Ideapark - syöpä joka leviää...

Matti Vanhasen oudot Ideapark-kommentit selittyivät, kun kuuntelin tarkkaan Radio Novan yöuutisia. Vanhanen on saanut vaalirahoitusta mm. Toivo Sukarilta. Jan Vapaavuori ei sen sijaan ole ilmeisesti saanut, koska suhtautuu järkiperäisesti tähän hankkeeseen. Vai että Suomessa ei ole korruptiota?

Tällaistako konseptia edellinen kirjoittaja tarkoitti, eli ison kauppakeskuksen oheen on rakennettu asutusta ja kokonainen kävelykaupunginosa:
http://www.skanssi.fi/hartela/skanssi/cms.nsf/pages/indexfin
 
Sama juttu kuin keskittymisesäs, lopulta meillä olisi vain yksi iso kaupunki koko maailmassa, johon kaikki ihmiset olisivat keskittyneitä. Tämä ei tietenkään ole tavoiteltavaa, koska tällainen yksi suuri yksikkö olisi hyvin haavoittuvainen.
Kaupungin koolla on rajansa. Oletetaan ympyrän muotoinen kaupunki, asukastiheys 10 000 as / km2. Liikkumisen keskinopeus 20km/h. Kaupungin laidalta toiselle pitäisi päästä tunnissa, jotta matka-ajat pysyvät jotenkin kohtuullisina. Eli kaupunkiympyrän halkaisija täten 40km, pinta-ala pyöreästi 1200km2, eli asukkaita 12 000 000. Toki pitempiäkin työmatkoja siedetään, väestötiheys voi olla suurempi, mutta toisaalta maankäyttö ei ole oikeasti optimaalista, vesistöt vievät tilaa, jne. Jossain 10 - 20 miljoonan välillä on käytännössä kaupungin maksimikoko.

En ymmärrä mitä tekemistä kapitalismilla on erikoistumisen kanssa. Filosofit tapaavat sanoa, että viimeinen ihminen joka hallitsi kaiken aikansa tiedon oli Aristotele, sen jälkeen on erikoistuttu. Moderni kapitalismi syntyi Hollannissa kun (erikoistuneet) kauppiaat rupesivat rahoittamaan riskaabeleja mutta tuottoisia kauppamatkoja Intiaan ja muualle kaukomaille.

Tätä minä ihmettelen suuresti, että tietoliikenteen kehittyessä fyysinen sijaitseminen käy kaiken aikaa muka vain tärkeämmäksi.

On ihmetellyt moni muunkin, mutta empiriinen aineisto vaan osoittaa kiistattomasti että tietoliikenteen kehitys lisää keskittymistä nimenomaan kaupunkiseuduille. Jos menet Latvian maaseudulle, paikalliset valittavat että kun kaikki keskittyy Riiigaan, Portugalainen taas että Lissaboniin, Irlantilainen että Dubliniin. Ihan missä tahansa maassa. Ja joka maasta myös löytyy populisti, joka kertoo että tämä on ihan vaan poliitisten päätösten seurausta, joka on näin vaikka Eurooppalaisessa katsannossa siitä erikoista että on vähintään epäselvää mitä yhteistä eri maissa harjoitetulla politiikalla on vaikka lopputulos on sama.

On olemassa teoria jonka mukaan tietoliikenteen kehitys vähentää sijainnin merkitystä, jolloin ihmiset hakeutuvat pienemmille paikkakunnille joissa on lyhyemmät etäisyydet, mukavampi ja halvempi asua ja yrityksille halvemmat toimitilat. Mikä on muuten ihan hyvä teoria, paitsi että todellisuus ei tue sitä. Yleensä kun näin käy niin kysytään mitä vikaa teoriassa on.

