi). Paikallishallinto voisi toimi esim. Espoon alueella nykyisen aluejaon pohjalta.

Nykyinen lainsäädäntö ei vain taida tällaista hallintomallia mahdollistaa, mutta onhan niitä lakeja ennenkin muutettu.
 
Ja niinhän siinä kävi, että skumpat jäivät saamatta myös meiltä muilta. Hävinneet vedonlyöjät kun ovat hävinneet foorumiltakin skumppaa tarjoamasta.

Tämä (väli)päätös on sikäli hyvin ajoitettu, että nyt on siunattu se, etteivät kunnat saa keskenään mitään aikaiseksi, vaikka valta on kaikissa suurimmissa kunnissa samojen puolueiden käsissä. Parin kuukauden päästä valitaan eduskunta, jolla on valta säätää sopivia lakeja, joilla seudun hallintoa kehitetään.

Sinänsä tilanne ei ole uusi. Historian valossa tämä seutu ei ole kyennyt itse päättämään asioistaan oikein koskaan. Alueliitokset ja yhteistyökuviot ovat tulleet valtion päätöksinä. Ja sama koskee liikennehankkeita. Martinlaakson rata ja Vantaan merkittävä kaupunkikehittäminen tapahtui vasta, kun valtio runnoi asian. Metroa vatvottiin Espooseen 40 vuotta, ja valtion päätöksestä sekin oli kiinni. Vähän vähemmän aikaa ihmeteltiin seuraavaa Vantaan kehittämishanketta, Marjarataa, kunnes valtio sanoi joo. Ja valtion hankkeitahan ovat kehätiet ja kaikki motarit.

Tätäkö täällä seudulla halutaan, ison isännän ääntä kun itse vain nokitellaan?
Samaa minäkin ihmettelen. Vaihtoehdot
1) Ei tehdä mitään, eli leikitään yhteistyötä jossain kuntayhtymissä.
2) Kaupungeilta viedään valta valtiolle joka päättää sitten kaavoituksesta, liikenteestä, veroista, sosiaalitoimet, terveydenhuolloista eli käytännössä melkein kaikesta koska nuo ovat yksi kokonaisuus.
3) Kaupungeilta viedään valta seutuhallinnolle joka valitaan vaaleilla.
4) Kaupunkeja yhdistetään.

3 ja 4 on käytännössä pitkälti sama asia, sitä kaupunki vain sitten kutsutaan metropolihallinnoksi tai joksikin. 4 olisi yksinkertaisempaa esim. lainsäädännöllisesti, 3 tarjoaa taas (periaatteessa) mahdollisuuden rakentaa organisaatiot alusta.

Ongelma on se että avainasemassa on ne ihmiset jotka vastustavat kaikkia neljää vaihtoehtoa, eli nykytila ei käy, mutta siltikin halutaan pitää valta omassa kaupungissa. Tavoiteristiriidoista seuraa aina kaikenlaista hassua.
 
Tätäkö täällä seudulla halutaan, ison isännän ääntä kun itse vain nokitellaan?

Niin minäkin epäilen.

Espoolaisena täytyy sanoa että harmittaa vantaalaispolitikkojen näköalattomuus. Koska Vantaalle on jaettu huonoimmat kortit pk-seudun kaupungeista niin heillä on ilmeisesti takaa-ajatuksena että valtio pelastaa aina jos talous menee kuralle. Espoo, ja Helsinki jolle on jaetu paremmat kortit taas joutuvat maksamaan valtiolle joka vuosi satoja miljoonia, Espoo 200 milliä. ja ne rahat valuvat maaseudun pienten kuntien tukemiseen. Mielummin katsoisin että espoolaisten 200 millillä tuettaisiin suoraan Vantaata ja muuta pk-seutua. PK-seutu tulisi kokonaisuudessaan omillaan toimeen jos ymmärrettäisiin pitää yhtä.

t. Rainer
 
Samaa minäkin ihmettelen. Vaihtoehdot
1) Ei tehdä mitään, eli leikitään yhteistyötä jossain kuntayhtymissä.
2) Kaupungeilta viedään valta valtiolle joka päättää sitten kaavoituksesta, liikenteestä, veroista, sosiaalitoimet, terveydenhuolloista eli käytännössä melkein kaikesta koska nuo ovat yksi kokonaisuus.
3) Kaupungeilta viedään valta seutuhallinnolle joka valitaan vaaleilla.
4) Kaupunkeja yhdistetään.
Minusta nämä paikallispoliitikot eivät ymmärrä, että ”ei tehdä mitään” ei ole sitä, ettei mikään muutu, vaan myös se on yksi valittu vaihtoehto joka muuttaa kaikkea, vaikka siitä ei erikseen päätetä. Käytännössä siis 1 ja 2 ovat oikeastaan sama asia. Ne asiat, jotka voi jättää hunningolle jäävät hunningolle ja ne, joista on pakko päättää jotain, siirtyvät valtiovallan päätettäviksi.

