En ole myöskään huomannut oman arvonsa tuntevien alueiden (lähinnä Pohjanmaan) edes haluavan, että paikalle raahattaisiin valtionhallinnon haaroja ja maaniteltaisiin väkeä pääkaupunkiseudulta. Ennemmin toivotaan tukea jo paikalla olevien toimintaan, joka voi sitten houkutella myös tulijoita.
Pohjanmaa onkin hyvä ottaa esille. Etelä-Pohjanmaa on yksi suurimmista tukiaisten saajista maakuntien joukossa, ellei suurin. Samaan luokkaan menevät myös Itä-Suomi ja Pohjois-Suomi. Asenne on kuitenkin aivan erilainen. Pohjanmaalla on ihmisillä vahva yritteliäisyyden asenne. Moni olisi voinut etukäteen sanoa, että on tuhoon tuomittua edes haaveillakaan siitä, että Tuurin kaltainen pikkupaikkakunta voisi kohota merkittäväksi ostosmatkailukohteeksi. Näin vain kävi, vastoin kaikkia todennäköisyyksiä, kiitos Vesa Keskisen rohkeuden ja näkemyksellisyyden.
Itä-Suomessa väki on selkeästi passiivisempaa. Mikä merkitys on sitten sillä, että Itä-Suomessa on ollut historiallisesti paljon teollisuutta ja tehtaat ovat pitäneet huolen paikkakuntien ihmisistä, jolloin yritteliäisyyden tarve on jäänyt vähäiseksi. Pohjanmaalla taas maatalous on ollut vahvassa asemassa, jokainen on ollut oman itsensä herra maatilalla ja joutunut itse tekemään päätöksiä selviytyäkseen. Pohjois-Suomessa on ollut aina köyhää ja kurjaa, eikä toivoa ole ollut näköpiirissä. Elämä on perustunut selviytymiseen päivästä toiseen, luontaistaloudessa on kalastettu, hoidettu poroja ja metsästetty elämiseksi. Nyt nämä perinteiset elinkeinot ovat häviämässä, eikä oikein ole mitään tilalle. Pohjoisessa voi olla myös se, että kun aina on ollut köyhää, niin on totuttu tukiaisilla elämiseen ja ei edes uskota selviämiseen ilman jatkuvaa tukemista yhteiskunnan taholta.
Jopa Pohjois-Suomen menestyksekkäin kaupunki Oulu on luotu vankasti yhteiskunnan tukien avulla Pohjois-Suomen veturiksi. Tässä tapauksessa nämä yhteiskunnan tuet ovat olleet hyväksi, sillä nyt pohjoissuomalaisille on tarjolla oma lähellä oleva kasvukeskus, eikä tarvitse kuormittaa etelän suuria kaupunkeja. Oman pohjoisen alueen keskuksessa myös paikallisuus ja oma pohjoissuomalainen kulttuuri pääsee kukoistamaan aivan eri tavalla kuin etelässä, joka edistää ihmisten onnellisuutta ja lisää arvostusta omaa paikallisidentiteettiä kohtaan.
Parhaimmillaan yhteiskunnan tulontasausjärjestelmät lisäävät kokonaisuudessaan ihmisten hyvinvointia, joiden takia niitä on hyvä olla. Puhtaan kapitalismin ehdoilla ei ole mitään syytä mennä, sellainen järjestelmä ei sovi suomalaiseen kulttuuriin ja arvomaailmaan. Meillä on vahvuutena ihmisten luottamus toisiinsa ja pieni suomalainen kulttuuriyhteisömme, jossa on perinteisesti puhallettu yhteen hiileen ja autettu heikommin pärjääviä ihmisiä ja valtakunnan osa-alueita. Kun yhteisöt ovat pieniä ja kulttuuritausta samanlainen, on halukkuus puhaltaa yhteen hiileen suurempaa. Pienillä paikkakunnilla ihmiset kokevat paikkakunnan ja kanssaihmiset läheisiksi aivan eri tavalla, kuin suurissa metropoleissa. Ei kehdata käyttäytyä huonosti muita kohtaan, koska sana leviää aivan eri tavalla. Suurissa kaupungeissa voi aivan huoletta olla itsekäs ja töniä muita, kun ei näe samaa ihmistä enää toista kertaa, tai ainakaan sana huonosta käytöksestä ei leviä.
Olemme kuitenkin vaikeuksissa tämän hyvinvointimallimme kanssa, koska maailmalla on olemassa vastuuttomia kilpailijamaita, joissa ei ole minkäänlaisia hyvinvoinnin turvaverkkoja, ei ympäristölainsäädäntöä ja ihmiset tekevät töitä orjapalkoilla. Länsimaat vieläpä ovat aivan oma-aloitteisesti siirtäneet tuotantoaan näihin "matalan kustannustason maihin", josta rahtaavat halvalla tuotetut tuotteet takaisin länsimaihin. Tähän asti työpaikkoja on säilynyt länsimaissa, koska suunnittelupuoli on pidetty omissa käsissä. Kiinalaiset ym. ovat kuitenkin nopeita oppimaan ja ennen pitkää käy niin, että suunnittelukin siirtyy halvan kustannustason maihin. Sen jälkeen länsimaat ovat vaikeuksissa.
Arvelisin, että myös suunnittelupuolen siirtymisen tapahduttua länsimaat nostavat huomattavasti tullimaksuja kiinalaisille tavaroille, jolloin ihmisille tulee kannattavaksi ostaa länsimaissa suunniteltua ja valmistettua tavaraa. Globalisaatio jää lyhyeksi kokeiluksi ja protektionismi nostaa päätään. Erona aikaisempaan on se, että protektionismin raja onkin EU:n ulkoraja, jolloin EU:n sisällä tavara kulkee kuitenkin vapaasti. Tämä onkin järkevää, koska EU on riittävän suuri yksikkö yritysten toimia ja EU:ssa on helpompi noudattaa samoja pelisääntöjä työväen, sosiaalilainsäädännön ja ympäristömääräysten suhteen, kuin jos pelikenttänä on koko maailma. Ihmisten on myös helppo muuttaa EU-maasta toiseen töiden perässä, toisin kuin jos teollisuusyritys insinööreineen siirtyisi Kiinaan.
Euroopassa on ollut perinteenä maltillisuus ja tietty konservatiivisuuskin, joita pidän hyvinä asioina. Ei oteta kaikkia uusia villityksiä sellaisenaan vastaan, vaan sopivassa määrin. Luulen, että markkinatalouden rengiksi, ei isännäksi, ottanut EU pärjää pidemmällä aikavälillä paremmin, kuin nämä "tiikerivaltiot", jotka ovat kyllä nousseet nopeasti, mutta laskukin tulee yhtä nopeasti. Ennemmin kannatan tasaista hyvinvointia, kuin arvaamattomia äkkipyrähdyksiä ja mahalaskuja, niistä tulee vain sekasortoa. Jos markkinatalous osoittautuu virhevalinnaksi, on meillä Euroopassa melko hyvät oltavat, koska valtiolla on edelleen melko vahva asema yhteiskunnassa. Toisin on esim. Yhdysvalloissa, jossa suunnilleen kaikki on yksityistetty, eli siellä vallitsee totalitaristinen kapitalismi. Markkinaideologia tunkeutuu kaikkeen ihmisten elämässä. Jos tämä järjestelmä sortuu, kuten yleensä totalitaristisille järjestelmille käy, niin mitä heille jää jäljelle, kun kaikki munat on laitettu siihen yhteen kapitalismin koriin?