Puretaan oletukset:
a) Tietoliikenteen kehitys vähentää sijainnin merkitystä.
Ennen (70-luvulla) meillä tehtiin töitä paperien kanssa, nyt näyttöpäätteiden kanssa. Näyttöpäätteeltä toiselle tieto liikkuu vinhasti, mutta on meillä postilaitos ja muut tavat siirtää paperia ollut olemassa ja vaikka kuinka pitkään. Johtiko tehostunut postilaitos hajasijoittumisen, ja kun ei niin miksi asia nyt olisi toisin? Todellisuudessa liikenneyhteydet, niin tavara, henkilö kuin tieto sellaiset tuottavat solmukohtia, ja näiden solmukohtien merkitys kasvaa. Sama ilmiö tapahtui esimerkiksi lennättimen kanssa Yhdysvalloissa.

b) Ihmiset haluavat asua pienillä paikkakunnilla
Sanotaan nyt vaikka niin että se päteekö tämä valtaosaan väestöä on vähintään kyseenalaista, ihmiset ympäri maailman tuntuvat olevan valmiita maksamaan isoissa kaupungeissa sijaitsevissa asunnoista enemmän vaikka eivät edes olisi töissä, eli hyötyisivät isompien kaupunkien suuremmista palkoista. Pidän luotettavampana mittarina sitä miten ihmiset käyttävät rahojaan kuin sitä miten he vastaavat mielipidekyselyissä.

c) Yritykset hakeutuvat sinne missä on halvimmat toimitilat
Toimitilat on vain yksi kuluerä muiden joukossa. En usko että keskiverto yrityksen talousjohtaja on idiootti, joten se että yritykset maksavat keskustan suuria vuokria johtuu siitä että sijainnin hyödyt ylittävät vuokrat. Tämän puolesta puhuu myös se ettei keskuksiin sijoittuneet yritykset ole pääsääntöisesti konkurssissa. Niitä hyötyjä on esimerkiksi se erikoistumisen tuoma tuottavuushyöty.

Periaatteessa erikoistuminen voisi tapahtua virtuaaliyhteisössä. Käytännössä tietotekniikka-ala jonka luulisi olevan tässä pisimmällä on pitkälti fyysisesti keskittynyttä itseasiassa hämmentävän pienille plänteille pitkin maapalloa. Virtuaaliyhteys on vähän niin kuin käännöskirja, parhaimmillaan parempi kuin alkuperäinen, mutta yleensä kuitenkin vain korvike.

Voi sitä tietenkin sanoa että kaikki johtuu vain asenteista, ja paha tuohon mitään on sanoa kun ei tuollaista väitettä voi oikein todistaa edes vääräksi. En kuitenkaan ymmärrä miksi vedota henkimaailmaan kun parempiakin selityksiä on tarjolla.
 
Keskustelu rönsyilee sinänsä kiinnostavasti, mutta toistonkin uhalla, perusvika Vanhasen argumentissa on edelleen se käsitys että työssäkäyntialueita voi, tulee tai pitää pilkkoa. Ja tämä on sen verran yleinen harhaluulo, että jatkan vielä aiheesta.

Meillä pakonomaisesti kaavoitetaan Helsinginkin seudulla usein tyhjäksi jäävää perustoimistotilaa minne sattuu nimenomaan tällä logiikalla että työpaikat on lähellä asuntoja, eikä ymmärretä lainkaan sitä että kaikki työpaikat eivät ole tässä suhteessa samanlaisia. Se että aseman ympärille kaavoitetaan asuntoja on erittäin suotavaa, samoin kuin se että asemalle kaavoitetaan kauppoja ja muita vastaavia palveluja. Todennäköisyys että näiden työntekijöistä olennainen osa myös asuu kävelyetäisyyden päässä on kohtuullinen. Eli tämä saattaa jopa toimia.

Mutta kun joku perusvirasto tai toimisto viedään tällaiseen paikkaan, vaikkapa verovirasto Myyrmäkeen josta se onneksi vihdoin ymmärtää muuttaa pois, on täysin päivänselvää että tämän työntekijät ja varsinkin asiakkaat asuvat pitkin poikin työssäkäyntialuetta, jolloin ainoa järkevä sijoittumispaikka on mahdollisimman lähellä alueen keskusta.