Tietenkin ongelma on, ettei kuntalaki tunne kuin kunnan. Mutta jos pk-seudun kunnat haluaisivat, kyllä tänne saataisiin oma Kainuun malli. Mutta kun ei haluta. Ei ole yhteistä tahtotilaa yhteisen edun vuoksi, vaan ainoastaan yksittäisen kunnan intressistä lähteviä toiveita, joita kasataan isoon sankoon ja vaaditaan, että valtio maksaa kun omat raha eivät riitä.

Jos katsotaan poliittista tilannetta vaikkapa HS:n tämän päivän puolueiden puheenjohtajakommenttien perusteella, niin näyttää siltä, että kuntapoliitikot ovat antaneet valtansa valtion tasolle. Kuntapoliitikot heittävät hiekkaa toistensa silmille omalla hiekkalaatikollaan eivätkä ymmärrä, että hiekkalaatikon reunojen ulkopuolellakin voisi leikkiä. Valtiovalta on selvittänyt, miten pihojen leikkipaikat on muualla rakennettu ja kohta se pistää pihasuunnitelman uusiksi.

Taitaa olla niin, että huhtikuun eduskuntavaalit ovat itse asiassa pk-seudun tärkeimmät kuntavaalit. Nyt valitaan ne, jotka päättävät pk-seudun tulevaisuudesta ja 2 vuoden päästä kuntavaaleissa ne, jotka saavat sitten panna uudet suunnitelmat täytäntöön. Saapas nähdä, vaihtuuko silloin ”minä itte”-kuntapoliitiikojen mielet vai poliitikot.

Antero
 
Espoo, ja Helsinki jolle on jaetu paremmat kortit taas joutuvat maksamaan valtiolle joka vuosi satoja miljoonia, Espoo 200 milliä. ja ne rahat valuvat maaseudun pienten kuntien tukemiseen. Mielummin katsoisin että espoolaisten 200 millillä tuettaisiin suoraan Vantaata ja muuta pk-seutua. PK-seutu tulisi kokonaisuudessaan omillaan toimeen jos ymmärrettäisiin pitää yhtä.

Auttaisiko ajattelua tieto, että Vantaa maksaa tänä vuonna valtionosuustasauksia reilut 62 000 000 €? Ei täälläkään ihan niin köyhiä nimittäin olla...

Täällä tiedot kaikkien kuntien osalta.
 
Suomessa tahtoo perinteisesti olla niin että seudullinen yhteistyö tökkii pahasti jos seudulla on enemmän kuin yksi kunta.
 
Auttaisiko ajattelua tieto, että Vantaa maksaa tänä vuonna valtionosuustasauksia reilut 62 000 000 €? Ei täälläkään ihan niin köyhiä nimittäin olla...

Täällä tiedot kaikkien kuntien osalta.

Eipä niin. Mutta Vantaan kaupunkiradasta ja kehäradasta on valtio maksanut 66%. Espoo ja Helsinki on saanut raideliikennehankkeista yleensä vain 30-33%.

Joka tapauksessa olisi selkeämpää jos PK-seutu olisi yksi toimiva itsenäinen hallinollinen kokonaisuus. Onko se sitten juridisesti kaupunki tai seutukunta vai mitä saavat viisaammat päättää. Mutta pelkään että kovempi vastustus on itse asiassa maakunnissa jossa vieroksutaan vahvaa ja yhtenäistä pääkaupunkiseutua siksi että sen pelätään romuttavan aluepolitiikan ja että siitä muodostuisi jonkinlainen "osavaltio" jonka tekemisiin valtio ei pysty vaikuttamaan. Eli avainkysymys eduskuntavaaleissa on miten saada muu Suomi hyväksymään sen että pk-seutu tarvitsee metropolilainsäädännön.

t. Rainer
 
Mutta pelkään että kovempi vastustus on itse asiassa maakunnissa jossa vieroksutaan vahvaa ja yhtenäistä pääkaupunkiseutua siksi että sen pelätään romuttavan aluepolitiikan ja että siitä muodostuisi jonkinlainen "osavaltio" jonka tekemisiin valtio ei pysty vaikuttamaan. Eli avainkysymys eduskuntavaaleissa on miten saada muu Suomi hyväksymään sen että pk-seutu tarvitsee metropolilainsäädännön.

