Ja ministerit kieltävät kaiken tänään Hesarissa.
Näin tehdään politiikkaa. Joku poliitikko tai virkamies, joka haluaa jotain, kertoo toimittajalle esim. että hänen mielestään tämä asia pitäisi laittaa tulevaan hallitusohjelmaan. Jos tämä henkilö on toimittajan mielestä siinä porukassa, joka vaikuttaa hallitusohjelman sisältöön, niin toimittaja voi tulkita, että nyt on pakkoliitos tulossa hallitusohjelmaan. Ja toimittajalla on halu tulkita niin, koska siitä saa näyttävän otsikon. Kun toinen toimittaja haastattelee sitten edellistä, tämä voi vedota lähdesuojaansa ja vakuuttaa, että kyllä hänellä on ihan pätevä lähde tälle asialle.
Yksikään ministeri ei valehtele kieltäessään asian, koska eivät he ole puhuneet hallituohjelmasta vaatien siihen pakkoliitoskohtaa. Eivätkä he voi kommentoida alkuperäisen asian esittäjän puheiden vakavuuttaa, koska eivät tiedä, kuka jutun on liikkeelle pannut.
Verratkaapa tätä taannoiseen tekstarijupakkaan. Pienet asiat voivat muuttua isoiksi. Mitenkähän EU:n kriisipolitiikka olisi sujunut, jos eräisiin tehtäviin ei olisi ollut tarjolla kokenutta EU-poliitikko Stubbia, joka pääasiassa sattuman ja yhden blondin ansiosta päätyi Suomen ulkoministeriksi.
Antero