Sama koskee myös sairaaloita (kenen neropatin idea oli sijoittaa Espoon ja Vantaan sairalaat juuri Jorviin ja Asolaan?), erikoisliikkeitä, korkeakouluja, kulttuurilaitoksia, jne.

Varsinkaan toimistotyöpaikkojen hajasijoittamista ei voi perustella maan loppumisella keskustasta tai sen liepeiltä. Yhtä toimistotyöntekijää kohden on yrityksissä keskimäärin yhdeksän neliötä tilaa ja luku on pienemään päin (kyllä, KSV mitoittaa väärin...) Pelkästään Keski-Pasilaan taitaa tulla 2 - 3 miljoonaa kerrosneliötä, eli teoriassa mahtuisi 200 - 300 000 toimistotyöpaikkaa, eli kaikki seudun toimistotyöpaikat. Joku logistiikka tai muu tilaa vievä toiminta on eri asia.

Sivumennen, logistiikkayrityksiä hakeutuu Etelä-Hämeeseen osittain siksi että siellä työvoiman vaihtuvuus on pienempää. Eli suomeksi trukkikuskilla ei ole vaihtoehtoja, se miksi tämä on noin yleisesti ottaen hyvä asia on jäänyt minulle mysteeriksi.
 
Tämä asia on Suomessa suuri ongelma. Siitä, että on yrittäjä tai palkansaaja on tehty lähes elinikäinen kysymys. Joustava siirtyminen statuksesta toiseen on jokseenkin mahdotonta. Se, mitä kirjoitit yrittämisen riskeistä on totisinta totta, ja ne riskit muuttuvat ongelmiksi juuri sen vuoksi, että et voi siirtyä joustavasi yrittäjyyden ja palkkatyön välillä sen mukaan, mikä on kulloinkin paras vaihtoehto.
Se, miksi minun mielestäni kaikki eivät voi ruveta noin vain yrittäjiksi on se, että yrittäjän ja usein myös hänen perheensä on joustettava joka asiassa, ja lisäksi yrittäjän on syytä osata oman erikoisosaamisensa ulkopuolisia asioita aivan toisella tasolla kuin palkkatyötä tekevä. On osattava hyvin lainsäädäntöä, kirjanpitoa ym, ja ennen kaikkea myydä.

Tätä minä ihmettelen suuresti, että tietoliikenteen kehittyessä fyysinen sijaitseminen käy kaiken aikaa muka vain tärkeämmäksi.
Tietokoneet ja muut vastaavat laitteet ovat kaiken kaikkiaan aika tyhmiä vempeleitä. Tehokkaankin tietokoneen prosessori on suurinpiirtein yhtä tehokas kuin jonkun hyönteisen aivot. Sitten se käytön epävarmuus. Eilen oli esim Elisan matkapuhelinverkko pimeänä koko päivän.

Myös Ideapark-keskustelu on sama kummallisuus, mutta tavaralogistiikan puolelta. Kun logistiikka kehittyy, ihmisten liikkuminen tavaran luokse eikä päin vastoin muuttuu muka entistä tärkeämmäksi.

Lidlillä on oma ”ideaparkkinsa” suunnilleen keskellä metsää Hyvinkään lähellä. Siellä on peltihalli, josta on vilkas liikenne kaikkiin Lidl-myymälöihin, jotka taas sijaitsevat niin lähellä asukkaita, että myymälöissä voi asioida jopa ilman autoa. Arvatkaa, kummassa on halvemmat hinnat, Lidl-myymälöissä vai Lempäälän Ideaparkissa?