En minä ainakaan vastusta Helsingin seudun kuntien laittamista yhteen kimppaan. Mitä me esim. Tampereella hyödymme muka siitä että etelärannikon tuntumassa on kimppu toistensa hiuksia kiskovia kuntakoltiaisia?

Sen sijaan erillislaista en olekaan enää ihan samaa mieltä. Kuntia pitää yhdisää myös Tampereen, Turun, Oulun jne. seuduilla. Oulussa on kuntaliitos syntymässä (tosin siitäkin jäi joitakin kuntia pois), mutta ainakin Tampereen ympäristössä kaikki kuntaliitokset Tampereen suuntaan ovat niin tabu aihe, ettei niistä ole tohdittu puhua senkään vertaa kuin Helsingissä (itse asiassa vaikuttaa että Tampereen ympäryskunnat pyrkivät fuusioitumaan defensiivisesti radiaalisesti ulospäin toisten pienten kuntien kanssa jottei niitä voitaisi liittää Tampereeseen). Se ei tarkoita etteikö kuntaliitoksille olisi tarvetta.

Itse pitäisin parhaana mallina kaksiportaista ratkaisua, jossa nykyiset kunnat muodostavat "lähikunnat" ja niiden yläpuolelle tulisi "seutukunta". Kaikki isot tärkeät asiat, joissa voidaan saada skaalaetuja, otettaisiin "seutukunnalle" (joka myös keräisi verot) ja pienet läheiset asiat (kuten miten kalustaa leikkikenttiä ja millaiset istutukset halutaan lähipuistoon jne.) jätettäisiin "lähikunnille", joilla olisi hyvin niukasti ihmisiä suoraan palkkalistoillaan. Näin jätettäisiin ihmisille pysyvä paikallisidentiteetti ja pikkupoliitikoille niiden omat hiekkalaatikot, ja tehtäisiin silti kaikki tärkeät asiat rationaalisesti suurissa yksiköissä.

Tällainen kaksiportainen malli sopisi ihan yhtä hyvin Helsingin kuin Tampereen tai Turun seudulle, ei siinä ole mitään eroa. Ei Helsingin seutu ole aivan niin erityinen erikoistapaus että se vaatisi omaa lainsäädäntöä vaan kyllä siellä voidaan pelata samoilla säännöillä kuin muilla isoilla kaupunkiseuduilla. Tai oikeastaan pitäisi sanoa niinpäin, että jos/kun Helsingin seutu saa oman erityislainsäädäntönsä niin sitä ei pidä jättää vain siellä sovellettavaksi vaan sitä pitää soveltaa myös muilla suurilla kaupunkiseuduilla: ongelmat kun ovat ihan samat.
 
Viimeksi muokattu:
Tällainen kaksiportainen malli sopisi ihan yhtä hyvin Helsingin kuin Tampereen tai Turun seudulle, ei siinä ole mitään eroa. Ei Helsingin seutu ole aivan niin erityinen erikoistapaus että se vaatisi omaa lainsäädäntöä vaan kyllä siellä voidaan pelata samoilla säännöillä kuin muilla isoilla kaupunkiseuduilla. Tai oikeastaan pitäisi sanoa niinpäin, että jos/kun Helsingin seutu saa oman erityislainsäädäntönsä niin sitä ei pidä jättää vain siellä sovellettavaksi vaan sitä pitää soveltaa myös muilla suurilla kaupunkiseuduilla: ongelmat kun ovat ihan samat.

Kyllä, olen samaa mieltä että Turun ja Tampereen seutujen kohdalla pitäisi pyrkiä mahdollistamaan samanlaisen hallintomallin luomista kuin pk-seudulle. Mutta jos niissä muissa jarrutetaan niin sen ei pitäisi antaa jarruttaa Helsingin ratkaisujen syntymistä.

t. Rainer
 
Itse pitäisin parhaana mallina kaksiportaista ratkaisua, jossa nykyiset kunnat muodostavat "lähikunnat" ja niiden yläpuolelle tulisi "seutukunta". Kaikki isot tärkeät asiat, joissa voidaan saada skaalaetuja, otettaisiin "seutukunnalle" (joka myös keräisi verot) ja pienet läheiset asiat (kuten miten kalustaa leikkikenttiä ja millaiset istutukset halutaan lähipuistoon jne.) jätettäisiin "lähikunnille", joilla olisi hyvin niukasti ihmisiä suoraan palkkalistoillaan. Näin jätettäisiin ihmisille pysyvä paikallisidentiteetti ja pikkupoliitikoille niiden omat hiekkalaatikot, ja tehtäisiin silti kaikki tärkeät asiat rationaalisesti suurissa yksiköissä.