Ideapark ja Lidlin keskusvarasto ovat molemmat samanlaisia peltihalleja. Ne on sijoitettu sen ”miljoonan ihmisen” ympyrän keskipisteeseen, mikä on logistiikan kannalta viisasta ja maa on metsässä halpaa. Mutta Lidlin peltihallissa asioidaan paljon isommilla autoilla ja tehdään isompia ”kertaostoksia”. Onkohan Sukarilta jäänyt jotain huomaamatta? ;)
Lidlin ja Ideaparkin kohdalla on kyseessä ihan eri asiasta. Ideapark yrittää tehdä shoppailusta "elämyksen". Sen se valitetavasti yrittää tehdä Helsingin kauppojen kustannuksella.

t. Rainer
 
Tätä minä ihmettelen suuresti, että tietoliikenteen kehittyessä fyysinen sijaitseminen käy kaiken aikaa muka vain tärkeämmäksi.

Tietoliikenteen kehittyessä töiden sijainnilla on kohtuullisen helposti määriteltävissä tehtävissä entistä vähemmän merkitystä. Ne voidaan ostaa mistä päin maailmaa vaan.

Vaativissa tehtävissä taas vaaditaan vuorovaikutusta ja silloin fyysisellä sijaitsemisella on paljon merkitystä.
 
Lempäälän Ideaparkissa on ilmeisesti kaksi laatikkotyyppistä "maitokauppaa", Euromarket ja Minimani. Kai nuo ruokakauppojakin ovat, vai? Lidlihän on sinänsä vain yksi yksittäinen laatikkomyymälä "maitokauppa".
Lidlissä on suuri osa tuotenimikkeistä ruokaa, mutta niin on jossain Citymarketissakin. Erikoista Lidlissä on minusta juuri se, että siellä on hyvinkin erikoista muuta tavaraa kuin ruokaa. Olen esim. itse ostanut Lidlistä putkimiehen kierretyökalusarjan. Ideaparkista ei sellaista saa, vaikka siellä on sen seitsämän kauppa- ja muotiketjun myymälät samalla valikoimalla kuin kaikkialla muuallakin.

Lidlillä on huomattavasti parempi liikeidea kuin Ideaparkilla. Lidl hankkii perustoimeentulon volyymituotteilla, mutta tarjoaa myös erikoistavaraa, vaikkakin satunnaisesti. Ideapark ei pyri mihinkään muuhun kuin volyymiin suhteessa kustannuksiin. Lidlin hintataso perustuu kaupankäynnin ja jakelun osaamiseen, jossa olennainen osa on jakaa hyöty osittain myös asiakkaille. Ideaparkissa ei ole mitään sellaista osaamista, jota ei olisi jokaisessa ketjukaupan myymälässä. Ideapark ainoastaan toistaa jotain mitä on tehty ja suunniteltu aikaisemmin ja on tarjolla jossain muuallakin. Kauppaketjujen valikoimat ja hinnoittelu ovat kiinteitä, joten en oikein ymmärrä, miksi pitäisi matkustaa kauaksi samoille ostoksille, jotka voi tehdä lähelläkin.

En ymmärrä myöskään niitä, jotka niin tekevät. :)

Antero
 
...Mikä on muuten ihan hyvä teoria, paitsi että todellisuus ei tue sitä. Yleensä kun näin käy niin kysytään mitä vikaa teoriassa on.

Puretaan oletukset:...
Tuo oli oikein piristävää luettavaa.

Minä lähtisin hakemaan selitystä teorian ja käytännön ristiriidalle teknologiakeskeisyydestä. Mutta ymmärrettynä vähän laajemmin.

Tarkoitan sitä, että usein käy niin, että kun joku keksii jonkin asian, hän alkaa keksiä syitä sille, että sitä asiaa käytetään tai että se olisi tarpeellinen. Kun tämän keskustelun aihe on Ideapark, niin sen kohdalla on kysymys vain siitä, että Sukari on keksinyt nimittää ostoskeskusta ostoskaupungiksi ilmeisesti vain siksi, että ostoskeskus on sijoitettu maaseudulle.

Kaupan ala on jo vuosikausia matkinut perinteisen kävelykaupungin ominaisuuksia edistääkseen ostoskeskustensa tuottavuutta. Helsingin Itäkeskuksen vieressä asuvana en näe Ideaparkissa yhtään mitään, mitä ei ole keksitty jo noin 25 vuotta sitten Itäkeskukseen. Ja Keski-Euroopassa on ollut katettuja kauppakatuja jo 1800-luvulla.

Ennustan, että kaupan ala päätyy lopulta siihen, mistä se lähti autoistumisen kehittyessä: gryndaamaan todellisia pieniä kyliä tai pikkukaupunkeja, koska perinteinen kaupunki on kuitenkin se elinvoimaisin juttu. kemkimin Harela-vinkki oli oikein hyvä.

a) Tietoliikenteen kehitys vähentää sijainnin merkitystä.
Jospa koitan keksiä selityksiä.

...mutta tietoliikenne ei poista ihmisten sosiaalisuutta ja siihen liittyviä tarpeita. Kommunikoinnin keinot laajenevat, mutta tyttökaveria ei voi suudella monitorin välityksellä.

b) Ihmiset haluavat asua pienillä paikkakunnilla
...mutta valitsevat mieluummin ison, koska antavat enemmän arvoa niille asioille, joita iso paikkakunta tarjoaa. Menestyjä on se, joka osaa parhaiten yhdistää pienen ja ison paikkakunnan etuja. Esimerkiksi hyvät liikenneyhteydet ilman liikenteen haittoja = hyvin toimiva joukkoliikenne autoruuhkien sijaan.

c) Yritykset hakeutuvat sinne missä on halvimmat toimitilat
...jos myös muut liiketoiminnan edellytykset toimivat. Ellei, liiketoiminnalle on suurempi merkitys esim. kontakteilla ja saavutettavuudella kuin toimitilan hinnalla. Kontakteilla tarkoitan fyysisiä kontakteja, joita tietoliikenne ei korvaa.

Periaatteessa erikoistuminen voisi tapahtua virtuaaliyhteisössä. Käytännössä tietotekniikka-ala jonka luulisi olevan tässä pisimmällä on pitkälti fyysisesti keskittynyttä itseasiassa hämmentävän pienille plänteille pitkin maapalloa.
Minusta tämä vain osoittaa, miten tärkeätä on reaalisuus suhteessa virtuaalisuuteen. Sillä luulisi, että tietotekniikka-ala itse tietäisi parhaiten, miten itseään hyödyntää ja mitä hyötyä itsestä on.

Vertaanpa tätä joukkoliikenteeseen. Jos joukkoliikenneorganisaation johtaja liikkuu henkilöautolla ja selittelee sitä ties millä kiireellä, se osoittaa vain sen, että hän itse tietää parhaiten, kuinka huonosti hän on asiat hoitanut. Syy voi olla joko siinä, ettei hän itse hallitse sitä, mitä hänen pitäisi. Tai sitten se, mitä hän edustaa, ei yksinkertaisesti voi toimia, vaan autoilu on parempi vaihtoehto.

En tiedä, missä on Sukarin koti. Mutta viihtyykö hän vapaa-aikoinaan Ideaparkissa? Eikä asioi ”turhan päiten” jossain muualla? OK, menestyvä yrittäjä on ehkä niin varakas, ettei Ideapark ole häntä varten... ;)

Antero
 
Vaikka Sukari tuossa A-Plus ohjelmassa väittää että Vihdin ohi kulkee 130 bussia päivässä ja Ideaparkin rakentamisen jälkeen 250-300 niin henkilöautolla siellä käydään ostoksilla. Kauppakeskus keskellä peltoa kaukana raideliikenteestä on automarket vaikka kuinka yritetään väittää että myös joukkoliikenteellä sinne pääsee.
 
Ilta-Sanomat kirjoittaa Vihdin Ideaparkista. Artikkelissa todetaan että yli 90 % matkoista Lempäälän Ideaparkiin tehdään henkilöautolla. Kuten edellisessä viestissä sanoin niin on roskapuhetta kehua kuinka Vihdin Ideaparkiin kulkee 300 bussia päivässä.