Tällainen kaksiportainen malli sopisi ihan yhtä hyvin Helsingin kuin Tampereen tai Turun seudulle, ei siinä ole mitään eroa. Ei Helsingin seutu ole aivan niin erityinen erikoistapaus että se vaatisi omaa lainsäädäntöä vaan kyllä siellä voidaan pelata samoilla säännöillä kuin muilla isoilla kaupunkiseuduilla. Tai oikeastaan pitäisi sanoa niinpäin, että jos/kun Helsingin seutu saa oman erityislainsäädäntönsä niin sitä ei pidä jättää vain siellä sovellettavaksi vaan sitä pitää soveltaa myös muilla suurilla kaupunkiseuduilla: ongelmat kun ovat ihan samat.

Minusta kaksiportainen hallintomalli nykyisellä kuntakulttuurilla on huono idea. Paras ratkaisu olisi yksinkertaisesti kuntien pakkoliitokset ja sitten jonkinlaisen lähikuntamallin luominen tuon organisaation sisälle. Helsinki, Espoo, Vantaa, Tampere ja Turku ovat kaikki yksittäisinä kuntina ylisuuria yksiköitä lähidemokratialle.

Toisaalta seutuhallinto jää ihan kuolleeksi kirjaimeksi jos suurta osaa nykyisten kuntien tehtävistä ei siirretä sille ja valita vaaleissa valtuustoa, jolla on oikeasti päätösvaltaa.
 
Minusta nämä paikallispoliitikot eivät ymmärrä, että ”ei tehdä mitään” ei ole sitä, ettei mikään muutu, vaan myös se on yksi valittu vaihtoehto joka muuttaa kaikkea, vaikka siitä ei erikseen päätetä. Käytännössä siis 1 ja 2 ovat oikeastaan sama asia. Ne asiat, jotka voi jättää hunningolle jäävät hunningolle ja ne, joista on pakko päättää jotain, siirtyvät valtiovallan päätettäviksi.
En olisi ihan noin optimistinen. Eli semmoisiakin asioita on ennenkin jätetty hunningolle joista olisi pakko päättää.
 
Sen sijaan erillislaista en olekaan enää ihan samaa mieltä. Kuntia pitää yhdisää myös Tampereen, Turun, Oulun jne. seuduilla. Oulussa on kuntaliitos syntymässä (tosin siitäkin jäi joitakin kuntia pois), mutta ainakin Tampereen ympäristössä kaikki kuntaliitokset Tampereen suuntaan ovat niin tabu aihe, ettei niistä ole tohdittu puhua senkään vertaa kuin Helsingissä (itse asiassa vaikuttaa että Tampereen ympäryskunnat pyrkivät fuusioitumaan defensiivisesti radiaalisesti ulospäin toisten pienten kuntien kanssa jottei niitä voitaisi liittää Tampereeseen). Se ei tarkoita etteikö kuntaliitoksille olisi tarvetta.

Kuntien yhdistämisen taloudellisista eduista ei vielä ole saatu kummoisiakaan näyttöjä. Hallintorakenteet kun tuppaavat jäädä mammuttimaisiksi näissä liitoskunnissa, kun suojatyöpaikkalaisia ja muitakaan kalakavereita ei voi kelkkoa kilometritehtaalle. Toki muutaman sadan ihmisen kunnat ovat jo käytännössäkin elinkelvottomia, mutta esim. suurten kaupunkien 20-30k ihmistä sisältävät kehyskunnat omaavat varsin hyvät edellytykset jatkaa itsenäisinä.

Kyllä, olen samaa mieltä että Turun ja Tampereen seutujen kohdalla pitäisi pyrkiä mahdollistamaan samanlaisen hallintomallin luomista kuin pk-seudulle. Mutta jos niissä muissa jarrutetaan niin sen ei pitäisi antaa jarruttaa Helsingin ratkaisujen syntymistä.

Miten ihmeessä muualla maassa tehdyt ratkaisut liittyvät siihen että helsingin ja Vantaan pitäjänkokoukset eivät pääse yhteisymmärrykseen yhdistymisestä. Voisi kuvitella että suurempi vaikutus esim. Vantaan nihkeään suhtautumiseen kyseistä asiaa kohtaan on kermankuorija-Espoon jättäytymisellä kokonaan yhdistymiskuvioiden ulkopuolelle.
 
Kyllä, olen samaa mieltä että Turun ja Tampereen seutujen kohdalla pitäisi pyrkiä mahdollistamaan samanlaisen hallintomallin luomista kuin pk-seudulle. Mutta jos niissä muissa jarrutetaan niin sen ei pitäisi antaa jarruttaa Helsingin ratkaisujen syntymistä.

En näe että tuollaisella jarrutuksella olisi mitään merkitystä. Sitäpaitsi ei kukaan tätä jarruta. Ei Tampereen kaupungilla olisi mitään tällaista vastaan, mutta kun Pirkkala, Ylöjärvi, Lempäälä, Nokia ja Kangasala eivät halua yhdistyä Tampereeseen. Ja kun näin on, ei Tampere halua ärsyttää naapureita ja haitata muuta yhteistyötä nostamalla yhdistymiskuvioita tahallaan pöydälle. Naapurikunnat ovat hyttysen kokoisia Tampereen jättikarhun rinnalla. Pienikin hengähdys tulkitaan naapureissa aina äkkiväärästi aggressiiviseksi murinaksi.

Jos tämä uudistus tulisi ylhäältä annettuna niin sitten se toteutettaisiin nurkumatta, kenties jopa innoissaan. Kyse on vain siitä, että esimerkiksi Tampere ei voi yksin ottaa vastuuta tällaisten asioiden ajamisesta. Sitä ei pidä tulkita niin ettei asiaa haluta.
 
Miten ihmeessä muualla maassa tehdyt ratkaisut liittyvät siihen että helsingin ja Vantaan pitäjänkokoukset eivät pääse yhteisymmärrykseen yhdistymisestä. Voisi kuvitella että suurempi vaikutus esim. Vantaan nihkeään suhtautumiseen kyseistä asiaa kohtaan on kermankuorija-Espoon jättäytymisellä kokonaan yhdistymiskuvioiden ulkopuolelle.

Nyt ei olut kyse yhdistymisestö vaan seutuhallintoelimen muodostamisesta kariutuneen kuntaliitoksen tilalle.

Siinä mieless olet oikeassa että Vantaan valtuutetuista osa olisi ehkä taipunut yhdistymisen kannalle jos Espoosta olisi tullut edes jonkinlaisia lupauksia tulla mukaan. Mielestäni ne jotka Vantaalla halusivat yhdistymistä, ja myös Vantaan asukkailla joiden enemmistö kannatti, kannattaisi markkinoida neljän kaupungin yhdistymistä paremmin.

Meillä Espoossa valitettavasti vain pieni vähemmistö kannattaa yhdistymistä, mutta jos saataisiin kansantajuisesti espolaisille selitettyä mitä hyötyjä siitä olisi, esim kysymällä että haluaako espoolainen mielummin tukea pk-seudun ulkopuolista suomea n 1000 eurolla vuodessa, vai pk-seutua itseään?

t. Rainer
 
Meillä Espoossa valitettavasti vain pieni vähemmistö kannattaa yhdistymistä, mutta jos saataisiin kansantajuisesti espolaisille selitettyä mitä hyötyjä siitä olisi, esim kysymällä että haluaako espoolainen mielummin tukea pk-seudun ulkopuolista suomea n 1000 eurolla vuodessa, vai pk-seutua itseään?

Onko sillä merkitystä mitä kansa haluaa? Kansa äänestää valtuutetut päättämään puolestaan, mutta valtuutetun intressi ei ole sama kuin kansan. Jos valtuutettu äänestää kuntaliitoksen puolesta, hän äänestää samalla oman valtuustopaikkansa häviämisen puolesta. Tai ainakin sellaisen saaminen yhdistyneessä suurkunnassa tulee olemaan vaikeampaa.

Kuntaliitos tarkoittaa siis vähemmän valtaa yksittäiselle valtuutetulle, ja kukapas valtuutettu sellaista haluaa? Siksi uudistus on pakko ajaa sisään ylhäältä annettuna. Tämän puolesta puhuu sekin kuinka vähän vapaaehtoisia kuntaliitoksia Suomessa on tehty tähän mennessä.
 
Takaisin
Ylös