Ilta-Sanomat sanoi:
Vanhasen hallituksen ilmastopoliittinen neuvonantaja, kansanedustaja Oras Tynkkynen (vihr.) kauhistelee Ideaparkin kaltaisten kauppakeskusten aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä.

Lempäälän Ideaparkissa kävi Tynkkysen mukaan viime vuonna seitsemän miljoonaa kävijää, joiden keskimääräinen asiointimatka oli peräti sata kilometriä yhteen suuntaan. Yhteensä Ideapark-käyntiä varten ajettiin siis 200 kilometriä autolla.

- Yli 90 prosenttia matkoista tehdään yksityisautoilla. Joukkoliikenteen osuus kevyestä liikenteestä puhumattakaan on aivan marginaalinen. Puhutaan siis aivan valtavista liikennemääristä, Tynkkynen arvioi.

Autoon kuluva raha on pois muusta kulutuksesta mutta ilmeisesti monet luulevat että autottomat ovat työttömiä, eläkeläisiä, opiskelijoita ja muita pienituloisia ja kaikki kenellä on varaa ostaa tavaraa on myös auto. Se ei pidä paikkaansa.

Ilta-Sanomat sanoi:
- Kysymys on siitä, että rakennetaanko yhteiskuntaa vain neljän hengen perheille, joilla on kaksi autoa käytössään. Autoilevilla asiakkailla on rahaa, ja heidät halutaan asiakkaiksi, mutta muidenkin täytyy saada ostaa maitolitransa, Taipale pohtii.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Ilta-Sanomat sanoi:
Autoilevilla asiakkailla on rahaa, ja heidät halutaan asiakkaiksi, mutta muidenkin täytyy saada ostaa maitolitransa...
Minusta tässä on yksi kaupan alan keskeinen harha. Autoilevalla taloudella on tosiasiassa auton kulujen verran vähemmän rahaa muuhun kulutukseen. Mutta mekanismi on niin monimutkainen, että yhteyttä on vaikea tajuta ja siihen on vaikea vaikuttaa.

Periaatteessa asia on yksinkertainen. Autoalan liikevaihto on noin 14.500 M€ vuodessa. Se on noin 13,5 % koko kaupan alasta, noin 105,000 €. (Lähde: Autoalan toimialafaktat) Kaupan ala siis jakaa 13,5 % omasta potentiaalistaan pois, kun tämä osa kansalaisten ostovoimasta kuluu siihen, että voidaan ajella kaiken maailman retailparkkeihin.

Asian voi nähdä myös kuluttajan näkökulmasta. Jos tavarat saisi ostaa kävelyetäisyydeltä, ostovoima olisi 13,5 % suurempi. Jotta ostovoima kasvaisi näin paljon, pitäisi saada aika hyvä palkankorotus. Ei ihan helpolla onnistu.

Tätä voi myös pitää jonkinlaisena tehottomuuden hintana. Näin paljon aineellista hyvinvointiamme kuluu hukkaan siksi, että ylläpidämme autoiluyhteiskuntaa.

Tosin, jos olemme tarkkoja, ei ihan näin yhteiskunnan kannalta. Valtion nettotulot autoalasta ovat noin 5,500 M€, joten jos näitä tuloja ei autoilun verotuksesta kertysi, ne perittäisiin muina veroina. Siten kuluttajat maksavat autoilusta noin 9,000 M€ vuodessa. Täten yhteiskunnallinen tehottomuus on 8,6 % aineellisesta hyvinvoinnistamme.

Antero
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Asian voi nähdä myös kuluttajan näkökulmasta. Jos tavarat saisi ostaa kävelyetäisyydeltä, ostovoima olisi 13,5 % suurempi.

Samoilla arvoilla saa myös laskettua, että autoilussa ajoneuvon osuus (myynti 14,1 mrd euroa + verot 3,3 mrd euroa) olisi 74 % autoilun kokonaiskustannuksista (sis. lisäksi polttoaineen myynnin 1,7 mrd euroa + verot 3,3 mrd euroa + huolto 1,1 mrd euroa). Siis kuluttajalle. Voiko se pitää paikkansa?

Pieni virhe yllä on siinä, ettei ajoneuvomyynnin ja huollon alv:ta ole erotettu toisistaan; sen osuus 1,1 mrd euroa on yllä kokonaisuudessaan ajoneuvon myynnissä. Toisaalta omistukseen ei ole laskettu vakuutuksen hintaa, vain sen verot.

Toinen virhelähde on, että ajoneuvomyynnin liikevaihdossa lienee myös ammattiajoneuvot, siis kuorma-autot, linja-autot ja traktorit. Toki nämä rasittavat osaltaan myös polttoainepuolta (paitsi bussien polttoaine, joka ei kuulune vähittäiskauppaan). Tarkempi tilasto nimenomaan henkilöautojen myynnistä olisi siis paikallaan, ainakin jos halutaan erotella toisistaan keskustelu kuluttajien yksityisautoilusta ja teollisuuden logistiikan hoidosta. Paras kustannusosuuksien arvio saataisiin varmaankin bensiiniautojen ja bensiinin myynnistä.
 
Kauppakeskus keskellä peltoa kaukana raideliikenteestä on automarket vaikka kuinka yritetään väittää että myös joukkoliikenteellä sinne pääsee.

Näin se on. Heidän, jotka pääsevät vaihdotta Tampereelta Ideaparkiin, määrä on aika vähäinen. Kuinka moni tahtoo lähteä rehaamaan monella eri bussilla johonkin kaukaiseen automarkettiin? Sen sijaan autolla kynnys lähteä pidemmänkin matkan päähän tuntuu olevan, ikävä kyllä, aika alhainen. Ihmiset eivät arvosta aikaansa tarpeeksi.
 
Samoilla arvoilla saa myös laskettua, että autoilussa ajoneuvon osuus ... olisi 74 % autoilun kokonaiskustannuksista ... Siis kuluttajalle. Voiko se pitää paikkansa?
No ei ihan. Olen itse laskenut auton käyttöä 20.000 euron hintaisella autolla jota käytetään 15 vuotta ja ajetaan 20 km/päivä. Kaikista kuluista auton hinta on 42 %, vakuutukset 34 %, polttoaine 18 % ja muut ajomatkasta riippuvat ylläpitokulut 6 %. Laskelma on vuoden vanha ja polttoaineen hinta 1,2 €/l. Jos lasken pa:n hinnalla 1,5 €/l ja 5 %:n korolla, pa:n osuus nousee 21 %:iin ja suhteet menevät:
  • auton hinta 40 %
  • vakuutukset 33 %
  • polttoaine 21 %
  • muu kilometripohjainen 6 %
Pieni virhe yllä on siinä, ettei ajoneuvomyynnin ja huollon alv:ta ole erotettu toisistaan; sen osuus 1,1 mrd euroa on yllä kokonaisuudessaan ajoneuvon myynnissä...
Aivan. Noista luvuista saatiin vain suuruusluokka. Ministeriöiden laskelmien mukaan raskas liikenne ei ole valtiolle tuottavaa, eli vain henkilöautoilu on nettomaksaja eli valtiontalouden tulolähde. Arvonlisäveroa kuluttajat kuitenkin maksavat aina, joten jos he siirtävät kulutustaan autosta muihin hyödykkeisiin, ALV-kertymä ei muutu. Mutta valtio menettää autoilun valmiste- ja haittaverotuottoa, joka on kerättävä muulla verotuksella.

Antero
 
Periaatteessa asia on yksinkertainen. Autoalan liikevaihto on noin 14.500 M€ vuodessa. Se on noin 13,5 % koko kaupan alasta, noin 105,000 €. (Lähde: Autoalan toimialafaktat) Kaupan ala siis jakaa 13,5 % omasta potentiaalistaan pois, kun tämä osa kansalaisten ostovoimasta kuluu siihen, että voidaan ajella kaiken maailman retailparkkeihin.
Kun tutkii samaa tilastoa, niin voi huomata, että 15% autokannasta on muita kuin henkilöautoja. Ja koska linja-autot ja kuorma-autot ovat hinnaltaan paljon kalliimpia kuin henkilöautot voidaan olettaa, että noin 50% prosenttia auto-alan liikevaihdosta on muuta kuin henkilöautoja, joten tuo osuus kaupanalan kuluista pienenee jo 7% tienoille. Ja koska osa henkilöautoilijoista käyttää autoaan muuhunkin kuin Ideaparkkiin ajelemiseen ja suurien kaupunkikeskusten ulkopuolella asuvat ovat pakotettuja autoa käyttämään realististen vaihtoehtojen puutteessa, tuo kaupan autoilijoille jakama potentiaali pienenee muutamaan prosenttiin. Tämä sama potentiaali menetetään suurentuneisiin logistiikkakuluihin, mikäli kaupan yksiköitä ripoteltaisiin joka kylälle, ettei autoa tarvitsisi käyttää. Eli kaupan hinnat kallistuisivat sen muutaman prosentin verran, mikäli kaupat olisivat kävelyetäisyydellä. Joten kuluttajalle se on se ja sama ajaako megamarkettiin autolla, vai ostaako vähän kalliimmalla kävelymatkan päästä. Ympäristön kannalta ajteltuna asia onkin sitten erilainen.

Ja ei, en ole megamarkettien käyttäjä enkä puolestapuhuja.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
...Ja koska osa henkilöautoilijoista käyttää autoaan muuhunkin kuin Ideaparkkiin ajelemiseen ja suurien kaupunkikeskusten ulkopuolella asuvat ovat pakotettuja autoa käyttämään realististen vaihtoehtojen puutteessa, tuo kaupan autoilijoille jakama potentiaali pienenee muutamaan prosenttiin. Tämä sama potentiaali menetetään suurentuneisiin logistiikkakuluihin, mikäli kaupan yksiköitä ripoteltaisiin joka kylälle, ettei autoa tarvitsisi käyttää. Eli kaupan hinnat kallistuisivat sen muutaman prosentin verran, mikäli kaupat olisivat kävelyetäisyydellä. Joten kuluttajalle se on se ja sama ajaako megamarkettiin autolla, vai ostaako vähän kalliimmalla kävelymatkan päästä. Ympäristön kannalta ajteltuna asia onkin sitten erilainen.
Teit kyllä mielestäni varsin rohkeita arvauksia ja yleistyksiä.

Voit ajatella asiaa toisinkin päin. Kumpi on halvempaa, ajaa tuhat matkaa henkilöautolla vai yksi matka jakeluliikenteen kuorma-autolla? Asiakas maksaa molemmat. Kaupan kannattavuuden on todettu kasvaneen juuri siitä, että se on ulkoistanut jakelukustannukset asiakkailleen, mutta ei ole alentanut vastaavasti hintoja vaan parantanut omaa tulostaan.

Tai asiaa voi miettiä yksityistalouden näkökulmasta. Eikö toisen auton osto ja ylläpito muka maksa mitään? Ne "joka tapauksessa" -tarpeet hoituvat sillä ensimmäisellä autolla. Toinen auto on pelkkää ylimääräistä kulua. Ja jos yhteiskunta olisi sellainen, ettei auton käyttö arkisiin asioihin olisi välttämätöntä, ne "joka tapauksessa" -tarpeet hoituisivatkin myös ilman omaa autoa. Sillä asian voi ajatella niinkin päin, että autoa käytetään mm. lomailuun, koska auto on joka tapauksessa hankittava työ- ja kauppamatkoja varten.

Antero
 
Takaisin
Ylös